Posted on

Paluu Afrikkaan

14.09.2004 Urheiluauton nokka kohti Orimattilaa ja Ahosen Maken plantaasia heti aamusta. Make tuli pellolta ja samoihin aikoihin tuli Sami E, nuori puhelias mies joka oli ampunut Suomessa valkohäntäpeuran jousella ja vielä laillisesti, oli nimittäin haavakko. Vaihtoivat vielä eritteitä ennen kuin rouva ajoi pois. Sitten huristeltiin lentokentälle sateen saattelemana lasinpyyhkijöitä säästellen. Muut jo odottelivat. Yölento Helsinki-Zurich-Johannesburg meni nopeasti kirjaa tavatessa ja torkkuessa.

 

15.09.2004 Tultiin Mkolon metsästysfarmille pimeällä. Matkalla nähtiin kudu, impaloita, pahkasikoja sekä steenbuk ja melkein portilla genet cat, joka oli minulle uusi tuttavuus. Tuntui heti, että vanhakin nuortui ja veri virtasi kuin nuorella pojalla. Veimme kamppeet huoneisiin ja jäätiin päärakennukseen Blondin kanssa muiden seuraksi, koska hipot olivat olleet reippaalla päällä ja särkeneet auton peilin, niin Peter piti matkaa paalumajoille turhana riskinä näin pimeällä.

16.09.2004 Mkolossa herättiin 5:30. Oltiin päärakennuksen pihalla ja katseltiin kesyä pihaimpalaa, joka oli toipumassa farmilla koska sitä oli aiemmin raadellut joku peto. Ruvettiin laittelemaan vehkeitä valmiiksi metsälle ja kohdistamaan jousia tai oikeastaan vain tarkistamaan säädöt. Olin kotosuomessa kohdistanut jousen 25 metriin, mutta täällä ammuttaessa meni samalta matkalta melkein 10 cm ali. Missä vika? Enkö osaa ampua vieläkään, vai mikä? Vai onko maan vetovoima kasvanut täällä päin? No, päätin ampua lähempää, osuu 20 metriin kohdalleen. Eipä pohdita pikkuasioita. 8:00 Ollaan passissa kukin tahollaan. Minä lautakopissa, joka oli parissa metrissä. Tulee emakko porsaineen, päätän kuvata, eihän pieneen osu ja orpoa ei kehtaa tehdä. 9:00 kaukana taka-altaalla on hyvännäköinen kudu sarvet noin metriset, matkaa 55 metriä. Samaan aikaan kopin takaa tulee lisää kuduja, pari naarasta ja pari vasikkaa. Vähän myöhemmin tulee nuori kudu-uros, jolla on puolimetriset sarvet. Otan muutamia kuvia ja ihastelen kauniita eläimiä. Sitten oikealta tulee kaksi pahista. Kudut poistuvat paikalta kuin tilauksesta. Päätän ampua, jos tilanne sen sallii, koska molemmilla sioilla on hyvät hampaat. Toinen sika rupeaa juomaan, toinen empii, kunnes sekin asettuu juomaan toisen viereen. Sikojen asento on hyvä, seisovat poikittain vasen kylki minuun päin ja matkaa parisenkymmentä metriä, odottelen jousi kädessä. Takimmainen nostaa päätään. Oletan sen lähtevän koska se rupesi ensin juomaan, viritän jousen ja pistän tähtäinpiikin etummaisen jalan jatkoksi. Taaempi siirtyy kokonaan takaa pois, joten linja on vapaa edelleen juovan sian kylkeen eikä takanakaan ole toista eläintä. Saan aikaiseksi rauhallisen laukauksen. Jousi heittää nuolen matkaan. En huomaa sian reagoivan mitenkään ennen kuin nuoli osuu kylkeen. Eläimet juoksevat vauhdilla pois ja olen kuulevinani ampumani sian törmäävän rytisten pensaikkoon. Oletan asian olevan ’pulukassa’. Istuskelen kertaillen mielessäni tapahtunutta: ei huono alku ja alan raapustella muistiinpanoja.

