Enpä olisi uskonut 40 vuotta sitten, että kirjoitan vuonna 2022 SJML:n 40-vuotistarinaa, enkä olisi voinut kuvitella mihin kaikkeen toimintamme tulee johtamaan ja mitä suomalainen jousimetsästys on vuonna 2022!
Tuolloin 1980-luvun alussa olivat jousisaaliit harvinaisia, välineet vähäisiä ja vaatimattomia. Etenkin taljajouset olivat vielä kehittymässä, messinkiset tähtäinpiikit peltiläpykässä, nuolihyllynä tarrakiinnitteinen muovinen koukku, jota ei tarvinnut (lue: voinut) säätää, kevennys 50 %, ”laukaisulaite” oli nahkainen sormiläppä, ei tietoakaan piippareista, loopeista ym. Metsästyskärkivalikoima saattoi sisältää Bear Razorheadin, ja siinä se valikoima sitten leikkaavien kärkien osalta olikin. Jonkinlaisia bluntteja käytettiin myös. Tyypillinen sellainen oli .38 kaliiperin hylsy mutterilla painotettuna, joka istui melko hyvin seetrikepin päähän. Toki Eastonin alumiininuoliakin käytettiin.
Liitolla oli aikoinaan kaksi isoa kokousta: kevätkokous jossain eteläisessä osassa maata ja syyskokous Tertin kartanossa Mikkelissä. Syyskokouksessa pääteema oli luonnollisesti metsästys. Saalistakin muutaman kerran saatiin, kerran jopa kaksi jänistä, kun silloinen liiton pj. Jim Mustonen ja tuleva pj. Kari Vaaralahti saivat molemmat jäniksen. Oli siinä ihmettelemistä ja ihailemista!
Jousimetsästyksestä ei ollut mitään mainintaa metsästyslaissa tai -asetuksessa, joten kaikkea muuta sai metsästää paitsi suurempia riistaeläimiä, joiden kohdalla oli määräyksiä luodin painosta ja iskuenergiasta. Meille vakuutettiin, että jousimetsästys on sallittua, koska sitä ei ole erikseen missään kielletty, mutta samalla kehotettiin olemaan asiasta enempi tiedottelematta ja metsästelemään kaikessa hiljaisuudessa. Mutta olihan se vaan niin mahdottoman hienoa, että siitä piti kertoa tutuille ja tuntemattomillekin, jopa lehdille. Eikä aikaakaan, kun jossain 1980-luvun puolivälissä jousimetsästäjiä kuvattiin jo televisioonkin.
Maaliskuun 23. vuonna 1982, 24 jousimetsästyskipinän saanutta henkilöä kokoontui Mårten Ekströmin (Merrysport Oy) koolle kutsumana pohtimaan suomalaista jousimetsästystä. Suomen Jousimetsästäjäin Liiton perustava kokous pidettiin 2.10.1982 Vihdin kunnan Irjalan tilalla. Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Jim Mustonen. Ensimmäisen toimintavuoden jäsenmäärä oli 24.
Liiton ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui Riihimäen Kansainvälisillä Erämessuilla vuonna 1984. Liitto ja jousimetsästys saivat hyvän vastaanoton. Tuolloin moni ihmetteli, kuinka lähellä olikaan aika, jolloin pääasiallinen metsästysase oli jousi.
Liiton jäsenmäärä alkoi kasvaa, luotiin metsästysammuntataitoa kehittäviä kilpailuja, otettiin käyttöön vapaaehtoinen, metsästäjän ampumakuntoa testaava ampumakoe, järjestettiin pienimuotoisia koulutuksia kevätkokousten yhteydessä. Tuohon aikaan liitolla oli kevätkokous ja syyskokous. Alan lehdissä alkoi esiintyä ensimmäisiä jousimetsästysteemaisia kirjoituksia.
