Rakenteelliset poikkeamat eivät ole vaivojen syy, koska esim. olkapään kuvauksissa kiertäjäkalvosimen poikkeavia löydöksiä on havaittu 99%:lla yli 40-vuotiaista ja nivelrikkoakin 39%:lla (Ibounig T.,HY 2026). Olkapään yleisin kirurginen toimenpide, olkalisäkkeen avarrus, ei tutkimusten mukaan hyödytä juuri koskaan (FIMPACT, 2025)?

Vastaus kysymykseen onkin hyvin monimutkainen ja tulkinnanvarainen asia.  Yhtä ainoaa oikeaa eikä absoluuttista totuutta ole, mutta useissa tapauksissa on muutamia yhteisiä tekijöitä. Tämä artikkeli on allekirjoittaneen henkilökohtainen arvio tästä lajiamme riivaavasta ongelmasta, joka on jo liian monen kohdalla laittanut harrastukselle stopin. Oma käsitykseni on muovaantunut viimeisen 25 vuoden aikana kokemuksistani eri lajien parissa urheilijana ja valmentajana, terveydenhoidon ammattilaisena satoja olkapään alueen ongelmia tutkineena ja hoitaneena. Yritän tuoda esille omasta mielestäni merkittävimmät aiheeseen liittyvät tekijät mm. ongelmaan liittyvistä rakenteista, niiden toiminnasta, eri vammamekanismeista ja riskitekijöistä, sekä harjoitteluun, rasitukseen ja palautumiseen liittyviä tekijöitä.

Rakenne

Olkanivel on olkaluun (humerus) ja lapaluun (scapula) välinen liitos. Tämä pallonivel on ihmisen liikkuvin nivelrakenne. Sen toiminnan takia on oleellista ottaa huomioon myös solisluun yhteys rintalastaan (sternum) ja erityisesti lapaluun liike suhteessa vartaloon, koska yläraajan ainoa luinen yhteys vartaloon solisluun (clavicula) kautta ei ole kovinkaan vahva. Käytännössä puhutaankin hartiarenkaasta eikä pelkästään olkanivelestä. Nivelten tukemiseen liittyy useita nivelsiteitä ja olkanivelessä myös rustorengas (glenoid labrum) sekä nivelkapseli.

Osan tuesta ja kaiken liikkeen tuottaa monimutkainen lihaksisto. Kiertäjäkalvosimen (rotator cuff) lihasten tärkein tehtävä on tukea olkaniveltä pitämällä olkaluun pää kuopassaan ja säätelemällä nivelen kireyttä. Isompien, pinnallisempien lihasten tehtävä on tuottaa liikevoimaa olkaniveleen. Lihakset kontrolloivat myös lapaluun asentoa ja liikettä.

Tätä olkaluun ja lapaluun synkronoitua liikettä suhteessa vartaloon kutsutaan scapulohumeraaliseksi rytmiksi.  Välillä kuulee väitteitä, että poikkeava olkalisäkkeen (acromion) muoto altistaisi olkapään ahtaumalle ja se pitäisi ottaa harjoittelussa huomioon. Kuitenkin ns. normaalin rakenteen (tyyppi 1) ollessa se harvinaisin variaatio, on näillä poikkeamilla (tyypit 2 ja 3) harvoin mitään käytännön merkitystä.

Liike

Lapaluun oikeanlainen liike ja liikkeen hallinta ovat avain olkapään terveyteen. Näihin liittyvien tekijöiden ymmärtäminen ja huomioon ottaminen on kriittisen tärkeää, jos haluamme rakentaa mahdollisimman tehokkaan, mutta samalla myös turvallisen harjoitusohjelman.  Liikuttaessa olkavartta poispäin vartalosta, joko sivulle tai eteen, liike alkaa olkanivelestä. Olkanivelen ollessa pallonivel, pallopinnassa syntyy liukuvaa liikettä suhteessa nivelkupin pohjaan, eli liikkeen keskipiste pysyy melko hyvin paikallaan. Tämä on tärkeää, jotta olkalisäkkeen alainen tila ei käy liian pieneksi ja syntyisi ns. ahdasta olkapäätä. Olkavarren käännyttyä 0-30⁰ (huomattavaa vaihtelua eri tietolähteissä) pitäisi lapaluun lähteä liikkeeseen mukaan. Tämän jälkeen liikkeen pitäisi jakaantua lavan ja olkanivelen välille niin, että olkanivel kiertyy hieman enemmän (4:5-1:2). 

Ongelmia tähän liikkeeseen voivat aiheuttaa esimerkiksi liian kireä olkanivelen nivelkapseli, kiertäjäkalvosimen lihakset, jäykkä rintaranka tai rintakehä (kylkiluut), tietyt lihaskireydet yläselässä (lapojen väli) tai lihasheikkoudet (sahalihas). Myös ongelmat lihasten hermotuksessa voivat muuttaa liikerytmiä. Viimeisimpään syynä voi olla esim. hermovaurio, hermopinne tai nivellukot. Joka tapauksessa kaikki mikä rajoittaa lapaluun liikettä, lisää automaattisesti olkanivelen osuutta liikerataan ja siihen kohdistuvaa rasitusta. Kun olkanivelen kulma kasvaa, sitä liikuttavien lihasten kuormitus lisääntyy ja se muuttuu epätaloudellisemmaksi. Samalla tila olkalisäkkeen alla helpommin pienenee ja riskit ahtaumalle sekä kudosvauriolle kasvavat.

Toiminta 

Yksi tapa luokitella lihakset on jakaa ne liikettä tuottaviin (mobilaattorit) ja ei-toivottua liikettä vastustaviin eli asentoa tukeviin (stabilaattorit). Asentoa tukevia lihaksia on sekä paikallisia että globaaleja. Myös nivelet voidaan jakaa Gray Cookin ja Michael Boylen kehittämän ”Joint by Joint”-konseptin mukaisesti, jossa nivelten mobiliteetti (liikkuvuus) ja stabiliteetti (vakaus) vuorottelevat. Keho on nivelketju, jossa yhden nivelen täytyy olla liikkuva, kun taas sen ylä- tai alapuolella olevan nivelen täytyy olla vakaa. Ongelmia syntyy, kun nivel ei täytä erityistä tehtäväänsä ja aiheuttaa toiseen niveleen toimintahäiriön. Esimerkiksi nilkka tarvitsee liikkuvuutta, polvi vakautta, lonkka liikkuvuutta ja lannerangan vakautta jne.

Eli nivel on joko rakenteellisesti vahva ja samalla jäykkä, tai sitten se on liikkuva, mutta samalla heikko ja alttiimpi vauriolle. Käytännössä tilanne on aina jotain näiden kahden ääripään välillä. Tämä näennäisen karkea jako liikkuvuuden ja tuen välillä on yksi tärkeimmistä tekijöistä olkapään ongelmien taustalla, sillä olkanivel on kehon liikkuvimpana nivelenä aina rakenteellisesti heikko. 

Tehtävä

Olkanivelen tärkein tehtävä on mahdollistaa liike useisiin eri suuntiin. Olkapään terveyden kannalta merkittävin harjoitustarve on lihasten vahvistaminen, kontrollin tehostaminenja nivelen tukeminen, ei liikkuvuuden lisääminen. Päinvastoin kuin lonkkanivel, olkanivel ei ihmisellä ole (kehon)painoa kantava rakenne. Se ei vahvistu riittävästi pelkällä kardiovaskulaarisella liikunnalla, vaan tarvitsee jonkinlaista voimaharjoittelua.

Olkanivel on luonnostaan laajaliikkeinen rakenne, liikkuvampi kuin useimmiten olisi edes tarpeellista. Siksi suurissa tai pitkäkestoisissa kuormituksissa pitäisi mahdollisimman suuri osa liikettä ja dynaamista voimantuottoa pyrkiä kohdistamaan lapaluun kautta selkälihaksiin olkapään sijasta.  Lajeissa, kuten jousiammunnassa, joissa maksimaalinen rasitus ei ole lähelläkään normaalin sietokyvyn rajoja, olisi tärkeämpää miettiä suhteellista rasitusta. Jos esimerkiksi tasalaatuisen (halkaisija ja seinämän paksuus) putken päistä taivuttaa, jakaantuu rasitus ja myös taipuma keskivoittoisesti, mutta melko tasaisesti. Jos putki ei ole tasalaatuinen, kohdistuu rasitus (ja taipuma) voimakkaasti heikoimpaan kohtaan. Eli heikoin lenkki pettää ensin.

Vammamekanismit

Kuormitus voi aiheuttaa vamman yhdellä kolmesta eri mekanismista; äkillisenä, pitkäkestoisena tai toistuvana kuormituksena. 

1. Äkillinen kuormituksen lisääntyminen aiheuttaa nopean sietokyvyn ylityksen ja kudoksen pettämisen. Tyypillinen esimerkki kuormituspiikistä on kolari, putoaminen tai muu tapaturma.
2. Pitkäkestoinen kuormitus aiheuttaa vaurion yhdellä, mutta liian pitkään jatkuneella rasituksella. Esim. kumarassa työskennellessä kudokset väsyvät ja lopulta pettävät.
3. Toistuvan kuormituksen aiheuttama sietokyvyn aleneminen, joka johtaa kudoksen pettämiseen, eli vamman syntyyn X määrän toistojen tai harjoituskertojen jälkeen. Viive voi olla yksittäisiä toistoja, tai jopa kuukausia. Tämä on jousiammunnan kannalta selvästi merkittävin vammamekanismi.

Ongelmille altistavia tekijöitä

Kuten selkäkivuissa, myös olkapään ongelmissa on taustalla lähes aina toiminnalliset, ei rakenteelliset syyt. Ylivoimaisesti suurin yksittäinen tekijä löytyy meidän arkirutiineista. Ihmisen fyysinen passivoituminen hidastaa aineenvaihduntaa, mutta nivelille haitallinen vaikutus johtuu suoraan liikkeen vähenemisestä. Verisuonet ruokkivat useimmat kudokset ihmisen kehossa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Näihin lukeutuvat sarveistuneet kudokset, silmän lasiainen ja rustot. Verenkierron puuttuessa on jokaisen yksittäisen nivelen aineenvaihdunta riippuvainen kyseisessä nivelessä tapahtuvasta liikkeestä, tarkennettuna paineenvaihtelusta. Eli nivelten aineenvaihdunta ei hidastu verenkierron hidastuessa, vaan liikkeen vähentyessä. 

Mutta mitä käytännön merkitystä tällä on? Monien kestävyyslajien, eli kardiovaskulaarisesti tehokkaiden liikuntamuotojen hyöty on rajoittunut vain osaan nivelistä. Esimerkiksi pyöräily on erittäin hyödyllinen liikuntamuoto hengitys- ja verenkiertoelimille, mutta selkäranka, erityisesti kaularanka, altistuu staattiselle kuormitukselle ja sitä kautta jäykistymiselle, kun liikettä tulee lähinnä alaraajoihin. Samaten asvaltilla juoksu, jossa painopiste siirtyy alaraajojen välillä nopeasti, rangan myötäilevä liike jää liian vähäiseksi. Eli liikumme, mutta liike kohdistuu kehoon vain rajoitetusti.

Harjoittelu

Kudokset reagoivat voimaan (engl. force). Voima voi olla mekaanista, sähköistä, kemiallista tai säteilyenergiaa tai niiden yhdistelmiä. Ensin mainittua kutsutaan yleensä kuormitukseksi tai rasitukseksi. Voimat vaikuttaa yksittäisiin soluihin, kudoksiin, elimiin ja elinjärjestelmiin, joiden tavoite on hengissä pysyminen. Tähän pyritään, joko säilyttämällä vallitseva tilanne (status quo) tai vahvistumalla, riippuen siitä kuinka merkittävää rasitus on. Merkittävyyteen vaikuttaa kuormituksen määrä, kesto, toistuvuus, kumulatiivisuus jne. Vahvistumistapoja on solujen toiminnan tehostuminen ja / tai niiden määrän lisääntyminen (esim. punasolut). Pitkään jatkunut liian vähäinen kuormitus taasen aiheuttaa kudosten ja toimintojen heikkenemistä. Syynä tähän on mm. pyrkimys energiataloudellisuuteen.

Harjoittelun tarkoitus on siis vahvistaa rakenteita, parantaa elinjärjestelmien toimintaa tai edistää palautumista. Nämä tapahtuvat kehittämällä fyysisiä, hermostollisia ja / tai psyykkisiä ominaisuuksia. Fyysisiä ominaisuuksia ovat voima ja kestävyys. Hermostollisia ominaisuuksia ovat tasapaino, kehonhallinta, ketteryys, nopeus, taito ja tekniikka. Psyykkisiä taitoja ovat mm itsetuntemus, itseluottamus, itsensä motivointi, keskittymiskyky, tunteiden ja ajattelun säätely, vireystilan ja stressin säätely, tavoitteiden asettaminen ja kilpailemisen taito.

Yksittäisten harjoitteiden tarkoitus on antaa ärsyke johon keho reagoi ja korjaa rasituksen aiheuttaman kudosvaurion. Kehon taipumus vaurion ylikorjaamiseen (superkompensaatio) ja tämän ylikorjaamisen kumuloituminen on kaiken kehittävän harjoittelun perusta.

Sanakirjan määritelmä harjoittelulle on jonkin asian opettelemista tekemällä sitä toistuvasti. Tavoitteellinen harjoittelu rakentuu realistisesta suunnittelusta, tavoitteista ja yksilöllisyydestä. Yksi ja sama malli ei sovi kaikille, koska jokaisella on omat vahvuudet, heikkoudet ja tavoitteet, mitkä vaativat kohdennettua lähestymistapaa. Toisin sanoen harjoittelu tulee aina räätälöiden jokaisen omille tarpeille.

Tutkimusten mukaan harjoittelun määrällä ja laadulla on suuri merkitys, erityisesti taitojen kehittämisessä, mutta mitä nämä tarkoittavat ja miten ne vaikuttavat vaihtelevat suuresti lajista toiseen. Esimerkiksi fyysisten ominaisuuksien kehittymiselle tärkeät tekijät ovat helpommin mitattavissa kuin hermostollisten ominaisuuksien kehitykselle tärkeät. Synnynnäiset ominaisuudet kuten älykkyysosamäärä ovat paljon harjoittelua vähemmän merkittäviä.

Voima- ja kestävyysharjoittelussa suurin vaikutus (kuormitus) kohdistetaan tiettyihin rakenteisiin (lihakset, luusto) tai elinjärjestelmiin (hengitys, verenkierto) niiden kehittämiseksi. Kuormituksen syy (harrastus vs työ) ei muuta sen vaikutusta tukikudoksiin, jos se ei muuta siihen liittyviä voimia jne. Hermostollisia ominaisuuksia harjoitellessa motivaatio tai keskittyminen muuttaa oleellisesti hermoyhteyksien rekrytointiin erityisesti keskushermostossa ja näin ollen vaikuttaa harjoituksen lopputulokseen.

Harjoittelun on todettu olevan tehokkainta silloin kun harjoittelija keskittyy harjoitukseen ja siirtyy pois mukavuusalueeltaan, eli yrittää asioita joita ei vielä osaa. Harjoituksista ei ole samanlaista hyötyä toistaessa jo osattuja (helppoja) asioita. Harjoittelun vaikutus taitoihin heikkenee, jos urheilija tekee rutiininomaisia suorituksia. Tiukkaa keskittymistä vaativia harjoituksia pystyy tekemään korkeintaan 4-5 tuntia päivässä.