Tulee porsas ja emakko ja toinen aikuinen, sika jolla on vain pienet hampaat, joten saavat olla rauhassa. Yksinäinen porsas käy juomassa. 10:30 helmikanoja ilmaantuu, yksi hollille, tulee vinosti päin. Päätän ampua. Nuoli menee läpi ja kana potkaisee lentoon, jalka riippuu, mutta kana lentää satakunta metriä ison puun luo. 11:00 Katson GPS:n lukemia, tilalle 4,5 km ja kotia reilun 9 500 km. Joo, ollaan aika kaukana kotoa. Aika kuluu luontoa tarkkaillen ja kokemuksia paperille raapustellen. Opas Tinus tulee hakemaan ja kyselee tapahtumia. Kerron ampuneeni sikaa ja osuman pitäisi olla hyvä. Sitä en tiedä, miten saan asian selvitettyä niin, että Tinus ymmärtäisi oikein, on meinaan tuo englanti sen verran vaikea kieli. Hämmästys on suuri, kun Tinus löytää nuolen maasta verisenä pari metriä lähempää kuin sian olinpaikka ampumahetkellä. Käy jo mielessä, että nyt remmi luistaa ja kunnolla. Sika löytyy vajaan sadan metrin päästä kuolleena ja nuolen reikä on oikeassa paikassa. Poseeraan ja Blondi ottaa kaatokuvia. Helmikanaa ei edes käydä vilkaisemassa, jääköön pedoille kun on vielä metsästäjiä hakematta, tuumaavat. Matkalla nähtiin kirahvi, joka on tosi iso ja hieno eläin näin livenä. Vasta kämpillä valkenee yksinkertaiselle hitaalle savolaiselle nuolen paikan arvoitus. Kun nuoli lävisti sian, se osui kiveen ja kimposi muutaman metrin takasin päin, jota en siinä kiireessä huomannut. Huh huh, ei tarvitse vielä mennä hoitoon. Tosin se on vain minun henkilökohtainen mielipide!

18.09.2004 Matkalla passiin näkyy kuduja, impaloita ja duikkereita. 7:30 passiin vitoselle (entinen kasi), passipaikka, joka on osittain kaivettu maan sisään vajaan metrin ja päällä verkosta ja pellistä tehty katos. Ihan hyvä passipaikka, kun ei ollut käärmeitäkään… 10:25 Tuli pahis 15 metriin altaalle pää oikealle ja rupesi heti juomaan. Kumma, miten siat toisinaan tulevat varovasti ja toisinaan kuin kassalle. Tähtäimen piikki jalan jatkoksi niin alas kuin mahdollista ilman että osun jalan luihin, niin kestää pahiksen niiata ja keppi taipaleelle. Sika loikkasi veteen normaalisti ja siitä eteenpäin kömpelösti juosten kaartaen tulosuuntaan. En kuullut kaatumista ja hämmästelen, kun en ennen ole nähnyt pahiksella osuman jälkeen vastaavaa kompuroimista, niin olin olettanut kuulevani kaatumisenkin. Hakijat tulivat, ensin löytyy nuoli, on poikki sulkien edestä, terän runko ehjä yksi terä irti. Oli mennyt läpi ja osunut altaan betonireunaan. Sika löytyy noin 40 metrin päästä, pieneltä aukiolta, se selittää äänen. Hyvä osuma. Iltapäivällä vanhuksen kanssa passiin kutoselle, joka on parin metrin korkeudessa. Koju on tehty pyöreistä kreosoottikyllästetyistä puista ja on hyvä paikka.
15:40 Tuli emakko porsaineen syömään ja juomaan, seurattiin niiden puuhia kaikessa hiljaisuudessa. 16:46 Sakaali lähestyi oikealta, rupesi melkein heti juomaan. Eläin oli varmaan tosi janoinen. Otin jousen heti, tähtäsin makuultaan juovaa sakaalia lapaan, matkaa parikymmentä metriä. Vanhus seurasi sakaalia tähystysaukosta. Nuoli matkaan, veri roiskahti takapuolelta kiville ja sakaali ampaisi poispäin nuoli kyljestä riippuen. Nuoli osui kiveen eikä näin ollen mennyt kokonaan läpi. Mietin ääneen osuman laatua, vanhus piti sitä hyvänä. Toivoin samaa mutta en ollut ihan varma, ettei vain mennyt liian taakse.

