Istumavaljaiden tuunauksia | Välineistä ja tekniikasta | SJML keskustelufoorumi

Wikisanakirjan mukaan tuunaus tarkoittaa valmiiden esineiden ja tekstiilien muokkaaminen itse siten, että vanhasta tai tavallisesta saadaan uutta ja yksilöllistä. Metsästyskauden lopuksi voi miettiä kokemuksiaan ja muutoksia, joita varusteistoonsa haluaa tehdä. Seuraavassa jutussa puran auki kolmen kauden aikana Aero Hunter Kestrel -istumavaljaisiini tekemäni muutokset.

Köydet uusiksi

Turvaköyttä (lineman’s belt) käytetään tikkaanpalasten tai askelmien avulla puuhun kapuamisen aikana ja kannatinköysi (tether) on se, jonka varassa metsästäjä roikkuu valjaspassissa ollessaan. Turvaköysi kiertää puun ja kiinnittyy valjaiden molemmissa reunoissa sijaitseviin lenkkeihin. Kannatinköysi pyöräytetään oikealle korkeudelle saavuttua puun rungon ympäri, ja se kiinnittyy valjaiden siltaan (bridge).

Valmiissa tuotepaketeissa kannatinköysi ja turvaköysi on tyypillisesti toteutettu niin, että kiipeilyköyden toisessa päässä on solmun avulla tehty silmukka ja toisessa päässä stopparisolmu. Köyteen kiinnittyy erillinen prusik-kitkasolmulla varustettu naru, jossa on kiinni siltaan (bridge) tai valjaiden sivulenkkiin kiinnittyvä sulkurengas. Se on suoraviivainen ja toimiva ratkaisu – ja myös myyjälle edullinen. Vuonna 2018 Aero Hunter Kestrelin mukana tullut kiipeilyköysi oli 11.4 mm paksua, Samson Predator -merkkistä, maastoon väritykseltään soveltuvaa kiipeilyköyttä.

Tuunaukseni alkoi sillä, että halusin prusik-nyörien tilalle jouhevammin yhdellä kädellä käytettävät nousulaitteet. Etsin Predator-köyden kanssa yhteensopivaa tuotetta ja löysin Wild Country Ropeman 1 -laitteen, jonka valmistaja ilmoittaa toimivan 10-13 mm paksuisten köysien kanssa. Samalta valmistajalta löytyy myös Ropeman 2 -laite, joka toimii 8-13 mm köysien kanssa. Metallisen nousulaitteen ja sulkurenkaan pienestä kilinästä pääsin eroon kieputtamalla sulkurenkaaseen kankaista camo-teippiä.

Jonkin aikaa tätä kombinaatiota käytettyäni päätin vaihtaa köydet ohuempiin, pienempään tilaan pakkautuviin ja samalla kevyempiin. Valintani kohdistui 8 mm paksuun Sterling OpLux -köyteen, jota sai tilattua siten, että valmistaja on tehnyt sopivan mittaisen köyden päähän valmiiksi kestävän silmukan. Näin pääsin paksun köyden lisäksi eroon myös suuresta solmusta. OpLuxin kanssa harrastajat ovat suositelleet käytettäväksi Kong Duck -nousulaitetta. Tässä päivityksessä myös sulkurenkaat vaihtuivat uusiin. Lyhyt, kolmitoiminen DMM PerfectO korvasi aikaisemmat, suuremmat ja vain kaksitoimiset ’sulkkarit’. Tätä yhdistelmää olen nyt käyttänyt, eikä mieleen ole tullut tuunata näiltä osin varusteita enempää.

Varusteet pusseihin

Alkuperäiset kannatin- ja turvaköydet oli malliksi palmikoitu roikkumaan istumavaljaiden sivuilla ja se tapa toimii sinänsä aivan mainiosti. Tuunauskärpäsen puraisemana ajattelin kuitenkin, että kaikki roikkuvat ja heiluvat kapistukset on hyvä saada passitellessa piiloon.

Istumavaljaista löytyvät molle-kujat suorastaan kutsuvat itseensä jotain ripustettavaa. Hankinkin kaksi fleece-tyyppisestä kankaasta toteutettua, istumavaljaiden sivuille nepparihihnalla kiinnitettävää pussia mainituille köysille. Yhden kummallekin puolelle. Siellä pysyvät köydet tallessa ja puhtaina kuljetuksen aikana – ja sieltä ne löytää käsillä hamuamalla helposti, kun on tarve.

Istumavaljaan taakse hankin vähän kookkaaman pussin, jollaisia netissä näytetään kutsuvan nimellä dumppipussi. Sellaisesta on helppo ottaa ja sinne sijoittaa vaikkapa SRT-kiipeämisessä tarvittava nousukahva-jalkalenkki-kombo. Ja myös tiukkaan kasaan kääritty jousen nostonaru.

Seisonta-alusta sopivasti hollille

Puuhun kavuttaessa tarpeellisten tarvikkeiden on hyvä olla helposti saatavilla. Kiipesin aluksi reppu selässä siten, että käyttämäni Tethrd Predator -seisontataso (platform) oli kiinni repun päällä remmeillä. Tuntui kuitenkin siltä, että se voisi olla kätevämminkin saatavilla.

Niinpä ompelin kätevänä poikana tuumaisesta nailonremmistä, tarrakankaasta ja muovisista soljista pari hihnaa, joista toinen roikkuu istumavaljaiden molle-kujassa ja toinen seisontatason reunassa.

Napsautan juuri ennen kapuamista seisontatason killumaan istumavaljaisiin, josta se on helppo napata käteen, kun on sen paikalleen virittämisen hetki. Samoin ennen laskeutumista seisontataso on nopea laittaa valjaisiin roikkumaan.

Valjaiden sillan päivitys

Alkuperäisessä tuotepaketissa mukana tullut valjaiden silta oli samaa materiaalia kuin kannatin- ja turvaköysi, eikä sillan pituus ollut helposti säädettävissä. Tämä harmitti etenkin pitempiä aikoja passitellessa, koska yhdessä asennossa nojaaminen tai roikkuminen on kirjaimellisesti puuduttavaa.

Koska useat istumavaljaiden valmistajat näyttävät siirtyneen säädettäviin malleihin ja keveisiin materiaaleihin, päätin tuunata itselleni samanlaisen. Tähän valitsemani ja myös monen valmistajan käyttämä Amsteel/Dyneema-materiaali on herättänyt keskustelua ominaisuuksiensa vuoksi. Materiaali on kieltämättä perusominaisuuksiltaan melko liukas, mutta oikein pleissattuna ja koko matkaltaan kahdennettuna uskon, että se kestää käytössä oikein mainiosti. Ensimmäisten passitusten perusteella dyneemasta tehty prusik ei myöskään luista itsekseen, mutta luonnollisesti seuraan tilannetta eri olosuhteissa passitellessa.

Samalla tapaa helposti säädettävän sillan voi toki tuunata myös tavallisesta kiipeilyköydestä ja prusik-solmuun sopivasta nyöristä, jolloin ei tarvitse miettiä materiaalien teoreettista sopimattomuutta tuohon käyttötarkoitukseen. Jokaisen tehtävä on pitää huolta turvallisuusasioista – ja tehdä välinevalinnat harkiten ja tietoisena omista valinnoistaan.

Teksti ja valokuvat: Ari Kontiainen
Kuvituskuva: Bowhuntingmag.com