{"id":212,"date":"2006-06-20T15:21:28","date_gmt":"2006-06-20T12:21:28","guid":{"rendered":"http:\/\/jousimetsastys.fi\/wp\/2006\/06\/20\/ekaa-kertaa-jenkkilassa\/"},"modified":"2007-07-01T23:54:17","modified_gmt":"2007-07-01T20:54:17","slug":"ekaa-kertaa-jenkkilassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/2006\/06\/20\/ekaa-kertaa-jenkkilassa\/","title":{"rendered":"Ekaa kertaa Jenkkil\u00e4ss\u00e4"},"content":{"rendered":"

L\u00e4hetk\u00f6 jenkkeihi ensi syksyn\u00e4 met\u00e4lle? Kysyy Teemu minulta.
\nSekunnin mietitty\u00e4ni vastaan my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti ja suunnittelu matkasta alkoi.
\n
\n <\/strong><\/p>\n

<\/p>\n

Saavumme Newarkin kent\u00e4lle aikataulun mukaisesti. Tullissa Manu ja Jore kerki\u00e4v\u00e4t edellemme ja joudumme Teemun kanssa toiseen linjaan. Noin 150 cm p\u00e4tk\u00e4 tullimies tuijottaa akvaariostaan ja tarkastaa maagista vihre\u00e4t\u00e4 korttiani. Tullimies kyselee osoitettani miss\u00e4 meinaisin majailla. Selit\u00e4n h\u00e4nelle, ett\u00e4 meinaamme leireill\u00e4 Appalakeilla ja ettei sinne ole katuosoitetta. T\u00e4t\u00e4 h\u00e4n ei ymm\u00e4rr\u00e4 ja tinkaa edelleen osoitetta ja ymp\u00e4r\u00f6i osoitekohdan kortistani. <\/p>\n

Teemulle k\u00e4y samoin saman vatip\u00e4\u00e4n luona. Vet\u00e4ydymme takavasempaan ja saamme Lufthansan kentt\u00e4virkailijalta hieman apuva. H\u00e4n kirjoittaa kortteihimme Road 22 tai vastaavaa. Menemme Teemun kanssa tullista sis\u00e4\u00e4n \u201dnotta heilahtaa\u201d. Manu oli p\u00e4\u00e4ssyt tullimiesten l\u00e4hemp\u00e4\u00e4n tarkasteluun ja tulee tyytyv\u00e4isen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 takahuoneesta housujansa nostellen!<\/p>\n

Majoitumme Hampurissa Dalladalla-motellissa, koska aamulla menisimme Capelakseen. Intialaista syntyper\u00e4\u00e4 oleva respa ihmettelee miten nelj\u00e4 ihmist\u00e4 haluaa majoittua kahden hengen huoneessa. Manu saa respan vakuuttuneeksi k\u00f6yhyydest\u00e4mme ja saamme huoneen. Huoneessa on kaksi leve\u00e4t\u00e4 s\u00e4nky\u00e4 ja rupeamme h\u00e4rk\u00e4pareissa kuorsaamaan.<\/p>\n

 <\/strong>
\nLauantai 15.10.<\/strong><\/p>\n

Taas huonosti nukuttu y\u00f6 on takana. Her\u00e4ttelen porukat ja ilmoitan v\u00e4kisinmakuun jo riitt\u00e4v\u00e4n. Hilpaisemme paikalliselle huoltamolle aamupalalle. Capellasiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme aloitamme shoppailun, jollaisesta jokainen shoppailufriikki olisi kateellinen. Ajamme Stauntoniin ja viet\u00e4mme paikallisessa Wal-Martissa seuraavat tunnit ostaen ruuat, leirikilheet, mets\u00e4stysluvat yms. Mets\u00e4stysalueelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme olemme v\u00e4syneit\u00e4 matkustamisesta ja nukahdamme tyytyv\u00e4isin\u00e4 makuupusseihimme halpahallista ostettu kevytpeite kattonamme.<\/p>\n

 <\/strong>
\nSunnuntai 16.10.<\/strong><\/p>\n

Hyvin nukuttu y\u00f6 on takana. Ihmettelen hetken ilmapatjan kovuutta ja oivallan sen olevan tyhj\u00e4. Onko siit\u00e4 auennut venttiili vai mik\u00e4 m\u00e4tt\u00e4\u00e4? Tarkemmin tutkittuani huomaan makaavani ruusupuskassa kiinni ja patja on puhjennut ruusunpiikkiin. Her\u00e4tty\u00e4\u00e4n toiset l\u00e4htev\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n kunnollista leiripaikkaa ja min\u00e4 j\u00e4\u00e4n vartioimaan tavaroitamme.<\/p>\n

