Posted on

Testissä Aero Hunter Kestrel -istumavaljaat

Metsästykseen käytetyt varusteet ja -tavat kehittyvät jatkuvasti – ja juuri uuden oppiminen pitää tämän harrastuksen mielenkiintoisena. Perinteisten passikoppien ja -tornien rinnalle on viime vuosina ilmestynyt tikaspasseja sekä kiinteitä ja kiivettäviä tree standeja, kotimaisittain “ständejä” tai “puupasseja”. Edellämainittujen lisäksi jonkinlaista nousukautta elää myös tree saddle, jonka Juha Kylmä on kirjassaan “Jousimetsästys – johdatus nykyaikaisen jousimetsästyksen perusteisiin“ suomentanut istumavaljaiksi.

Mitkä ihmeen istumavaljaat – ja miksi?

Istumavaljaat voi mieltää jonkinlaisiksi turvavaljaiden ja kiipeilyvaljaiden risteytykseksi. Samantyyppisiä valjaita käyttävät myös arboristit. Mutta siinä missä turvavaljaita käytetään puupassin lisäksi, istumavaljaat ovat passipaikkasi. Metsään on siis vähemmän vietävää ja päälle puettavaa. Kätsyä.

Istumavaljaiden yleistyminen johtunee useasta syystä. Yksi valitettavimmista liittyy metsästyksessä käytettäviin rakenteisiin kohdistuvaan ilkivaltaan ja varasteluun, jota esiintyy Suomessakin. Ongelma voidaan ratkaista sillä, että passitukseen käytetyt välineet kulkevat mukanasi – eli rikottavaa tai anastettavaa ei metsään jää.

Toinen, ehkä yleisempi syy on se, että ne vapauttavat maastossa liikkuvan metsästäjän valitsemaan passipaikkansa vapaasti, joko samoillessa uusilla alueilla tai havaittaessa, että eläinten reitit ovat muuttuneet ja kiinteä puupassi onkin nyt ‘kylmässä paikassa’. Toki istumavaljaita voi käyttää vakiopaikoillakin.

Kolmannesta näkövinkkeli katsottuna yhdet mukana kulkevat istumavaljaat voivat tulla jopa edullisemmaksi kuin monet kiinteät passipaikat – mene ja tiedä.

Miten niitä käytetään?

Istumavaljaat koostuvat yleensä jonkinlaisista päälle puettavaista “housuista”, kiipeämisen aikana käytettävästä köydestä (lineman’s belt) sekä puun ympärille asetettavasta köydestä (tree strap), jonka varassa istumavaljaissa roikutaan. Lisäksi tarvitaan mukana kuljetettavat tikkaanpalaset tai askelmat, joilla puuhun noustaan sekä taso, jonka päällä puussa seistään.

Oheisessa kuvassa on varustetun Kestrel istumavaljainten ja köysien lisäksi Muddyn tikkaanpalasia sekä Ameristepin Strap-on Tree Step -askelmista ja taakkaliinasta tehty seisontataso. Ameristep on ilmeisesti sittemmin lopettanut noiden askelmien tuotannon, mutta vaihtoehtoisia remmillä kiinnitettäviä askelmia löytyy kotimaasta Rajajouselta sekä rapakon takaa mm. Bullman Outdoors:ilta.

Muita passitukseen tarvittavia tuttuja lisävarusteita ovat naru jousen nostamiseen ja laskemiseen sekä hihna tai koukut repun ja jousen kiinnittämiseen. Joillakin varusteisiin kuuluu myös kameranjalusta, erilaisia eväitä, tai mitä nyt kukin passittamiseen katsoo tarvitsevansa.

Istumavaljaat voi pukea päälle autolta tai leiristä lähdettäessä, heittää repun selkään, ottaa jousen käteen ja lähteä maastoon. Sopivan paikan löydyttyä noustaan puuhun halutulle korkeudelle tikkaanpalasten tai askelmien avulla, asetetaan seisontataso – ja aloitetaan passittelu. Koko operaatioon menee harjoittelun jälkeen muutama minuutti.

 

Istumavaljaiden suurin etu tavalliseen puupassiin verrattuna on se, että siitä pystyy ampumaan moneen suuntaan, seisontataso kun auttaa tarvittaessa kiertämään vaikka rungon ympäri. Lisäksi se mahdollistaa asennon muuttamista passituksen aikana aivan eri tavalla kuin puupassia käytettäessä. Pitkä passitus saattaa tälläkin tapaa istuskellen toki
puuduttaa, mutta se tulee kaupan päälle tässä metsästysmuodossa.