Kehittymisen edellytyksiin kuuluu myös suorituksen arviointi ja mittaaminen. Tämä on helpointa omaan tasoon sopivan valmentajan kanssa. Palautteen pohjalta urheilija voi keskittyä harjoittelussaan virheiden korjaamiseen tai suunniteltujen muutosten tekemiseen. Noustuaan huipulle henkilö pystyy tietyin edellytyksin jo valmentamaan itseään. Nykykäsityksen mukaan eri alojen / lajien huippuja yhdistää vähintään 10 vuoden / 10.000 tunnin intensiivinen harjoittelu valmentajien johdolla ja perheen tuella. Muusikot nousevat kansainväliselle huipulle vasta 15–25 vuoden harjoittelun jälkeen. Harkittu harjoittelu on myös aloitettava varhaisella iällä.

Jokainen kehon käyttötapa (työ, urheilulajit, hyötyliikunta jne.) kuormittaa kehoa eri tavoilla, sen eri osia eri suhteessa ja eri ominaisuuksia eri tavalla. Lajiharjoittelun tarkoitus on kehittää lajissa tarvittavia osa-alueita tuloksen parantamiseksi. Oheisharjoittelun tehtävä on tukea lajiharjoittelua eri tavoin. Sillä voidaan korostaa spesifisiä osa-alueita ja nopeuttaa niiden kehitystä. Oheisharjoittelulla voidaan myös ylläpitää kehon käytön monipuolisuutta, eli aktivoida harvemmin käytettyjä osa-alueita (terveysliikunta, vammojen ennaltaehkäisy) ja sillä voidaan edesauttaa palautumista. Nämä oheisharjoittelun vaikutukset ovat jousiammunnassa poikkeuksellisen merkityksellisiä moneen muuhun lajiin verrattuna, koska jousella ampuminen on suorituksena lähes poikkeuksetta staattinen, monotoninen ja toispuoleinen.

Kehittävän harjoittelun kriteerit:

1. ärsyke on riittävän suuri (eli aiheuttaa kehossa reaktion) 
2. keho palautuu harjoittelusta (lepo, ravinto, huolto jne.)  
3. tehtyjen harjoitteiden väli on sopiva (superkompensaatio) 
4. harjoitteet toistetaan riittävän usein (kumulatiivisuus) 
5. harjoittelu on progressiivista ja 
6. spesifistä, eli harjoitus kohdistetaan oikein (ominaisuus, elinjärjestelmä) 

Edellä mainitut tekijät ovat aina yksilöllisiä ja niihin vaikuttaa moni asia, kuten ikä, sukupuoli, harjoitustausta, mutta periaatteet ovat kaikille samat.

Palautuminen

Lyhytkestoisessa rasituksessa keho käyttää energianlähteenä pääasiassa adenosiinitrifosfaattia (ATP) ja kreatiinifosfaattia (CP). Niiden varastojen palautuminen tapahtuu nopeasti, vieden parista kymmenestä sekunnista noin kolmeen minuuttiin. Pidempikestoisissa suorituksissa keho alkaa käyttämään hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa. Pitkistä harjoituksista palautuminen vaatii jo energian tankkausta, kudosvaurioiden korjaamista ja aikaa muutamista tunneista jopa useampiin päiviin. Ihan jokaisen harjoittelukerran jälkeen ei tarvita täydellistä palautumista, mutta useamman vajaaksi jääneen palautumisen jälkeen alkaa vammariski kasvamaan merkittävästi (overreaching vs. overtraining).

Palautumiseen vaikuttavat harjoittelun ja levon lisäksi ravinto, erilaiset stressitekijät ja kehon huolto. Palauttavalla / huoltavalla harjoittelulla pyritään ehkäisemän liiallista kuormittumista ja palauttamaan kuormittunut ja väsynyt elinjärjestelmä lähelle optimitilaa. Keinoja ovat esim. alkuverryttely, harjoittelun rytmitys, kevyemmät päivät ja lepopäivät sekä oheisharjoittelu.

Yksi tapa arvioida eri tekijöiden yhteisvaikutusta on laskea niihin käytetty aika. Useimmilla viikosta (168h) menee eniten aikaa nukkumiseen, 50-60h. Kun siihen lisätään toimistolla istuminen ja hieman näyttöpäätteen äärellä istumista vielä kotona tai television katselua, päästään helposti tilanteeseen, jossa paikallaanoloa on kertynyt yli sata tuntia. Niiden haittoja on täysin mahdotonta kompensoida muutamalla tunnilla liikuntaa. Ainoa toimiva ratkaisu on UKK Instituutin 2019 muokkaamia liikuntasuosituksia myötäillen minimoida ja pilkkoa paikallaanolo pienempiin osiin ja pyrkiä lisäämään liikettä työpäivään. Tällöin vapaa-ajalle jää helpommin järjestää aikaa voima- ja kestävyysharjoittelulle ja tietysti lajiharjoittelulle, joka sekin olisi staattisena suorituksena suotavaa pilkkoa osiin.

Jousiammunnan erityispiirteet

Jousiammunnassa on kysymys kehon, mielen ja välineen hallinnasta. Kuten muissakin taitolajeissa, toistot pyritään tekemään mahdollisimman samankaltaisina, jotta tekniikka vakiintuisi ja tulos olisi mahdollisimman hyvä. Tässä piilee yksi jousiammunnan paradokseista. Mitä paremmin suoritukset onnistutaan pitämään samanlaisina toisiinsa nähden, sitä heikommaksi käy kyky havaita eroja ja mahdollisuudet kontrolloida suorituksia.

Harrastuksen alussa, kun taidot ovat alkeelliset ja fyysiset ominaisuudet ei-optimaalisia, tulee vaihtelua automaattisesti. Tällöin havaintoja suoritusten eroavaisuuksista syntyy säännöllisesti ja kehittyy myös kyky korjata liikettä / asentoa. Kun suoritus kehityksen myötä vakiintuu, eli erot suorituksissa vähenevät, heikkenee myös kyky hallita suoritusta. Tällöin pitäisi harjoitteluun ottaa mukaan tarkoituksellisia muutoksia. Tätä kutsutaan variaatioksi.

Fyysinen suoritus rakentuu muutamasta tekijästä, joita harjoittelulla on tarkoitus kehittää. 

1. tasapaino ja asennon hallinta 
2. liikkuvuus (rintaranka) 
3. voimantuotto vetolihaksilla 
4. voimakestävyys tukilihaksilla 
5. jousen kontrolli (tekniikka) 
6. palautuminen (toistot, sarjat, treeni)

Tasapainoa ja asennon hallintaa harjoitellaan erilaisilla alustoilla, sekä jousen kanssa että ilman. Molempia kannattaa tehdä, koska ne vaikuttavat eri tavoilla. Maastossa tämä toteutuu parhaiten. 

Jousella ampuessa ei tule liikettä rankaan, joten monien ongelmien ennaltaehkäisemiseksi pitää riittävä rintarangan liikkuvuus ylläpitää muilla tavoin. Siihen soveltuvat parhaiten kaikki ne liikuntamuodot, joissa korostuvat suuri toistomäärä ja kiertoliike. Tähän hyviä ovat esim. perinteinen hiihto, selkäuinti, melonta, frisbeegolf, kuntonyrkkeily tai vaikka pöytätennis. 

Voimantuottoa on järkevintä kehittää vastusharjoittelulla, jossa akuutit muuttujat (toistot, sarjat, intensiteetti, toisto tempo, treeni määrä, lepo, treenitiheys, treenien kesto ja harjoitevalinta) ovat helpoin kontrolloida. Eli paras tapa vahvistaa jousiammunnassa tarvittavia lihaksia EI ole jousella ampuminen, koska hermosto rekrytoi lihassoluja vain tarpeellisen määrän ja periaatteella aktiivisimmat ensin. Ne ovat niitä, joita olemme jo tottuneet käyttämään, mutta yleensä eri tarkoitukseen. Lihasten väsymisen myötä tilalle rekrytoidaan uusia, mutta yleensä kyseessä ei ole suunniteltu tai tiedostettu muutos ja suoritustekniikkaan syntyy helposti ei-toivottuja muutoksia. 

Jousen kontrollia voi harjoitella muuttamalla mitä tahansa suorituksen osa-aluetta hieman; vedon kulmaa tai suuntaa, tähtäykseen käytettyä aikaa, jousen painotusta, jäykkyyttä tai vetopituutta. 

Palautumisen kannalta tärkeintä on riittävä yöuni ja laadukas ravinto. Päivän / harjoituksen aikana palautumista edistävät lyhyemmät sarjat, pidempi sarjojen väli, lyhyempi treenin kokonaiskesto ja harjoittelun jakaminen osiin !!!. Palauttavan harjoittelun kohdalla korostuu matalasykkeinen kestävyysliikunta, jossa verenkierto vilkastuu ja liikettä tulee koko kehoon, erityisesti yläselkään. 

Harjoittelun sisältö, Top 3+ rutiinit / harjoitteet

Ongelmia ennaltaehkäisevät, liikkuvuuden parantavat rutiinit

1. Roikkuminen tangossa, toista 10 kertaa päivässä

• jalat maassa (ylettyy tarvittaessa), älä hyppää tankoon ainakaan alussa
• alkuun puolileveä myötäote, kesto 10s, vaihtele myöhemmin
• venyttää olkaniveltä ympäröiviä kudoksia
• vähentää painetta rinta- ja lannerangan nivelille
• parantaa ryhtiä
• kehittää otevoimaa
• vähentää selkärankaan kohdistuvia toispuoleisia kireyksiä
• helppo mutta tehokkain olkapään terveyttä edistävä toimenpide
• alkuun pelkkä passiivinen roikkuminen riittää

2. Yläselän kierto, toista ainakin 3 x / vrk

• kepillä tai ilman, istuen / seisten / kumarassa 10x molempiin suuntiin
• parantaa rintarangan ja rintakehän liikkuvuutta
• aktivoi rangan tukilihaksia
• vähentää olkapäähän kohdistuvaa liikettä / rasitusta

3. Niskan venytys (3x3x3), toista 3 x / vrk

• taivuta istuen päätä eteen (leuka rintaa) ja pidä 20s
• pidä taivutus, mutta kierrä kasvot vuorotellen oikealle, pidä asento 20s
• toista kierto vasemmalle, pidä 20s ja palauta asento neutraaliksi
• taivuta päätä oikealle ja toista edelliset 3 kiertovariaatiota
• taivuta päätä vasemmalle ja toista edelliset 3 kiertovariaatiota
• yhteensä 3 taivutussuuntaa, 3 kiertovariaatiota ja kesto 3min
• tärkein venytys, koska kaularangan alaosasta (C4-8) tulee hermotus lähes kaikille jousiammunnassa tarvittaville lihaksille

4. Heiluri (2+4x2+2), kahvakuula

• noin 40cm leveä haara-asento seisten, kahvakuula lattialla jalkojen välissä
• ote kahdella kädellä, heilauta kuula kädet suorana pään yläpuolelle
• päästä hallitusti alas ja jalkojen välistä taakse, toista 2 kertaa
• 2 toiston jälkeen irrota yläasennossa toinen käsi, toista heiluriliike 2 kertaa
• 2 toiston jälkeen vaihda yläasennossa pitokäsi, tee 2 toistoa
• tee yhden kädet heilautuksen 2 kertaa molemmilla puolilla, jonka jälkeen
• kaksi heilautusta molemmat kädet kahvakuulassa ja laske paino lattialle
• suorituksen painopiste on rangan, ei lonkan ojennuksessa
• vahvistaa ja mobilisoi rinta- ja lannerankaa
• turvallinen tehdä, koska rankaan kohdistuva puristus jää minimaaliseksi
• tee 3 sarjaa, 2 kertaa viikossa

Ongelmia ennaltaehkäisevät, tukilihasten hallintaa ja voimatasojen kehitystä kehittävät harjoitteet

1. Crane press / hold

• ota kapea seisoma-asento ja kahvakuula vasempaan (jousi-) käteen
• heilauta kahvakuula eteen
• pysäytä niin että olkavarsi on vaaka-asennossa ja kyynärvarsi pystyasennossa
• vakauta asento ja nosta vasen jalka polvi koukussa ylös
• pidä asento 15s
• kun harjoite helpottuu, lisää 2-3 puolittaista punnerrusta (90⁰ => 45⁰)
• laske kahvakuula hallitusta alas (älä osu polveen, kulkusille yms.)
• toista peilikuvana
• paras lapatukea JA asennon hallintaa kehittävä harjoite

2. Kierto pään ympäri käsipainolla

• aloita tarpeeksi pienellä painolla, vaikka 0,5l vesipullolla
• aloitus asento on käsi sivulla peukalo ulospäin
• tuo käsi eteen ja käännä peukalo sisälle ja alas
• nosta käsi kyynärpää edellä ylös pään edestä ja
• kierrä paino vastakkaisen olkapään yli ja pään takaa takaisin alkuun
• toista toisella kädellä
• toista kierto vastapäivään, eli painon puolelta ylös ja vastapuolelta alas
• parantaa olkapään ja lavan liikkuvuutta, hallintaa ja voimatasoja
• toista alussa 10 kertaa / sarja / puoli / suunta, yht. 2 sarjaa, päivittäin
• voimien kehittyessä lisää painoa, tee 5-6 toistoa / sarja, 3 sarjaa, 2 x / vk
• paras olkapään / hartiarenkaan toimintaa kehittävä harjoite 

3. 6-way with rotation

• perinteinen vipunosto käsipainoilla, mutta variaatiolla
• aloitusasento seisten, kädet sivuilla, rystyset ulospäin
• nosta kädet sivulle vaaka-asentoon ja pysäytä
• kierrä rystyset alaspäin ja takaisin ylös
• tuo kädet vaakatasossa eteen ja pysäytä
• kierrä rystyset alaspäin ja takaisin ylös
• nosta kädet etukautta ylös
• palauta vastakkaisessa järjestyksessä alas sivulle
• hyvin kevyt paino alkuun, toista 3-5 x / sarja, 2 sarjaa, 2-3 x / vk

Lajivoimaa kehittävät harjoitteet, jotka kehittävät lajin vaatimia ominaisuuksia ilman lajinomaisia ongelmia

1. Leuanveto, myös kevennettynä, ylätaljaveto tai voimakumi

• aloita roikkuen tangosta, vedä lapaluut alas / yhteen, toista 2-4 x
• jatka vetoa pidemmälle, kunnes leuka ylettyy tankoon, pidä 2-3s
• laske hallitusti alas, toista tarpeellinen määrä (ei loppuun saakka !!!)
• toista yksittäinen sarja 5 kertaa päivässä
• vaikutus kumulatiivinen, kehittää perusvoimaa
• paras vetovoimaa kehittävä harjoite

2. Soutuliike, käsipaino, kahvakuula, TRX, voimakumi

• monipuolisempi harjoitusvaikutus kuin tangolla
• vaihtele olkanivelen kulmaa, jopa sarjan aikana
• korosta alun venytystä ja lopun supistusta, eli pysäytä liike ääripäissä
• pyri tekemään 5-8 puhdasta toistoa

3. Halo, kahvakuula

• aloita edestä alhaalta jommaltakummalta puolelta, 
• nosta ylös vastakkaiselle puolelle
• kierrä pään takaa ympäri, vie alas toiselle puolelle
• käännä suunta, toista peilikuvana
• tee 6-10 toistoa per suunta, 3 sarjaa, 2 x / vk

Nopeat ekstrat

1. Lajiharjoittelu, 3+ x / vrk

• mahdollisimman monta treenin aloitusta päivässä
• 5-10 nuolta ovat hyödyllisimmät (kun suoritus helpottuu, harjoitushyöty vähenee)
• EI alkulämmittelyjä, koska
• lajinomainen harjoittelu erityisesti jousimetsästäjille
• muut tekijät vaihtelevat tavoitteen, nuolimäärien, paunojen jne mukaan

2. Istumasta nouseminen / asennon vaihto (tsto) 30-45 min välein

• käytä mahdollisuuksien mukaan sähköpöytää eri korkeuksilla
• istu tuolilla, satulatuolilla, jumppapallolla, tasapainotyynyllä jne.
• seiso lattialla, matolla, tasapainomatolla, -laudalla jne.
• muista tottuminen (istuen => seisten) ja progressio

3. Säännöllinen kehonhuolto

• auttaa havaitsemaan ongelmat ajoissa 
• auttaa ennaltaehkäisemään ongelmia ja vammojen syntymistä
• käy kiropraktikolla 1-3 kk välein
• käy hierojalla 2-6 vk välein

Yhteenveto

Vielä kertauksena muutamia pointteja. Miten pika-aituri harjoittelee? Kuinka iso osa harjoittelusta on kilpailunomaista? Entä voimanostaja, kiekonheittäjä tai maratoonari? Eri tavoin harjoitellaan mm. räjähtävää voimaa, liikenopeutta, nopeuskestävyyttä, tekniikkaa jne. Entä mitä tekee se jousiampuja, joka kilpailee sisällä 18m, eli ampuu 20 sarjaa, 3 nuolta ja 2 min per sarja? Ampuuko hän treeneissä aina 20 sarjaa, 3 nuolta kahteen minuuttiin? Jos näin on, niin onko se harjoittelua? (lainaus: GRIV)

Fysiologian ja harjoittelun perusperiaatteet ovat siitä ’helppoja’, että ne ovat kaikille samat, kaikissa tilanteissa ja lajista riippumatta. Niiden ymmärtäminen ja kyky soveltaa yksilöllisesti fyysisten mittasuhteiden, ominaisuuksien ja ennen kaikkea TAVOITTEIDEN mukaisiksi onkin sitten ihan eri asia.

