Julkaistu

Vertailussa kolme osumasta aukeavaa metsästyskärkeä

Osumasta aukeavia kärkiä käytetään jousimetsästyksessä paljon lähinnä niiden helpon säädettävyyden ansiosta. Tällähän tarkoitetaan sitä, että nuoli lentää usein lähes samoin kuin vastaavan painoisella taulukärjellä varustettu nuoli. Sekään tuskin vähentää avautuvilla terillä varustettujen kärkien suosiota, että leikkaavat terät ovat useimmissa malleissa vaihdettavissa.

 



Testatus kärjet: Allen Spider, NAP Bloodrunner ja NAP Spitfire
Jousi: Bowtech General, 64#, 29” vetopituudella.
Nuolet: Beman ICS Bowhunter 340, 2″ Bohning Blazer sulituksella
Kärkien uppoaman ja kestävyyden testaamisessa Siporex-harkko.
Ampumamatka 12 metriä.

Allen Spider- kärkeä saa hyvinkin edulliseen hintaan, ja siinä lienee yksi syy leikkaavien terien tylsyyteen. Erittäin kovaa materiaalia olevat terät eivät ole kotikonstein helpoimpia teroitettavia. Terät pysyvät kiinni ennen osumaa ”old school” -menetelmällä eli kumirenkaalla. Pienistä terän spin-heitoista huolimatta kärjet lensivät tarkasti. Jos käytössä olisi ollut esim. hooter-shooter, eli ”robottiampuja”, olisi pieniä heittoja voinut tulla, mutta omaan ampumatarkkuuteeni suhteutettuna kärki oli tarkka. Siporex-testissä kärjet suorastaan yllättivät; uppoama oli paras, ja vain yksi terä kolmesta kärjestä meni mutkalle.

NAP Bloodrunner, ”Best of the both worlds”, kuten paketissa mainostetaan, on kärki jonka tehdas toi markkinoille vuonna 2009. Se on käytännössä kiinteä kärki, jonka leikkuupinta-ala on aukeamattomana 1″, auenneena 1,5″. Mekanismi on hyvinkin yksinkertainen: osuessaan kärki litistyy lyhyemmäksi ja samalla leikkaavat terät aukeavat. Kärjen sisällä oleva jousi pitää terät kiinni, kunnes antaa osumasta periksi jolloin leikkaavat terät aukeavat täyteen mittaansa. Näidenkään kärkien kohdalla ei osuminen tuottanut vaikeuksia.

Siporex-testissä myös nämä kärjet yllättivät – tosin hiukan uumoilinkin sitä tutkiessani kärkien muotoilua. Uppoama oli toisiin verrattuna surkea, jonka lisäksi kaikki kolme kärkeä kimposivat irti Siporexista. Tämä selittynee kärjen rungon paksuudella, sillä teriä kiinni pitävä jousi on kuitenkin niin löysä, ettei se voi aiheuttaa kimpoamista. Yksi kärki kolmesta säilyi testissä ehjänä, muista kahdesta meni kummastakin yksi leikkaava terä rikki. Heikko lenkki on siis terän etukiinnitysreikä.

Jo pidempään markkinoilla ollut NAP Spitfire pysyy kiinni leikkaavien terien urassa olevilla terässiivuilla, jotka pitävät terät kiinni osumaan asti. Omasta mielestäni tämä on varsin hyvä sovellus, sillä terät saa sen avulla helposti takaisin kiinni ilman kumirenkaita – nekin kun joskus tahtovat unohtua kotiin. Terät lensivät tarkasti huolimatta pienistä spin-heitoista. Testissä kaksi kärkeä säilyi ehjänä, yhdestä vääntyi yksi terä samoin kuin Spiderissakin.

Koeammunnassa ilmeni tietenkin pientä korkeusheittoa kolmen testattavan välillä, johtuen kärkien painoeroista, mutta sivusuunnassa eroja ei omilla säädöilläni ollut. Kineettisen energian perusteella olisin odottanut, että Spitfire peittoaa varmasti muut uppoamassa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Uskon että kärjen muoto ratkaisi asian Spiderin hyväksi. Bloodrunner oli tässä testissä hienoinen pettymys.

Tosiasiahan on, ettei millään kärjellä tulisi ampua isoille luille, joita Siporex-testi lähinnä kuvaa. Mutta metsästystilanteessahan kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa…

© Jonatan Kokkonen

Tämän testin sponsorit:
Kärjet: FATarchery, Jousiammunnan TTV Oy, Kärkkäinen Oy.
Nopeusmittari (Competition Electronics Pro Chrono): Eränetti.
Nuolet: Jonatan Kokkonen
Siporex-harkot: Sotkamon KRP Hallimyymälä
Kiitos kaikille sponsoreille!