Siat tarvitsevat vett\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in, siksi niit\u00e4 kannattaa etsi\u00e4 jokien ja lampien l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4. Kuuman keskip\u00e4iv\u00e4n aikaan saattaa sikoja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 varjostavista metsik\u00f6ist\u00e4, vaikkapa jonkin suuren puun tai puskan varjon puolelta makaamasta tai kaatuneen puun juurakon seasta. Puolikuivien jokiuomien kosteammissa kohdissa ne saattavat my\u00f6s maata vilvoittelemassa. Niit\u00e4 on ehdottomasti etsitt\u00e4v\u00e4 tuulen alla kulkien, silm\u00e4t ja korvat tarkkana. Sosiaalisina el\u00e4imin\u00e4 siat hakeutuvat kavereiden joukkoon ja p\u00e4iv\u00e4levolle asettuessaan \u00f6r\u00e4htelev\u00e4t toisilleen saattaen n\u00e4in paljastaa makuupaikkansa.<\/p>\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2025\/10\/web-aussi-vesipaikka.png?ssl=1\")
<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\nAamuisin ja iltaisin sikoja voi n\u00e4hd\u00e4 vesien \u00e4\u00e4rell\u00e4 tai vaeltamassa sinne ja my\u00f6hemmin palaamassa suojapaikkoihinsa. Tyypillisesti sikoja etsit\u00e4\u00e4n maastossa k\u00e4vellen, kiikaroiden, kuunnellen – mutta aamulla voi toimiva taktiikka olla my\u00f6s jonkun aktiivisen n\u00e4k\u00f6isen veden suuntaan menev\u00e4n polun varrella vahtiminen.<\/p>\n\n\n\n
Villisiat ovat yksi Australian pahimmista haittael\u00e4imist\u00e4 (feral pest). T\u00e4rkeimpi\u00e4 sikojen aiheuttamia haittoja ovat saalistus, elinymp\u00e4rist\u00f6n tuhoaminen, kilpailu muiden lajien kanssa ja taudit. Villisiat jopa tappavat ja sy\u00f6v\u00e4t merkitt\u00e4vi\u00e4 m\u00e4\u00e4ri\u00e4 vastasyntyneit\u00e4 lampaan karitsoja, eiv\u00e4t siis tyydy pelkkiin raatoihin lihahankinnoissaan. Luonnollisesti my\u00f6s monien alkuper\u00e4islajien munat ja poikaset sek\u00e4 matelijat ym. kelpaavat sijoille.<\/p>\n\n\n\n
Kapteeni Cook vapautti jonkin verran sikoja Australian luontoon jo vuonna 1777. Satakunta vuotta my\u00f6hemmin laivat toivat sikoja ruoan l\u00e4hteiksi. Villiintyneit\u00e4 sikoja alettiin pit\u00e4\u00e4 haittael\u00e4imin\u00e4 1880- luvulla. Vuosisatojen aikana vaaleanpunaiset, pulleat siat ovat muuttuneet muistuttamaan alkuper\u00e4isi\u00e4 esi-isi\u00e4\u00e4n. Ne ovat lihaksikkaita, tummia ja karvaisia; niiden hartiat ovat vahvat, per\u00e4p\u00e4\u00e4 kapea, k\u00e4rs\u00e4 ja hampaat pitk\u00e4t ja vahvat.<\/p>\n\n\n\n
Villisiat lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t tehokkaasti, samaan tapaan kuin kanit. Paritteluaikana karju liittyy 12\u201315 emakon porukkaan. Siat voivat jatkaa sukua jo 7\u201312 kuukauden ik\u00e4isin\u00e4 ja ne tuottavat tyypillisesti 1\u20132 noin kuuden porsaan pesuetta vuodessa. Toki monet porsaat kuolevat dingojen ja villikoirien hampaissa, n\u00e4lkiintyv\u00e4t tai menett\u00e4v\u00e4t yhteyden emoonsa. Ideaaliolosuhteissa, sikojen kannalta, niiden populaatio voisi kasvaa jopa 86 prosenttia vuodessa.<\/p>\n\n\n\n