Jos esim. jousiammunnassa tarkoituksena on vain satunnaisesti ottaa jousi käteen, ampua muutama nuoli ja samalla nauttia luonnosta, niin ei muuta kuin sopiva vaatetus päälle ja pihalle. Mutta jos tavoite on kehittyä jousiammunnassa, tai ylipäätään missään lajissa, mahdollisimman nopeasti ja kuitenkin turvallisesti, olisi äärimmäisen hyödyllistä ymmärtää muutama perusasia.

Tavoitteellisen harjoittelun tarkoitus on kehittää fyysisiä (voima, kestävyys), hermostollisia (taito, ketteryys) tai psyykkisiä ominaisuuksia ja mieluiten vain muutama kerrallaan. Kilpailussa sitten testataan harjoittelun tulos. Paras tulos tehdään omilla vahvuuksilla, minimoiden heikkouksien vaikutukset. Heikkoudet ovat sitten ne mihin homma kaatuu, joko huonoon tulokseen tai pahimmillaan vammautumiseen. Valitettavasti harjoittelun suurin rajoite liittyy aikaan. Nukkuminen, työ ja muut velvollisuudet vievät aikaa paljon. Harjoittelulle jäävä aika käytetään tuloksen tekijöihin, eli vahvuuksiin. Valitettavasti tämä korostaa lajinomaisia ongelmia, riskejä tai ainakin muodostaa rajoitteita. Jousiammunnassa ne ovat staattisuus, toispuoleisuus ja monotonisuus. Ei siis kuormitus. 

Tekniikka. Asioiden toistaminen samalla tavalla vahvistaa tiettyjä synapsiyhteyksiä hermostossa ja toistot automatisoituvat. Eli riittävä määrä samanlaisia toistoja kehittää tekniikan. Kun tekniikka on vakiintunut eli toistot ovat automatisoituneet halutulla tavalla, pitää lajiharjoitteluun tuoda vaihtelua muutoksilla vetoon, ampumalla eri asennoissa jne. 

Kehitys on kumulatiivista. Harjoittelun aiheuttama soluvaurio kudoksissa ylikorjaantuu hetkellisesti. Kun harjoittelun ärsyke on riittävän suuri ja frekvenssi sopiva, tämä ylikorjaantuminen soluissa kertaantuu, eli kudos vahvistuu. Koska keholla on taipumus pyrkiä pitämään tietty tasapaino kaikessa / vastustaa muutosta, liian pieni ärsyke ei saa aikaan reaktiota eikä ylikorjaantumista tapahdu ja liian pitkä väli ärsykkeissä on ehtinyt palauttaa kudokset lähtötilanteeseen. Mitä pidemmälle kehityksessä halutaan mennä, sitä suurempia tai monimutkaisimpia ärsykkeitä tarvitaan kehityksen jatkumiseksi. Samalla kuitenkin kasvavat myös riskit vammoille.

Staattisuus haittaa palautumista, koska staattisessa kuormituksessa verenkierto huononee ja kudokset jäykistyvät, varsinkin nivelet. Toispuoleisuuden merkittävin riski kohdistuu kaularankaan, kun pää on kääntyneenä tähtäyksen suuntaan. Tämä altistaa kaulan rakenteita ärsytykselle, jopa ahtaumille, jos nivelissä on nivelrikkoa. Lievempänäkin kudoskireys voi heikentää pään alueen verenkiertoa ja vaikuttaa esim. näköaistiin sitä heikentävästi. Toispuoleisuuden suurin vaikutus on kuitenkin ryhtiin. Hermosto ei aisti asentoa suoraan, vaan välillisesti eri kudosten jännityksistä. Pitkäkestoinen toispuoleisuus asennoissa aiheuttaa kudoksissa adaptaatiota ja tämän myötä kudosten pituus muuttuu, osa venyy ja osa lyhenee, mutta jännitteet eivät muutu. Näin asennossa ja sen tuntemuksissa ja hallinnassa on ristiriita, eikä lihasten kontrolli voi olla optimaalinen. 

Palautuminen. Lepo on tärkeää, mutta lähinnä sähkökemiallisista syistä, eli aivojen välittäjäaine- ja hormonituotannon (serotoniini, dopamiini, kasvuhormoni jne.) takia. Lihasten palautuminen kuormituksesta tapahtuu isolta osalta kevyessä liikkeessä. Eli tilanteessa, jossa liikkeen aikaansaaminen lihaksissa tuottaa vähemmän kuona-aineita kuin liikkeen aikaansaama pumppuvaikutus samaan aikaan poistaa. Nivelille liike on vieläkin tärkeämpää, koska niistä puuttuu verenkierto. Liikkeen aikaansaama paineen vaihtelu nivelpintojen välissä on elintärkeää nivelen aineenvaihdunnalle, mm. nivelruston, nivelkapselin kudosten uusiutumiseksi.

Eli paras tapa kehittää fyysisiä ominaisuuksia on tapa, jossa edellä mainitut ongelmatekijät ovat mahdollisimman pienet. Käytännössä se on voimaharjoittelu, sen variaatiomahdollisuuksien takia. Se on myös nopein tapa kehittää voimaominaisuudet reilusti yli ammunnassa tarvittavan tason, jolloin jousen käytöstä tulee turvallisempaa ja palautuminen nopeutuu.

Huolto. Säännöllinen tarkistus ja huolto, kuten moottoriajoneuvoissakin, on paras tapa puuttua alkaviin ongelmiin ajoissa. Mitä suuremmaksi harjoittelun määrät ja kuormitukset käyvät, on esim. säännöllinen hieronta erittäin hyvä tapa auttaa lihaksia palautumaan. Jos ongelma on jo pidempikestoinen, tai muista syitä esiintyy ongelmia selkärangan tai raajojen nivelissä, on perusteltua tutkituttaa tilanne esim. kiropraktikolla. 

Teksti: Petri Vainikainen, kiropraktikko, urheiluhieroja, jousiampuja, valmentaja
Kuvat: UKK-instituutti, Michael Boyle, Petri Vainikainen, julkiset lähteet
Otsakekuva: Harri Verho

Keitä yrityksen takana on?

Turun Jousi ja Metsästys sekä Jousivaruste.fi henkilöityvät vahvasti yrityksen perustajaan Juho Tiensuuhun. Hän vastaa verkkokaupasta, asiakkaiden neuvonnasta, tuotteiden hankinnasta, tilausten käsittelystä sekä jousien kokoamisesta, säätämisestä ja huoltamisesta.

Juhon oma yli 10 vuoden tausta jousiammunnan, jousimetsästyksen ja alan kaupan parissa näkyy käytännönläheisenä palveluna. Tavoitteena ei ole myydä asiakkaalle vain yksittäistä tuotetta, vaan auttaa rakentamaan toimiva kokonaisuus, joka sopii ampujan mittoihin, kokemukseen ja käyttötarkoitukseen.

Mistä kaikki alkoi?

Yritys syntyi kiinnostuksesta jousiammuntaan ja havainnosta, että Suomessa on tarvetta asiantuntevalle, helposti lähestyttävälle palvelulle. Erityisesti aloittelijan on vaikea tietää millainen jousi hänelle sopii. Verkkokaupan rinnalle haluttiin siksi tarjota henkilökohtaista neuvontaa, säätöjä ja huoltoa.

Pienestä ja erikoistuneesta toiminnasta on kasvanut monipuolinen jousiammunnan verkkokauppa ja työpaja. Nykyisellään verkkokauppa on 2400 tuotteellaan pohjoismaiden laajin ja valikoimaa kasvatetaan koko ajan. Suurin osa tuotteista on tukkutilaustuotteita, mutta toimitukset yritetään pitää mahdollisimman nopeina.

Miten teillä asioidaan?

Toiminta yhdistää verkkokaupan ja ajanvarauksella palvelevan työpajan. Jousivaruste.fi palvelee asiakkaita koko Suomessa, ja tuotteet voidaan toimittaa Matkahuollon välityksellä. Turun Runosmäessä sijaitsevalla työpajalla ja verkkokaupan varastolla asioidaan etukäteen sovittuna aikana. Yhteydenotto onnistuu parhaiten WhatsAppilla, tekstiviestillä tai sähköpostilla.

Toimintamalli mahdollistaa henkilökohtaisen palvelun ilman perinteisen myymälän kiinteitä aukioloaikoja. Lähialueen asiakkaat voivat sopia tapaamisen esimerkiksi jousen valintaa, säätöä tai huoltoa varten. Verkkokaupan kautta palvelemme samalla jousiampujia ja jousimetsästäjiä kaikkialla Suomessa.

Verkkokauppaa ja työpajaa hoidetaan tällä hetkellä muun päivätyön ohessa, minkä vuoksi tapaamiset sovitaan etukäteen.

Millaisia jousimetsästäjiä asiakkaanne ovat?

Asiakkaissa on sekä ensimmäistä metsästysjousta hankkivia että pitkään harrastaneita jousimetsästäjiä. Aloittelijat tarvitsevat usein apua koko varustepaketin valinnassa. Kokeneemmat asiakkaat etsivät esimerkiksi uutta jousta, uudempaa tähtäintä, laadukkaampaa nuolihyllyä, laukaisulaitetta, metsästyskärkiä tai juuri omaan jouseensa rakennettuja nuolia.

Yleisiä tarpeita ovat:

• ampujan mittoihin sopiva taljajousi
• oikein mitoitetut ja jäykkyydeltään sopivat nuolet
• metsästyskärjet ja harjoittelukärjet
• tähtäimet, nuolihyllyt ja laukaisulaitteet
• jousen kokoaminen ja perussäätö
• jänteiden, kaapeleiden ja kuluvien osien vaihto
• valmiin varustuksen tarkistus ennen harjoittelu- tai metsästyskautta.

Moni asiakas kaipaa ennen kaikkea varmuutta siitä, että kaikki paketin osat sopivat yhteen ja että jousi on turvallisesti säädetty.

Mihin valikoimanne painottuu ja miksi?

Valikoima painottuu jousiin, nuoliin, jousen lisävarusteisiin, harjoittelutarvikkeisiin sekä huolto- ja varaosiin. Metsästäjille tarjolla on muun muassa taljajousia ja valmiita metsästysjousipaketteja, metsästystähtäimiä, altaputoavia nuolihyllyjä, metsästysvakaajia, nuoliviinejä, laukaisulaitteita sekä kiinteäteräisiä ja mekaanisia metsästyskärkiä.

Tuotteita valittaessa tärkeimpiä perusteita ovat toimivuus, turvallisuus, varaosien saatavuus, hinta-laatusuhde ja se, että tuote voidaan sovittaa osaksi toimivaa kokonaisuutta. Valikoimaa ei haluta rakentaa vain mahdollisimman suureksi. Tarkoitus on tarjota vaihtoehtoja, joita voidaan suositella asiakkaalle perustellusti.

Hyvä esimerkki ajattelustamme ovat metsästysjousipaketit. Pelkkä jousi ei vielä tee toimivaa metsästysvarustusta. Pakettiin tarvitaan asiakkaalle sopivat varusteet, oikean mittaiset nuolet sekä huolellinen kokoaminen ja säätö. Tarvittaessa hankimme tunnetuilta valmistajilta tuotteita suoraan tukkurien varastoista tai erikoistilauksena, vaikka niitä ei olisi valmiiksi omassa varastossamme.

Miten aloittelijan kanssa edetään?

Ensimmäiseksi selvitämme, mihin käyttöön jousi tulee ja millainen kokemus asiakkaalla on aikaisemmin. Jousimetsästykseen tarkoitettua kokonaisuutta valittaessa käymme läpi ainakin seuraavat asiat:

• asiakkaan pituus ja arvioitu vetopituus
• oikea- vai vasenkätisyys sekä hallitseva silmä
• sopiva vetojäykkyys
• metsästettävä riista
• harjoittelumahdollisuudet
• budjetti koko paketille
• tarvitaanko pelkän jousen lisäksi nuolet, tähtäin, nuolihylly, laukaisulaite, nuoliviini, suoja ja harjoittelutausta
• onko asiakkaalla mahdollisuus saada opastusta ampumatekniikkaan.

Aloittelijalle ei kannata valita liian jäykkää jousta. Ensin pitää oppia turvallinen ja toistettava ampumatekniikka. Myös nuolten täytyy vastata jousen vetojäykkyyttä, vetopituutta ja käyttötarkoitusta. Väärän mittainen tai jäykkyydeltään sopimaton nuoli voi heikentää osumatarkkuutta ja olla turvallisuusriski.

Tämän jälkeen rakennamme asiakkaalle muutaman vaihtoehdon eri hintaluokissa. Kun sopiva kokonaisuus on valittu, jousi voidaan koota, tarkistaa ja säätää asiakkaan mittojen mukaan. Samalla kerromme, mitä varusteita tarvitaan heti ja mitä voidaan hankkia myöhemmin kokemuksen karttuessa.

Millaista apua asiakas saa ennen ostosta ja sen jälkeen?

Ennen ostosta autamme vertailemaan jousia ja lisävarusteita sekä varmistamaan, että tuotteet sopivat yhteen. Neuvonnassa huomioidaan asiakkaan mitat, kokemus, käyttötarkoitus ja budjetti.

Oston jälkeen palveluihin kuuluvat muun muassa:

• jousipaketin tarkistus ja säätö
• taljajousen kokoaminen
• jousen hienosäätö ja huolto
• jänteiden ja kaapeleiden vaihto
• tähtäinten, nuolihyllyjen ja muiden osien korjaaminen tai vaihtaminen
• nuolten katkaisu oikeaan mittaan
• nuolten sulittaminen
• varaosien ja erikoistuotteiden hankinta
• neuvonta varusteiden käytössä ja omatoimisessa kunnossapidossa.

Huollon tarkoitus ei ole ainoastaan korjata rikkoutunutta jousta. Säännöllisellä tarkistuksella voidaan havaita kuluminen ajoissa, parantaa jousen toimintaa ja varmistaa turvallisuus.