Vuonna 1986 ylitti jäsenmäärä 150 jäsenen rajan. Ensimmäinen paikallisseura perustettiin marraskuussa 1989 Jyväskylän seudulle (Jyvässeudun Jousimetsästäjät). Tämän jälkeen alkoi vilkas paikallisyhdistysten perustamiskausi. Ratoja rakennettiin, maaleihin investoitiin ja kisoja sekä metsästystapahtumia järjestettiin. Kaikki olivat innostuneita. Vuosien varrella uutuudenviehätys hieman laantui ja jotkut paikallisseuroista hiipuivat tai viettivät hiljaiseloa. Tilanne korjaantui myöhemmin ja uusi innostuksen aalto nousi voimiinsa. Monet vanhat seurat aktivoituivat ja uusia toimintaansa aloittelevia paikallisseuroja alkoi ilmaantua.
Vuonna 1987 Suomen Jousimetsästäjäin Liitto liittyi yhdentoista muun maan kanssa Tanskassa perustetun WoBA:n (World Bowhunting Association) jäseneksi. Yhteyttä tietenkin myös pidettiin alusta saakka pohjoismaiden jousimetsästäjien kesken. Yhdeksänkymmentäluvun alussa yritettiin käynnistää eurooppalaista jousimetsästysyhteistyötä perustamalla Brysselissä FACE:n pääkonttorilla FECA – Euroopan Jousimetsästysliitto ranskaksi. Tämä oli ranskalaisten pelikenttä. Presidentti oli ranskalainen, samoin sihteeri, myös rahastonhoitaja oli ranskalainen, yhdistys oli rekisteröity Ranskaan ja yhdistyksen virallinen kielikin oli ranska, vaikka käytännössä kokoukset pidettiin englannin kielellä. Tuohon aikaan ei voitu pitää yhteyttä internetin välityksellä, joten kokousten välillä ei tapahtunut juuri mitään.
Liiton logoksi valittiin syyskokouksessa vuonna 1986 kivikautista jousimetsästäjää kuvaava lapin noidan taikarummunkalvon piirros. Merkki kuvaa hyvin jousimetsästyksen ajattomuutta, pitkää perinnettä. Liiton ensimmäinen sihteeri Kai Vaaralahti totesi Metsästäjä-lehdessä vuonna 1990: ”Olemme yhteistyössä muiden metsästäjäjärjestöjen kanssa saaneet säilytettäväksemme yhden haastavimmista metsästysmuodoista”. Tänä päivänä tiedämme, että muutkin alan järjestöt ovat todella ottaneet jousimetsästyksen omakseen.
Jousimetsästys ei tiettävästi koskaan ole kokonaan maastamme kadonnut. Eri puolilla maata on aina ollut metsästäjiä, jotka ovat tavoitelleet riistaa lihasvoimin, jousella ja nuolella. Liiton taipaleen alkuvaiheessa olivat saaliit harvinaisia, mutta myös jouset ja nuolet sekä jousimetsästäjien tieto–taito olivat aivan toista luokkaa kuin nyt. Jos joku valtakunnassa sai jousellaan saaliiksi telkän, kiiri tieto urotyöstä lankapuhelimien välityksellä välittömästi halki Suomen.
Tänä päivänä voi jousimetsästys maassamme erinomaisen hyvin, paremmin kuin koskaan ruutikäyttöisten kädenjatkeiden aikakaudella. Harrastajajoukko kasvaa ja metsästysmuoto on saavuttanut yleisen hyväksynnän ja jopa hienoisen ihailun. Välineet ovat kehittyneet, mutta jousi on silti pysynyt lihasvoimin jännitettävänä ja vireessä pidettävänä metsästysaseena. Myös jousimetsästäjät ovat entistä tietävämpiä ja taitavampia; tästä kertovat yhä kasvavat saalismäärät ja erityisen pieni haavakoiden osuus.
Kun SJML aloitti toimintansa, oli tavoiteltavien saaliseläinten listalla vain pienriista, majavat mukaan lukien. Jousta ja nuolta ei mainittu sanallakaan metsästyssäädöksissä, mikä oli hieman huolestuttava asia. Vuonna 1993 saatiin uusi metsästysasetus, jossa ensimmäisen kerran määriteltiin metsästysjousi ja -nuoli. Majava putosi saalislistalta, mikä kovasti harmitti, mutta kaikkiaan tilanne tuntui turvallisemmalta kuin aikaisemmin.
