Jos on päässyt käymään niin onnellisesti, että pääset metsästämään peuraa itsellesi uudelle alueelle miten voit, tai ehkä sinun jopa pitäisi, toimia ennenkuin aloitat metsästyksen?
Tunne alueen rajat
Aivan ensimmäisenä sinun on ehdottomasti varmistettava metsästysalueen rajat luotettavalta taholta. Yksityishenkilön omistaman maa-alueen osalta saat maanomistajalta kiinteistönumeron tai -numerot, joiden avulla voit määritellä alueen rajat näkymään tarkasti ja luotettavasti itsellesi Oma riista -palveluun. Jos kyse on kotimaisen metsästysseuran vuokraamasta alueesta, he ovat suurella todennäköisyydellä määritelleet alueen kyseiseen palveluun ja antavat mielellään käyttöösi Oma riista -aluekoodin. On kaikkien etu, että varmasti metsästät sallitulla alueella.
Kun metsästysalue on määritelty sähköisesti, saat kartan ja rajat näkyviin mobiililaitteessasi. Tämä koskee paitsi Oma riista -sovellusta ja kotimaisia koiratutkasovelluksia, mutta myös muutamaa maksutonta ja kaupallista karttasovellusta. Ajantasainen lista Oma riista -yhteensopivista sovelluksista löytyy Suomen riistakeskuksen sivuilta.
Myös ulkomaille suuntautuvien metsästysretkien osalta kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen ja hankkia tai pyytää kartta aluerajoineen etukäteen oppaalta tai metsästysreissun järjestäjältä. Alueeseen ennalta tutustuminen on tärkeä osa myös ulkomaan metsästysretkeen valmistautumista.
Sähköisten laitteiden käytön lisäksi on suositeltavaa tulostaa kartta rajoineen paperille ja päällystää se vedenpitävällä muovilla. Näin sinulla on joka tapauksessa käytössäsi aina toimiva tapa tarkastella aluetta lintuperspektiivistä. Toki kartan ja kompassin käyttö on sinulle tuttua, onhan?
Kartanlukuharjoitusta
Nyt kun sinulla on alue tiedossa ja sähköinen ja paperinen kartta olemassa, niin ensimmäisen ’scouttailut’ voit tehdä sen ääressä.
Aluetta ja sen piirteitä kannattaa lukea sekä topografikartan että ilmakuvakarttojen avulla. Niistä voit tunnistaa paitsi teitä, järviä tai lampia, jokia tai ojia, peltoja, hakkuuaukeita, soisia alueita ja erilaisia metsätyyppejä. Erilaisia kartta-aineistoja löytyy mm. Oma riista -palvelusta, Kansalaisen karttapaikasta sekä Google Mapsista ja Applen karttasovelluksista. Huomaa kuitenkin, ettäaineistot voivat olla eri palveluissa eri ikäisiä, otettu eri vuodenaikoina tai osa jopa selvästi vanhentuneita, jolloin lopullisesti pääset tekemään johtopäätöksiä vasta kun astut omin jaloin alueelle. Karttaharjoitusta ei kuitenkaan kannata jättää väliin.
Topografikartoista pystyt havaitsemaan korkeuseroja ja tunnistamaan esimerkiksi harjanteita, jollaisia etenkin peurat mielellään käyttävät siirtyessään makuualueilta ruokailualueilleen ja takaisin. Ilmakuvakartat taas paljastaat suojaisia, metsäisiä ’tunneleita’, joita pitkin eläimet voivat siirtyä alueelta toiselle ilman, että joutuvat kulkemaan avointen alueiden poikki.
Kiinnitä lisäksi huomiota ilmansuuntiin sekä alueelle tyypillisiin tuulensuuntiin, jotta ymmärrät millaisissa olosuhteissa jotkut paikat voisivat olla käyttökelpoisia – tai vastaavasti joidenkin paikkojen hyödyntäminen voi olla lähes mahdotonta.
Tällaiseen karttaharjoitukseen kannattaa ottaa kaveri mukaan. Alueella aikaisemmin metsästänyt henkilö voi kertoa omista tai ryhmänsä havainnoista, ja kokeneempi kollega voi uudenkin alueen kartan nähdessään tehdä havaintoja, jotka sinulta olisivat saattaneet jäädä huomaamatta.
Karttatarkastelun jälkeen sinulla saattaa parhaassa tapauksessa olla joko paperikartalle tai mobiilisovellukseen merkattuna lista mahdollisia kohteita hyödynnettäväksi – tai vähintään tarkistettavaksi maastossa ollessa.
Maastoon tutustuminen
Kun edellämainitut kotiläksyt on tehty on aika laittaa kengät jalkaan, reppu selkään ja lähteä maastoon. Vasta siellä hyväkin teoria kohtaa käytännön realiteetit. Ja toisaalta voi käydä niin, että löytyy paikkoja, joita karttaa tuijottamalla ei voinut havaita.
