SJML keskusteluforum

No terve

Olin tänä vuonna samaisella retkellä jousimiehenä. Karhuja alueella tosi hyvin, itse näin joka ilta ja käytin lisäluvankin. Minulla 60 paunainen talja ja läpihän nuolet meni.

Varusteluetteloon lisäksi ainakin tiheä hyttysverkko ja hanskat, mäkäräisiä oli aivan tajuttomasti. Kannattaa myös harjoitella hyttysverkkojen ja hanskojen kanssa ampumista, sillä ei niitä pahimmissa paikoissa tullut mieleenkään ottaa pois. Etäisyysmittaria siellä myös tarvitsin. Passista poistutaan vasta pimeässä, joten otsalamppua ja muuta valoneuvoa. Pikkureppu passitusta varten myös.

Nettisivujen informaatista poiketen siellä oli myös puuständejä. Ne ei täyttäneet kaikkia turvallisuusohjeita, 6 m korkealle ständille sai eka iltana kavuta runkoon ruuvattujen askelmien avulla ilman minkään maailman valjaita ja turvaköysiä jousi kainalossa. Vieläkin hikoiluttaa. Onneksi oli bowsling, muuten olisi jäänyt menemättä.  Pyynnöstä sain sitten toiseksi illaksi ihan asialliset valjaat. Ei ollut paikalliset käyneet ibep -kurssia.

Mitä itse möhlin, oli elukoiden koon arvioiminen. Ensimmäisen karhuni
ammuin toisena iltana ja se oli n. 70 kiloinen. Kun päiviä oli jäljellä
päätin, että nautiskelen ja alle 100 kiloista en ammu ennen kuin
loppupäivinä, mutta niinhän minä pätkäisin toisen samanlaisen. Vaikka
kuinka vertailin kokoa tynnyriin ja ammuin mielestäni kahdesta passissa
käyneestä isomman, tuntui kuin siitä olisi ilmat päästetty pois kun sen
kuolleena näin. Ensikertaa kun niitä livenä katselee, koossa erehtyy helposti.

Retkeä ennen katselin kaikki löytämäni youtubet ihan vaan sen arvioimiseksi, milloin olisi oikea aika virittää jousi ja milloin ampua.

Ja sitäkin kannattaa ennen retkeä miettiä, mitä trofeita siitä saaliista haluaa. Minä en ollut asiaa etukäten harkinnut ja sitten se asia pitikin ratkaista, kun nalle oli kyydissä. Asia vaikuttaa siihen, kuinka nalle nyljetään.

Mukavaa kesän odotusta

Minä kun olen aivan märkäkorva näissä jousihommissa, en voi paljon toisia neuvoa, mutta kerronpa kokemukseni kuitenkin. Karhun anatomiaan perehdyin kirjasta Perfect shot north america. Ei mikään mahdottoman hyvä, mutta muutamia hyviä kuvia kuitenkin. Youtubesta katselin aina, kuinka ne etujalan luut missäkin asennossa on. Kun ensimmäinen karhuni sattui samalla olemaan ensimmäinen riistalaukaukseni, olin tehnyt itselleni muutamia sääntöjä. Siksi jätin ekana iltana ampumatta, kun hyvää paikkaa ei tarjoiltu – karhu makasi kyllä sivuttain, mutta pikkusen hämärtyvässä kelissä en hahmottanut etujalan/ lavan paikkaa.

Seuraavana iltana samassa paikassa karhu sitten vuorostaan istui hieman takaviistossa. Näin mielestäni hyvin kyynärpään ja sen päälle ja hieman takemmas nuoleni asetin. Oli aivan nappiosuma, puhdas läpäisy, 20 m pako ja kesken laukan kuperkeikkaa. Pitkät huokaukset päälle, karhu koska kuoli ja minä koska helpotus onnistumisesta oli suuri. Matkaa oli 17 m.

Seuraavana päivänä en siis ollut enää ensikertalainen ja niinpä sivuutin ne sääntöni. Ammuin karhua pieneen sivuliikkeeseen ja siksi nuoli jäi vähän taakse. Videolta kun laukaustani kelasin, näytti osuma olleen hyvinkin takana ja vitutus oli melkoinen. Siis – pidä säännöistäsi kiinni tapahtui mitä hyvänsä. Kun sitten kymmenettä kertaa videota puussa kelasin, tajusin katsoa takemman jalan paikkaa ja sieltähän se aivan jalan takaa nuoli ulos tuli, joten rupesin uskomaan uudestaan asiaani. Karhu löytyikin n. 25 m päästä, mutta sen verran enemmän siinä oli ollut hönkää, että oli asettunut pakopolkunsa viereen notkaanteeseen pää polulle päin. Olisi varmaan tullut silmille, jos sinne perään olisi heti mennyt. Takakeuhkosta sisälle ja hyvästä kohtaa ulos, joten loppujen lopuksi ihan kohtuullinen laukaus. Matkaa 15 m.

Miksi sitten unohdin sääntöni – paikalla oli kaksi karhua, joista toinen kierteli ympärillä. Pelkäsin, että saa hajuni nokkaansa ja paljastun. Koska kaksi karhua paikalla, ei se syöttöpaikan valtiaskaan ollut kauaa paikallaan. Silmääni pisti myöskin se, että tämä isompi karhu liikkui hieman omituisesti, kyykkäämällä. Vasta videolta huomasin, että se ei laskenut toista takastaan maahan ollenkaan, ei edes pakolaukassa. Nyljettäessä ilmeni, että sitä oli joskus ammuttu haulikolla takajalkaan.

Mielenkiintoinen seikka oli muuten se, että vaikka alueella ei oltu kuulemma metsästetty viiteen vuoteen, karhut tuntuivat tietävän, missä passi on. Ne oli koko ajan joko naama tai perse minua päin. Niitä oppikirjan sivuseisontoja ne eivät tarjoilleet. Tietysti nopeampi ampuja olisi semmoiseen päässyt tuikkaamaan, mutta minun varmasti puhdas laukaukseni kestää kyllä pahimmillaan sen viisi sekuntia siitä, kun pinni on paikallaan.

Minun passini olivat hyviä jousipasseja, mutta Matti ampui ison uroksen 30 m matkalta. Miten lie vastakaarimiehelle, onko pitkä matka? Siihen spottailuun metsät oli kyllä mahdotonta pusikkoa – kanadaan ei raivaussahoja ole viety. Ainoa mahdollisuus olisi mielestäni ollut kiertää ruokintapaikkoja. Pusikosta johtuen haavakon seuraamisistakin tulisi mielenkiintoisia.

Ota muuten mukaan UL -kalavehkeet, jos olet kalamiehiä. Pienistä järvistä ja puroista sai tosi hyvin nieriää. Aivan hengettömiä, kirkkaita lippoja, esim 0-koon mepps. UL vehkeillä ja 0,12 siimalla saa ne pikkulipat vähän lentämään ja parisataagrammaset kalatkin tuntuu joltain. Yhtenä iltana kahdeksas heitto oli ensimmäinen, jolla en saanut kalaa. Kasvamaanhan ne tosin laskin.

Ja anteeksi omakehu, kun sitä näköjään tekstiin pukkaa. Oli se vaan niin hienoa aloittaa jousimetsästysura kahdella mustakarhulla. Mitäs seuraavaksi??