Kun metsästyskärki on lävistänyt eläimen ja säilynyt mahdollisesti kohtalaisen terävänä, saattaa riittää kevyehkö hionta jollain hienolla 600–1000-karkeuden timanttilaikalla. Usein kuitenkin kohteen lävistänyt nuoli maahan iskeytyessään tylsyy merkittävästi tai saa näkyvämpiäkin vammoja. Tällöin teroitus on aloitettava ronskimmilla keinoilla kuten 200-karkeuden hiomalaikalla tai jopa karkealla rautaviilalla.

Myös käyttämättömiä kärkiä on joskus sipaistava hienolla timanttilaikalla tai keraamisella puikolla, etenkin sitä viinen ensimmäistä nuolta, jota useammin otetaan viinestä esille.

Mitä työkaluja tarvitaan

• Kahden eri karkeuden timanttilaikka tai useampia karkeammasta hienompaan. Myös märkä/kuiva hiomapaperia tasaiselle alustalle asetettuna voi käyttää. Karkeuksien olisi hyvä olla väliltä 200–2000.
• Rätti hiomalaikan välipuhdistuksiin.
• Permanent-tussi.
• Pala nahkaa tai sileä pahvi viimeistelyä varten.
• Jos mahdollista, myös jonkinlainen jigi teroituskulman varmistamiseksi.
• Pätkä kierreholkilla varustettua nuolta, johon teroitettava kärki kiinnitetään työskentelyä helpottamaan.

Kiinteät kärkityypit

Kiinteiden kärkien terät voivat olla vaihdettavat tai samaa massaa kärjen rungon kanssa tai muuten yhtenäinen kokonaisuus. Teriä voi olla 2–4, tyypillisimmin kolme. Jotkut kolmiteräisistä on valmistettu niin, että kaksi saman sivun teräviistettä voidaan hioa yhtä aikaa, kuten G5 Montec.

Terä voi olla myös single bevel -tyyppinen, jolloin terässä on vain yksi hiottu viiste.
Vaihdettavateräisiä kärkiä on vaikea teroittaa. Siksi näitä kärkiä kutsutaankin vaihdettavateräisiksi! Terässä on usein yksi leveä, loivempi viiste ja erittäin kapea jyrkempi viiste leikkaavassa laidassa. Toki näitäkin teriä voi hieman vaikkapa keraamisella puikolla sipaista toistuvien viinestä irrottamisien jälkeen.

Teroitus

Teräviisteen kulman toteaminen on teroituksen ensimmäinen vaihe. Viiste voidaan maalata tussilla, jolloin hioessa voi todeta mistä metallia on lähtenyt ja mistä ei.

Terä asetetaan viiste tarkasti hiomalaikkaa vasten niin, että alkuperäinen viistekulma säilyy. Tässä vaiheessa olisi erinomaista, jos käytettävissä olisi sopiva jigi kulman varmistamiseksi. Tarkkaan työhön tottuneelta tämä käy myös näppituntumalta silmämääräisesti. Tussiviivaa kannattaa vilkaista usein.

Montec-tyyppisissä kärjissä, joissa kaksi teräviistettä voidaan hioa kerralla, niiden viistekulman takia on syytä laskea, että kutakin kahden terän sivua tulee hiottua yhtä monta vetoa.

Jos terä on vielä melko hyvässä kunnossa, voidaan hiominen aloittaa vaikka 600-karkeudella. Tällöin on hyvä tehdä yksi pyyhkäisy per puoli kerrallaan, jotta vastapuolelle ei alkaisi muodostua pursetta.
Hiontavaiheessa olisi hyvä käyttää viiltosuojahansikasta, jos sellainen sattuu hollille.

Kun kärki on tylsynyt rajummin esimerkiksi terän sipaistua kiveä, aloitetaan teroittaminen karkealla laikalla tai rautaviilalla edeten pikkuhiljaa hienompaan karkeuteen. Terää työnnetään eteenpäin kuin hiomapintaa leikaten. Hiomalaikkaa kannattaa välillä rätillä puhdistaa.