17:08 Tuli urosduikkeri oikealta. Innostuin heti, koska viime vuonna sain samasta paikasta naaraan. Duikkeri oli tulossa juomaan, mutta kun haisteli verijälkeä niin kääntyi altaalta poispäin. Perkele, karkaako? Eläin menee melkein aukion takalaitaan kunnes kääntyy vasemmalle kyljittäin, matkaa 27 metriä. Mietin samalla kuin tähtään, että ehtiikö pois nuolen edestä? Tähtään jalan päälle kahdenkympin piikillä ja laukaisen. Näen duikkerin niiaavan, mutta nuoli osuu kylkeen ainakin pituussuunnassa kohdalleen. Korkeudesta en ole ihan varma, liikkuu niin nopeasti. Eläin juoksee etuoikealle häviten puiden taakse. Olen hieman epävarma. Vanhus kertoo kuulleensa osuman äänen hyvin ja arveli osuman olevan kohdallaan. Yhdyn hieman epävarmana vanhuksen mielipiteeseen. Ei pidä vastustaa vanhempia, opettivat kotona. Keskustellaan hiljaa niitä näitä kun kuiskailu ei näy haittaavan. 17:54 Tulee oikealta sika ja kävelee altaaseen kuin kassalle ja jää seisomaan takaosaan. Pari vähän pienempää näyttävät varovaisemmilta. Epäröin hetken ja päätän ampua isointa sikaa, joka seisoo reilussa parissa kympissä sivuttain pää vasemmalle altaan kuivalla osalla. Pistän kahdenkympin piikin jalan jatkoksi ja keppi taipaleelle. Taas vanhus kertoo osuman olevan hyvän, mutta olen silti epävarma. Osuiko silti ylös, pituussuunnassa se on kyllä kohdallaan. Mielestäni osumaan kannattaa aina suhtautua kriittisesti, siinä ei ainakaan häviä mitään. On hetki hiljaista, kun oikealta pensaan takaa aukiolle tulee kudu, jolla komeat noin metriset sarvet. Usutan vanhusta kuvaamaan, mutta kudu pelkää jotakin ja siirtyy pensaan taakse. Samassa tulee sikoja juomaan välittämättä mistään, kun taas lähestyvä impalalauma on varovainen tehden matkaa hitaasti poukkoillen hermostuneena sinne tänne. Eivät kerkeä juomaan, kun auto tulee noutamaan meitä. Kerron tapahtumat ’tiki-tookkia’ käyttäen Tinukselle. Minä, vanhus ja Tinus lähdetään ketjussa etsimään sakaalia. Vanhus löytää sen noin 50 metrin päästä kuolleena ilman nuolta, joka löytyy lähempää tai oikeastaan vain peräosa oli katkennut osuessaan kiveen. Sitten lähdetään toisten elukoiden perään. Toinen porukka löytää sian noin 120 metrin päästä ja duikkerin 50 metrin päästä. Kerrankin meni putkeen ampuminen ja jäljittäminen. Kaatokuvat jää vähiin kun on kiire hakemaan muita, ei ehditä ottamaan kuin pari kuvaa sakaalista paikan päällä ja muutama kuva farmilla. Harmittaa vähän, mutta kun on haettava muutkin metsästäjät ja mahdolliset saaliit ennen kuin on pilkkopimeätä. Illalla tulee otettua ’kuataisia’ palan painikkeeksi sikarin kera. Sitä reissussa uskaltaa, kun ei ole emäntä komentamassa.

