SJML keskusteluforum

Sillä tiedän varsin hyvin, että ne onnelliset, jotka ovat päässeet eri metsästysseuroihin tietenkin vastustavat projektiani ymmärtämättä laisinkaan, että kaikilla metsästäjillä asiat eivät ole yhtä hyvin. Toivon siis kaikilta niiltä, jotka ovat päässeet metsästysseuroihin hieman ymmärtämystä sekä empatiaa niitä kohtaan, jotka yhä kamppailevat taistelussaan päästä metsästysseurojen jäseniksi. Toivottavasti tämä ei ole liikaa vaadittu, eihän?

En myöskään tahdo tästä keskustelusta mitään "taisteluareenaa", sen sijaan tervetulleita ovat kaikki ideat, jolla tilanne maattomien metsästäjien kohdalla saataisiin paremmalle tolalle. Mielestäni jokaisella, joka tahtoo harrastaa jaloa metsästysharrastusta, tulisi olla mahdollisuus harrastuksensa toteuttamiseen. Valitettavasti tällä hetkellä niin ei ole.

Projektini ei myöskään millään tavalla saata metsästäjiä huonoon valoon (vaikka monet metsästysseurojen johtomiehet niin väittävätkin) vaan tarkastelussa on metsästysseurojen toiminta.

—————————————————————————————————–

Joskus aikoinaan (ennen kuin yhtään metsästysseuraa hirvenmetsästyksen ympärille oli perustettu), oli metsästysharrastus jokamiehen oikeus. Aikaa noista kultaisista ajoista on kulunut vuosikymmeniä ja tilanne on osittain muuttunut lähes katastrofaaliseksi: Lukemattomat maanomistajat ovat kyllästyneet monesti metsästysseurojen ylimieliseen toimintaan ja paljon kansalaiskeskustelua on syntynyt siitä, miksi nykyiset metsästysseurat eivät päästä uusia jäseniä seuroihinsa. Lisäksi monet seurat ovat laiminlyöneet hallussaan olevilla alueilla pienriistan hoidon joko kokonaan tai osittain. Kaikki edellä mainittu on aiheuttanut närää maanomistajien ja niiden metsästäjien kohdalla, joita ei ole hyväksytty seuroihin. Tyytymättömien joukko kasvaa päivä päivältä ja tätä taustaa vasten aloitin projektin:
 
"Metsästysseurojen panostettava pienriistakantoihin ja otettava uusia
jäseniä seuroihin!"

Projektin yhtenä työrukkasena toimii internetissä
adressi, joka löytyy osoitteesta:
http://www.adressit.com/vastuuta_seuroille
(huom. Adressi julkaistu 29.01.2009)
 
Adressin olemassaoloon ja koko projektiin liittyen olen tehnyt tiedotteen, joka löytyy osoitteesta:
http://www.voittajakennel.com/web/TIEDOTEADRESSISTA.pdf
 
Projekti tulee saamaan tulevaisuudessa julkisuutta ja jo nyt tähän mennessä on Aamulehti lupautunut tekemään projektista artikkelin. Jos ja kun Aamulehti artikkelin julkaisee, on oletettavaa, että sen jälkeen myös muut lehdet / media kiinnostuu asiasta.
 
Yhteistyöterveisin:
INNOKAS RIISTANHOITAJA IMATRALTA
http://www.voittajakennel.com/web/riistanhoito1.htm

Marko Lind / Voittajakennel
E-mail: markolindvoittajakennel@gmail.com
 
Pyydän huomioimaan myös seuraavaa:
Olen harrastanut metsästystä n.20-vuotta. Tehnyt paljon riistanhoitotyötä sekä harrastanut pienpetojen pyyntiä. Näinä 20:nä vuotena olen keskustellut lukemattomien ihmisten kanssa siitä, kuinka vaikeata on tänä päivänä päästä metsästysseuroihin. Näistä kokemuksista syntyi yllämainittu projekti. Voisi hyvällä syyllä sanoa, että "tarve synnytti tilauksen!

No näinhän se on että varsinkin pk-seutu ja uusimaa on mahdoton alue metsästää jos et maanomistaja ole, tai jos et ole hieronut lämpimiä välejä johonkin tahoon. Adressi ei ole keino, pakottaminen ei ole keino. Tarvitaan seuroilta silmien avaamista. Uusi tulokas voisi mielestäni olla koeajalla jossa osallistuu aktiivisesti riistanhoitoon ennenkuin on jo pellonreunalla ampumassa tarkoin varjeltua riistaa ilman että muut seuran jäsenet sinut edes tunnistaa. Tarkoitan tällä koeajalla että seuran jäsenet tuntee uuden tulokkaan suhteen olonsa turvalliseksi ja näin luodaan molemminpuolinen kontakti.

Koeaika voisi mielestäni käsittää talkoihin osallistumista, pienpetopyyntiä, itsensä esittely myös. Tästä olisi hyvä sitten jatkaa omakohtaiseen itsenäiseen jahtitoimintaan ja edelleen jatkuvaan riistanhoitoon.

Jokainen voi sitä omalla kohdalla miettiä: haluatko päästää, ottaa seuraan henkilön jonka käyttäytymistä ja tottumuksia et tunne? En usko. Suhteet maaomistajiin voi olla sileänä "newbien" tallottua viljelysmaata. Ymmärrän siis seurojen huolen ja heitä kohtaan siirretyn painostuksen ärsyttävyyden, mutta se täytyy myöntää ja sanoa; seurojen pitää pitää ovet auki uusille, tiettyjen rutiinien (edellä mainittu) turvaamana. Se on turhaa lyödä ovet kokonaan kiinni. Aiheuttaa näin vaan näitä pakottamistoimenpiteitä "vähemmistöstä".

Kiteytän. Uudella tulokkaalla täytyy olla mahdollisuus päästä seuraan vaikka ei omista maata. Hänen täytyy osoittaa luottamus aktiivitoimilla ja myös se että on oikeasti kiinnostunut ja halukas toimimaan täysivaltaisena seuran jäsenenä.

-Woods

erankavijat.net / toimitus