Metsästysalueelle kannattaa tehdä useampia visiittejä ennen varsinaista kautta. Mieluiten vielä niin, että valitset ’maastotyöpäivinä’ etenemissuunnat samalla tapaa kuin metsästäessä ja etenemisvauhdin kuin olisit hiipien etsimässä riistaa. Sopiva etenemisvauhti on noin kilometri tunnissa. Jonkun mukaan se on hyvä, verkkainen tahti, ikäänkuin luonnon oma rytmi.
Etene harkituin askelein, välillä pysähtyen, kuunnellen, katsellen, kiikaroiden ja tarkastellen miltä paikka näyttää kartalla. Merkkaa talteen vastaan tulleita makuuksia, jälkiä ja polkuja, kiimakuoppia sekä tietenkin riistasta tekemiäsi näköhavaintoja. Ota muistin tueksi kuvia paikoista.
Joskus voi käydä niinkin, että pääset maastontiedustelun yhteydessä harjoittelemaan kuvitellulle ampumaetäisyydelle hiipimistä tai etäältä havaitun eläimen kulkureitille leikkaamista. Pulssi nousee väkisinkin etäisyyden lyhentyessä – vaikka ei vielä olla metsällä. Tällaista treeniä et voi koskaan saada liikaa!
Passipaikkojen valitseminen
Maastossa kulkiessa on hyvä vertailla kartalle etukäteen kirjattuja merkintöjä ja paikan päällä tehtyjä havaintoja, jotta tunnistat missä saattaisi olla sopiva paikka etukäteen paikalleen vietävälle standille, mikä puu soveltuisi tikkaanpalasilla kiipeämiseen, minkä oksan yli voisi heittää nousuköyden nostonarun, minkä kiven päälle pääsisi passittamaan tai minne piilokoju kannattaisi pystyttää.
Potentiaaliset passipaikat kannattaa kirjata muistiin sekä kartalle että vihkoon, lisäten vapaamuotoisia muistiinpanoja paikasta, kenties reitistä miten sinne pääsee huomaamatta tai mistä ilmansuunnasta tuullessa paikka on käyttökelpoinen. Paikalle voi jättää myös myöhemmin metsästyskauden lopuksi pois kerättävän merkin, jonka avulla saman pisteen löytää uudestaan helpommin. Kännykällä paikasta otettu kuva saattaa auttaa muistamaan millainen maastonkohta olikaan.
Valekiimakuopat, maanuolut ja riistakamerat
Mikäli maanomistajalta on saatu siihen lupa, voi alueelle perustaa valekiimakuopan (mock scrape) tai maanuolun (salt lick, mineral lick) ja asentaa riistakameran tallentamaan näillä käyvät vierailijat. Samoin luvan kanssa voi karsia passipaikoilta ampumalinjoja oletettuihin suuntiin. On luonnollisesti hyvä tapa pitää maanomistaja tietoisena toimistasi sekä ennalta valitsemistasi paikoista.
Videota lähettävä riistakamera on luonnollisesti kätevin, mutta muistikortille tallentavallakin pärjää, jos alue on sopivalla etäisyydellä. Jos saat luvan käyttää riistakameraa, se kannattaa varustaa riittävän suurella muistikortilla sekä lisäakulla, jotta et joudu tekemään turhia reissuja paristonvaihtojen vuoksi.
Kameroiden lähettämien kuvien tai tarkistuskäyntien avulla saat ennen kauden alkua valitsemiesi kohteiden ja niiden lähellä kulkevien reittien aktiivisuudesta ja samalla alueen riistaeläinkannasta. Jos kameroissa ei ala näkymään mitään voi olla syytä tehdä muutoksia paikkojen valintaan. Kun on ollut ajoissa liikkeellä, niin ehtii hyvin tehdä tuunauksia ennen kauden alkua.
Valmistautuminen kannattaa
Perusteellisesti tehty karttaharjoitus, maastossa suoritettu jalkatyö ja muut valmistelevat toimet parantavat todennäköisyyttä siihen, että jahtikauden alkaessa pääset keräämään työsi hedelmiä. Vanhaa sanontaa mukaellen: mitä paremmin valmistaudut, sitä onnekkaampi todennäköisesti tulet olemaan.
Onnistuneita jahteja!
Teksti ja kuvat: Ari Kontiainen
Most Users Ever Online: 540
Currently Online:
12 Guest(s)
Currently Browsing this Page:
1 Guest(s)
Top Posters:
heka: 1024
Arzaan: 933
Kiul: 854
Arto_Y: 741
Pikkuhannu: 621
timo levä: 580
Piedro: 573
Mika_R: 528
Antti Saarenmaa: 463
jonex: 379
Member Stats:
Guest Posters: 0
Members: 3335
Moderators: 0
Admins: 2
Forum Stats:
Groups: 6
Forums: 37
Topics: 4561
Posts: 27130
Newest Members:
PulleaPoni, apa_02, JuhaOllo, Jousimies_75, 1juhametsamaki, tloGOAT, Rudolf87, vk00, naulapaa@hotmail.com, Christian9Administrators: ylläpitäjä: 236, Ari Kontiainen: 1090