Metsälle kevyemmillä paunoilla | Välineistä ja tekniikasta | SJML keskustelufoorumi

Suomessa metsästyslaillisen jousen alin vetovastuksen paunamäärä on 40,5, joka on täysin riittävä suomalaiselle riistalle. Joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa esimerkiksi valkohäntäpeuraa saa metsästää 35 paunankin jousella, joten voimme turvallisin mielin luottaa, että Suomessa lailliset minimipaunat valitsemalla täytämme sen osalta riittävät paikalliset vaatimukset, sekä toimimme eettisen metsästyksen periaatteiden mukaisesti. On kuitenkin muutamia seikkoja, jotka kannattaa ottaa huomioon kun metsästää keskimääräistä kevyemmän vetovastuksen jousella.

Terveys ja harjoittelun mielekkyys etusijalla

Aloita harrastus riittävän kevyillä paunoilla. Paunoja kannattaa laskea myös mahdollisten loukkaantumisten tai pitkien taukojen jälkeen. Tätä ei koskaan voi korostaa liikaa. Vetovastuksen valinnassa on ego osattava jättää huomiotta, ja asetettava harjoittelun mielekkyys ja fyysinen terveys etusijalle. Liian suurella vetovastuksella varustetun jousen kanssa harjoittelu altistaa erilaisille olka- ja kyynärpäävammoille, joiden hoitaminen voi olla todella pitkäaikainen ja vaikea prosessi. Liian raskas jousi ei mahdollista laadullisesti hyvää treeniä, teknisesti oikeaa suoritusta ja riittävää toistojen määrää. Harjoittelu kärsii kaikilla osa-alueilla, ja pahimmillaan johtaa loukkaantumiseen, rasitusvammaan tai harrastuksen lopettamiseen.

Ensimmäiseksi jouseksi tai loukkaantumisen jälkeiseen paluuseen sopii laajasäätöinen taljajousi tai vastakaarijousi johon lavat ovat vaihdettavissa, kun tekniikka, hermosto ja voimat kehittyvät. Jousi kasvaa harrastajan mukana, ja on toki päivitettävissä myöhemmin kokonaan uuteenkin. Kiirehtiä ei kuitenkaan kannata vain siksi, että seurakaverit kertovat metsästävänsä 70-paunaisella jousella.

Jännityksen ja kylmän aiheuttamat jousen virittämisen vaikeudet ovat takaiskuja, joita erityisesti harrastuksen alkuvaiheessa ei tiedosta. Liian kova vetovastus saattaa johtaa siihen, että riistatilanteet menevät sivu suun. Jousen ampuminen 3D-radalla lämpimänä kesäpäivänä on hyvin erilainen kokemus kuin kylmässä Suomen talvessa jännittyneessä mielentilassa ampuminen. Paikallaan pitkään liikahtamatta seisonut, kylmettynyt metsästäjä saattaa huomata, että jousta ei saa vireeseen lainkaan, tai sen virittäminen vaatii niin suuren liikeradan ja voimien ponnistuksen, että eläimet säikkyvät helposti tiehensä. Ei kovin itseluottamusta kohottava kokemus.

Tiedosta tehokas kantama ja lentoradan kaarevuus

On tärkeä tiedostaa että kevyempipaunaisella jousella nuolen tehokas kantama on lyhyempi ja lentorata kaarevampi kuin kovempaa nuolta heittävässä raskaammassa jousessa. 40-50 paunaisella jousella metsästävät usein naiset ja nuoret, jolloin vetopituus on tavallisesti myös lyhyempi. Vetopituus vaikuttaa paunojen lisäksi siihen miten kovaa jousi nuolta heittää. Pienen ampujan kevyemmästä jousesta lähtevän nuolen lentorata ei ole yhtä anteeksiantava. Erityisesti metsästystilanteessa on siis huomioitava, että yllättävänkin korkealla olevat oksat voivat osua nuolen lentoradalle. Harjoitellessa kannattaa tietoisesti tarkkailla oman nuolen lentoradan kaarevuutta.

