Julkaistu

Johdatus jousimetsästykseen, osa 2

Metsästysjousen lisääminen asevalikoimaan kiinnostaa yhä useampia metsästäjiä. Jousen valinta saattaa tuottaa vaikeuksia, kun huomioon on otettava ampujan fyysiset ominaisuudet ja henkilökohtaiset mieltymykset. Sama koskee nuolia ja muita varusteita. Jousi on henkilökohtainen ase, sen täytyy sopia ampujan fyysisiin mittoihin.

 

Metsästysnuoli saa voimansa ampujan lihaksista. Suurempi tai pienempi määrä lihasvoimaa varastoidaan hetkellisesti jousen kaariin ja vapautetaan jänteen välityksellä nuoleen. Jousimetsästäjä siis ”ottaa riistaeläimen omin käsin”. Jos kohteena on sarvikuono tai norsu, ei riitä että hankkii voimakkaamman jousen ja raskaamman ”ammuksen”, vaaditaan myös lisää punnerruksia!

Jousimetsästys ei kuitenkaan ole mikään voimamiesten macho-laji, useampi suomalaisnainen on kaatanut kevytvetoisella jousellaan jopa lähes hirven kokoisia Afrikkalaisia riistaeläimiä. Nyt jousikauppaan!

Kaupasta löytyvät metsästyksessä sallitut jousityypit – pitkäjousi, vastakaarijousi ja taljajousi. Varsijousta ei metsästykseen saa käyttää. Ei, siihen eivät ole syynä Muraset, salametsästäjät eivätkä muutkaan usein arvaillut tekijät, vaan kansainväliset sopimukset.

Millä perusteilla jousen voi valita – ulkonäönkö? Joku sanoo, että yksi jousityyppi on nopea ampua, toinen korostaa, että toisella jousityypillä on helppo osua. Pyörillä vai ilman?

Jätän jousityypin valinnan kunkin omaan harkintaan. Tähän päätökseen vaikuttavat mieltymykset, taipumukset, käytettävissä oleva aika ja sarjan edellisessä osassa kuvattu tasapainoilu haasteellisuus – onnistuminen (challange – success) akselilla.

Karkeasti yksinkertaistettuna, teknisempi taljajousi tähtäimineen ja nuolihyllyineen vaatii enemmän perehtymistä itse aseeseen, kun taas rakenteeltaan yksinkertaisemmat, tähtäimettömät pitkäjousi ja vastakaarijousi vaativat paljon harjoittelua.

Kuulin kerran Karjalan Erämessuilla iäkkään herrasmiehen toteavan: ”Ei oo tarkka peli!”, kun 11-vuotias pikku-tyttö ampui lainajousella metson pyrstöön. ”Peli” on tarkka jousityypistä riippumatta, osuminen riippuu eniten jousen takana olevasta henkilöstä.

 

Taljajousi

Jousen valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota oikeaan vetojäykkyyteen, sopivaan jousen kokoon, vetopituuteen ja kahvan muotoon. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat epäkeskopyörien muoto ja jänneväli. Teknisten ominaisuuksien lisäksi vaikuttavat ostopäätökseen yleensä myös jousen ulkonäkö ja hinta.

Ensimmäiset taljajouset olivat rumia ja kömpelöitä, niissä esiintyi jatkuvasti teknisiä ongelmia. Seitsemänkymmentä luvun lopulla saattoi nopeimmilla taljajousilla kiidättää 540 grainista nuolta 170 fps (feet per second) lähtönopeudella. Tämän päivän lyhyemmillä, nopeammilla, kevyemmillä, hiljaisemmilla ja ongelmattomammilla taljajousilla saavutetaan vastaavalla nuolenpainolla yli 240 fps nopeuksia ja kevyemmillä nuolilla jopa yli 320 fps nopeuksia. Jousen suorituskyvyn parantuessa saadaan riittävä nuolen nopeus pienemmällä vetojäykkyydellä.