24.09.2004 7:45 Passiin kuutoselle. Oli luvattu kuuma päivä, +30-40 astetta. Voi tulla hyvä ilta, kun eläimille tulee jano kuumuuden takia tai ainakin toivon niin. Blondi lähti toiselle tilalle jahtaamaan isosarvista kudua. Siellä oli kuulemma niitä. Pohdiskelen retken tapahtumia, on mennyt ihan kohtuudella, mutta aina on parantamisen varaa niin kuin se kudu, joka meni GPS:n mukaan 650 metriä. Olen nähnyt paljon uusia eläimiä viime vuoteen verrattuna ja on ollut mukava kuunnella ensikertalaisten kokemuksia ja kommentteja eläimistä ja metsästyksestä. Mitenkähän ensi vuoden retket, onkohan emäntä mukana? Minne päin matkat suuntautuvat, ulkomaille vai kotimaahan kauriiden perään, mene ja tiedä. Mutta jossakin on käytävä, jos ei yläkerran ukko kutsu muihin hommiin. 8:50 Ei mitään, on vain melkein liian lämmintä pohjolan pojalla. 9:10 Tuli impaloita etuvasemmalta. On pienisarvisia ja naaraita. Päätän ampua, jos isosarvinen tulee hollille, lauma pyörii levottomana. 9:20 Isosarvinen käy juomassa ja lähtee tulosuuntaan, pysähtyy 25 metriin pää vasemmalle. Tähtään kylkeen, kun seisoo vinosti ja toivon ulostuloreiän tulevan lavan kohdalle.
Ammun, pukki ryntää juoksuun ja minä uskon osuneeni hyvin, kun näin nuolen lennon hyvin. Nuoli näkyy maassa siellä missä pitääkin. 9:40 Pikku sika tuli ja säikähti, kun yritin ottaa kuvaa horibillistä (lintu) ja juoksi 28 metrin päähän makaamaan. Näyttää nukkuvan, mietin jo, että jos pääsisi kopista ulos huomaamatta, niin hiipisin lähelle ja yrittäisin ampua, mutta laiskuus voittaa.
10:10 Tuli impaloita, pukki ja 4 – 5 naarasta. En ole kiinnostunut niistä. 10:20 tulee iso pahis kolmen pienemmän kanssa juomaan. Isoin tulee kuin kassalle, päätän ampua. Sika seisoo pää vasemmalle hieman vinosti päin. Tähtään jalan päälle, matkaa 23 metriä. Piikki pysyy paikallaan ja nuoli matkaan. Punaista purskahtaa kyljestä pahiksen juostessa metsään. Olen varma hyvästä osumasta.
10:35 Istun ja huomaan äkkiä paviaaniuroksen juomassa, on päässyt yllättämään haaveilijan. Nyt on kiire. Jousi vireeseen, paviaani juo pää vasemmalle vinosti päin. Tähtään hartiasta sisään, en pohdi pitempään, oletan sen muuten karkaavan. Kun kahdesti oli jo niin käynyt, eläimet vilkaisivat vain kojuun päin ja lähtivät karkuun ilman, että olin liikkunut tai aiheuttanut ääntä, hajuja ehkä?
Paviaani ei värähdäkään ennen kuin nuoli lävistää sen. Eläin vilkaisee vasemman olan yli ja juoksee metsikön kätköihin kannatellen vasenta etustaan. Menee hetki ja kuuluu paviaanien kirkumista.
Pelkään osuman olleen huonon ja paviaanin juoksevan muiden luo jotka vievät sen mennessään.
Niin olin kuullut tapahtuneen. Toisaalta mielessä käy, että entä jos ne hyökkäävät tänne koppiin kun ei ole nuolia? No tuskin niistä olisi siinä tilanteessa hyötyä ja kerkiäähän sitä pohtia sitten kun ne tulee, rauhoittelen itseäni. Eipä taida olla laukussakaan enää ampumattomia nuolia, joten täytynee ruveta käyttämään jo kertaalleen ammuttuja nuolia. Kolme nuolta oli katkennut ja kolme hävinnyt. Käytetyistä pitää tarkistaa ensin; nuoliputket, sulat, insertin, nokin ja laittaa uuden leikkurin. Tosin sitä ennen taitaa tulla konkurssi. 11:05 Tuli hakijat ja selitän tilanteen huitoen ja änkyttäen. Andrei viisastelee, että ammun farmin tyhjäksi elukoista. Farmista en tiedä mutta kukkaro ainakin tyhjenee.
Andrei, Alfred ja minä lähdemme impalan perään. Yksi paikallinen katselee paviaanin perään. Sieltä kuuluu jotain mutinaa, mutta en ymmärrä, että löytyikö eläin vai vain sen jäljet. Huomaan vaaleata edessä, oletan puuksi. Kuljen kolmantena katsellen etumaastoon, kun Andrei huomaa sen ja sanoo sitä impalaksi. Eläin on kaatunut juostuaan puskaan niin, että etuset on kohti taivasta. Saalis kannetaan ampumapaikalle, impala pukki oli juossut 100 metriä. Nyt ymmärrän, että paviaani oli löytynyt, oli mennyt vain parikymmentä metriä juuri ja juuri näkymättömiin kumpareen ja puiden taakse. Otetaan kaatokuvia savolaisesta ja lähes lajitoverista… Sitten lähdetään pahiksen perään. Löytyy verta, mennään ketjussa ja eläin löytyy reilun sadan metrin päästä kuolleena. Otetaan kuvat ja kannetaan sika uran varteen odottamaan kyytiä. Haemme Maken seuraavasta passista ja päiväkin on jo lähes puolessa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämänkertainen Afrikan valloitus ryhmältämme. Kaikilla oli onni mukana kun saatiin riistaa ja unohtumattomia elämyksiä sekä jutun aihetta kiikkustuoliin. Uusia kokemuksia sai varsinkin Sami, jonka kaveriksi kojuun oli tulossa mustamamba. Samppa halusi jostakin syystä jatkaa metsästystä yksin ja poistui paikalta. Kumma mies ei taida olla kovin seurallinen, tai ainakaan matelijoiden ystävä.