Tehokkaan lis\u00e4\u00e4ntymisen vuoksi sikoja on monin keinoin v\u00e4hennett\u00e4v\u00e4. Niit\u00e4 mets\u00e4stet\u00e4\u00e4n maan tasalla, usein koirien avustuksella, sek\u00e4 tehokkaammin helikoptereita hy\u00f6dynt\u00e4en. My\u00f6s erilaisia ansoja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 voidaan pyydyst\u00e4\u00e4 useita sikoja kerralla. Myrkytetty\u00e4 viljaa sek\u00e4 lihaa saatetaan my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ehk\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen\u00e4 keinona hankalissa tilanteissa. Osansa kannan hoidosta tekev\u00e4t mets\u00e4styksen harrastajat, joita Australiassa on 200 000\u2013350\u00a0000. Me suomalaiset jousimets\u00e4st\u00e4j\u00e4t olemme monilla Down Under -reissuillamme tehneet parhaamme saalistamalla ehk\u00e4 yhteens\u00e4 parisataa sikaa. Tuolla m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 ei ole tosiasiassa mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4, mutta valuuttaa on kaupallisen mets\u00e4styksen kautta kulkeutunut maahan outfittereille, majoitusliikkeille, ravintoloille ja kaupoille.<\/p>\n\n\n\n
Sikojen lis\u00e4ksi monia muita mets\u00e4stett\u00e4vi\u00e4 feral-lajeja<\/strong><\/p>\n\n\n\n Olemme matkoillamme menestyksekk\u00e4\u00e4sti mets\u00e4st\u00e4neet Pohjoisterritoriossa sek\u00e4 Queenslandissa sikojen lis\u00e4ksi vesipuhveleita, scrub bull -h\u00e4rki\u00e4 sek\u00e4 axispeuroja, onpa v\u00e4lill\u00e4 poikettu Uudessa-Kaledoniassakin rusapeura- ja kalkkunajahdissa. <\/p>\n\n\n Puhveli- ja villih\u00e4rk\u00e4jahtiin on varustauduttava j\u00e4re\u00e4mmill\u00e4 jousivarusteilla. Jouset ovat olleet v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 70-paunaisia taljajousia, nuolet ja k\u00e4rjet tavallista raskaampia. Itse olen k\u00e4ytt\u00e4nyt 70\u201375 paunan jousia ja 520\u2013550 grainin nuolia.<\/p>\n\n\n\n Australia yksi suosikkikohteistani<\/strong><\/p>\n\n\n\n Joihinkin mets\u00e4styskohteisiin ihastuu enemm\u00e4n kuin toisiin. Yksi omista suosikeistani on Australia. Jokaiseen reissuun sis\u00e4ltyy paljon riistatilanteita ja toimintaa, eik\u00e4 tarvitse palella! Australiassa ei yleens\u00e4 istuta vaanimassa riistaa, vaan sit\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n jalkapatikassa vesireppu sel\u00e4ss\u00e4. Hiivint\u00f6j\u00e4 ja riistatilanteita tulee yleens\u00e4 useita joka p\u00e4iv\u00e4, mutta useimmiten jousimies j\u00e4\u00e4 toiseksi, koska olisi p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 l\u00e4helle ja pystytt\u00e4v\u00e4 ampumaan nuoli vitaaleille hyv\u00e4st\u00e4 ampumakulmasta. Siltikin my\u00f6s kaatoja tulee yleens\u00e4 jokaiselle useita, runsaista el\u00e4inkannoista ja mahdollisuuksista johtuen.<\/p>\n\n\n\n Viimeisin, kuudes, reissuni tuonne \u201dalas\u201d oli viime elokuussa Ari Kontiaisen, Jussi H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen ja Australian Perthiss\u00e4 asuvan Jorma Meril\u00e4isen kanssa. Mets\u00e4stimme pitk\u00e4aikaisen tutun Mick Backerin, Trophy Bowhunts Australia<\/a>, opastamana. Lep\u00e4simme pitk\u00e4n ja rankan matkustamisen j\u00e4lkeen kaksi y\u00f6t\u00e4 Cairnsissa, Colonial Club Resortissa \u2013 lomaillen kuin turistit, shoppaillen, maisemia ihaillen ja valmista ruokaa sy\u00f6den ja joskus oluellekin pys\u00e4htyen.