Radalla kannattaa harjoitella ampumista kaikille mahdollisille matkoille, mutta riistatilanteissa pitäydyn itse alle 20 metrin matkoissa, mieluiten vieläpä alle 15 metrin. Näin optimoin oman jousi-nuoli-yhdistelmäni mahdollistaman nuolen lentoradan ja nopeuden, omat taitoni ja mahdolliset yllättävät tekijät, kuten eläimen käytöksen muutokset tai tuulen. Tähän mennessä kaikki onnistuneet riistatilanteet ovat omalla kohdallani toteutuneet alle 11 metrissä. Jokaisen on haarukoitava itselleen mukava maksimietäisyys ja tunnettava omat taitonsa ja oman kalustonsa rajoitteet.

Kiinteäteräinen leikkuri avautuvan sijaan

Matalamman vetovastuksen jousta käyttävän kannattaa avautuvan leikkurin sijaan valita kiinteäteräinen leikkuri, koska ainakin teoriassa avautuva menettää osan liikemäärästään osumahetkellä. Erityisesti kevyempipaunaisella jousella ammuttaessa mahdollisimman suuren liikemäärän säilyttäminen on tärkeää, jotta saavutetaan mahdollisimman tehokas läpäisy.

Kaksiteräisiä leikkureita kannattaa harkita ja kokeilla useampiteräisten sijaan. Kaksiteräisten kohdilleen säätö saattaa olla haastavaa, mutta kaksiteräinen, jälleen ainakin teoriassa, sujahtaa eläimen rintakehikosta läpi helpommin. Kaksiteräisten leikkurien kohdalla kuulee kritiikkiä siitä, että haavakanava on leveä mutta ohut, jolloin verijälki saattaa olla alkujäljestä vaikea seurata, koska veri ei pääse haavakanavasta ulos niin helposti. Siksi jotkut kaksiteräiset leikkurit on varustettu pienillä, niin sanotuilla “vuototerillä” eli bleeder bladeilla. Vuototerien tarkoitus on hieman suurentaa haavakanavaa, lisäämättä silti terän kärjen pinta-alaa.

Olen itse käyttänyt metsästyksessä sekä kaksi- että kolmiteräisiä kiinteitä leikkureita onnistuneesti metsäkauriiden kaatamiseen. Valmistajilla on tarjolla valtava määrä eri leikkureita. Leikkurien valinnassa lopulta ensisijaisen tärkeää on selvittää kokeilemalla ja säätöjä tekemällä mikä sopii omaan kalustoon parhaiten tarkimman osuman takaamiseksi.

Mikä on lopulta olennaisinta?

Teknisistä seikoista ja kalustosta voisi moni jousimetsästäjä puhua ja väitellä ikuisesti. Onhan se usealle tärkeä osa tämän hienon harrastuksen viehätystä. Niin monta mielipidettä ja kokemusta on kuin on harrastajiakin.

Loppujen lopuksi voidaan kuitenkin todeta että riippumatta siitä miten tehokkaalla jousella metsästää, eettisen riistalaukauksen ja onnistuneen kaadon kannalta ehdottomasti tärkeintä on oikea-aikaisesti toteutettu tarkka riistalaukaus. Tarkka riistalaukaus puolestaan vaatii riittävää harjoittelua erilaisissa olosuhteissa, omien välineiden tuntemista, rajojen asettamista omien taitojen mukaisesti ja kykyä lukea eläinten elekieltä. Jousen paunamäärä ei siis lopulta ole kuin pieni tekijä isossa kokonaisuudessa, ja kevyelläkin laillisen vetovastuksen jousella metsästäminen yhtä mahdollista, tehokasta ja antoisaa.

Teksti: Saana Kamula
Kuvat: Valtteri Patrikainen