26.09.2004 Lähtöaamuna pakataan kamat kassiin ja kotimatkalle. Autosta puuttui varatankki, joten haettiin se ensin ja sitten matkaan. Auto rupesi yskimään. Tuli mieleen oma auto, mutta matka jatkui kuitenkin, kunnes auto pysähtyi, eikä käynnistynyt työntämisestä huolimatta, sikäli kun huonokuntoisten ukkojen nojailua autoon kehtaa työntämiseksi sanoa. Onneksi Tinus tuli omalla autolla apuun. Blondi pääsi lavalle jousia ’vartioimaan’ ja koppiin asettautui loput viisi ukkoa ja Tinus puikkoihin, oli tunnelmaa. Ostettiin keihäät pikku puodista kotiin viemisiksi ja naapurin lasten pelotteluun. Onneksi, kun perillä oli niin kiire, ettei keritty edes rompetorille ja sama kiire jatkui lentokentällä. olin menossa portille äkkinäisenä, kun Mikko ja Blondi sanoi, että hyvin ehditään shoppailla ja tärvätä viimeiset randit, koska portilla on kuitenkin jono. Kotimatka meni nopeasti, kun yritin miettiä, miten perustelen emännälle tämän ’varsin edulliseksi’ muodostuneen retken. Täytynee varmaan sanoa että ’Se vaan tuntuu kalliilta, jos ei ole tottunut käsittelemään rahaa’. Näillä värikkäillä muistoilla jaksaa taas odottaa seuraavaa retkeä. Suurkiitos kärsivällisyydestä matkaseuralle ja isännille.

© 2004 Jouko Kulin

(Tarina on julkaistu aikaisemmin Jäkkärässä 1/2005)