Jousimetsästys harppasi seuraavan pitkän askeleen eteenpäin, kun vuonna 2001 sallittiin euroopan- ja kanadanmajavan sekä metsäkauriin metsästys jousella. Elokuussa 2006 koitti uusi aika myös Ahvenanmaalla, jossa täydellisestä jousimetsästyspimennosta harpattiin yhdellä askeleella ohi mannersuomen ja kaikkien pohjoismaiden sallimalla pienriistan lisäksi kaikkien peuralajien metsästys.
Vuonna 2017 lisättiin jousella metsästettävien lajien listalle kaikki peurat, villisika ja mufloni. Samalla otettiin käyttöön suurempaa riistaa koskeva pakollinen ampumakoe.
SJML on kehittynyt oikeaksi merkittäväksi organisaatioksi. Aikojen alussa kantoivat liiton toiminnasta päävastuun puheenjohtaja ja sihteeri. Hallitus alkoi myöhemmin ottaa toimihenkilöitä hoitamaan liiton eri toimintasektoreita. Liiton eri vastuualueet hoidetaan toimihenkilöiden toimesta. Voi sanoa, että liitolla on moniammatillinen ja pätevä organisaatio. Mikä ihmeellisintä tämä organisaatio toimii täysin palkatta.
SJML on pikkuhiljaa myös lunastanut paikkansa metsästysalan virallisissa piireissä. Yhteistyö alan järjestöjen kanssa on erinomaista ja jousimetsästäjien asiantuntijuutta on tarvittu ja käytetty hyväksi.
Jousimetsästys on otettu mukaan myös CIC:n eli The International Council for Game and Wildlife Conservation organisaatioon.
Myös FACE eli European Federation for Hunting and Conservation haluaa hyödyntää eurooppalaista jousimetsästysasiantuntijuutta.
EBF on hyväksytty FACE:n kannattajajäseneksi. Näin ollen jousimetsästäjät pääsevät samaan Brysselin pöytään keskustelemaan metsästysasioista yhdessä Euroopan kansallisten metsästysjärjestöjen kanssa. Tämä mahdollisuus on käytetty säännöllisesti hyväksi. FACE laati syyskuussa 2020 virallisen Bowhunting Position -dokumentin osoittaakseen tukevansa ja edistävänsä jousimetsästystä.
Euroopan jousimetsästysliitto, EBA (nyk. EBF eli European Bowhunting Federation), perustettiin pohjoismaiden toimesta vuonna 2003, Helsingin CIC -kokouksen yhteydessä, jatkamaan FECA:n aloittamaa jousimetsästyksen uudelleen istuttamista Eurooppaan. EBF:n toiminta on ollut todella aktiivista ja tuloksellista. Jäsenmäärä kasvaa vuosi vuodelta ja on tänä päivänä jo lähes 30 maata, kun se aloitettaessa sisälsi vain puolentusinaa kansallisuutta. Yhdysvaltalainen ATA eli Archery Trade Association on myös lähtenyt tukemaan Euroopan liiton tärkeää toimintaa.
