SJML keskusteluforum

Näin koirattomana kiinnostais tietää miten ilman koiraa pääsis ammuntatilanteeseen metson kanssa?

Kävin joku aika sitten kärppäjärvellä ja metsoa tuntui olevan.Lähinnä tallustelivat hiekkateitä pitkin ja söivät kiviä talven varalle.

Niin missä tilanteessa aattelit jotta koirasi loukkaantuisi nuolesta?

Jep, yhdyn edellä mainittuun väitteeseen…toki jos itse onnistuu söhlimään leikkurilla koiraansa niin se on asia erikseen. Eli jousella ja koiralla latvalintujen metsästys on vähintäänkin yhtä turvallista ku ruutiaseella.

yksi varoituksen sana. Vaaratilanne: Nuoli jänteellä WB;llä roikutat jousta kädessä nuoli osoittaa taaksepäin polven korkeudella…monilla koirilla on tapana ohittaa isäntä vauhdilla ihan jalkaa hipaisten. Itse pökkäsin laikaani, luojankiitos oli pluntti nokalla.

Minulla on jonkin verran käytännön kokemusta metson pyynnistä myös jousella. Niinpä rohkaistuin ja aattelin laittaa tänne taas näitä jorinoita, jos niistä olis jotain apua. Jos ei muuta, niin herättämään keskustelua.

Haukkuvalla koiralla pyynnissähän ei ampumaan ole mikään kiire, oli ase mikä tahansa. Periaatteessa jousen voisi köyttää rinkkaan tai lyhyemmillä reissuilla reppuun. Siis jos on päättänyt olla ampumatta eteen tulevaa muuta riistaa. Pienoinen hoppu on ainoastaan silloin, kun kouluttaa nuorta pentua/nuorta koiraa. Silti pitäisi kuitenkin olla äärimmäisen varovainen, koska lintu on arka tuollaisessa epävarmassa haukussa. Olenkin käyttänyt ruutipyssyä nuorten koirien kanssa tästä syystä. Ja että tottuu paukkeeseen myös metsässä, kun minulla haukkuu koira myös tyydyttävästi hirveä.

Itse aloin ampua jousella lintuja saadakseni pystykorvahommin enemmän sisältöä. Olen käynyt kokeissakin aiemmin, tullut jonkinlaista tulostakin. Nykyisestä asuinpaikastani on kokeisiin lähes aina matkaa 300-500km, niin jääneet kokeet vähemälle. Nykyisin olen toiminut satunnaisesti tuomarina.

Jousella aloittaminen oli minulle kohtuulisen helppoa, koska olin jo valmiiksi omasta mielestä kohtuullisen kokenut ja innokas metsästäjä. Jousella olen ampunut pojanklopista saakka ja rakennellut myös puujousia, niin ammunnan tarkkuus kasvoi kohtuullisella harjoittelulla.  Kyynäspään vamma pani minut hankkimaan myös taljan, mutta olen nyt pystynyt ampumaan tänä kesänä taas 65# lonkkarillani. Taitaa tuo talja jäädä kalustoon pysyvästi lonkkarin lisäksi.

Omasta mielestä pytykorvapyyntiin jousi sopii kuin nenä päähän. Se on perinteisesti yhden koiran ja yhden miehen hommaa ja siinä liikutaan muutenkin hiljakseen, niin silloin tulee seurattua ympäristöä paremmin. Joten sopii jousimetsästyksen "henkeen" senkin puolesta.

Myös ampumaetäisyydelle pääsemistä vaikkapa pelkällä haulikolla voi pitää lähes jousimetsästystä vastaavana, jos jättää ampumistapahtuman huomiotta. Moni vanha pystykorvamies "urheili" kuljettamalla mukana pelkkää haulikkoa. Tällöin piti päästä pariin kymppiin tai lähemmäksikin maastossa kuin maastossa. Nykyisin ei taida kuitenkaan olla kovin suosittua, kun osa käyttää haulikkoa myös karkkoavaan lintuun. Tätä vannoutuneet pystykorvamiehet karsastavat. Osa ns."pystykorvamiehistä" ampuu lentoon myös lintuja, joita koira ei hauku. Tämä ei kuulu ko. koiralla metsästyksen luonteeseen ja haittaa koiran myöhempää kehitystä. Kertonee mielestäni enemmänkin nykyisen metsästyksen henkisestä tilasta. Vaikka nykyisin olisi käytössä huipputekniikkaa, niin minä ainakin haluan vaalia metsästyksen taidollisia puolia. Olen kyllä kuullut, että eikö taljajousessa ole sitten tekniikkaa? Olen aina sanonut, että onpa kyllä, mutta aseena se on sellainen, että se pakottaa panostamaan tuohon metsästyksen taidolliseen puoleen. Jos on aikaa harjoitella, saavuttaa myös omatekoisella perinnejousella sellaisen ampumavarmuuden, että saalista tulee taatusti. Ne jotka osaavat ampua vaistolla tietävät tämän. Perinnejousi vaatii harjoitteluun aikaa ja paneutumista vain enemmän.