Missä asiassa olette erityisen vahvoilla?

Vahvuutemme on henkilökohtaisen palvelun, laajan verkkokauppavalikoiman ja käytännön teknisen osaamisen yhdistäminen. Asiakas voi saada samasta paikasta tuotteet, neuvoja niiden valintaan sekä jousen kokoamisen, säädön ja myöhemmän huollon.

Tyypillinen esimerkki on ensimmäistä taljajousipakettiaan hankkiva asiakas. Hän on saattanut löytää verkosta kiinnostavan jousen, mutta tarvitsee apua varmistaakseen, että kokonaisuus sopii ja toimii hänelle. Käymme sen läpi, etsimme sopivat osat ja toimitamme jousen mahdollisimman käyttövalmiina.

Vahvuutemme näkyy myös tilanteissa, joissa asiakkaan nykyiseen jouseen ei löydy sopivaa osaa suoraan hyllystä. Laajan toimittajaverkoston avulla voimme etsiä varaosan tai vaihtoehtoisen ratkaisun usean valmistajan valikoimasta.

Mitä haluaisitte jousimetsästyksen harrastajan tietävän teistä?

Haluamme harrastajien tietävän, ettei meihin tarvitse ottaa yhteyttä vasta siinä vaiheessa, kun tarkka tuote on jo valittu. Kysymyksiä saa esittää jo hankinnan suunnitteluvaiheessa.

Vaikka toimimme ensisijaisesti verkkokauppana ja ajanvarauksella palvelevana työpajana, palvelumme ei ole kasvotonta verkkokauppaa. Jokaisen jousen ja varustepaketin taustalla on oikea käyttötarve, ja haluamme löytää siihen toimivan ratkaisun.

Kaikkea ei myöskään tarvitse ostaa kerralla. Hyvä jousimetsästysvarustus voidaan rakentaa vaiheittain: ensin turvallinen, oikein mitoitettu ja säädetty peruspaketti, sen jälkeen lisävarusteita kokemuksen ja omien tarpeiden mukaan. Meiltä saa apua myös oston jälkeen, kun jousi kaipaa säätöä, huoltoa, uusia jänteitä, varaosia tai seuraavaa kehitysaskelta.

Millainen tavallinen työpäivänne on?

Meillä ei oikeastaan ole kahta täysin samanlaista päivää. Verkkokauppaa ja työpajaa hoidetaan tällä hetkellä muun päivätyön ohella, joten työ painottuu usein iltoihin ja viikonloppuihin. Päivään kuuluu asiakkaiden viesteihin vastaamista, tuotteiden etsimistä, tarjousten laatimista, tilausten käsittelyä sekä tapaamisten ja huoltotöiden sopimista.

Kulissien takana tapahtuu paljon sellaista, mitä verkkokaupassa asioiva asiakas ei välttämättä näe. Tarkistamme tuotteiden yhteensopivuutta, selvitämme saatavuutta tukkurien ja valmistajien kanssa sekä etsimme vaihtoehtoja silloin, kun asiakkaan ensimmäinen valinta ei ole saatavilla. Päivitämme myös tuotetietoja, hintoja sekä huolehdimme tuotteiden tilaamisesta, vastaanottamisesta, pakkaamisesta ja lähettämisestä.

Jousipakettien kohdalla työ ei pääty tuotteen saapumiseen. Jousi voidaan tarkistaa, koota ja säätää asiakkaan mittojen mukaan. Nuolet katkaistaan oikeaan pituuteen, sulitetaan ja varustetaan kokonaisuuteen sopivilla osilla. Huoltotöissä tutkimme ensin, mistä ongelma johtuu, minkä jälkeen etsimme sopivat varaosat ja teemme tarvittavat säädöt tai korjaukset.

Suuri osa työstä on myös jatkuvaa perehtymistä. Uusia malleja, osia ja teknisiä ratkaisuja tulee markkinoille säännöllisesti. Tuotteista täytyy selvittää muutakin kuin valmistajan myyntiteksti: miten ne toimivat käytännössä, mihin ne sopivat ja onko niihin saatavilla varaosia myös myöhemmin. Asiakkaalle näkyy lopulta valmis paketti tai toimitettu tilaus, mutta sen taustalla saattaa olla useita viestejä, mittatietojen tarkistamista, tuotevertailua ja yhteydenpitoa tavarantoimittajiin.

Mikä on muuttunut asiakkaiden tarpeissa tai jousimetsästysvarusteissa yrityksenne toiminta-aikana?

Asiakkaat etsivät aikaisempaa useammin valmista ja yhteensopivaa kokonaisuutta yksittäisen tuotteen sijaan. Verkosta löytyy valtava määrä vaihtoehtoja ja tietoa, mutta samalla valinnan tekeminen on vaikeutunut. Asiakas saattaa tietää jo tarkasti, minkä jousen hän haluaa, mutta tarvitsee apua vetopituuden, vetojäykkyyden, nuolten, tähtäimen, nuolihyllyn ja laukaisulaitteen valinnassa.

Myös odotukset henkilökohtaisesta sovittamisesta ja käyttövalmiudesta ovat kasvaneet. Varsinkin aloittelija haluaa ymmärrettävästi jousen, jolla pääsee turvallisesti alkuun ilman, että hänen täytyy heti osata koota ja säätää koko pakettia itse. Kokeneemmat harrastajat puolestaan etsivät tarkemmin omaan ampumatapaansa ja metsästystilanteisiinsa sopivia ratkaisuja.

Varusteissa kehitys näkyy erityisesti säädettävyyden, käyttömukavuuden ja teknisten ominaisuuksien lisääntymisenä. Taljajouset ovat tehokkaita, mutta samalla aikaisempaa käyttäjäystävällisempiä ja laajemmin säädettäviä. Tähtäimet, nuolihyllyt ja laukaisulaitteet ovat kehittyneet, ja nuolten osalta asiakkaat kiinnittävät enemmän huomiota kokonaisuuteen: nuolen jäykkyyteen, pituuteen, painoon, kärkipainoon ja siihen, miten nuoli toimii juuri omassa jousessa.

Metsästysvarusteilta odotetaan nykyään luotettavuuden lisäksi hiljaisuutta, helppoa kuljetettavuutta ja toimivuutta vaihtelevissa olosuhteissa. Asiakkaat vertailevat tuotteita tarkasti ja haluavat tietää, mitä lisähyötyä kalliimpi vaihtoehto todella tarjoaa.

Samalla kiinnostus huoltoon, säätöön ja varaosiin on lisääntynyt. Hyvää jousta ei haluta vaihtaa turhaan uuteen, jos sen toimintaa voidaan parantaa uusilla jänteillä, kaapeleilla, nuolihyllyllä tai huolellisella säädöllä. Tämä sopii hyvin omaan ajatteluumme: tärkeintä ei ole myydä mahdollisimman paljon osia, vaan löytää asiakkaalle turvallinen, toimiva ja pitkäikäinen kokonaisuus.

Jousivaruste.fi / Turun Jousi ja Metsästys
(050) 329 1517
juho@jousivaruste.fi
jousivaruste.fi

Keitä yrityksen takana on?

Yrityksen operatiivisestä johdosta vastaa yrityksen perustaja Ari Alinen, joka vastaa pää sääntöisesti ostoista ja jousimetsästyksen/metsästyksen brändeistä. Kalastuksesta vastaa Niklas Löfblom, jonka vahvuus on kalastuksessa, mutta on vahva myös jousimetsästyksen ammattilaisena.

Mistä kaikki alkoi?

Suurin syy oli yrityksen perustamiselle oli se, että harrastajana Ari Alinen huomasi että jousitarvikkeita ei saanut Suomesta ja joutui itse tilaamaan tuotteet pääsääntöisesti Yhdysvalloista. Yritys on toiminut perheyrityksenä vuodesta 1998 toiminimenä ja uusien toimitilojen myötä yritys muutetiin osakeyhtiöksi vuonna 2022 ja jatkaa perheyhtiönä.

Yritys muutti vuonna 2022 uuteen myymälään, jossa on myös jousiammunnan testirata, jossa asiakkaat pääsevät testaamaan jousia. Vanhat tilat jäivät yhtiön varastotiloiksi.

Miten teillä asioidaan?

Yrityksellä on 1000 m2 myymälä jossa asiakkaat voivat käydä testaamassa jousia ja tutustumassa tuotteisiin , myymälässä nähtävilla metsästyksen tarvittavat tuotteet, aseet, varusteet, tarvikkeet, kalastus, venetarvikkeet.

Meidän kanssa voi asioida joko myymälässä tai verkossa verkkokaupassamme eratarvike.fi, joka uusittiin kokonaan vuonna 2026.

Millaisia jousimetsästäjiä asiakkaanne ovat?

Meillä asiakkaana on jousimetsästyksen harrastajia aloittelijoista jo pitkään harrastaneisiin jousimetsästäjiin ja toki asiakkaina on myös tauluammunnan aloittelijoita sekä pitkään tauluammuntaa harrastaneita.

Mihin valikoimanne painottuu ja miksi?

Valikoimamme koostuu itse testatuista tuotteista. Olemme panostaneet viime vuosina jousipaketteihin, joissa on laadukkaat varusteet ja mahdollisimman valmiina toimitettavat tuotteet, niin asiakas pääsee mahdollisimman helposti alkuun harrastuksen pariin.

Miten etenette aloittelijan kanssa?

Yleensä katsotaan mitä asiakas haluaa ja keskustellaan onko järkevää ottaa valmis paketti vai kustomoidaanko asiakkaalla haluamansa tuotepaketti. Lähtökohtaisesti asiakas saa mitä haluaa.

Millaista apua asiakas saa teiltä ennen ostosta ja sen jälkeen?

Kaikki asiakkaat, jotka ostavat jousen tai jousipaketin saavat 3kk tuotetuen puhelimitse ja myymälässä.

Missä asiassa olette erityisen vahvoilla?

Tärkein asia, jonka asiakkaat tahtovat unohtaa on jousien jänteiden huollot, joissa meillä on vahva kokemus sekä laadukkaat custom-jänteet, joista yleisimmät ovat varastotuotteina ja huollot saadaan nopeasti hoidettua.

Miten teillä käyntiin kannattaa valmistautua?

Meillä on Jousimetsästäjän Pro Shop, jossa pääsee testaamaan myymälässä olevalla radalla myös jousta ennen ostopäätöksen tekemistä, samoin palvelemme kokonaisvaltaisesti asiakkaan loppuun asti.

Erätarvike / AA-Production Oy
Makasiinintie 1, 28600 Pori
(02) 637 5777
(0400) 300 290
eratarvike.fi

Keitä yrityksen takana on?

Ase ja Erän takana on neljän hengen tiimi, jolla jokaisella on vahva side jousimetsästykseen. Matias toimii yrityksen primus moottorina. Katja on intohimoinen metsästäjä ja jousimetsästäjä, joka on mukana tiiviisti myös jousiharrastuksen puolella laajemminkin. Pasi on kokenut pohjoisen eränkävijä ja metsämies, jolla on vankka käytännön tuntemus maastosta ja saaliseläimistä. Antti puolestaan kasaa ja säätää jousia ammattitaidolla.

Koko tiimi on mukana verkkokaupan kehittämisessä, ja yhteinen tavoite on tarjota asiakkaille laadukasta ja informatiivista sisältöä tuotteista. Jousialan kauppa, tukut ja järjestelmät ovat kaikille erittäin tuttuja.

Mistä kaikki alkoi?

Perimätiedon mukaan Ase ja Kone on Turussa perustettu 1890 ja matkan varrella toimintaa on elänyt ja muovautunut monen yrittäjän luotsaamana. Kauan oltiin perinteinen kivijalka, mutta siitä luovuttiin keväällä 2026 ja nyt keskitytään verkkokauppaan.

Jousiammunnan tuotteet ovat kauan olleet mukana valikoimassa pienimuotoisesti ja kasvu on lähtenyt perinnejousien tarvikkeista kivijalassa ja siitä kasvanut 1300 nimikeeseen verkkokaupan valikoimassa ja tilaustuotteet päälle reipas 20 000 nimikettä lisää.

Miten teillä asioidaan?

Ase ja Erä toimii vahvasti verkossa, ja palvelemme ensisijaisesti koko Suomea, vaikka toimituksia lähtee myös muihin Pohjoismaihin ja tarvittaessa ympäri maailmaa. Verkossa toimiminen ei meille tarkoita etäisyyttä asiakkaasta, vaan päinvastoin: se mahdollistaa sen, että voimme palvella jousimetsästäjää missä päin Suomea tahansa yhtä henkilökohtaisesti kuin kivijalkaliikkeessä – puhelimitse, chatissa ja sähköpostitse, juuri silloin kun asiakkaalle sopii.

Parhaiten meidät tavoittaa chatista ja arkisin puhelimella (02 239 0930) klo. 10:00 - 17:00. Sekä sähköpostilla info@asejaera.fi

Millaisia jousimetsästäjiä asiakkaanne ovat?

Asiakaskuntamme kattaa sekä vasta-alkajat että kokeneet jousimetsästäjät, ja tarpeet vaihtelevat suuresti. Aloittelijalla kyse on usein ensimmäisen jousipaketin hankinnasta ja harrastuksen käynnistämisestä - silloin verkkosivujemme laaja ja huolella tehty sisältö sekä tiimimme ammattitaito ovat isossa roolissa oikean valinnan tekemisessä.

Kokeneemmalla asiakkaalla kyse voi olla jousimallin päivityksestä, uudesta tähtäimestä tai nuolisatsin hankinnasta tulevaa jahtikautta varten. Metsästyskärjet, jännesetit, huoltovälineet ja muut tarvikkeet ovat puolestaan tuotteita, joita kaikki asiakasryhmät tarvitsevat säännöllisesti.

Mihin valikoimanne painottuu ja miksi?

Jousipuolella valikoimamme on laaja ja siitä on vaikea nostaa esiin yksittäistä brändia. Jousimalleista esillä tuotteita kaikista hintaryhmistä ja samaa koitamme painottaa muissakin tuoteryhmissä.

USA-merkit tärkeitä taljapuolella, mutta mukana myös varteenotettavia muita tuotemerkkejä muilta valmistajilta. Olemme satsanneet vahvasti myös perinnejousipuolelle ja tarjoamme useita luotettuja tuotemerkkejä.

Aloittelija ottaa yhteyttä — miten etenette?

Lähdemme liikkeelle selvittämällä jousityypin ja käyttötarkoituksen sekä mahdolliset erityistoiveet. Tärkeää on myös kartoittaa asiakkaan fyysiset lähtökohdat, jotta paketti sopii juuri hänen fysiikkaansa.

Samalla käymme läpi metsästykseen vaadittavat perusasiat, kuten tarvittavan paunamäärän, ja muut käytännön vinkit. Kun perusta on selvillä, valitsemme yhteensopivat lisävarusteet, ja loppu etenee luontevasti asiakkaan tarpeiden mukaan.

Koska toimitte pääosin verkossa, miten autatte asiakasta valitsemaan sopivat tuotteet etänä?

Tämä on osoittautunut yllättävän sujuvaksi. Muutamalla relevantilla kysymyksellä chatissa, sähköpostitse tai puhelimessa saamme selville juuri ne asiat, jotka ratkaisevat sopivan valinnan.

Tätä tukee laadukas sisältö verkkokaupassa, 360-kuvat sekä monipuoliset, tarkat valokuvat syventävät kokemusta ja tuovat tuotteen lähemmäs asiakasta, vaikka sitä ei näe kädessään. Halutessaan asiakas saa myös jousen säädettynä ja kasattuna suoraan, avaimet käteen -periaatteella – eli valmiina käyttöön heti kun paketti saapuu.