Puran odotellessani taljastani nuolihyllyn ja alan asentamaan uutta. Samassa kuulen lehtien kahinaa takaoikealta ja k\u00e4\u00e4nn\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Musta karvapallo laskeutuu takanani rinnett\u00e4 kohti leiri\u00e4. \u201dKarhu\u201d k\u00e4y ajatuksissani ja pelko kouraisee sis\u00e4ll\u00e4ni. Aseenani on vain kuusiokoloavain. P\u00e4\u00e4ni py\u00f6rii kuin p\u00f6ll\u00f6ll\u00e4 ja katseeni hakee jotain k\u00e4tt\u00e4 pitemp\u00e4\u00e4. Pakoon on turha juosta eik\u00e4 puuhunkaan kannata karkuun kiivet\u00e4. Viiden metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kannossa on Joren sikatyls\u00e4 kirves pystyss\u00e4. Se toimisi kyll\u00e4 vasaran tapaisena, mutta reik\u00e4\u00e4 sill\u00e4 tuskin saisi karhun nahkaan. Vieress\u00e4ni on jousilaukku miss\u00e4 on muutamia leikkuriterill\u00e4 varustettuja puunuolia. Pitk\u00e4jousia sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 putkilo on vain metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. P\u00e4\u00e4ttelen ainoan mahdollisuuteni olevan se, ett\u00e4 saan pitk\u00e4jousen vireeseen ennen kuin karhu p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 minusta aamupalansa. Rep\u00e4isen ilmastointiteipin jousiputken tulpan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 pois. Samassa karhu havaitsee minut ja l\u00e4htee hurjaan juoksuun onneksi minusta poisp\u00e4in.<\/p>\n

Laitan jouseni valmiiksi. Minuutit kuluvat hitaasti. Seisoskelen jousi valmiina ja p\u00e4lyilen ymp\u00e4rilleni. Viimein kuulen auton \u00e4\u00e4net ja tunnen oloni huojentuvan. Pojat astuvat autosta ja Manu sanoo leikkurinuolien olevan tarpeen ja ett\u00e4 he olivat n\u00e4hneet karhun tien vieress\u00e4. Kysyn pojilta, ett\u00e4 mink\u00e4h\u00e4n takia ne luulevat minun seisovan jousi k\u00e4dess\u00e4 leiriss\u00e4. Selit\u00e4n tapauksen ja pojat uskovat tai eiv\u00e4t.<\/p>\n

Muutamme leiripaikkaamme 300 metri\u00e4 edemm\u00e4ksi. Sitten ajamme kaupunkiin ja sy\u00f6mme aamupalaksemme Texas Steak talon p\u00f6per\u00f6it\u00e4. Hyv\u00e4n ruuan j\u00e4lkeen t\u00e4ydenn\u00e4mme viel\u00e4 elintarvikevarastoja. Ostan my\u00f6s itselleni uuden ilmapatjan sek\u00e4 eilisest\u00e4 viisastuneena ilmapumpun. Edellisiltana oli nimitt\u00e4in hermot menn\u00e4 riekaleiksi, kun joutui puhaltamalla t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ilmapatjan. <\/p>\n

Palaamme leiriin ja rakentelemme paikat kuntoon. Leirist\u00e4 tulee nopeasti varsin toimiva majoitustiloineen sek\u00e4 ruokailukatoksineen. Illan mittaan jokainen ampuilee joustansa kohdille ostamaamme kangastilkkut\u00e4ytteiseen pakkaan. Itsekin uskoin saaneeni jousen toimimaan vain pienell\u00e4 t\u00e4ht\u00e4imen siirrolla, vaikka olin vaihtanut uuden nuolihyllyn jouseeni. Iltapalan j\u00e4lkeen on aika hilpasta y\u00f6puulle. Rupean t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n uutta ilmapatjaani. Uusi patjani vaikuttaa auetessaan kuitenkin hieman erilaiselta kuin aikaisempi. Uusi patjani valloittaa puoli tiipiit\u00e4! Olin kiireiss\u00e4ni ottanutkin King Size patjan normaalikokoisen sijasta. Asiasta kuulenkin luonnollisesti yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4 v\u2026..lua lopun reissun. <\/p>\n

