Nykyaikaiset jouset, taljajouset tai ns. perinteiset jouset, ovat erinomaisen tehokkaita työkaluja. Metsästyslailliset jousityypit ovat taljajousi, vastakaarijousi ja pitkäjousi. Varsi- eli jalkajousta ei metsästykseen saa Suomessa käyttää.
Jousityypin valinta voi riippua mieltymyksistä, käytettävissä olevasta ajasta, innostuksesta ja taipumuksista. Jousen valinnassa on otettava huomioon myös ampujan fyysiset ominaisuudet – jousi on henkilökohtainen ase, sen täytyy sopia ampujan mittoihin. Metsästysnuoli saa voimansa ampujan lihaksista. Suurempi tai pienempi määrä lihasvoimaa varastoidaan hetkellisesti jousen kaariin ja vapautetaan jänteen välityksellä nuoleen.
Teknisempi taljajousi tähtäimineen ja nuolihyllyineen vaatii enemmän perehtymistä itse aseeseen kun taas rakenteeltaan yksinkertaisemmat, tähtäimettömät pitkäjousi ja vastakaarijousi puolestaan vaativat erittäin paljon harjoittelua.
Ennen jousen hankintaa on selvitettävä, onko ampuja oikea- vai vasensilmäinen. Yksinkertainen tapa selvittää dominoiva silmä on irrottaa nuolesta kärki ja katsoa mahdollisimman läheltä putken sisään. Dominoiva silmä asettuu automaattisesti tekemään lähitarkastelun. Useimmilla oikeakätisillä myös oikea silmä on dominoiva, vasenkätisillä puolestaan dominoi useimmiten vasen silmä. Joillakin nämä kaksi ominaisuutta menevät ristiin, ja ristikkäistapauksissa ampujan on valittava jousi joko silmäisyyden tai kätisyyden mukaan. Vasensilmäinen henkilö edistyy yleensä paremmin vasenkätisellä jousella, vaikka kirjoituskätenä olisikin oikea käsi. Haasteellisissa tilanteissa dominoiva silmä ottaa usein tähtäystilanteessa vallan. Oikeakätistä jousta pidetään vasemmassa kädessä ja se jännitetään oikealla kädellä – tähdätessä nuoli asettuu oikean silmän linjaan.
Kahvan tulisi olla sellainen että ote löytyy helposti ja nopeasti. Kahvan pitää nojata peukalonhankaan niin ettei pitokäden ote aiheuta jouseen minkään suuntaista vääntöä. Jousen kahvaa ei saa puristaa, vaan sormien on oltava rentoina. Kahvaotteen rentona pitämisessä auttaa rannelenkki.