<\/p>\n\n\n\n Koolatah-karjatilalle sikajahtiin<\/strong><\/p>\n\n\n\n Mick poimi meid\u00e4t ja varusteemme hotellilta ja matka Cape Yorkiin Koolatah-karjatilalle alkoi. P\u00e4iv\u00e4n ajeltuamme saavuimme tilan laajalle pihamaalle helmikanojen, riikinkukkojen, kenguruiden ja muiden sekaan. Majoituimme yhteen karjapaimenten k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n rakennukseen.<\/p>\n\n\n\n Koolatah on melko suuri tila, noin 250 000 hehtaaria. Pelkk\u00e4 tilan piha-alue rakennuksineen, koneineen, lentokenttineen ja erilaisine aitauksineen oli varmasti suurempi kuin keskiverto suomalainen maatila metsineen ja peltoineen. Tilan omalle lentokent\u00e4lle laskeutuu kerran viikossa kaupallinen parinkymmenen hengen matkustajakone tuoden lev\u00e4nneit\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 ja vieden vuoronsa hoitaneita lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tilan hoidossa ja karjan kokoamisessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n pieni\u00e4 helikoptereita, m\u00f6nkij\u00f6it\u00e4, moottoripy\u00f6ri\u00e4 ja toki my\u00f6s hevosia.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ll\u00e4 kerralla olimme sopineet mets\u00e4st\u00e4v\u00e4mme vain sikoja. Tapahtumia riitti joka p\u00e4iv\u00e4lle ja joka miehelle. Monet hyv\u00e4t hiivinn\u00e4t p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t, kuten tyypillist\u00e4, riistan voittoon \u2013 tuulen suunta muuttui, lammen rannalla k\u00e4yskentelev\u00e4 karja huomasi hiipij\u00e4n, rynt\u00e4si juoksuun vieden siat mukanaan, tai jousimies ei vaan onnistunut yrityksess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Riistaa n\u00e4kyviss\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n Saapumisiltana, ennen varsinaisen mets\u00e4styksen alkamista, k\u00e4velimme ison pihan poikki l\u00e4heiselle lammelle jouset varmuuden vuoksi mukana. Kuinka ollakaan, kiikarin linssiin osui pari sikaa lammen p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ari p\u00e4\u00e4si hiipim\u00e4\u00e4n sikatilanteeseen ja poimi ensimm\u00e4isen sian talteen.<\/p>\n\n\n Aamupalan j\u00e4lkeen ajoimme koppim\u00f6nkk\u00e4rill\u00e4 ja Pajerolla jonnekin p\u00e4in laajoja alueita aikamoista haipakkaa. Mick ohjasteli m\u00f6nkij\u00e4\u00e4 kahden meist\u00e4 istuessa kyydiss\u00e4 ja kaksi yritti (!) pysy\u00e4 p\u00f6lypilven takana n\u00e4k\u00f6yhteyden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Pajerolla.<\/p>\n\n\n\n Jakauduimme mets\u00e4st\u00e4ess\u00e4 kahteen porukkaan. Mick kulki kahden mets\u00e4st\u00e4j\u00e4n kanssa ja kaksi muuta l\u00e4hti seurailemaan jotain joen uomaa auton paikka GPS:\u00e4\u00e4n merkittyn\u00e4. Sikoja melkein aina jossain vaiheessa l\u00f6ytyi ja j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 hiipimisi\u00e4 p\u00e4\u00e4simme tekem\u00e4\u00e4n usein, mutta ampumatilanteeseen saakka ei ollut helppoa p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Saalista alkoi pikkuhiljaa kaikille tulla ja innostus kasvoi entisest\u00e4\u00e4n. Illalla leiriss\u00e4 pohdittiin varustevalintoja ja mit\u00e4 voisi seuraavilla kerroilla muuttaa. Yli 30 asteen l\u00e4mp\u00f6tilassa alkaa reppu vesis\u00e4kkeineen ja varusteineen painaa ja joitain varusteita ei saa helposti esille. Mietittiin mit\u00e4 varusteista ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse kantaa mukana.