Millaista apua asiakas saa ennen ostosta ja sen jälkeen?

Koko tiimillä on vankka ammattitaito jousialalta, mikä näkyy neuvonnan laadussa läpi koko asiakaspolun. Antti vastaa säädöistä ja huolloista ammattitaidolla, ja laaja varaosavalikoima on yksi Ase ja Erän erityisvahvuuksia – moni jousi saadaan kuntoon varmuudella.

Missä asiassa olette erityisen vahvoilla?

Vahvuutemme rakentuu kolmesta asiasta: vankasta asiantuntemuksesta, laajasta valikoimasta ja nopeista toimituksista suoraan omasta varastosta. Tähän yhdistyy vielä yksi asia, joka erottaa meidät monesta perinteisestä liikkeestä: olemme panostaneet siihen, että tuotteeseen voi tutustua verkossa yhtä perusteellisesti kuin hyllyllä seisoen - interaktiiviset 360-asteen kuvat, laadukkaat valokuvat, videot ja opastava, käytännönläheinen sisältö auttavat asiakasta tekemään oikean valinnan ilman, että hänen tarvitsee nähdä tuotetta fyysisesti etukäteen.

Juuri tämä on vastauksemme kysymykseen, voiko pelkästään verkossa toimimalla oikeasti auttaa jousiharrastajaa: kyllä voi, kunhan taustalla on oikeaa asiantuntemusta ja sisältöä, joka korvaa sen, mitä ennen sai vain myymälän tiskillä kysymällä. Meille tavoitteena on, ettei asiakas jää koskaan yksin päätöksensä kanssa, vaikka koko asiointi tapahtuisi ruudun välityksellä.

Mitä haluaisitte jousimetsästyksen harrastajan tietävän teistä?

Ehkä moni ei tiedä, että Antti on kaatanut Suomen tv-historian ensimmäisen jousipeuran. Hyvä muistutus siitä, että tiimimme ei ole vain myyjiä, vaan aidosti mukana lajissa myös metsällä.

Millainen tavallinen työpäivänne on?

Asiakkaalle näkyvän tilauksen ja neuvonnan takana tapahtuu paljon: 360-kuvausta, videokuvausta ja valokuvausta uusista tuotteista, yhteydenpitoa tukkureihin niin uutuuksien, saatavuuden, varaosien kuin yhteensopivuuksienkin osalta, jousien kasausta ja säätöjä, tuotevaihdoksia ja jälkitoimitusten hoitamista.

Lisäksi käytämme paljon aikaa tulevien uutuustuotteiden tutkimiseen ja sisällön tekemiseen - ohjeisiin ja opasteblogeihin - jotta asiakas löytää vastauksen kysymykseensä jo ennen kuin ehtii sitä kysyä.

Ase ja Erä
info@asejaera.fi
02 239 0930 (arkisin 10-17)

Kun metsästyskärki on lävistänyt eläimen ja säilynyt mahdollisesti kohtalaisen terävänä, saattaa riittää kevyehkö hionta jollain hienolla 600–1000-karkeuden timanttilaikalla. Usein kuitenkin kohteen lävistänyt nuoli maahan iskeytyessään tylsyy merkittävästi tai saa näkyvämpiäkin vammoja. Tällöin teroitus on aloitettava ronskimmilla keinoilla kuten 200-karkeuden hiomalaikalla tai jopa karkealla rautaviilalla.

Myös käyttämättömiä kärkiä on joskus sipaistava hienolla timanttilaikalla tai keraamisella puikolla, etenkin sitä viinen ensimmäistä nuolta, jota useammin otetaan viinestä esille.

Mitä työkaluja tarvitaan

• Kahden eri karkeuden timanttilaikka tai useampia karkeammasta hienompaan. Myös märkä/kuiva hiomapaperia tasaiselle alustalle asetettuna voi käyttää. Karkeuksien olisi hyvä olla väliltä 200–2000.
• Rätti hiomalaikan välipuhdistuksiin.
• Permanent-tussi.
• Pala nahkaa tai sileä pahvi viimeistelyä varten.
• Jos mahdollista, myös jonkinlainen jigi teroituskulman varmistamiseksi.
• Pätkä kierreholkilla varustettua nuolta, johon teroitettava kärki kiinnitetään työskentelyä helpottamaan.

Kiinteät kärkityypit

Kiinteiden kärkien terät voivat olla vaihdettavat tai samaa massaa kärjen rungon kanssa tai muuten yhtenäinen kokonaisuus. Teriä voi olla 2–4, tyypillisimmin kolme. Jotkut kolmiteräisistä on valmistettu niin, että kaksi saman sivun teräviistettä voidaan hioa yhtä aikaa, kuten G5 Montec.

Terä voi olla myös single bevel -tyyppinen, jolloin terässä on vain yksi hiottu viiste.
Vaihdettavateräisiä kärkiä on vaikea teroittaa. Siksi näitä kärkiä kutsutaankin vaihdettavateräisiksi! Terässä on usein yksi leveä, loivempi viiste ja erittäin kapea jyrkempi viiste leikkaavassa laidassa. Toki näitäkin teriä voi hieman vaikkapa keraamisella puikolla sipaista toistuvien viinestä irrottamisien jälkeen.

Teroitus

Teräviisteen kulman toteaminen on teroituksen ensimmäinen vaihe. Viiste voidaan maalata tussilla, jolloin hioessa voi todeta mistä metallia on lähtenyt ja mistä ei.

Terä asetetaan viiste tarkasti hiomalaikkaa vasten niin, että alkuperäinen viistekulma säilyy. Tässä vaiheessa olisi erinomaista, jos käytettävissä olisi sopiva jigi kulman varmistamiseksi. Tarkkaan työhön tottuneelta tämä käy myös näppituntumalta silmämääräisesti. Tussiviivaa kannattaa vilkaista usein.

Montec-tyyppisissä kärjissä, joissa kaksi teräviistettä voidaan hioa kerralla, niiden viistekulman takia on syytä laskea, että kutakin kahden terän sivua tulee hiottua yhtä monta vetoa.

Jos terä on vielä melko hyvässä kunnossa, voidaan hiominen aloittaa vaikka 600-karkeudella. Tällöin on hyvä tehdä yksi pyyhkäisy per puoli kerrallaan, jotta vastapuolelle ei alkaisi muodostua pursetta.
Hiontavaiheessa olisi hyvä käyttää viiltosuojahansikasta, jos sellainen sattuu hollille.

Kun kärki on tylsynyt rajummin esimerkiksi terän sipaistua kiveä, aloitetaan teroittaminen karkealla laikalla tai rautaviilalla edeten pikkuhiljaa hienompaan karkeuteen. Terää työnnetään eteenpäin kuin hiomapintaa leikaten. Hiomalaikkaa kannattaa välillä rätillä puhdistaa.

Hioessa terään muodostuu pursereuna, jonka voi sormella tuntea tai jopa silmin nähdä. On varmistettava, että purse muodostuu koko viisteen matkalle eli viiste on oikein hiottu koko pituudeltaan. Hienompaan hiomakarkeuteen siirryttäessä viiste kiillottuu ja purse pienenee.

Hionnan loppuvaiheessa viimeinenkin ohut pursereuna poistetaan vetelemällä terää taaksepäin nahkapalaa vasten samaan tapaan kuin parturit Western-elokuvissa viimeistelevät partaveitsen ”nahkavyön” takapintaan.

Kätevä tapa on liimata kaksikomponentti epoksilla timanttilaikan takapintaan nahka karkeampi pinta (mokkamainen) ylöspäin.

Terävyyden voi tarkistaa jännittämällä kumirenkaan tiukalle sormien väliin ja vetämällä sitä kevyesti terää vasten. Jos viiltoliike ei katkaise kumirengasta, on hiontaa jatkettava.

Tämä ohje on kirjoitettu nimenomaa kiinteiden kärkien teroittamista varten.

Mekaanisia kärkiä, joilla on ammuttu riistaeläintä ei pysty kunnolla teroittamaan niiden pienten, ohuiden terien vuoksi.

Lisäksi mekaanisten kärkien terät yleensä vääntyvät enemmän tai vähemmän törmätessään kohteeseen eivätkä enää aseutu kohdalleen yritettäessä asettaa niitä takaisin uriinsa.

Teksti ja kuvat: Juha Kylmä

Alla esitellään kolme vaihtoehtoa jousen nostamiseen passiin turvallisesti.

Vaihtoehto 1: Kelalaite

Välineorientoituneille harrastajille markkinataloutta mainiosti ymmärtävä amerikanserkku on tehnyt (tai teettänyt Kiinassa) monenlaista kelalaitetta. Oheisessa kuvassa Huntin' Hoist -yrityksen tulkinta aiheesta.

Laite on kieltämättä näppärä, jousen avulla sisään kelautuvassa narussa tai kapeassa liinassa riittää pituutta ja narun/liinan kiinnittämistä jousen lapaan on selvästi mietitty. Vallan hienosti toimiva värkki.

Mutta toki Hoistin eri versioiden viidenkympin molemmin puolin asettuva hinta saattaa mietityttää, samoin laitteen koko ja paino. No, moni voi näistä huolimatta kokea sen hyödylliseksi lisäksi arsenaaliinsa. Euroopan puolella tuotetta näyttää myyvän ainakin Bowgearshop.

Vaihtoehto 2: Naru taskuun

Saman asian ajaa myös sopiva pätkä narua, vaikkapa paracordia, jonka avulla jousi on helppo kiskaista lopuksi puuhun ja laskea sieltä ensiksi alas. Edelliseen ratkaisuun verrattuna narunippu vie vähän tilaa, ei juuri lisää varusteiden painoa, ei kolise ja oikein nippuun käärittynä aukeaa todella vaivattomasti.

Mikä sitten on oikea tapa kääriä naru? Oheisten kuvien avulla toivottavasti hahmotat helposti omaksuttavan tekniikan. Narua kerätään kahdeksikon malliin avatussa kämmenessä peukalon ja pikkurillin ympärille. Ja lopuksi kieputetaan jokunen kierros narua nipun ympärille. Yleensä nippu pysyy kasassa niinkin, mutta lisäksi voi yrittää taiteilla kuvan mukaisen, vetämällä avattavan solmun, jos haluaa oikein hifistellä.

Nostonarun toiseen tai molempiin päihin voi oman maun mukaan kiinnittää jonkinlaisen, pienen tai ison karabiinerin.

Muovinen versio on vähemmän kilisevä kuin metallinen, mutta kannattaa varmistaa sen kestävyys ennen käyttöä. Voi olla hiuksia (tai verenpainetta) nostattavaa huomata jousen putoava kesken kaiken kohti maata.

Toisaalta, karabiinerit voi jättää kokonaan väliin ja solmia narun toisen pään valjaisiin ja toisen pään jousen lapaan tai epäkeskopyörään. Siihen tarkoitukseen paalusolmu on helppo, nopea tehdä ja vaivaton avata – vaikka olisi vähän pakkastakin.

Jos paalusolmun tekeminen tuntuu äkkiseltään haastavalta, niin ohessa on lyhyt video, joka saattaa auttaa alkuun. Kun solmun on oppinut, sen tekee lähes ajattelematta ja vaikka silmät kiinni.

Vaihtoehto 3: Naru passipaikalla valmiina

Vakituisille passipaikoille voi nostonarun jättää kiinteästi standiin roikkumaan, jolloin se ei ainakaan unohdu matkasta. Muutamat metrin pätkä paracordia on todella halpa hinta verrattuna putoamisriskin toteutumisen aiheuttamiin kuluihin ja mieliharmiin.

Turvallista metsästystä!

Ari Kontiainen
Teksti, kuvat ja video

Mika Seppänen/ Oulu

• Liukastuminen astuessa tikkailta lavalle tai päinvastoin
• Horjahdus lavalla seistessä
• Kylmässä kangistuneena tai pimeässä toimiminen
• Passilavan pettäminen
• Tuen ottaminen liian hentoisesta oksasta

Ilman turvavälineitä passilavalle kiivetessämme tai siellä ollessamme vakuuttelemme itsellemme, ettemme voi pudota. Tai jos horjahdamme, niin ehdimme ottaa jostakin kiinni. Todellisuudessa ainoa asia mitä ehdimme on ajatella, että kohta sattuu. Ja vain tuurilla ei käy todella huonosti.

Lineman's belt eli turvaköysi

Tätä puun ympäri kulkevaa köyttä kutsutaan arboristipiireissä myös asemointiköydeksi tai stropiksi. Sitä tulee käyttää aina kun kiinnitetään tikapuita tai askelmia puun kylkeen tai kun kiinnitetään passilavaa paikalleen. Kun voidaan nojata köyteen ja käyttää molempia käsiä, kiipeäminen tai muu toimiminen on koko ajan turvallista ja putoaminen on mahdotonta.

Tarkoitukseen kelpaa hyvin 8-11 mm laskeutumisköysi ja kolme metriä on sopiva mitta. Köyden päähän kiinnitän kiipeilyyn tarkoitettavan sulkurenkaan ja toiseen päähän teen ison solmun stoppariksi. Keskelle köyttä kiinnitän Prusik-solmulla sulkurenkaan, joka mahdollistaa köyden pituuden muuttamisen yhdellä kädellä hyvinkin nopeasti.

Prusik-solmua varten riittää 50-60 cm pätkä 6 mm kiipeilyköyttä. Huomaa, että tämän köyden tulee olla ohuempaa kuin itse nousuköysi, jolloin se puree paremmin köyteen kiinni.

Pidän lisäksi varalla toista samanlaista köyttä, jos pitää ohittaa oksa, jota ei katkaista. Varaköysi viedään silloin oksan yli ja vasta sitten toinen köysi voidaan irrottaa. Koskaan ei siis olla ilman köyden antamaa turvaa.

Nousuköysi

Tämä on kiinteän passipaikan tärkein turvavaruste. Paksuudeltaan 10-12 mm laskeutumisköysi käy tähän mainiosti. Kun passilava on saatu kiinnitettyä paikalleen, sidotaan tämä maahan asti ulottuva nousuköysi kiinni puuhun, vähän päätä korkeammalle.

Köyden alapää kannattaa kiinnittää pingoitettuna alas tikkaisiin tai puun runkoon, jolloin solmun tai laitteen kuljettaminen köydessä nousun tai laskeutumisen aikana on helpompaa.

Noustessa ja laskeuduttaessa kiinnitetään turvavaljaan niskassa oleva liina köyteen joko Prusik-solmulla tai kiipeilyyn tarkoitetulla putoamissuojaimella. Esimerkiksi Petzl Tibloc käy tähän tarkoitukseen hienosti. Tällöin putoaminen alas asti on mahdotonta ja kulkeminen tikapuilla onnistuu sekä ylös että alas.

Turvallisia nousuja ja laskuja - ja hyviä passituksia!

Teksti ja kuvat: Marko Peltoniemi

Millä vaimennetaan?

Vaimennusmateriaaleja on monenlaisia ja niiden valinta riippuu vaimennettavasta kohteesta. Kaupalliset tuotteet valmistetaan usein erilaisista kumiseoksista. Tee-se-itse-henkilö taas voi operoida helpoimmin kangas- tai huopateipeillä, joita saa useista kotimaisista ja ulkomaisista liikkeistä.

Jousen runko ja lavat

Useimmissa taljajousissa on valmiiksi asennettuna erilaisia vaimennuskumista valmistettuja vaimenninpalasia, jotka poistavat laukaistessa syntyvästä värähtelystä aiheutuvia ääniä. Vaimentimia saattaa olla kiinni jousen rungossa, lavoissa, vakaimessa, kaapelinohjaimessa, jänteenpysäyttimessä sekä jänteellä ja kaapeleissa. Jos jousesi olemassaolevista vaimentimista huolimatta tuntuu pitävän laukaistessa isosti ääntä, niin voit etsiä toisen merkkisistä tuotteista apua.