Jousen vetojäykkyys ilmoitetaan paunoina (#). Yksi pauna vastaa noin 0,45 kiloa. Metsästysasetuksen 20§:n mukaan jousen jännittämiseen tarvittavan voiman on oltava vähintään 180 Newtonia, paunoiksi pyöristettynä tämä vastaa noin 40 paunaa. Vaikka 40 paunaa riittää täyttämään laillisuuden vaatimuksen, käyttävät useimmat miespuoliset jousimetsästäjät, 60 – 70 paunaista taljajousta. Naisilla vastaava saattaa olla 40-55 paunaa.

Taljajousen pituus (akselista akseliin) voi vaihdella reilusti alle 30 tuumasta yli 40 tuumaan. Laukaisulaitetta käyttävä metsästäjä valitsee jousensa yleensä 32 -35 tuuman väliltä. Yhä harvempi ampuu taljajousella sormilaukaisua käyttäen. Sormilla ammuttaessa on jousen syytä olla pitempi – vähintään 40 tuumaa. Lyhyemmällä jousella ammuttaessa on jänteen kulma täydessä vedossa niin jyrkkä, ettei sormilaukaisu kunnolla onnistu.

Vetopituus ja kahvan muoto vaikuttavat ampumavarmuuteen enemmän kuin moni muu tekijä. Liian moni jousimetsästäjä ampuu jousella jonka vetopituus on ylipitkä. Yliojentaminen aiheuttaa osumakuvion hajontaa vaakatasossa. Myös takin hiha ja muut vaatteet osuvat helposti jänteen tielle, kun vetopituutta on liikaa. Yliojentaminen vaikeuttaa merkittävästi myös jyrkästi ylöspäin ja alaspäin ampumista. Voit mitata vetopituutesi kevyellä jousella esimerkiksi seuraavasti: Sulje silmäsi, pidä pääsi mukavassa pystyasennossa, vedä hitaasti jännettä kunnes nuolen nokki saavuttaa sopivan ankkurointipisteen. Älä ojenna käsiäsi liikaa tai liikuta päätäsi. Kuvittele tähtäyssilmäsi kautta pystysuora linja nuolen nokkiin ja edelleen lattiaan. Jousta työntävän käden kyynärvarsi voi jäädä kevyesti koukkuun. Jos jousta ei ole käytettävissä, voit tehdä karkean vetopituusmittauksen seuraavasti: Seiso vasen kylki seinää kohti (oikeasilmäinen ampuja). Ojenna vasen käsi sormet kevyesti nyrkissä seinää vasten. Jätä kyynärvarsi kevyesti koukkuun – kuin osoittaisit kädelläsi jotain. Käännä katse pää pystyssä seinään ja mittaa etäisyys seinästä oikeaan suupieleen. Vetopituus ilmoitetaan tuumina. Näin saadaan määriteltyä karkea vetopituus. Taljajousen vetopituus on rajoitetusti säädettävissä.

Kahvan olisi oltava muodoltaan sellainen, että oikea ote löytyy helposti ja nopeasti. Useimmille ampujille sopii kohtalaisen pieni kahva. Kahvan pitää nojata peukalon hankaan niin, ettei pitokäden ote aiheuta jouseen minkään suuntaista vääntöä.
Jousen suorituskyky ja ammuntaominaisuudet riippuvat pitkälti epäkeskopyörien mallista, jännevälistä ja vedon kevennyksestä (letoff). Seitsemänkymmentäluvun pyöreät pyörät muuttuivat ensin jyrkän soikeiksi ja lopulta tämän hetken kehittyneiksi epäkeskopyöriksi, joilla vedosta on saatu pehmeä ja täsmällinen ja jousen hyötysuhde suuremmaksi, mikä tarkoittaa suorempaa lentorataa vähemmillä paunoilla. Taljajousia valmistetaan kahdella epäkeskopyörällä (2 cam), yhdellä epäkeskopyörällä (single cam) ja uusimpana tulokkaana on 1 & ½ ”camiset” jouset.