<\/p>\n\n\n Yksi sun toinen p\u00e4\u00e4si iltaisin tarjoamaan kaatoryyppyj\u00e4 ja toisinaan p\u00e4\u00e4stiin keittelem\u00e4\u00e4n isompien karjujen hampaitakin.<\/p>\n\n\n\n Mitchell river<\/strong><\/p>\n\n\n\n Siirryimme cowboy-leirist\u00e4 muutaman tunnin ajomatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n Mitchell-joelle. Mick on pikkuhiljaa rakentanut ulkoilmaleirin kaikkine nykyajan mukavuuksineen joen penkalle, riitt\u00e4v\u00e4n korkealle krokotiilien ulottuvilta. Asuimme yhden hengen hyttysverkkoteltoissa kauniin hiekkarantaisen Mitchell-joen rannalla.<\/p>\n\n\n\n Uimaan jokeen ei voinut menn\u00e4 eik\u00e4 edes kovin l\u00e4helle rantaa suolaisen veden krokotiilien vuoksi. Leiriss\u00e4 on kaikki mukavuudet, kuten s\u00e4hk\u00f6, j\u00e4\u00e4kaapit, pakastimet, tiskiallas juoksevine vesineen, suihku ja siistit ulkok\u00e4ym\u00e4l\u00e4t, jopa Starlink-internet.<\/p>\n\n\n Iltasin telttaan asettuessa oli mukava katsella suurta t\u00e4htitaivasta verkkokaton l\u00e4pi. Kaikenlaisia sirityksi\u00e4, loiskausia joella ja lintujen \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuului l\u00e4pi y\u00f6n, mutta ei se nukkumista haitannut rankan mets\u00e4stysp\u00e4iv\u00e4n ja hyv\u00e4n illallisen sek\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4n suihkun j\u00e4lkeen. Silloin t\u00e4ll\u00f6in kyll\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 her\u00e4si, kun kenguru pomppi aivan teltan viereen ihmettelem\u00e4\u00e4n asumusta ja puun oksille ripustettuja varusteita.<\/p>\n\n\n\n Mitchell-joen seudun maasto on rehev\u00e4mp\u00e4\u00e4 suurempine puineen ja palmuineen kuin enempi Etel\u00e4-Afrikan plains-tasankoja muistuttavalla farmin alueella. Paikoin mets\u00e4 oli niin rehev\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olisi p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 alle 10 metrin et\u00e4isyydelle sioista n\u00e4hd\u00e4kseen ne. Niinp\u00e4 joskus k\u00e4vikin niin, ett\u00e4 sika tai useampia rynt\u00e4si p\u00e4iv\u00e4uniltaan karkuun vain muutaman metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ollut teht\u00e4viss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Aamuisin hajaannuimme passiin juomapaikoille johtavien polkujen varrelle tai vaeltelemaan Mickin osoittamille alueille. Iltap\u00e4ivisin kuljimme taistelupareittain n\u00e4k\u00f6yhteyden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisistamme hiljakseen k\u00e4vellen ja maastoa tarkkaillen. Tilanteita tarjoutui p\u00e4ivitt\u00e4in ja kaatojakin onnistuttiin tekem\u00e4\u00e4n, joten illalla saattoi porista hammaskattila nuotiolla. Leirin toinen nuotio l\u00e4mmitti suihkuvesitynnyri\u00e4. Suihkukoppi oli hieman rujon n\u00e4k\u00f6inen, mutta teknisesti hienosti toteutettu. Viile\u00e4 vesi tuli letkussa joesta ja kuumavesi l\u00e4mmitetyst\u00e4 mustasta tynnyrist\u00e4. Suihkussa oli sekoittaja, joten veden l\u00e4mm\u00f6n pystyi s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4\u00e4n kunkin mielen mukaan.<\/p>\n\n\n<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n