Perinteisiä jousia voi hiljentää vaihtamalla mahdollisen muovisen nuolihyllyn tilalle luonnonkarva- tai huopaversioon. Jänteelle kiinnittää esimerkiksi kuminauhoista, villalangoista tai luonnonkarvoituksesta tehdyn vaimentimen. Take-down-jousiin voi tarvittaessa laittaa ohuen huopapalasen lavan ja rungon väliin. Ja löytyy kaupoista näemmä myös lähelle lapojen päätä liimattavia huopakangasteipin palasia tai nykyaikaisia "kumitattejakin".

Varmuudeksi on hyvä myös tarkistaa aika ajoin jousessa olevien ruuvien kireys. Sellaisten löystymisestä aiheutuvaan kilinään ei mikään vaimenninmateriaali auta.

Nuolihylly ja ikkunaleikkaus

Nuolihylly saattaa tuottaa ääntä monella tapaa. Altaputoava tai -riuhtaistava hylly saattaa pitää meteliä joko viritettäessä tai laukaistaessa. Pehmustetta voi pyrkiä sijoittamaan esimerkiksi hyllyssä liikkuvan haarukan alle.

Nuolen virittämisestä saattaa syntyä ääntä, kun nuoli liukuu hyllyn tai sen haarukoiden päällä. Joihinkin hyllyihin saa mittaan tehtyjä liimattavia kankaan- tai huovanpalasia, jotka vähentävät tällaisia ääniä.

Vaan aina ei nuoli jännittävässä tilanteessa tai vaikkapa maastossa hiipiessä tahdo pysyä hyllyllä, vaan kolisee jousen ikkunaleikkausta vasten. Huopakangasteippi on tässäkin tapauksessa hyvä ystävä. Selvitä mitä ovat jousen rungossa paikat, joihin nokitettu nuoli voisi kolista ja pehmusta ne.

Laukaisulaite

Ranteessa tai kaulalla killuvan laukaisulaitteen metalliset osat kolahtelevat helposti jousta, lanneviiniä, nuolia, tikkaan askelmia tai standin metallisia osia vasten. Terävimmän äänen saa pois liimaamalla huopakangasteippiä sellaisiin laukaisulaitteen osiin, jotka eivät haittaa värkin toimintaa millään tavalla.

Laukaisulaitteen sisältä mahdollisesti kuuluvia ääniä saattaakin olla vaikeampi vaimentaa.

Nuoliviini

Useissa nuoliviinissä on leikkaavia teriä piilossa pitämässä muovinen suojakotelo tai -kuppi. Kun nuolta irrottaa viinestä, niin leikkurin kehveli saattaa kolista ikävästi kovaan koteloon. Huopakangasteippi auttaa helposti tähänkin vaivaan.

Monet ovat myös kertoneet, että jouseen kiinnitettävä nuoliviini itsessään on melkoinen melun aiheuttaja. Siihen auttaa se, että ottaa viinen pois jousesta passituksen ajaksi tai siirtyy maastossa liikuttaessa lanneviinen käyttöön.

Sulkurenkaat ja soljet

Passiin kiivettäessä päällä olevissa turvavaljaissa tai istumavaljaissa käytetään usein metallisia sulkurenkaita ja solkia, joiden hiljentäminen teipillä on melko helppo ja nopea operaatio. Sama neuvo koskee tietenkin varmistus-, nousu- ja laskeutumislaitteita, joista useimmat on tehty metallista. Huopakangasteippiä strategisiin kohtiin ja ongelma on ainakin pienempi.

Rapulukko, standi, ...

Tikkaanpalasilla kiipeävä voi vaimentaa rapulukon (cam cleat) pitämää meteliä solmimalla rapulukon pyörien väliin ohuen paracord-narun, joka estää pyöriä kolahtamasta stoppariinsa tai toisiaan vasten. On kuitenkin huomioitava, että tällaisen vaimennusnarun tulee ehdottomasti olla riittävän ohut, jotta se ei estä rapulukon toimintaa.

Standin eli puupassin osia voi myös hiljentää. Netistä löytyy juttuja ja kuvia, joissa metsästäjät ovat vaimentaneet standin alustan (platform) punomalla niihin paracord-narua, teräksisen kiinnitysssoljen kiinnittämällä siihen fillarin sisäkumin palasen, jne. Paras konsultti näihin askareisiin onkin oma korva – jos jokin osa varusteista pitää meteliä, tartu toimeen ja hiljennä se, tavalla tai toisella.

Ylläolevilla esimerkeillä on haluttu avata erilaisia tapoja, joilla jousen ja välineet saa vaimennettua – ja se vaiva kannattaa. Kireitä jänteitä ja hiljaisia hetkiä metsällä!

Teksti: Ari Kontiainen
Kuvat: Ari Kontiainen, canva.com (otsakekuva) sekä valmistajien tai kauppojen verkkosivut

Linkkejä

• Limbsaver
• Pine Ridge
• Bearpaw
• Bowjax
• 3 Rivers Archery

Ongelmat

Ylöspäin kavuttaessa sekä halutulla passituskorkeudella kannatinköysi kierretään puun ympäri, jonka jälkeen voidaan alkaa nojata omaa painoa sen varaan. Puunrungon liukkauden tai puun ympäri kierretyn köyden lenkin löystymisen vuoksi saattaa kuitenkin syntyä äärimmäisen epämukava tilanne, jossa köysi lähtee liukumaan runkoa alaspäin. Ei hyvä!

Toisaalta, kun passituksen päätteeksi on köyttä pitkin laskeuduttu maahan, niin puussa passituskorkeudella kiinni oleva köysi on ajoittain hankala saada löystymään ja tulemaan alas.

Ratkaisut

Molempiin näihin ongelmiin vastaa edullinen tuote nimeltä OHM Tether Locker Flexi, tuttujen kesken vaikkapa Ohmi. Se koostuu punotusta ja pleissatusta dyneemaköydestä sekä 3D-tulostetusta Ohm-kirjainta jäljittelevästä palikasta. Näppärimmät värkkäävät tällaisen varmasti itsekin.

Ohmin toisessa päässä oleva silmukka kiinnitetään pysyvästi kannatin- ja laskeutumisköyden yläpäässä olevaan lenkkiin. Ja toisessa päässä olevalla Ohm-palikalla voidaan lukita kannatinköysi puun ympäri kulkevan silmukan juureen riittävän tiukalle. Näin yksinkertaisesti ollaan ratkaistu ensimmäinen ongelma.

Ennen laskeutumista Ohm-palikan vieressä olevaan lenkkiin kiinnitetään vetonaru esimerkiksi pienellä sulkurenkaalla ja vetonarun toinen pää pudotetaan maahan, jolloin maahan laskeuduttuaan metsästäjä voi sen avulla kiskoa kannatin- ja laskeutumisköyden alas. Vetoköydestä kiskominen höllentää puun ympärillä olevaa silmukkaa, jolloin kannatinköysi useimmiten lähtee laskeutumaan todella nätisti alas.

Kaksi pientä, mutta erittäin ärsyttävää ongelmaa on näin ratkaistu.

Yksityiskohdat

Jos haluaa oikein hifistellä, ja kukapa ei haluaisi, niin kannattaa Ohmin lisäksi kiinnittää huomiota sekä mainitun pienen sulkurenkaan että vetonarun laatuun.

Voi olla, että mikä tahansa edullinen sulkurengas sekä (esimerkiksi paracord-) naru toimivat mainiosti, mutta parasta ratkaisua etsivä valitsee sulkurenkaaksi pienen Rock Exotica RockX -sulkurenkaan ja vetonaruksi riittävän pätkän Teufelberger dynaGLIDE -narua. Nämä siksi, että pienikokoinen RockX-sulkurengaskestää vetoa jopa 5kN ja dynaGLIDE on erittäin liukas, venymätön ja kestävä, ja myös arboristien käyttämä, naru.

Näillä eväillä olen kokenut single-stickin kanssa metsästämisen olevan paitsi aavistuksen turvallisempaa, myös miellyttävämpää. Mukavia hetkiä luonnon helmassa!

Teksti ja kuvat: Ari Kontiainen

MUOKKAUS: Tuotteesta on näemmä ilmestynyt päivitetty versio, jonka hieman suurempi koko saattaa tehdä siitä helpomman käsiteltävän. Kuva alla.

Riistakamerat ovat kehittyneet paljon vuosikymmenten varrella. Ensimmäiset mieleeni jääneet artikkelit kertoivat filmikameroista, joihin oli liitetty polun yli viritetty lankalaukaisin. Eläin tuli polulla langan katkaistessaan konkreettisesti ottaneeksi itsestään yhden kuvan. Metsästäjän piti ajoittain käydä hakemassa kamera, kehittää filmi ja sen jälkeen jännittää mitä kuvasta löytyy, jos mitään.

Ensimmäinen oma riistakamerani oli vesitiiviisti koteloitu Sonyn pokkari, johon oli liitetty liiketunnistin. Optiikka oli siihen aikaan huippuluokkaa, kotelo ammattitasoa, mutta karusti kameraan tehty langoitus epäluotettava ja Sonyn omat muistikortit arvokkaita. Laitteen käyttö jäi valitettavan lyhytaikaiseksi. Oppirahoja.

Nykyään käytännössä kaikki markkinalla olevat riistakamerat ovat tehdasvalmisteisia ja useimmat tulevat Kiinan suunnasta. Ominaisuuksista löytyy paljon eroja, joita on hyvä ymmärtää, kun pohtii sellaisen hankintaa.

Yleistä

Kameroista löytyy paljon eroavaisuuksia mm. kuva- tai videotarkkuuden, kameran kuva-alan, reagointiajan, salamatyypin ja lcd-näytön koon osalta. Ne ovat yksiä, mutta eivät ainoita kriteereitä, joita kannattaa miettiä kun riistakameraa valitsee käyttöönsä.

Joidenkin kameroiden mukana tulee erillinen, kevyt kiinnike tai jalka, jolla kameran voi kiinnittää johonkin rakenteeseen. Olen kokenut sellaiset heppoisiksi ja päätynyt sen sijaan käyttämään myyntipaketissa tulevaa, puun ympäri kiertävää remmiä ja hoitamaan ylä-ala-suuntaisen kallistuksen tarpeen kameran ja puunrungon väliin laittamillani oksanpätkillä. Useimmat käyttämäni kamerat saa suojattua koodilla, suljettua lukolla ja kiinnitettyä lisäksi vaijerilukolla puuhun.

Kaikki riistakamerani ovat toimineet AA-paristoilla, mutta joissakin voi käyttää myös suurempia 18650-paristoja. Jokaisessa kamerassa on ollut mahdollisuus käyttää ulkoista akkua, joka on tietenkin tarpeen, jos aikoo käyttää kameroita käytössä kylmällä säällä tai jopa talven läpi. Olen jo pitkään pitänyt ulkoista akkua verkkopussissa, jonka saan roikkumaan kameran kiinnityshihnaan.

Osassa kameroista ilmoitettu vesitiiviys ei näytä koskevan akun virtajohdon läpivientiä. Pieni yksityiskohta, mutta saattaa aiheuttaa harmeja, koska jos kameran sisään pääsee hämähäkki kutomaan verkkojaan, niin sinne takuulla pääsee myös kosteus.

Vuosien varrella on tullut vastaan erilaisia kameran suuntaamiseen liittyviä ratkaisuja. Vaikka kamerassa oleva pieni laser olisi kätevän tuntuinen ajatus, olen kokenut helpoimmaksi ja nopeimmaksi kohdistaa sellaiset kamerat, joista etuseinän osin avattua esille tulee näyttö, joka näyttää koko ajan kameran näkymän. Jos se ei ole mahdollista, niin laite pitää laittaa päälle, käydä kävelemässä kameran edessä, tsekata kuva, suunnata uudestaan - ja sitä rataa. Hitaampaa, mutta tietenkin toimivaa.

Tallentavat kamerat

Tätä termiä käytetään nykyään kameroista, jotka eivät lähetä kuvia (tai videoita), vaan ainoastaan tallentavat ne muistikortille. Nämä kamerat tunnistaa useimmiten siitä, että niissä ei ole näkyvää antennia.

Tallentavissa riistakameroissa on tyypillisesti kannen takana pieni näyttö, jonka avulla kameran ottamia kuvia voi selata, mutta löytyy myös riistakameroita, joissa ei ole näyttöä ollenkaan. Paristoja säästävä tapa on vaihtaa kameraan toinen muistikortti ja tarkastella kuvia esimerkiksi vasta kotosalla tietokoneen äärellä. Löytyy myös kameroita, joiden kuvia voi selata käyttäen älypuhelinta Bluetooth-yhteyden kautta, mutta ne ovat harvinaisia.

Näytöllisten riistakameroiden hinta kotimaisissa kaupoissa lähtee satasen paikkeilta ja ilman näyttöä olevat kamerat ovat jokusen kympin edullisempia. Kiinankaupoista voi edullisimmin sellaisen saada parillakympillä, mutta tuki ja ohjeistus voivat niissä olla vaatimaton, takuusta nyt puhumattakaan.

Tallentava riistakamera on hyvä valinta kun kamerat sijaitsevat suhteellisen lähellä, jolloin tarkistuskierroksen tekeminen ei aiheuta isosti vaivaa. Tallentava kamera on myös tavallaan edullinen kertainvestointi, josta ei paristojen uusimisesta aiheutuvien kulujen lisäksi aiheudu jatkuvia kustannuksia.

Lähettävät kamerat

Ensimmäisen aallon lähettävät riistakamerat pystyivät lähettämään ottamiaan kuvia ja myöhemmin videoita joko multimediaviesteinä tai sähköpostina. Multimediaviestit tosin ovat olleet aina paitsi rajoittuneita myös kalliita, joten epäilen hyvin harvojen käyttäneen niitä.

Kameran asetusten määrittely vaati alkuun erilaisia, jopa kameratyyppikohtaisia, PC-ohjelmia. Myöhemmin asetuksia on voinut määritellä tekstiviesteillä ja mobiilisovelluksilla. Osalla valmistajista kameran lisääminen mobiilisovellukseen tapahtuu kätevästi QR-koodilla – helpompaa se ei juuri voi olla.

Aivan olennainen asia ymmärtää on se, mitä matkapuhelinverkkoja kamera tukee. Etenkin juuri tällä hetkellä, kun 3G-verkkoa ollaan ajamassa alas ja 4G-verkko on vasta laajenemassa suuressa osassa Suomea. Tyypillisesti kamerat tukevat aina myös hitaampaa verkkoa (4G -> 3G -> 2G), jolloin vanhempi 3G-kamera tai uudempi 4G-kamera saattavat toimia 2G-verkossa, jos laitteen 2G-radio ja antenni ovat hyvälaatuisia ja operaattorin 2G-verkko riittävän hyvä. Videoiden lähettämisestä ei kannata 2G-verkossa unelmoida ja kuvienkin tarkkuudestakin saattaa joutua tinkimään. Verkon kattavuutta ja laitteen toimivuutta halutussa paikassa on ennalta vaikea tietää, joten vasta käytäntö kertoo miten ostoksen kanssa kävi.

Kannattaa huomata, että tietoturvasyistä monet sähköpostipalvelut, kuten vaikkapa Googlen Gmail ovat kiristäneet sähköpostin lähettämisen teknisiä vaatimuksia, josta syystä vanhemmat kamerat eivät enää aikaisemmin toimivaksi todetuilla asetuksilla välttämättä pystyneet lähettämään kuvia. Rajoitteita voi kuitenkin yrittää kiertää, kuten olen toisaalla kirjoittanut.