Hioessa terään muodostuu pursereuna, jonka voi sormella tuntea tai jopa silmin nähdä. On varmistettava, että purse muodostuu koko viisteen matkalle eli viiste on oikein hiottu koko pituudeltaan. Hienompaan hiomakarkeuteen siirryttäessä viiste kiillottuu ja purse pienenee.

Hionnan loppuvaiheessa viimeinenkin ohut pursereuna poistetaan vetelemällä terää taaksepäin nahkapalaa vasten samaan tapaan kuin parturit Western-elokuvissa viimeistelevät partaveitsen ”nahkavyön” takapintaan.

Kätevä tapa on liimata kaksikomponentti epoksilla timanttilaikan takapintaan nahka karkeampi pinta (mokkamainen) ylöspäin.

Terävyyden voi tarkistaa jännittämällä kumirenkaan tiukalle sormien väliin ja vetämällä sitä kevyesti terää vasten. Jos viiltoliike ei katkaise kumirengasta, on hiontaa jatkettava.

Tämä ohje on kirjoitettu nimenomaa kiinteiden kärkien teroittamista varten.

Mekaanisia kärkiä, joilla on ammuttu riistaeläintä ei pysty kunnolla teroittamaan niiden pienten, ohuiden terien vuoksi.

Lisäksi mekaanisten kärkien terät yleensä vääntyvät enemmän tai vähemmän törmätessään kohteeseen eivätkä enää aseutu kohdalleen yritettäessä asettaa niitä takaisin uriinsa.

Teksti ja kuvat: Juha Kylmä

Ajelin paikalle sunnuntai-iltana. Tarkistimme vielä joustemme käynnin, teimme eväät valmiiksi ja painelimme nukkumaan: aamuherätys oli neljältä, koska halusimme ehtiä kojuihimme ennen auringonnousua.

Aamulla marssimme reipasta vauhtia jahtipaikalle. Kyttäysjahtia varten metsän laitaan kuusen oksien alle oli jo aiemmin pystytetty meidän molempien kuution muotoiset, telttatyyppiset kyttäyskojut, jotta linnut ehtisivät niihin tottua. Kojujen ikkunat oli suljettu niin, että kummassakin oli vain yksi ampumasuunta kohti ruokinnan keskustaa. Tämän ansiosta kojujen sisätilat olivat niin pimeät, että siellä on hyvät mahdollisuudet virittää jousi ilman, että kyyhkyt sitä huomaavat, kunhan vain huolehtii, ettei nuoli pääse ikkunan väärälle puolelle näkyviin jousta virittäessä. Se mahdollistaa myös lyhyet, jopa selvästi alle kymmenen metrin ampumamatkat, kunhan toimii tilanteessa rauhallisesti. Tähtäimessä on toki syytä olla valot, jotta tähtääminen onnistuu. Itse hifistelin tähtäimen kanssa sen verran, että teippasin hieman valoa ruokinnankin suuntaan hohtavan valokuidun piiloon siltä osin, kuin oli mahdollista.

Kojuun päästyäni etsin kolmijalkajakkaralleni sopivan paikan, jotta niin jousen viritys kuin istualtaan ampuminen olisivat mahdollisimman vaivattomia. Jousi vasemman käden puolelle pystyyn eräänlaiselle pienelle telineelle ja nuoli valmiiksi jänteelle. Kärkien suhteen olimme päätyneet Jarkon kanssa molemmat samaan ratkaisuun: avautuva leikkuri, jonka taakse ns. riistakaulus antamaan sokkivaikutusta. Sitten vain kuumaa juomaa kuksaan ja nauttimaan jo illalla tehtyjä eväitä.

