Vankkumattomana punapistetähtäimen käyttäjänä katseeni kiinnittyi North American Hunter -lehden viimeisimmässä numerossa esiintyneeseen Aimpoint Micro H-1 tuotteen mainokseen…
Tuote sinänäsä on erittäin kiinnostava ja varmasti jousen kanssa oikein käyttökelpoinen (jos vain jostakin löytyisi toimiva jalusta, kuten olen aikaisemmin kirjoittanut punapisteiden käytön probleemista).
Tuon jalusta-ajatuksen jälkeen huomioni kiinnittyi mainoskuvaan. Tarkastelkaa Aimpointin näkemystä siitä, mistä kohtaa jänteelle laukaisulaitteella tartutaan nokin paikkaan suhteutettuna. Kuvassa tartuntapisteen ja nokin etäisyyttä näyttää olevan tuuman, puolentoista verran.
Tämä poikkeaa kohtuullisen merkittävästi tämänhetkisestä trendistä, jossa tartuntapiste siirretään mieluusti suoraan nokin taakse, narusta tai metallista valmistetun d-silmukan avulla. Tai pidetään muuten vain mahdollisimman lähellä nokkia.
Mitenköhän tuo mahtaa oikeasti toimia? Onko kenelläkään kokemuksia?
© 2008, Ari Kontiainen
Kuvassa näyttää ammuttavan ilman ankkurointia.Nuolen lähtö – ja tähtäyslinjan suhde toisiinsa on vähintäänkin mielenkiintoinen.En ainakaan heti ymmärrä moisen virittelyn tuomaa etua,mutta voin muuttaa mieltäni,jos joku pystyy käytännössä näyttämään ampujan hyötyvän siitä.
Minä puolestani olen sitä mieltä että KO kuva on lähinnä markkinapoliittisista syistä otettu. Eli suomeksi kyseisellä setillä ei välttämättä ammuta vaan tilanne on puhdas lavastus.
Arvelisin, että nippon on oikeassa. Aimpointin markkinoinnilla on siis enemmän intoa kuin asiantuntemusta? Mikähän olisi reaktio, jos vastaavanlainen selkeä ’aseenkäsittelyvirhe’ olisi mainoksessa haulikko- tai kivääriampujan tekemänä…