Metso saattaa näyttää kohtuullisen isolta, mutta tehokas osuma-alue on lopulta aika pieni. Pyrin itse pääsemään jos mahdollista ampumaan lintua sivulta. Tällöin siipiluut sattuvat hyvän osumakohdan päälle. Siipiluuhun osuminen saa linnun lentokyvyttömäksi ja osuma on hetitappavalla alueella.

Ammuntaa kannatta harjoitella aina kun voi ja on virettä riittävän tarkkuuden saamiseksi. Itsellä on tavoitteena maitopurkin pohja lonkkarilla ja tulitikkuaski taljalla pariltakympiltä. Linnun kyljestä pitää myös oppia poimimaan riittävän pieni täyhtäyspiste. Kun tekee vaikka väritulostimella metson ja koppelon kuvat luonnolliseen kokoon (menee kahdelle A3:lle) ja liisteröi ne pahville, niin tätä voi harjoitella eri matkoilta. Sitten opit oman taitosi rajat. Tiedät miltä matkalta pystyt varmasti ampumaan "kunnon tällin" "tapon paikalle". Tälle matkalle tulee päästä myös metsässä. Joudut ampumaan yläkulmilla, sitä kannattaa harjoitella myös.

Kun ammutaan yläkulmilla, niin nuoli saatta kimmota pyöreästä oksasta joko läpäistyään tai ohilaukauksen ansiosta. Siinä on omat vaaransa. Minulla on kerran käynyt sillä tavalla, että ammuin metson puuhun noin 12 metristä, ja pelkällä leikkurilla varustettu nuoli sujahti läpi. Lintu tuli heti alas, kun siipiluu katkesi. Lähdin sitten etsimään nuolta. Takana oli suo ja harvaa mäntyä, josta nuoli olisi pitänyt löytyä. Lopulta nuoli löytyi haukkupuusta koiran yläpuolelta porautuneena pankaoksaan. Jos se ei olisi osunut oksaan, niin se olisi tullut koiran päälle.

Muutaman kerran on käynyt niin, että olen mielestäni ampunut hyvän osuman leikkurilla ja lintu on siivennyt siitä huolimatta, eikä ole löytynyt koirankaan kanssa. Kerran eräs tuttu, joka metsästää samalla alueella, oli löytänyt nuoleni, jossa oli leikkurissa verta ja höyheniä. Höyhenten perusteella osuma on ollut tapon paikalla. Muistin tapauksen, ja samoja höyheniä sieltä puusta leijaili laukauksen jälkeenkin.

Tämä on johtanut pohtimaan ja kokeilemaan erilaisia kärkivaihtoehtoja.

Tuollainen leikkurihan perustuu runsaaseen verenvuotoon. Tällöin osuma pitää saa ns."vitaalialueille". Jos ampuu hirveen hyvän kehko-osuman kiväärillä, niin ne ovat yleensä löytyneet maksimissaan 200-300 metrin päästä kuolleena. Miunulla ei ole mitään syytä uskoa, etteikö hyvä leikkuri lävistäessäään keuhkot tekisi samoin. Kokemusta suurriistasta ei jousella ole, joten en ala siitä sen enempää. Linnulla elintärkeät elimet ovat sen sijaan pienet ja sijaitsevat suurimpien lihasten keskellä. Tulin siihen tulokseen, että lintuun pitää saada "kunnon tälli" sekä putoamaan oksalta heti ja varmasti.

Muistelin tuossa, että 80-90 luvulla Sako valmisti sarjatuotantona erityisen tarkkaa paksupiippuista kivääriä kaliiperissa 6mm PPC USA.

