Posted on

Jousimetsästäjän standiturvallisuus

Suurin osa jousimetsästyksessä tapahtuvista onnettomuuksista sattuu standiltä tai tikkailta putoamisista. Varma tapa pudota puusta on jättää kiipeilyvaljaat kotiin. Valjaat päälläkin voi pudota, koska puuhun nousu ja lasku ovat kriittisiä vaiheita tässä metsästysmuodossa. Jotta voisi harrastaa tulevaisuudessakin, turvallisuuteen ei voi olla kiinnittämättä tarpeeksi huomiota.

 
Standimetsästäjän perusvarusteisiin kuuluvat kiipeily- tai turvavaljaat. Turvavaljaissa roikkuminen pitkiä aikoja ei ole terveellistä, sillä verenkierto estyy jaloissa remmien puristuksessa. Tilanne voi pahimmillaan johtaa ikäviin seurauksiin. Joissain valjasmalleissa on integroituna jalan lepuuttaja, jota käytetään kun ollaan edellä mainitussa asemassa eikä päästä kiipeämään takaisin. Lepuuttaja alaosassa on lenkki, johon jalkaterä pujotetaan. Apua odotellessa voidaan paino ottaa toiselle jalalle ja keventää puristusta. Saman voi tehdä pätkästä köyttä; kiinnitys puuhun ja köyden päähän lenkki, johon jalka pujotetaan.


   

Nousu puuhun voidaan varmistaa valjaiden vyötäröön kiinnitetyllä köydellä, joka kierretään puun ympäri. Markkinoilla on myös kela-naru-systeemejä, jotka ovat kyllä hintavia. Turvallinen nousu ja lasku standille voidaan myös varmistaa kiipeilyköydellä (11 mm), joka kiinnitetään yläosastaan puuhun ja varustetaan se Prusik- solmulla, johon turvavaljaat kiinnitetään esim. kunnon kiipeilyhaalla. Kustannukset jäävät näillä alle 40 euron. Näitä tarvikkeita olen hankkinut mm. varuste.net -sivujen kautta. Prusik-solmun teko ja nousuköyden asemointi on kuvattu mm. www.safetreehunt.com -sivustolla. Tarvittavat varusteet: 10 m (11mm) staattista laskeutumisköyttä, 2 m (7mm) tarvikeköyttä (saadaan kaksi Prusik- lenkkiä) ja kiipeilyhaka.


   

Standin istuinosa kiinnitetään mukana tulevalla hihnalla. Jos standi on maastossa koko talven tai vuoden tms. voi hihna alkaa pykimään ja kiinnitys pettää. Joskus myös hihnojen kiinnitys voi kaikesta huolimatta luistaa ja istuin pettää alta. Hyvänä esimerkkinä oli vasta ostamani Ameristep Outfitterin kiinnityshihna, johon oli jo saatavilla päivityshihna takuuseen. Tämä sen vuoksi, että joissain vanhemmissa hihnoissa oli lukitus luistanut. Näitä kannattaa katsoa valmistajien kotisivuilta. Hyvä konsti on varmistaa hihna ketjulla (n. 1 m, riittää jo isoihin puihin ) ja vanttiruuvikiristyksellä. Lisäksi tarvitaan 3 kpl ketjulukkoja (niissä on sellaiset varmistusruuvit). Ameriikan serkut ovat tämäntapaisia systeemejä käyttäneet hyvällä menestyksellä.


   

Ketjuviritystä ei tarvitse kiristää vanttiruuvilla maailman tappiin, vaan sopivan napakasti. Varmistus laitetaan perushihnan yläpuolelle. Ketju ottaa hyvin puuhun kiinni, eikä luista.


   

Näitä kilkkeitä saa rosterisina mm. ”järkikaupasta”; vanttiruuvi oli n. 10 euroa, ketjulukot 1,70 euroa kappale ja ketjua (sopivasti tummunutta) löytyi kotinurkista. Ketjuvarmistuksen ei tarvitse olla kovin tiukalla, kun se jo varmistaa istuinosan pysymisen puussa. Kirkkaan vanttiruuvin päälle pujotin mustan fleecesuojan, jotta se ei niin näkyisi. Kuvissa suojafleeceä ei ole pujotettu vanttiruuvin päälle, jotta konsepti käy paremmin ilmi.


   

Vanttiruuveja käytetään lähinnä purjeveneissä. Toimintaperiaate on sellainen, että keskiosaa kiertämällä molemmat kierreakselit joko lyhenevät tai pitenevät.

Lopuksi

Kaikkia tarvikkeita ei pidä kantaa mukanaan puuhun. Jousi ja tarvikkeet nostetaan ja lasketaan standille köyden avulla. Kun lasket jousen ja nuolet maahan, laske ne tikkaiden/askelmien vastakkaiselle puolelle, jottet vahingossa putoa niiden päälle.

Pidä mukana kännykkä, jotta saat soitettua tarvittaessa apua. Jos on mahdollista, ilmoita aina jollekin mihin menet, ja milloin palaat.

Korian erämessuilla 2011 oli Suomen Jousimetsästäjäin Liiton osastolla standi varustettuna nousuköydellä. Halusimme välittää kiinnostuneelle yleisölle tietoa siitä, että lajia voi harrastaa turvallisesti.

Turvallista jahtia toivottaa
Martti Puska

Linkit:

 
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jäkkärä-lehden numerossa 1/2012.