Lähettävien kameroiden hinnat alkavat kotimaisissa kaupoissa 150-200 haarukasta ja nousevat jopa yli 400 euroon. Kiinankaupasta voi ostaa arpalipun jonkin verran edullisemmin.

Riippumatta miten ja mihin kamera kuvat lähettää, tulee käyttäjän hankkia kameraan SIM-kortti ja liittymä joltakin operaattorilta. Tästä aiheutuu jatkuvia kustannuksia, riippuen operaattorista ja liittymän nopeudesta. Halvimmillaan hitaan dataliittymän sain alle euron kuukausihintaan, mutta tällä hetkellä kustannukset ovat korkeampia. Jotkut kameravalmistajat paketoivat SIM-kortin myyntipakettiinsa mukaan, joka voi helpottaa ja nopeuttaa käyttöönottoa. Operaattoreiden hintoja kannattaa kuitenkin vertailla, jotta ymmärtää paljonko helppoudesta tulee maksamaan.

Kuvapalvelut

Yritykset ovat useilla aloilla siirtyneet kilpailemaan laitteiden sijaan lisäpalveluilla – ja näin on myös riistakameroiden laita. Palveluissa tarjotaan käyttäjille muun muassa helpompaa kuvien tai videoiden seurantaa joko nettisivun kautta tai mobiilisovelluksella, kykyä jakaa kuvia suuremmalle ryhmälle sekä mahdollisuutta määritellä asetuksia palvelun kautta.

Suunta on mainio, koska mikäli käytössä on useita kameroita, täyttyy sähköposti viesteistä, joissa jokaisessa on yksi kuva tai video, joka pitää avata, miettiä jaanko, lähettää kavereille, poistaa sähköposti, jne. Tästä tulee helposti todella työlästä. Yhden tai kahden oman kameran kanssa tilanne on vielä hallittavissa.

Näen, että elämme palveluiden suhteen paraikaa jonkinlaista siirtymäkautta. Monet palvelut ovat ensimetreillään ja ominaisuudet vielä kehitysvaiheessa. Osa palveluista hyväksyy vain yhdenmerkkisiä kameroita piiriinsä (tai jopa vain uusia samanmerkkisiä), toisilla on enemmän avoimet ovet sille miten ja mistä kuvia tai videoita palveluun siirtyy. Vertailua kannattaa tehdä.

Myös logiikka, jolla käyttäjät maksavat palvelusta vaihtelee suuresti. Käyttäjän saattaa olla hankala hahmottaa ja vertailla eri palveluissa määriteltyjä kuvien tai käyttäjien määrään tai annettuun aikajaksoon sidottuja rajoituksia verrattuna ominaisuuksiin, joita hän itse arvostaa. Ovatko kustannukset ennakoitavissa? Pystyykö palvelua käyttämään vain osan vuotta vai pitääkö maksaa ympäri vuoden, vaikka kamerat eivät olisi silloin käytössä? Maksetaanko kameroiden lukumäärästä, kuvien määrästä, tallennustilasta vai käyttäjien määrästä? Tällaisia kysymyksiä kannattaa kysyä itseltään (tai kaverilta) ennen tietyyn palveluun sitoutumista, koska siirtyminen palvelusta toiseen on usein hieman isompi urakka. Uskon, että markkinatilanne selkiytyy kilpailun kiristyttyä ja palveluiden otettua muutamia askeleita eteenpäin nykytilanteesta.

Yhteenveto

Riistakamerat ovat käteviä kavereita metsästyksen suunnittelussa, loukkujen tarkkailussa ja vaikkapa passituksen ajoittamisessa. Erilaisiin tarpeisiin löytyy monenlaisia kameroita useista eri hintaluokista. Palvelut kehittyvät paraikaa ja tulevat tekemään kameroiden käyttämisestä ja hallinnasta entistä helpompia.

Kameraa ostettaessa kannattaa yrittää hahmottaa mihin tarkoitukseen riistakameraa aikoo käyttää, miten paljon käyttö saa maksaa – ja pohtia sitten markkinalta itselle soveltuvin ratkaisu. Onnea ostoksille ja menestystä riistakameroiden käyttöön!

Teksti: Ari Kontiainen
Kuvat: Ari Kontiainen, riistakamerat.com, Burrel riistakamerat

Kun riistalaukaus ammutaan, osui nuoli kohteeseen tai ei, seuraa siitä vähintään metsästyskärjen teroitustarve tai uuden kärjen asentaminen.

Nuolen lävistettyä jonkin suuremman riistaeläimen, kuten valkohäntäpeuran, saattavat kärjen vaurioiden lisäksi rikkoontua tai irrota sulat luuosuman takia. Tällaisessa tapauksessa ei pelkkä pesu ja teroitus riitä, vaan nuoli on korjattava uudelleenkäyttöön.

Sulituksen poisto

Pesun ja putken kunnon tarkastamisen jälkeen rakennetaan nuoli uudelleen. Kun käyttää nuolissa wrap-teippejä sulituksen alla, on helppo poistaa sekä sulat että liimajäämät kuumalla vedellä. Lämpö pehmentää teipin liiman ja wrappi voidaan vetää irti sulkineen, jolloin paljastuu uutta vastaava putken pinta, eikä hiilikuitupinta vahingoitu, kuten saattaisi tapahtua sulkia poistettaessa terävää esinettä käyttäen.

Nuoliputken pään suoruus

Metsästysjousen kiidättämä nuoli lävistää yleensä peuran tai kauriin kokoisen eläimen puhtaasti ja nuoli iskeytyy edelleen voimalla maahan. Siksi on kärjen kunnon lisäksi tarpeellista tarkistaa nuoliputken ja kärjen liitoskohta.

Putken pään suoruuden (90 astetta) voi varmistaa värjäämällä holkin tai putken pään (jos HIT-insertti putken sisällä) tussilla ja pyörittämällä putkea esimerkiksi G5 ASD (Arrow Squaring Device) laitteen hiomapintaa vasten. ASD-työkalu pitää putken suorassa kulmassa hiomakiekkoon nähden.

Jos putken pää on suora, katoaa tussin jälki muutamalla pyöräytyksellä. Jos taas väri katoaa yhdeltä laidalta, pitää päätä hioa, kunnes tussijälki katoaa. Useimmiten nuoliputki on tarkistuksen jälkeen kunnossa, mutta joskus putken suulla saattaa näkyä vaurio, kuten oheisessa kuvassa.

Jos vaurioitunut kohta on vain pari millimetriä pitkä ja vamman jälkeen nuoliputki on täysin ehjä, voi putken suun hioa tai typistää nuoliputkisahalla ja varmistaa, että katkaisukohta on suorassa kulmassa suhteessa putken linjaan. Millimetri tai pari ei juurikaan muuta putken painoa eikä jäykkyyttä. Repeämä ollessa pitempi kuin edellä mainittu, on
järkevintä hylätä nuoli.

Sulittaminen

Ennen uusien sulkien asentamista on nuoliputki puhdistettava mahdollisesta liasta ja rasvasta sulkien pysyvyyden varmistamiseksi. Putki voidaan puhdistaa liuotinaineeella, josta ei jää öljyä tai rasvaa. Voidaan käyttää myös hankaavaa pesuainetta kuten Vim tai Cif. Tämän jälkeen putki saa ilmakuivua. Talouspaperista tms. saattaa jäädä kemikaalijäämiä, mikä voi heikentää pitoa.

Putken kuivuttua se voidaan sulittaa joko suoraan putken pintaan tai asentamalla ensin wrap-teippi. Teipin käyttö on suositeltavaa. Vaalea, sopivan värinen teippi ja sulat auttavat paremmin näkemään nuolen lennon ja nuolen maastosta löytäminen on helpompaa.

Huomaa, että myös teipin pinta pitää puhdistaa ennen sulittamista. Sulkien pohjat on yleensä käsitelty niin, ettei niitä tarvitse puhdistaa, ellei niitä ole käsitelty varomattomasti likaisin käsin.

Sulituslaite, joko yksittäisiä sulkia liimaava tai tornimallinen kolme sulkaa kerralla liimaava laite, on jousimetsästäjän tärkeä työkalu. Kuvassa on Bohning sulituslaite, joka asentaa sulat sopivaan kolmen asteen kulmaan. Liimana voi käyttää joko varsinaisia sulitusliimoja tai tavanomaisia pikaliimoja.

Liimaa levitetään sulan uraan vain juuri sen verran, että sulka liimautuu koko matkaltaan eikä liimaa tursua sulituslaitteeseen asentaessa. Sulituksen kuivuttua voidaan laittaa tippa liimaa sulan etu- sekä takapäähän.

Nokin asento

Kun sulitus on valmis, tarkistetaan nokin asento sulkiin nähden. Tässä voidaan referenssinä käyttää säädettyä nuolta. Karkean tarkistuksen voi tehdä asettamalla säädetty nuoli kukkosulka ylöspäin pöydälle makaamaan ja laittamalla viereen uudistettu nuoli samaan asentoon.

Näin voidaan nähdä onko nokin hahlo samamassa asennossa kuin toimivassa nuolessa. Jos ja kun kulma eroaa, voidaan nokkityökalulla pyörittää hahlo samaan asentoon.

Putken suoruus kärjen kanssa

Ennen uutta riistalaukausta varmistetaan vielä leikkaavan metsästyskärjen suoruus putken linjaan nähden. Pyörittämällä (kuten hyrrää) nuolta kärkensä varassa tasaista pintaa vasten voi nähdä pyöriikö kärki tasaisesti vai vipattaako se. Kärjen tulee pyöriä tasaisesti. Jos näin ei ole, on kärki tai holkki vinossa suhteessa putken linjaan. Varmemman tuloksen saa käyttämällä nuolen pyörityslaitetta.

Jos kärki ei pyöri tasaisesti, saattaa kierreholkin pyöräyttäminen neljänneskierroksen tai useamman korjata tilanteen. Tämä ei onnistu, jos holkki on kiinnitetty hiilikuituputkeen pikaliimalla, mutta käyttämällä esimerkiksi Bohning Cool Flex -hartsia voi liitosta pehmentää kuumalla vedellä, jolloin holkki liikkuu. Kuumennuksen jälkeen kastetaan putken etuosa kärkineen kylmään veteen, jolloin hartsi jälleen kovettuu. Ennen suurempia operaatioita kannattaa kokeilla nuolen pyörittämistä uudella kärjellä, jotta varmistutaan siitä, ettei kärki ole viallinen.

Näin toimien voidaan samalla nuolella ampua useampia riistalaukauksia.

Teksti ja kuvat: Juha Kylmä

Jaamme jousihankinnat karkeasti kolmeen kategoriaan: edulliset jousipaketit, keskihintaiset jouset ja kalliit jouset. Lisäksi annamme jokusen neuvon aivan halvimpien ja käytettyjen jousien osalta.

Jousipaketit

Esimerkiksi noin 600 euron jousipaketit ovat varsin yleinen ja suositeltava tapa lähteä harrastuksessa liikkeelle. Paketin sydän on tyypillisesti sekä vetopituudeltaan että -jäykkyydeltään laajasäätöinen, jonkun tunnetun jousivalmistajan tekemä taljajousi, joka on ihanteellinen niin kasvavalle nuorelle kuin myös aloittelevalle aikuiselle. Säädöt kun todennäköisesti vaativat muutoksia melko nopeasti harjoittelun aloittamisesta.

Jousipakettiin kuuluva jousi ei ole hyötysuhteeltaan tai muilta ominaisuuksiltaan välttämättä tekniikan terävintä huippua, mutta juuri laajasäätöisyys korvaa tällaiset näennäiset puutteet erinomaisesti. Paketin jousi on kuitenkin pätevä metsästysväline mille tahansa suomalaiselle riistalle.

Jousen lisäksi pakettiin kuuluvat yleensä nuolihylly ja tähtäin, kenties myös laukaisulaite, muutama nuoli, säilytyspussi tai -laukku sekä nuoliviini tai -teline, jotka kaikki tarvitaan harrastuksen aloittamiseen. Jos ajan mittaan harrastuksesta tuntuu kehittyvän vakava, voi jouseen myöhemmin päivittää esimerkiksi toisenlaisen nuolihyllyn tai tähtäimen, koska niiden kiinnitystapa on hyvin standardoitu. Jos taas vaikuttaa siltä, että tämä harrastus ei kiinnostanutkaan, niin hyvin pidettynä paketin saa myytyä helposti eteenpäin, koska se sopii lähes kenelle tahansa jousella metsästyksestä haaveilevalle.

Markkinalta löytyy välillä myös erittäin halpoja jousipaketteja, mutta niitä ei oikein hyvällä omallatunnolla voi suositella kenellekään. Kun muutama vuosi sitten testasimme erästä tällaista halpisjousta, palautui mieleen lähinnä muistoja parinkymmenen vuoden takaa. Huonolaatuisella halpajousella voi herkästi sammuttaa kipinän koko harrastukseen ja laitteesta ei välttämättä edes pääse lopuksi eroon. Ei jatkoon.

Keskihintaiset jouset

Astetta kalliimmat jouset myydään 'runkona', ilman lisävarusteita, kuten tähtäintä ja nuolihyllyä. Pelkän jousen hintaluokka voi tällöin liikkua 600-1000 euron luokassa. Tämän luokan jousissa on mm. haluttu optimoida hyötysuhdetta ja sitä kautta nopeampaa nuolen lähtönopeutta, jolloin vetopituuden ja -jäykkyyden säätövara on yleensä kapeampi. Päivitys tällaiseen kannattaa tehdä vasta siinä vaiheessa, kun on harrastanut lajia jo jonkin aikaa ja tuntee omat mittansa.

Nämä keskihintaiset jouset ovat tyypillisesti alumiinirunkoisia, ne ovat mahdollisesti hieman paremmin viimeisteltyjä kuin edullisemmat ja ampuminen niiden kanssa saattaa, mallista riippuen, olla toisaalta aggressiivisempien epäkeskopyörien vuoksi astetta vaativampaa, mutta toisaalta täsmällisemmän tuntuista kuin edullisemmilla. Näissä jousissa voi myös olla hienosäätöjen kannalta enemmän vaihtoehtoja tai joitakin valmistajakohtaisia lisäominaisuuksia.

Mikäli aloitit jousipaketilla ja olit päivittänyt nuolihyllyn ja tähtäimen matkan varrella parempaan on hyvä uutinen se, että voit siirtää ne seuraavaan jouseen. Kaikkea ei siis tarvitse laittaa uusiksi.

Kalliit jouset

Tässä kategoriassa puhutaan lähinnä jousivalmistajien lippulaivatuotteista, jotka tyypillisesti maksavat pitkästi yli 1000 euroa.

Isolla rahalla saa tällä hetkellä tyypillisimmin keveän hiilikuiturungon, jonka käsittely on miellyttävää myös pakkasella. Samoin näissä jousissa valmistajat esittelevät kehittämänsä uusimmat ominaisuudet – jotka tosin monesti löytyvät vuoden, kahden kuluttua myös keskihintaisista jousista. Innokkaimmat maksavat siis tuotekehityskustannukset, joista hyötyvät lopulta muutkin harrastajat.

Käytetyt jouset

Yksi tapa lähteä uutta jousta edullisemmin liikkeelle on hankkia ensi- tai miksei myöhempikin jousi käytettynä. Käytettyjä jousia on tarjolla joiltakin jälleenmyyjiltä, ja tietenkin myös internetin erilaisilta kauppapaikoilta.