Jännevälillä tarkoitetaan etäisyyttä kahvan pohjasta jänteelle. Useimmat laukaisulaitteen käyttäjät valitsevat 6-7 tuumaa pitkän jännevälin. Sormilaukaisija hyötyy hieman pitemmästä, 7-9 tuuman jännevälistä. Pelkän nopeuden kannalta ajatellessa on jousi sitä nopeampi mitä pitempään nuoli viipyy jänteellä, siis mitä lyhyempi jänneväli on. Liian lyhyt jänneväli saattaa kostautua vaikeana jousen hallintana.

Kevennys (letoff) tarkoittaa vedon loppuvaiheessa tulevaa 65 – 80 %:n pitojäykkyyden pienenemistä. Ensimmäisissä taljajousissa kevennys oli vain 25 – 35 %. Suositeltavat rajat ovat nykyisin välillä 65 – 75 %. Liian suuri kevennys saattaa lisätä laukaisuääntä ja vaikeuttaa jousen hienosäätöä sekä herkistää jousta sivuttaisille väännöille.

Taljajousen rungot ovat yleensä työstettyä alumiinia, puristettua alumiinia tai magnesiumvalua. Täysin työstetty on kallein ja teknisimmän näköinen, mutta kaikki versiot ovat kestäviä ja käyttökelpoisia. Kilpailu alalla on kovaa, eikä tunnettujen merkkien joukosta enää löydy huonoja jousia.

Kaaret ovat yleisimmin lasikuitua. Laminoimalla valmistetut kaaret ovat kalleimmat, samalla myös ”pomminvarmat”. Kaikilla kaarilla saadaan kuitenkin työ tehtyä.

Metsästykseen sopivan taljajousen saa eräkaverikseen 350-1000 euron hinnalla. Tähtäimineen, nuolihyllyineen, laukaisulaitteineen ym. varusteineen paketti voi maksaa runsaasta 500 eurosta vajaaseen 2000 euroon.

 

Vastakaarijousi

Tyypillisimmät vastakaarijousten pituudet ovat 58, 60 ja 62 tuumaa. Tavanomaiset aikuisen miehen vetopituudet ovat 27-30 tuumaa, naisilla ja junioreilla usein vähemmän. Jousen suositeltava pituus riippuu ampujan vetopituudesta ja kaarien mallista ja taipumisominaisuuksista. Jonkin valmistajan 56 tuumainen vastakaarijousi venyy pehmeästi aina 29 tuuman vetopituuteen, kun taas jonkin toisen valmistajan vastaava sopii 27 tuuman vetopituudelle. Varminta on kysyä jousen valmistajan suositukset omalle vetopituudelle.

Useimmat jousiampujat vetävät perinteisiä vastakaari- ja pitkäjousia 1 – 2 tuumaa vähemmän kuin taljajousta. Tämä siksi, että vetojäykkyys kasvaa voimakkaasti vedon loppuvaiheessa.

Vastakaarijousen kahvan malli on erityisen tärkeä siksi, että ns. perinteisillä jousilla ammutaan pääasiassa vaistotyylillä, ilman tähtäimiä. Pitokäsi halutaan yleensä lähelle nuolta, jolloin kädellä voi tavallaan osoittaa maaliin.

Vetojäykkyys perinteisillä jousilla ilmoitetaan yleensä 28 tuuman vetopituudella. Jousen rungosta löytyy esimerkiksi teksti – 50#@28″ (50 paunaa 28 tuuman vetopituudella). Jos vedät jousta vähemmän kuin 28 tuumaa, on jousen vetojäykkyys vastaavasti pienempi. Yksi tuuma vastaa noin kolmea paunaa. Jos taas vedät kyseistä vastakaari- tai pitkäjousta yli 28 tuumaa, kasvaa vetojäykkyys 3 – 4 paunaa per tuuma. Jos olet ampunut taljajousella ja haluat ampua myös vastakarijousella tai pitkäjousella, on syytä valita huomattavasti kevyempi vetojäykkyys kuin mihin olet taljajousessasi tottunut.

Perinteisillä jousilla metsästävät puhuvat jousen suorituskyvystä siinä missä taljajousella metsästävätkin. Useimmat hyvät vastakaarijouset kiidättävät nuolta 180 – 190 fps nopeudella, kun nuoli painaa 8 – 9 grainia per pauna (vetojäykkyys).