Paikalla oltiin oltu jo noin tunti, kun kuulimme kyyhkyjen laskeutuvan aukkoa reunustaviin puihin. Nimenomaan kuulimme, emme nähneet; pieni tähtäysikkuna tarkoittaa, että tilannetta joutuu tarkkailemaan lähinnä kuuloaistin avulla siihen asti, kun lintuja tulee ampumasektoriin. Ja sitä saikin odottaa: kului tunti, kunnes kyyhkyt alkoivat laskeutua ruokinnalle. Yksi niistä laskeutui ruokintakatoksen päälle, minun puolelleni. Se ei suinkaan alkanut heti syömään, vaan katseli ympäriinsä ja tarkkaili tilannetta. Siinä tilanteessa on syytä odottaa kaikessa rauhassa sitä hetkeä, kun lintu rauhoittuu, vaikka oma sykehän sitä tilannetta odotellessa helposti vähän nousee. Katsoin lintua vain toisella silmällä, jotta sain pidettyä kasvoni paremmin piilossa. Kasvoilleni olin pukenut tumman putkihuivin.

Tarkkailemani kyyhky rauhoittui, hyppäsi katolta ruokintatasolle ja alkoi syödä. Kyyhkyjä oli myös Jarkon puolella ruokintaa, kumpikohan meistä ehtisi ensin? Vedin jousen varovasti vireeseen. Kyyhky oli niin lähellä, että oli paljon pinta-alaa, mistä valita oikea tähtäyspiste. Tein rauhallisen laukauksen. Kyyhky sai hyvännäköisen osuman, putosi ruokinnalta maahan ja jäi niille sijoilleen. Hyvä avaus jahtikaudelle!

Kuulosti siltä, että luultavasti kaikki muut kyyhkyt lensivät pois. Varmahan siitä ei voinut olla, mutta hain kyyhkyn talteen, eikä yhtään lintua onneksi lähtenyt lähipuista liikkeelle. Hyvä, emme siis ”jääneet kiinni”.

Viestittelimme Jarkon kanssa ja sovittiin, että seuraava ampumavuoro olkoon hänen. Jatkoin eväiden syöntiä ja aloin toiveikkaana kuulostella, että parvi tulisi takaisin. Aikansa se otti: kello oli jo yli seitsemän, kun kyyhkysen kuuloisia lintuja alkoi laskeutua puihin. Eivätkä ne tälläkään kertaa heti ruokinnalle tulleet. Istuskelimme kärsivällisesti kojuissamme, kunnes kyyhkyjä alkoi laskeutua ruokinnalle. Jarkko otti yhden niistä tähtäykseen ja pudotti sen hyvällä osumalla ruokintatasolta maahan. Hienoa!

Päivän ohjelmassa ei ollut mitään liikunnallisempaa jahtia, joten istuimme vielä jonkin aikaa kojuissamme, kunnes päätimme lopettaa aamujahdin. Lähdimme kojuiltamme ja suolistimme ja kynimme saaliimme. Lounas ja päiväunet olivat paikallaan, sitten palasimme jatkamaan jahtia noin kahden aikaan iltapäivällä.

Kyyhkyt eivät vieläkään osanneet paikkaa sen kummemmin varoa, vaan tulivat jonkin ajan kuluttua takaisin ruokinnalle. Yksi niistä laskeutui sopivasti Jarkon puoleiselle orrelle. Jarkko ampui sen alas hyvällä osumalla ja päivän kolmas saaliimme oli siinä. Eipä voinut kuin olla tyytyväinen Jarkon toimiviin ennakkovalmisteluihin kauden ensimmäiseen linnustuspäivään liittyen!

Teksti ja kuvat: Arto Ylisaukko-oja ja Jarkko Aarrekorpi

Kilpailuja saatetaan pitää lähinnä urheiluna tai huippuampujien harrastuksena. Ajatellaan, että ensin pitäisi osata ampua riittävän hyvin, ennen kuin kilpailuihin voi lähteä. Kokeneiden kilpailijoiden kokemukset kertovat kuitenkin jotain aivan muuta. Heidän mukaansa kilpailu ei ole vain tapa mitata omaa tasoaan, vaan ennen kaikkea tehokas tapa kehittyä jousimetsästäjänä.