Yhdellä tutulla on sellainen. Hän kertoili minulle, että ase on "hirmu tarkka", mutta että ei tapa kunnolla. Hän kyllä osuu sillä teereen 300 metrin päästä, mutta nappilaukauskaan ei pudota aina lintua. Syyksi asetekniikkaa tunteva tuttavani sanoi, että luoti vakavoituu niin hyvin, että osumahetkellä luodilla ei ole tarpeeksi prekessioliikettä, jotta se saisi aikaan "tärähdyksen". Myös Sako Vixenin mikrorihlatussa piipussa oli aikanaan samoja ongelmia. Eli luoti ei tärähdä osuessaan, koska se on niin hyvin rotaatiovakavoitu, vaan se sujahtaa linnusta läpi jättäen siihen vähempi energiaa kun heikommin vakaa vastaava. Ero tulee näkyviin myös esimerkiksi 222 rem kaliiperissa 12" ja 14" nousulla varustetuilla piipuilla. Samasta ongelmasta ovat kertoneet kustomina rakennetuilla "kasapyssyillä" metsästävät. Ongelmaa esiintyy aina silloin tällöin.

Eli yksinkertaisemmin: edellisessä esimerkissä lintuun ei tule riittävästi "tälliä", jotta se putoaisi. Lyijykärki taas luovuttaa energiaa vähän liikaakin, siinä taas on "tälliä" vähintäänkin riittävästi. Useimmiten liikaa.

Ajattelin, että hyvän lintukärjen pitäisi siis pystyä jättämään nuolesta energiaa lintuun leikkuria enemmän, jotta saataisiin aikaiseksi "kunnon tälli". Aluksi lisäsin leikkurin taakse neetin shokkikauluksen. Laitoin kauluksen siten, että leikkavat terät ja kauluksen väkäset eivät olleet samassa linjassa. Linnut tuli alas mojahduksen kera, ja useimmiten nuoli lensi edelleen kauas, taljalla meni yleensä hukkaan. Kokeilin muitakin yhdistelmiä. Tehokkaimpia olivat: teräksinen pluntti (converta)+neetin shokkikaulus, taulukärki+neetin shokkikaulus, G5 SGH ja kookas pluntti.

Noita nuolen halkaisijan kokoisia pluntteja (converta) ei kannata käyttää ilman kaulusta. Se ei anna riittävää "tälliä". Noilla edellä mainituilla yhdistelmillä saa aikaiseksi "ison tällin" ainakin noilla minun jousillani. SGH toimii lähes samoin kuin nuo shokkikaulukset mutta on hintavampi ja siinä on sellaiset moottorisahan terän hampaita muistuttavat kynnet. Jos teroittaa kauluksen särmät saa aikaan samankaltaisen vaikutuksen kuin SGH:lla. Omilla jousilla ei teroituksesta ole juuri ollut hyötyä. Hyvän osuman aiheuttama "tälli" pudottaa linnun mojahduksen kera lähes aina kivikuolleena. Nuolikin löytyy lähistöltä. 

En ole mikään momentum/joule ekspertti, enkä osaa sanoa montako joulea tarvitaan että saadaan aikaiseksi tuo "kunnon tälli". Käytännössä saatujen kokemuksieni mukaan noilla paunoilla on aina "mojaus" ollut kuitenkin riittävä. Aiemminkuvatunlaisia osuman jälkeisiä raanakoita ei enää ole tullut. Jos perinteinen jousi muuten heittää riittävän nopeasti, niin ehkä vähemmilläkin paunoilla sadaan "kunnon tälli" aikaiseksi. Ainakin minun kalustolla ei ole ongelmia ollut. Jos metsästäisin hätnäppää laillisella perinnejousella, niin laittaisin leikkurin ja shokkikauluksen. Judoa en harkitsisi ollenkaan millään jousella ja pelkkiä iskupinnaltaan laajempia pluntteja vain voimakkaimmilla/nopeimmilla jousilla. Nuolta en ole saanut jäämään lintuun koskaan omalla kalustollani. Olen kokeillut noita varressa luistavia zwickeyn scorpioita, ja läpi menee niinkuin niitä ei olisikaan.

Tiedän, että nämä "hommat" eivät ole "ihan linjassa" liiton suositusten kanssa. Uskallan kuitenkin tuoda asian esille, koska minulla on asiasta sen verran käytännössä kokemusta. Olen metsästänyt viimeiset kaksi vuotta nykyisillä koirillani lintua pelkästään jousella. Metsoa on syöty useampanakin pyhänä siitä huolimatta ja noilla kärkivalinnoilla. 

No pyyhyn osuu helposti… Ja se on ainaki meikälääsen lempi hommaa jousen kanssa…aiva huippua!!! Haulikon kanssa se on vähä turhankin helppoa, jousen kanssa siihen saa enemmän sitä ittiänsä.