Käytettyä jousta harkitessasi suosittelemme vahvasti kääntymään asiantuntevan liikkeen puoleen, useistakin syistä

• ammattilainen osaa myydä käytetyn jousen, joka sopii mitoiltaan ja ominaisuuksiltaan käyttäjälle ja hän voi säätää jousen valmiiksi
• liikkeessä saattaa olla useita, hieman erilaisia käytettyjä jousia, joista voi valita itselleen sopivimman
• ammattilainen osaa varmistaa, että myytävä jousi, sen lavat, jänteet ja kaapelit ovat kunnossa turvallista käyttöä varten ja vielä,
• liikettä sitovat kuluttajansuojalainsäädännön velvoitteet, jotka eivät sido yksityistä myyjää.

Siinä vaiheessa, kun on harrastuksessaan päässyt pitemmälle ja ymmärtää paremmin mitä on ostamassa, voi tietenkin harkita myös yksityiseltä käytetyn jousen ostamista.

Muutamia tunnettuja jousiliikkeitä

• Rajajousi
• Hunters' Friend EU
• AA-group
• Ase ja Erä
• Jousivaruste
• Ruoto

Lopuksi

Eri hintaluokkien jousia voi hyvällä omallatunnolla verrata erilaisiin autoihin. Liikkeessä ostetussa, edullisessakin autossa on takuu olemassa - yksityiseltä ostetussa käytetyssä ehkä vain perävalosellainen. Lisäksi kaikki tietävät, että Toyotallakin pääsee hienosti perille, mutta joidenkin mielestä Volvossa nyt vain on mukavampi taittaa matkaa.

Malttia ostoksiin ja intoa harrastukseen!

Teksti: Ari Kontiainen
Kuvat: Valmistajien tai verkkokauppojen sivuilta

Alin kerros

Alimmaiseksi puetaan kerrasto, joka muodostaa ihon pinnalle eristävän ilmakerroksen. Se myös auttaa siirtämään kosteuden kohti uloimpia kerroksia, pois iholta. 

Oma valinta alimmaksi kerrokseksi on verkkokerrasto. Se myös kuivuu nopeasti päällä ollessaan ja väljästi tuulettamalla jopa pakkaskelissä. Alimmaiseksi puettuna se mahdollistaa liikkumisen suhteellisen vähällä vaatetuksella ilman hikoilua. 

Eristävä kerros – tai kerrokset

Väli- eli eristäviä kerroksia voi pukea päälle useampia. Itse käytän yleensä kahta kerrosta, mutta oikein kylmillä keleillä laitan kolme. Välikerroksina suosin merinovillaa ja fleeceä. Kaksi kerrosta merinovillaa ja kerros fleeceä on kuitenkin jo suhteellisen paksu kerros ja saattaa alkaa haittaamaan liikkuvuutta. Oiva valinta välikerrokseksi saattaakin olla ns. armeijan nallepuku.

Jos käyttää lämmitettäviä elementtejä kuten liiviä, saa siitä parhaan hyödyn, kun se on aluskerroksen ja välikerroksen välissä lähellä ihoa. 

Pintakerros 

Päällimmäisen eli pintakerroksen tehtävä on eristää tuulen ja ulkoapäin tulevan kosteuden ja sateen vaikutus. Kalvolla ryyditetty puku saattaa olla hyvä vaihtoehto märkään maastoon, mutta itse suosin kalvottomia vaihtoehtoja niiden hiljaisuuden vuoksi. 

Fleecepintainen ohuempi puku on toimiva alkusyksystä aina pikkupakkasille asti. Joskus aivan päällimmäisenä on jopa vaimon kutoma villapaita, jota hiljaisempaa saa hakea. Kovemmat kelit vaativat sitten jo toppatakkia tai vaikka sarkapukua.  

Päällimmäinen kerros kannattaa mitoittaa siten, että alle mahtuu riittävästi vaatetta, mutta kuitenkin pystyy operoimaan metsästystilanteessa. 

“Jos sormia palelee, laita lakki” 

Vanhassa sanonnassa on vinha perä. Suurin osa kehon lämmöstä haihtuu yläkautta eli päälaelta. Itselläni on ohut pipo passiin siirtyessä ja repussa odottamassa paksu vaihtopipo passitusta varten. Joskus ne ovat päässä yhtä aikaakin. 

Kaulaan kannattaa laittaa putkihuivi tai kauluri, joita löytyy monenmoista väriä, materiaalia ja paksuutta. Etenkään viimainen tuuli kaulaan tai niskaan ei tee hyvää passittaessa.

Kengät ja jalat

Lämmitettäviä akullisia pohjallisia lukuun ottamatta melkein kaikkea on tullut kokeiltua. Tuplavillasukka tai merinovillasukka tuplana on loistava valinta. Pääasia on, että varpaat sopivat liikkumaan ja kenkä on eristetty. Puuvillaiset tennissukat kannattaa jättää suosiolla lämpimimmille keleille.

Kuivalla talvikelillä toimii myös kalvoton nahkakenkä. Usein jos kenkä on hyvä kävellä maastossa, se tuskin on tarpeeksi lämmin passissa – eli paksu lämmin kenkä on usein varsin suurikokoinen. Poikkeuksiakin voi löytyä, kuten aina. 

Hanskat ja kädet 

Sormet ovat ne työkalut, joilla lähetetään nuoli matkaan. Kovin paksuilla hanskoilla se ei oikein luonnistu ja hanskan pois ottaminen tilanteessa voi olla vaikea ja hidasta. 

Oma suosikkini on sormiläpällinen topattu hanska, jossa sormiläpät voi kääntää kämmenselkää vasten ja ne pysyvät sivussa magneeteilla. Toinen hyvä konsti jota käytän on toppapukuun integroitu käsienlämmitystunneli eli “muhvi”. Muhvissa voi käyttää lisänä kemiallisia käsienlämmitystyynyjä, jolloin passituksesta saattaa selvitä jopa avokäsin. Jotkut eivät lämmitystyynyjä suosi käsien hiostumisen takia, mutta itse en ole kyseistä ongelmaa havainnut. 

Pehva ja vatsa

Takapuolen alle on hyvä muistaa laittaa pala telttapatjaa, huopaa tai vaikka porontaljaa. Nämä eristävät pehvan maasta tai istuimelta – ja viimeisin on vielä hiljainenkin. 

Hyvin syöneenä ja levänneenä palelee vähemmän. Muista siis juoda riittävästi ja mieluiten lämmintä. Omassa Thermos-pullossa on aina kuumaa teetä tai kaakaota odottamassa ensimmäisiä vilunväristyksiä. Myös pieni purtava saattaa virkistää mieltä ja sitä kautta lämmittää sitkeää passittajaa. 

Harjoittele

Eripaksuisten kerrosten kanssa toimimista kannattaa kokeilla etukäteen.  Esimerkiksi turvavaljaiden pukeminen paksujen kerrosten päälle saattaa aiheuttaa päänvaivaa, jos valjaat ovat kesäasetuksilla. Samoin passiin kiipeäminen, sieltä laskeutuminen tai standilta ampuminen paksuissa tamineissa voi tuntua alkuun haastavalta. Kiinnitä huomiota etenkin jousikäden hihan paksuuteen, ettei jänne osu siihen.

Aktiivisessa liikkuvassa jahdissa päällä tarvitsee olla vain verkkokerrasto, fleece-väliasu ja tuulenpitävä kerros. Pakkaspassiin siirtyessä kannattaa päällimmäiset kerrokset pitää repussa ja pukea päälle vasta perille päästyä. Hikisiksi kävelyt vaatteet eivät passissa enää lämmitä. 

Lämpimiä passituksia ja kireitä jänteitä!

Teksti ja kuvat: Timo Levä

Vertailun ulkopuolelle jätimme yli 10 vuotta vanhat Trophylinen istumavaljaat - vertaaminen niihin kun ei olisi enää kovinkaan reilu. Silloisissa, sinänsä edelleen aivan toimivissa istumavaljaissa ei erityisemmin oltu vielä satsattu keveyteen, käytettävyyteen, eikä varmaan pahemmin oltu lainattu ideoita kiipeily- tai arboristivarusteista.

Toisin on tilanne nyt, kun istumavaljaiden markkina on reilussa kasvussa ja tuotekehitys erittäin aktiivista. Tässä jutussa vertaillaan kaksia valjaita, jotka molemmat ovat olleet käytössäni vähintään yhden metsästyskauden. Vanhempi niistä on Aero Hunter Kestrel, josta kirjoitin ensimmäisen jutun yli neljä vuotta sitten. Tuoreempi on Custom Gear Modifications -yrityksen Sidewinder-malli.

Yrityksistä

Aero Hunter -yrityksen taustalta löytyy puussa kiipeilemiseen liittyvien, ammatti- ja harrastekäyttöön tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen keskittynyt New Tribe -yritys, joka on perustettu vuonna 1984. Aero Hunter on näin ollen perinyt paljon osaamista New Triben valmistamien tuotteiden turvallisuuteen ja käyttömukavuuteen liittyneestä osaamisesta. Se on sekä näkynyt että tuntunut.

Custom Gear Modifications taas on tee-se-itse -perinteen idealla aloittanut pienyritys, jonka tavoitteena on tehdä käyttäjille sopivia, myös tarpeen ja toiveiden mukaan kustomoituja, toimivia, turvallisia ja kukkarollekin passeleita tuotteita. Tuotanto on paikallista ja kustannukset pyritään pitämään kurissa mm. hankkimalla laadukkaita materiaaleja edullisesti saatavista pienistä eristä.

Markkinatilanteen vilkkaasta muuttumisesta tosin kertoo jotain se, että alan pioneeri Trophyline, joka tuntui välillä kadonneen markkinalta kokonaan on hiljattain tuonut uusia tuotteita markkinalla, kun taas Aero Hunterin taru oli kirjoittaessa jo loppusuoralla. Rapakon takana terve markkinatalous toimii omalla logiikallaan, nostaen esille uusia yrittäjiä, tuotteita ja innovaatioita - ja kuopaten niitä, jotka eivät pysty tavalla tai toisella vastaamaan asiakaskunnan tarpeisiin. Tuoreempia pelureita on ilmestynyt viime vuosina kuin sieniä sateella, kuten Tethrd, Latitude Outdoors, Hawk Hunting, JX3 Outdoors, H2 Saddles, Crüzr Saddles, jne.

Yhtäläisyyksiä

Työn jälki molemmissa tarkastelluissa ”saddleissa” on ensiluokkaista. Tuotteet ovat hyvin suunniteltuja ja viimeisteltyjä, ja niihin on käytetty korkealaatuisia materiaaleja. Kangas on tukevaa ja kulutusta kestävän oloista, samoin hihnat ja lenkit. Perusasiat ovat selvästi kunnossa.

Molempien tarkasteltujen istumavaljaiden muoto on viimeaikaisen muodin mukaisesti levitettynä amerikkalaisen jalkapallon tai ehkäpä tutummin mantelin muotoinen. Sillä tunnutaan saavutettavan toisaalta riittävästi tukea ahterin alle, mutta toisaalta sopivan kapeasti materiaalia lantion seudulle, jolloin istumavaljas ei purista reittä tai lantiota.

Molemmissa valjaissa on paitsi tukevat, mutta myös helposti löydettävät lenkit valjaiden sillalle (bridge) sekä turvaköydelle (lineman’s belt). Niinikään molemmista istumavaljaista löytyy selkäpuolelta pitkästi molle-nauhakujaa, johon voi ripustaa tarvikepusseja vaikkapa sulkurenkaiden, nousu- ja laskeutumislaitteiden ja köysien mukana kuljettamiseen ja säilyttämiseen.

Moniin ”saddleihin” ja niin myös Kestreliin ja Sidewinderiin saa valmistajalta lisävarusteena erillisen selkätuen, jonka moni voi tuntea hyödylliseksi pitkien puussa passittelujen aikana.

Eroavaisuuksia

Molemmissa tarkasteltavissa ”saddleissa” on sekä vyö ja reisihihnat. Ensimmäisen avulla istumavaljaat eivät putoa kävelyn aikana ja jälkimmäinen estää osaltaan istumavaljaiden nousemisen vyötäröllä ylöspäin passittamisen aikana.

Ratkaisut ovat kuitenkin materiaalivalinnoiltaan hyvin erilaisia. Kestrelissä vyö ja jalkalenkit ovat suhteellisen leveät ja niissä on erittäin tukevat kiinnityssoljet. Sidewinderissä vyön virkaa ajaa kiristettävissä oleva nyöri ja jalkalenkit ovat suhteellisen kapeat ja ne kiinnittyvät koukuilla saddlen alareunassa oleviin lenkkeihin.

Molemmanlaisia ratkaisuja (sekä näiden erilaisia kombinaatioita) löytyy muidenkin valmistajien istumavaljaista. Vaikka tukevat soljet ovat luotettavamman tuntuiset, en ole käytön aikana pitänyt Sidewinderin kevyempää ratkaisua millään tapaa ongelmallisena. Vähemmän kilisevää rautaa on aina vähemmän kilisevää rautaa.

Kestrelissä on kaksi tukevaa lenkkiä molemmin puolin, kun Sidewinderissä niitä on kolme, tai jos molle-nauhakujan päässä olevan hieman kevyemmät lenkin laskee mukaan, niin neljä per puoli. Ylimääräisille lenkeille keksii helposti käyttöä, vaikkapa laskeutumislaitteen varmistavan autoblockin kiinnittämiseen tai vastaavaan tarkoitukseen.

Custom Gear Modificationsin malleissa kuosit tuntuvat vaihtelevan ajoittain, riippuen todennäköisesti erilaisten kankaiden saatavuudesta - mikä on tavallaan hauska yksityiskohta. Suuret valmistajat eivät pysty tällaiseen joustavuuteen.

Mikäli instumavaljaat päällä aikoo kävellä pitemmästi, Sidewinderissä saa istuinosan kätevästi kavennettua takaa löytyvien soljen ja lenkin avulla. Vastaavanlaisia ratkaisuja on alkanut näkyä myös muiden valmistajien tuotteissa.

Muiden valmistajien tuoreista tuotteista löytyy myös näistä kahdesta erottautuvia ominaisuuksia, kuten Tethrdin bridge-lenkkeihin toteutettu helppo tapa ("comfort channels") säätää kulmaa, jolla valjaat asettuvat ahterille, Trophylinen idea estää kumimaisella nauhalla istumavaljaiden nousu vyötäröllä sekä todella pieneen tilaan pakkautuva materiaalivalinta, jne. Tuotekehitys ja kilpailu pelaa kuluttajan pussiin!

CE-sertifiointi puuttuu

Ainoa kaikista amerikanserkkujen tekemistä tuotteista edelleen puuttuva ominaisuus tuntuu olevan henkilösuojaimiin liittyvä CE-sertifikaatti. Vaikka vastaavan amerikkalaisen sertifikaatin vaatimukset olisi todistettu täyttyväksi, se ei eurooppalaisia varusteiden jälleenmyyjiä auta. Yksittäinen kuluttaja voi toki Yhdysvalloista tehdä tilauksia – ja käyttää tuotteita omalla vastuullaan.

Tässä jutussa on ollut tarkoitus avata sellaisia istumavaljaiden ominaisuuksia, joihin tuotteen hankinnasta innostunut voi ennen ostopäätöstä yrittää kiinnittää huomiota. Asiasta kiinnostuneet voivat saada lisätietoa paitsi ahkeralla googlailulla myös esimerkiksi liittymällä ”Saddle Hunting Finland” Facebook-ryhmään, jossa näihin välineisiin ja istumavaljaiden kanssa metsästämiseen liittyvää keskustelua käydään etupäässä suomeksi.

Teksti: Ari Kontiainen
Kuvat: Ari Kontiainen, ellei erikseen mainittu