Tätä artikkelia varten haastattelin neljää pitkän linjan kilpailijaa: Harri Verhoa, Mika Rutosta, Timo Pirppua ja Arto Kangasmäkeä. Heidän taustansa ja kilpailuhistoriansa ovat erilaisia, mutta vastauksista nousi esiin yllättävän yhtenäinen viesti.

Kolme kilpailujärjestäjää – yhteinen tavoite

Suomessa jousiammuntakilpailuja järjestävät pääasiassa kolme tahoa. Suomen Jousimetsästäjäin Liitto (SJML) järjestää metsästyksellisiä kilpailuja, joissa pyritään jäljittelemään mahdollisimman hyvin jousimetsästyksessä vastaan tulevia tilanteita. Suomen Jousiampujain Liitto (SJAL) järjestää World Archeryn sääntöjen mukaisia kilpailuja, ja Suomen Maastojousiampujain Liitto (FFAA) puolestaan IFAA:n sääntöihin perustuvia maasto- ja 3D-kilpailuja.

Kilpailumuodoissa, jousiluokissa ja säännöissä on eroja, mutta niiden tavoitteessa on paljon yhteistä. Kaikissa harjoitellaan turvallista, hallittua ja tarkkaa jousiammuntaa vaihtelevissa olosuhteissa. Myös kilpailijat liikkuvat nykyisin aiempaa enemmän eri järjestäjien kilpailuissa. Moni aktiivinen ampuja osallistuu saman kauden aikana niin SJML:n, SJAL:n kuin FFAA:nkin kilpailuihin.

Kilpailu opettaa ampumaan silloin, kun sillä on merkitystä

Kun haastateltavilta kysyttiin, mitä kilpailu on opettanut heille jousimetsästäjinä, vastaukset olivat hämmästyttävän samanlaisia. Kukaan ei puhunut ensimmäisenä mitaleista tai sijoituksista. Kaikki puhuivat paineesta. Mika Rutosen mukaan kilpailu on ennen kaikkea opettanut hermojen hallintaa.

Kilpailuissa paineen alla ampuminen on lähellä samaa olotilaa kuin jännittävä riistatilanne metsällä.

Samaa ajatusta korostaa Arto Kangasmäki.

"Kisapaine aiheuttaa monesti samankaltaisia oireita kuin riistatilanne."

Harri Verho vie ajatuksen vielä pidemmälle. Hänen mukaansa kilpailut ovat opettaneet ennen kaikkea keskittymään.

"Siinä tilanteessa ei ole muuta kuin se, mihin haluan osua, ja minä."

Metsällä juuri tämä ratkaisee. Ampumatekniikka voi olla kunnossa, mutta jos mieli ei pysy kasassa, hyväkään suoritus ei onnistu.

Kilpailu kehittää taitoja, joita metsällä todella tarvitaan

Haastateltavat nostavat esiin useita taitoja, joita on vaikea harjoitella yksin tavallisella ampumaradalla. Arto Kangasmäen mukaan kilpailuissa kehittyvät erityisesti etäisyyden arviointi, haastavat ampuma-asennot ja jyrkät ampumakulmat.

"Haastavuus kilpailuissa helpottaa kuitenkin perustekemistä normaaleissa metsästystilanteissa."

Hänen mukaansa kilpailuissa oppii myös tunnistamaan omat rajansa.

"Osaat myös tunnistaa heikkoutesi paremmin ja jättää vaikka ampumatta riistaa, kun tunnet omat kykysi."

Harri Verho korostaa puolestaan havainnointia ja rutiinia. Harrastuksen alkuvaiheessa jokainen laukaus koostui hänen mielessään lukuisista yksittäisistä vaiheista. Nykyään niitä on enää kolme.

"Jousikäsi on oikein, sormet ovat jänteellä oikein ja fokus on maalissa. Muut asiat tapahtuvat rutiinilla."

Tällainen automatiikka syntyy vain toistojen kautta.