FACE position on bow hunting
Recognising that hunting with bow and arrow has a long and uninterrupted place in human culture and history;
Acknowledging that the EU Habitats Directive1, the EU Birds Directive2 and the Bern Convention3 do not prevent European countries from allowing the use of hunting with a bow and arrow and that this hunting method is explicitly recognized by the Council of Europe’s Charter on Hunting and Biodiversity;
Further acknowledging that a growing number of hunters are taking up bow hunting and that more European countries are introducing hunting with bow and arrow;
Understanding that using a bow restricts hunters to a much shorter distance to game/quarry, which creates a challenging approach where natural elements often play a bigger role;
Further understanding that the attributes of bow hunting can recruit new hunters that would otherwise decide not to join the hunting community;
Recognizing that bow hunting is a sustainable form of hunting, which contributes to wildlife management, including the prevention of game damages and animal diseases, especially in (sub)urban areas, where bow hunting can form another safe alternative method to manage species;
Acknowledging that a hunter with training and proper equipment can place a hunting arrow with sufficient energy and penetration for a lethal shot;
Taking into account the evidence, which shows that bow hunting meets animal welfare standards while noting that further research would be welcome on the safety dimensions of bow hunting (e.g. ricochet possibilities);
FACE and its Members, at its General Assembly on 7 September 2020, agree:
• That bow hunting is complementary to hunting with a firearm with its own benefits and characteristics that comply with the respective game/quarry species;
• To invite national or regional authorities to introduce legal frameworks to allow and promote bow hunting if proposed by the hunting community;
• To promote bow hunting on the European and international level, where relevant.Adopted by the FACE General Assembly on 7 September 2020
Eivät vaan jousimetsästysalan organisaatio ja vaikutusmahdollisuudet ole muuttuneet ja kasvaneet, myös metsästystoiminta on muuttunut ja monipuolistunut. Pienriistaa metsästetään yhä aktiivisesti, mutta yhdeksänkymmentäluvun alussa alkanut suurriistan tavoittelu on vuosi vuodelta lisääntynyt. Useita ryhmiä ja yksittäisiä jousimetsästäjiä suuntaa vuosittain Eteläiseen Afrikkaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja eri Euroopan maihin suurriistajahtiin. Suomalaisten jousimetsästäjien saalistilastoihin kuuluvat monet peuralajit, antiloopit, karhut, hirvet, alligaattorit, leijonatkin ja puhvelit.
Jousimetsästäjät ovat näyttäneet, että jousella ja nuolella voidaan menestyksekkäästi metsästää kaikkea suurriistaa. Valkohäntäpeurasta on tullut etenkin eteläisessä ja lounaisessa Suomessa merkittävä jousimetsästyskohde.
Jousimetsästyskoulutuksella tärkeä rooli. Merkittävä osa liiton jäsenistä on IBEP-koulutettuja. Kolmipäiväiset jousimetsästysleirit ja muut teemakurssit ovat tulleet täydentämään koulutustarjontaa. Jousimetsästysosaaminen määrättiin myös riistamestarin erikoisammattitutkinnon näyttökoesisältöön. Vuonna 2017 otettiin käyttöön myös yksipäiväinen jousimetsästykseen perehdyttävä koulutuspaketti painettuine materiaaleineen. Tätä koulutusta järjestetään yhteistyössä metsästysjärjestöjen/-yhdistysten kanssa.
Liitto tiedottaa ammattimaisella otteella. Vuonna 1989 ilmestyi ensimmäinen JÄKKÄRÄ-lehtinen.
Lehtinen toimi aluksi jäsentiedotteen korvaajana, mutta kasvoi pikkuhiljaa oikeaksi neljä kertaa vuodessa ilmestyväksi lehdeksi, erinomaiseksi sellaiseksi.
Vuonna 2021 ryhdyttiin julkaisemaan säännöllisiä ja ajankohtaisia artikkeleita sähköisessä muodossa sekä koostamaan lähes kolmeen tuhanteen sähköpostilaatikkoon menevä uutiskirje. Liitto julkaisee kerran vuodessa, ennen jahtikauden alkua tuhdin Jäkkärä-lehden.
Liitolla on ammattimaisesti hoidetut monipuoliset kotisivut foorumeineen, materiaaleineen ym. palveluineen. Hallitus ja toimihenkilöt hoitavat liiton asioita ollen lähes päivittäin yhteydessä sähköpostitse tai puhelimitse.