Turvallisuusnäkökulmasta katsottuna istumavaljaiden käyttöä voi pitää vähintään yhtä hyvänä kuin puupassista metsästystä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että istumavaljaat olisivat puupassissa istumista turvallisempaa, koska standilta valjaiden varaan putoamisen kaltaista tilannetta ei voi edes tapahtua.

Kokemuksia käytöstä

Aivan ensiksi on todettava, että istumavaljaiden käytäminen vaatii hieman uusien taitojen opettelemista ja totuttelemista. Kiipeämistä, istumista (tai erilaista nojailemista), eri suuntiin liikkumista ja tietenkin ampumista kannattaa ehdottomasti harjoitella omassa pihassa – ja riittävän matalalla.

Itsensä kanssa on myös sovittava miten kiipeämisen, passittelun ja laskeutumisen aikana tarvittavat varusteet asettelee helposti käden ulottuville, jotta ne myös osuvan näppiin ilman miettimistä. Käytännössä valjaisiin kannattaa hankkia molle-nauhakujastoon sopivia lenkkejä, koukkuja, taskuja tai vaikka jousen ylös vetämiseen tarkoitetun itsekelaavan nostonarun – aivan oman maun mukaan. Puun ympärille kannattaa myös virittää koukuilla varustettu naru, johon saa repun ja jousen roikkumaan. Nite-Izen Gear Line toimii hyvin tähän tarkoitukseen, mutta toki näppärä ompelija sellaisen tekee itsekin. Netistä löytyy videoita, joista saa hyviä ideoita siitä, miten kokeneet puukiipijät ovat nähneet parhaaksi itsensä varustaa tällaisen metsästämiseen.

Tykästyin Kestrelin helppoon päällepuettavuuteen je keveyteen, riittävään istuvuuteen ja säädettävyyteen sekä hiljaisuuteen käytössä. Kestrelin erillinen selkätuki voi olla hyvä pitemmissä passituksissa, mutta ensitestauksessa en kokenut sitä täysin välttämättömäksi.

Valjaiden lukot ovat helppokäyttöiset ja luotettavan tuntuiset. Istuinosan takareunaa kiertää vähintään riittävästi molle-nauhakujaa, jonka avulla käyttäjä voi muunnella valjaat toiveittensa mukaiseksi. Kestrel-istumavaljaitteni materiaali on todennäköisesti kestävämpää kuin juuri myyntiin tulleen Aero Hunter Kite -mallin verkkomainen istuinosa, mutta jälkimmäinen saattaisi olla hieman kevyempi ja sopivasti viileämpi alkusyksyn lämpiminä päivinä.

Harkitsen Kestrel-istumavaljaiden mukaan ottamista myös pitemmälle suuntautuville reissuille – ajatus, joka ei sattuneesta syystä ole juolahtanut mieleen metallisten puupassien kanssa… Hyötynä näen ensisijaisesti käytetyn välineistön tuttuuden, mutta on asiassa toinenkin näkökulma. Jokusen kerran on tullut kavuttua jahdin järjestäjän osoittamaan passiin sellaisiin standeihin ja sellaisilla valjailla, joita ei hyvällä tahdollakaan voi kuvata turvallisiksi…

Yhteenveto

Kotimaisella metsästäjäkunnalla, joka on viime vuosina totutellut puupassien olemassaoloon ja käyttöön on taas sulattelemista uutta tulemistaan elävien värkkien, istumavaljaiden kanssa. Omaan, aikaisempaan kokemukseen perustuen voin suositella istumavaljaita ylipäätään ja todeta, että Aero Hunterin -istumavaljaiden kohdalla kehitys on ottanut joitakin loikkia eteenpäin aikaisemmin käyttämiini instumavaljaisiin verrattuna.

Tämä malli on aikaisemmin käyttämiäni hieman kevyempi ja helpompi säätää. Jos jotain voisi hetimiten toivoa parannettavaksi, niin joustavasta kankaasta voisi tehdä metallisten lukkojen päälle liu’utettavat suojat estämään mahdollisia kilkatuksia.

Istumavaljaat eivät tule olemaan jokaisen metsästäjän apuväline, mutta voivat olla oiva lisä henkilöille, jotka haluavat vaihtelua tai harrastavat ‘peruspassitusta’ liikkuvampaa ja aktiivisempaa metsästystapaa.
Lisätietoja tekstin ja videoiden muodossa löytyy netistä esimerkiksi avainsanoilla “tree saddle hunting”. Alla myös joitakin käyttökelpoisia linkkejä.

Teksti ja kuvat: Ari Kontiainen

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jäkkärä-lehden numerossa 2/2018.