Kilpailu on myös oppimisympäristö

Yksi asia nousi esiin lähes jokaisessa haastattelussa, vaikka sitä ei kysytty suoraan. Kilpailu ei ole pelkästään oma suoritus. Se on mahdollisuus oppia muilta.

Verhon mukaan kilpailuissa näkee, miten muut rakentavat suorituksensa, millaisia välineitä he käyttävät ja miksi heidän nuolensa osuvat. Rutonen kertoo saavansa kilpailuista vinkkejä niin ampumiseen kuin välineisiinkin. Kangasmäki muistuttaa, että kilpailut ovat erinomainen paikka tutustua uusiin ihmisiin, kokeilla erilaista kalustoa ja rakentaa jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita. Timo Pirppu tiivistää asian yksinkertaisesti.

"Mahdollisuuden oppia jotain uutta."

Ehkä juuri tämä erottaa kilpailun yksin harjoittelusta. Muita ampujia seuraamalla oma oppiminen voi nopeutua vuosilla.

Kilpailu on yhteisö

Vaikka kaikki haastateltavat myöntävät olevansa kilpailuhenkisiä, heidän puheissaan korostuu vielä enemmän yhteisöllisyys.

Kangasmäen mukaan kilpailut ovat ennen kaikkea mukava tapa tavata vanhoja kavereita ja tutustua uusiin harrastajiin. Verho kertoo IFAA-kilpailuissa syntyneistä ystävyyssuhteista aina Latviaa myöten.

Kilpailu ei siis ole vain suoritus. Se on viikonloppu samanhenkisten ihmisten seurassa. Monelle juuri tämä on syy lähteä kilpailuihin vuodesta toiseen.

Ensimmäinen kilpailu on vaikein

Lopuksi kysyin jokaiselta saman kysymyksen. Mitä sanoisit jousimetsästäjälle, joka epäröi osallistua ensimmäiseen kilpailuunsa? Vastaukset olivat jälleen hyvin samanlaisia. Pirpun mukaan onnistuminen edellyttää aina sitä, että uskaltaa yrittää.

"Jos ei kokeile, ei anna itselleen mahdollisuutta onnistua."

Rutonen kehottaa lähtemään rohkeasti mukaan ja kysymään neuvoja.

"Kisat eivät ole tiukkapipoista pönötystä."

Kangasmäki muistuttaa, että kilpailu on paljon muutakin kuin tuloslista.

"Kilpailut ovat enemmän sosiaalinen tapahtuma kuin vakavaa kilpailua."

Verho puolestaan kehottaa ajattelemaan kilpailua oppimisen näkökulmasta. Kilpailussa näkee, miten oma harjoittelu toimii käytännössä, oppii muilta ja saa uusia tuttavuuksia.

Ehkä juuri siksi ensimmäinen kilpailu on usein kaikkein vaikein. Seuraaviin on jo paljon helpompi lähteä.

Kilpailu ei ole itseisarvo

Kaikkien ei tarvitse kilpailla. Hyväksi jousimetsästäjäksi voi kehittyä monella tavalla, eikä kilpailumenestys tee kenestäkään automaattisesti hyvää metsästäjää.

Silti yksi asia jäi neljän haastattelun jälkeen vahvasti mieleen. Yksikään heistä ei puhunut kilpailuista vain sijoitusten tai mestaruuksien kautta. He puhuivat paremmasta keskittymisestä, paineensietokyvystä, etäisyyksien arvioinnista, turvallisemmista laukauksista, uusista ystävistä ja jatkuvasta oppimisesta.

Ehkä kilpailujen suurin anti ei olekaan se, että oppii voittamaan muita. Vaan se, että oppii tuntemaan paremmin itsensä – ja sitä kautta tulee hieman paremmaksi jousimetsästäjäksi.

Teksti: Ari Kontiainen
Otsakkeen kuva: Jonas Karlström (Instagram: @closedshutter).

Haastattelut on tehty sähköpostitse ja puhelimitse. Vastauksia on toimituksellisista syistä tiivistetty ja tekstin muokkauksessa on hyödynnetty tekoälyä.