Vastakaarijousen voi hankkia joko yksipuisena tai ns. ”take down” -mallina. Viimemainitun saa kahteen tai kolmeen osaan, mikä helpottaa kuljettamista. Kolmiosaisen jousen vetojäykkyyttä voi muuttaa ostamalla toisen parin kaaria.

Sarjatyönä tehdyt vastakaarijouset ovat merkittävästi halvempia kuin vastaavat käsityönä valmistetut ”custom”-mallit. Vastakaarimetsästysjousi maksaa noin 350 eurosta 1000 euroon valmistajasta ja materiaaleista riippuen. Kalleimpiin voi saada taidokkaita koristeita ja oman nimensä.

 

Pitkäjousi

Jousilegenda Howard Hillin pitkäjousi oli nimensä mukaisesti pitkä. Kun aikaisemmin pitkäjousi oli 68 – 70 tuumaa pitkä, on sen nykyinen versio kutistunut keskimäärin noin 64 tuumaan. Tarjolla on myös 62, 60 ja 58 tuumaisia pitkäjousia – jopa lyhyempiä.

Pituuden valinta on syytä tehdä omaa vetopituutta ja valmistajan suosituksia vertaamalla.

Kahvan malli voi vaihdella perinteisen suorasta kevyesti muotoiltuun ja aina vastakaarijousen kahvaa muistuttavaan hybridimalliin.

Pitkäjousen vetojäykyyteen pätee kaikki mitä edellä mainittiin vastakaarijousesta. Jos jousi on alussa liian jäykkä, saattaa ampumavarmuus kärsiä ja innostus loppua kesken.

Pitkäjousen lyhentyneen pituuden lisäksi ovat sen kaaret kokeneet suuria muutoksia. Suurin muutos näkyy ns. ”reflex-deflex” -mallissa, jossa lepotilassa olevan jousen kaaret taipuvat vahvasti ampujasta poispäin. Viritettynä ei tämä ominaisuus ole juurikaan näkyvissä, mutta vaikutus ammuttavuuteen ja suorituskykyyn on merkittävä. ”Reflex-deflex” -pitkäjousi on pehmeä vetää, se heittää nopeammin ja omaa pienemmän rekyylin kuin suora veljensä.

Myös pitkäjousen voi hankkia ns. ”take down” -mallisena, jolloin sen kuljettaminen helpottuu.

Pitkäjousen hintoihin pätee pitkälle sama mitä edellä mainittiin vastakaarijousista. Perus tehdasversion saa huomattavasti halvemmalla kuin upeasti viimeistellyn tilaustyönä tehdyn, joskus jopa mammutin luulla koristellun yksilön.

 

Asiantuntijan juttusille

Ensilukemalla jousivalinta saattaa vaikuttaa haasteelliselta, jopa hankalalta. Kuitenkin, kun seuraavaksi etsit käsiisi asiantuntevan metsästysjousikauppiaan, ymmärrät huomattavasti paremmin hänen kysymyksiään ja ehdotuksiaan jousen valintaan liittyen.

Yksityiskohtaisempi jousityyppien esittely ja teknisten seikkojen läpikäynti ei suppeassa artikkelissa ole mahdollista. Jatkolukemiseksi suosittelen kahta uutta ja erinomaista kirjaa: Dave Holt, Balanced Bowhunting II, 2004 ja Roy S. Marlow, Timeless Bowhunting, 2003.

Tutustu eri jousityyppeihin ja kuuntele tarkkaavaisesti mutta samalla kriittisesti niiden käyttäjiä ja tee valintasi mieltymystesi, taipumustesi ja käytettävissä olevien resurssiesi mukaan.

Voit myös maksimoida ilon ampumalla kaikilla jousityypeillä, unohtamatta ruutipuoltakaan – tämä on ollut oma valintani.

© 2005 Juha Kylmä

Sarjan kolmannessa osassa perehdytään varusteisiin ja nuoliin, tehdään jousen perussäädöt ja perehdytään ammuntaharjoitteluun.

Johdatus jousimetsästykseen juttusarja [ 1, 2, 3, 4 ]