Askel askeleelta on jousimetsästys vallannut alaa Suomessa ja maailmalla. Ikivanhana mutta toisaalta mitä nykyaikaisimpana metsästysmuotona on jousimetsästykselle helppo ennustaa hyvää tulevaisuutta ja ripeää kasvua. Suuri yleisö ja media ovat ihastuneet tähän erilaiseen, jännittävään ja kiehtovaan lajiin. Suomessa jopa eri eläinsuojelujärjestöt ovat suhtautuneet jousimetsästyksen kasvuun yllättävän sopuisasti verrattuna moniin muihin maihin.
Vuonna 2009 valmistuneen kyselytutkimuksen mukaan oli Suomessa jo tuolloin noin 9000 jousimetsästäjää – enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa siihen aikaan. Tämänhetkiset arviot ovat merkittävästi suuremmat, arvio on nyt 15–20 000. Kaikkien peuralajien, villisian ja muflonin lisääminen jousiriistaksi on edelleen kasvattanut jousimetsästäjien määrää.
Liiton puheenjohtajina ovat toimineet vuoteen 2022 mennessä:
- Jim Mustonen
- Kari Vaaralahti
- Juha Kylmä
- Teemu Simenius
- Ari Kontiainen
- Arto Sillanpää
- Antti Saarenmaa
Liiton kunniapuheenjohtajiksi on nimitetty Mårten Ekström ja Juha Kylmä.
Tänä juhlavuotena valmistuu vuonna 2019 SJML:n käynnistämän jousimetsästyksen seurantatutkimuksen tiedonkeruuvaihe. Tutkimuksen aikana on kerätty monenlaista tietoa jousimetsästäjien ja kiväärimetsästäjien toimesta. Molempien osalta on tavoitteena saada kirjattua joukko tietoja sadasta saalistilanteesta, kuten mm. jousen vetovastus, kiväärin kaliiperi, kineettinen energia, metsästyskärjen tai luodin tyyppi, ampumaetäisyys, pakomatka osuman jälkeen, osumakohta (sisään/ulos). Myös verinäytteitä on kerätty stressihormonitasojen selvittämiseksi ja lihan pH-arvo mitataan.
Kerätyn tutkimusmateriaalin analysoinnista ja tutkimusraportin laatimisesta vastaa ELL Mikaela Sauvala.
Tarkoituksena on verrata saatujen tulosten pohjalta jousen ja nuolen toimivuutta vakiintuneeseen ja yleisesti hyväksi metsästysaseeksi todetun kiväärin tuloksiin. Tutkimuksella ei yritetä osoittaa, että jousi olisi jotenkin parempi vaihtoehto, vaan että jousella ja nuolella saavutetaan peuranmetsästyksessä yhtä hyvät ja hyväksyttävät tulokset kuin luotettavana metsästysaseena tunnetulla luotiaseella.
Suomessa jousimetsästys on saavuttanut vakiintuneen ja hyväksytyn aseman eikä siihen ole kohdistunut suurempia uhkia suuren yleisön, muiden metsästäjien tai eläinsuojelujärjestöjenkään taholta. Tilanne monissa muissa Euroopan maissa ei ole yhtä rauhallinen, siksi tutkimuksemme tuloksia odotetaan innolla useissa maissa.
Entä jatkossa? Jousimetsästykselle uskallan ennustaa hyvää tulevaisuutta, eikä vaan Suomessa mutta myös maailmalla. Uskon, että jousimetsästys ajan myötä saavuttaa laajalti hyväksytyn ja tasavertaisen aseman muiden metsästysaseiden rinnalla. Meillä Suomessa jousimetsästys näyttäytyy näiden vuosikymmenten jälkeen aivan tavanomaisena metsästystoimintana, ei erityisenä pienen joukon hieman elitistisenä puuhailuna.
Uskon myös, että jatkamme etenemistä askel askeleelta, kuten tähänkin saakka, ja hirven lisääminen jousimetsästettävien lajien joukkoon tulee ennemmin tai myöhemmin jälleen käsittelyyn.
Onnea ja pitkää ikää Suomen Jousimetsästäjäin Liitolle!
teksti: Juha Kylmä
otsakekuva: Juha Kylmä, muut kuvaajat mainittu kuvien yhteydessä