Liitto on käynnistänyt lainsäädännön muutoksen tueksi tutkimuksen, jonka tulosten viimeistely on edennyt ennakoitua hitaammin. Tämän vuoksi asiaa ei ole vielä päästy viemään eteenpäin poliittisessa päätöksenteossa.

Työ kuitenkin jatkuu. Pyrimme edistämään tutkimuksen valmistumista ja saamaan hirven jousimetsästystä koskevan aloitteen jälleen päätöksentekijöiden käsiteltäväksi.

Mikon ajatuksista voit lukea lisää Maaseudun Tulevaisuuden artikkelista. Artikkeli on maksumuurin takana.

Teksti: Ari Kontiainen
Kuva: Maaseudun Tulevaisuus

Videosarjassa käsitellään muun muassa riistanhoitoa, hiipimällä tapahtuvaa metsästystä, riistan jäljittämistä sekä Tanskan jousimetsästyskokeen vaatimuksia.

Sarjan toisella tuotantokaudella on luvassa lisää kiinnostavia metsästystilanteita sekä jousimetsästäjien tietoja ja taitoja kehittäviä opetusvideoita. Uuden kauden julkaisut alkavat elokuun lopussa.

Tutustu videoihin YouTubessa: https://www.youtube.com/@altde.....vedbuejagt

450€, kimiraty@gmail.com 

Kutsu:

https://epjm.fi/kanjonin-kunkku-2026/

Kanjonin Kunkku 2026

  Julkaistu 30 maaliskuun, 2026 - EPJM Ry

  Jätä kommentti

Etusivu / Kanjonin Kunkku 2026

 

30. Toukokuuta 2026

Ilmoittautuminen alkaa klo: 10:00
Kilpailu alkaa klo: 11:00

Ammutaan 3D eläimiä sekä tauluja. Mukaan taulukärkiä, leikkuri sekä blunttikärki.

Osoite: Moljakantie 28, 61300 Kurikka.

Kanjonin kunkku on Kyrönjoki Cup osakilpailu.

Sarjajako

• Talja
• Tähtäinjousi
• Vaistojousi
• Pitkäjousi
• OPEN
• Junnut
• Nuoret

Kilpailumaksu 20€. Junnut ja nuoret ilmaiseksi.

kutsu ja ilmoittatuminen linkistä:

LINKKI

https://epjm.fi/lumimies-2026/

Kolmattatoista kertaa järjestettävä kisa pidetään tutuksi tulleella paikallaan maaliskuun alussa Kauhajoella Sahankylässä 7.3.2025.  Eli paikka sama: Harjuntie 51, 61850 Kauhajoki.

Lumimies on myös KYRÖNJOKI-cupin toinen osakilpailu.

Sarjajako viime vuosilta tuttu: vaisto, talja alle 55 paunaa ja talja +55 paunaa. Junnuille (alle 12v) ja nuorille tarvittaessa oma sarja. Tänä vuonna myös OPEN-luokka sekä ensimmäistä kertaa pitkäjousiluokka, jossa ammutaan pitkäjousella ja puukepeillä. Osanottomaksu 15€, EPJM:n jäseniltä 10€.

Miehet ja naiset ampuvat siis samassa sarjassa, jousen jäykkyys taljassa määrittää sarjan. Lisäksi vielä CUP-säännöistä poiketen yli 50-vuotiaat saavat käyttää taljasarjassa suurentavaa tähtäintä ja vanhat vaistoukot opaskoiraa. Muuten säännöt mukailevat vanhempia kunnon SJML Cup-sääntöjä: etäisyyttä mittaavaa laitetta ei saa käyttää, pääsääntöisesti yksi nuoli /eläin, matkat ovat tuntemattomia. Jos joku haluaa ampua ylimääräisen ”paikkonuolen”, niin se pitää olla selvästi erotettavissa ensimmäisestä nuolesta pistelaskun takia. Pistelasku: sisin kehä 3p., seuraava 2p., uloin 1p., muu osuma, ampumatta jättäminen tai ohilaukaus 0p.

Maksimi matkat vaistolla 25m +10% ja talja 45m +10%. Nuoret ampuvat vaistopaikoilta, junnut lähempää ja tarvittaessa sovelletaan. Poikkeuksista on maininta ampumapaikalla. Jos joku haluaa raahata metrin mittaista stabia mukana, niin siitä vaan, toki voi olla osittain hankalaa maasto huomioon ottaen 🙂

Kaiken tasoiset ampujat ovat tervetulleita ja jos ampumatolppa tuntuu olevan liian kaukana, niin saa mennä ampumaan lähempää – pisteitä siitä tietenkään saamatta. Tärkeintähän ei ole voitto vaan se että saa ampua hyvässä seurassa!

HUOM!: Kiikarit mukaan, ampumatolpilla ei välttämättä ole kuvia.

Kisan jälkeen ammutaan vielä perinteisesti ”Yllytyshullu”, eli pudotuskisa missä matka kasvaa joka kierroksella.

Jos on kurakelit, niin auton voi joutua jättämään puolen kilometrin päähän josta on kyllä kuljetus.
Ilmoittautua voi paikan päällä, mutta järjestäjä toivoisi kuitenkin että porukka vähän ilmoittelisi etukäteen.

Predaattori sanoi
Tässä Teuvan kisojen kutsu:
7.2.2026 kisataan taas Teuvan kafilla 3D kisat. Luokkajako sama kuin aiemminkin. Radalla ainakin 12 rastia joka kierretään kahteen kertaan. Max matkat jopa 40m. Kilpailu alkaa klo10:00
Kisamaksu koffeen kera 15e ja tiedustellut sekä ilmoittautuminen perinteisesti Raimo Pihlajaniemi . Loppukisana joukkuekisa pudotukset mutta nyt 3 henkilön joukkuein.
Luokat

talja
vaisto
pitkäjousi
tähtäinjousi
junnut

Osoite: Tiilitie 38, 64700 Teuva

‼️Ensi lauantain 7.2.2026 kisat Teuvan Kafiaarilla on peruttu! Uusi yritys viikon päästä.‼️

 

  

T: Harri Verho

7.2.2026 kisataan taas Teuvan kafilla 3D kisat. Luokkajako sama kuin aiemminkin. Radalla ainakin 12 rastia joka kierretään kahteen kertaan. Max matkat jopa 40m. Kilpailu alkaa klo10:00

Kisamaksu koffeen kera 15e ja tiedustellut sekä ilmoittautuminen perinteisesti Raimo Pihlajaniemi . Loppukisana joukkuekisa pudotukset mutta nyt 3 henkilön joukkuein.

Luokat

• talja
• vaisto
• pitkäjousi
• tähtäinjousi
• junnut

Osoite: Tiilitie 38, 64700 Teuva

Kisakalenteria tällä hetkellä:

7.2 TEJA kisat Teuvalla kafiaarilla
7.3 EPJM lumimies Kauhajoen Sahankylässä
24.5 KEJO kisat keuruulla

Kanjonin kunkku Kurikassa & Parran kisat Teuvalla varmistuvat myöhemmin

27.6 EPJM Jussicup Kauhajoki, Katikka
15.8 Eräsalo 3D Orismalan päätöskisa

Täsmennettiin ikä sääntöä: ikä määritellään kuluvan vuoden mukaan siten että jos kilpailijan ikä muuttuu kauden aikana vanhempaan luokkaan, kilpailee hän siinä koko kauden alusta asti. (esim jos täyttää 13 vuonna 2026 kesällä, ampuu silti koko vuoden nuorten eikä junnujen sarjassa)

Kisakutsut ja tarkemmat ajat päivitellään osoitteeseen: https://epjm.fi/kyronjoki-cup/

Kiitokset kaikille edellisinä vuosina mukana olleille ja tulkaahan taas uudelle kierrokselle!