 <\/strong>
\nMaanantai 17.10.<\/strong><\/p>\n

Aamupalan j\u00e4lkeen Manu ja Teemu ampaisevat mets\u00e4lle ja min\u00e4 j\u00e4\u00e4n Joren kanssa virittelem\u00e4\u00e4n viel\u00e4 leiripaikkaa. K\u00e4ymme viem\u00e4ss\u00e4 Joren standin h\u00e4nen valitsemaansa paikkaan ja itse ilmoitan Jorelle laittavani standini eiliselle leiripaikalle ja ammun sen minua pelotelleen karhun siit\u00e4. Valitsen sopivan puun aukean l\u00e4helt\u00e4 ja kiinnit\u00e4n istuimeni puuhun.<\/p>\n

Leiriin palattuamme sy\u00f6mme hieman huikopalaa. Viereen ajaa paikallinen natiivi ja pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vanhan Dodgensa ja tulee jutuille. H\u00e4n kertoo, ettei tulta saisi sytytt\u00e4\u00e4 ennen iltanelj\u00e4\u00e4 ja ett\u00e4 el\u00e4vi\u00e4 puita ei saa katkoa.<\/p>\n

Porukat hajaantuvat viimein iltapasseihinsa ja min\u00e4kin k\u00f6p\u00f6ttelen omalle paikalleni.
\nPaikka tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 ja istuskelen mietteiss\u00e4ni puussa illan jo hieman h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4. Sitten kuulen raskaita askelia j\u00e4lleen rinteest\u00e4, josta karhu oli eilen tullut s\u00e4ikyttelem\u00e4\u00e4n minua. Pelonsekainen j\u00e4nnitys hiipii alitajuntaani. Karhu tulee n\u00e4kyviin tielle. Se ei nyt tullutkaan suoraan vaan kiersi tuulen alle. Se nuuhkii ilmaa kohti edemp\u00e4n\u00e4 olevaa leiri\u00e4mme ja on selv\u00e4sti varuillaan. Se l\u00e4htee takaisinp\u00e4in ja tunnen jo pient\u00e4 iloa siit\u00e4, ettei se tullutkaan eteeni. Ilo on kuitenkin liian aikaista. Se tuleekin takaisin, mutta hieman eri suunnasta. Se on nyt puskan takana ja nousen seisomaan standilleni. Toivon, ettei karhu havaitse noin 30 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 t\u00e4risev\u00e4\u00e4 puuta ja t\u00e4rin\u00e4n aiheuttajaa eli itse\u00e4ni.<\/p>\n

Karhu haistelee leirin takana hetken ja astuu aukealle. Hitaasti se l\u00e4hestyy sopivaa hollia ja siten my\u00f6s minua. Karhu laskeutuu mahalleen hollille. En ole uskoa tilannetta todeksi. Karhu on mahallaan 20 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja loikoo nuuskien maata. Seison puussa takajalat t\u00e4risten ja mietin uskaltaisinko ampua. Hei, her\u00e4\u00e4 pahvi! T\u00e4m\u00e4n takia olet juuri tullut t\u00e4nne kaukaisesta Suomesta, todistelen itselleni ja teen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ampua.<\/p>\n

Kohotan jouseni ja t\u00e4rin\u00e4, jota olen tuntenut aikaisemmin, katoaa samalla. Virit\u00e4n jouseni ja siirr\u00e4n t\u00e4ht\u00e4imen piikin paikallensa. Nokki ei tunnu asettuvan kohdallensa kankaisen hupun takia. Viimein saan sen ankkuroitua tutulle kohdalle suupieless\u00e4ni. Tuntuma on hyv\u00e4 ja aivan kuin vahingossa lasken nuolen lentoon. N\u00e4en kuinka nuoli ylitt\u00e4\u00e4 karhun aivan karvoja niist\u00e4en. Sivusuunta olisi ollut t\u00e4ydellinen, mutta koro meni yli.<\/p>\n

Karhu hypp\u00e4\u00e4 jaloilleen ja katselee ymp\u00e4rilleen. Se kiert\u00e4\u00e4 leiri\u00e4 ja k\u00e4y myll\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kivi\u00e4 nuotion ymp\u00e4rilt\u00e4. Kontio retuuttaa vanhaa tuolia ja repii siit\u00e4 pari palaa. Sitten se l\u00e4htee tulemaan varovasti kohti \u00e4skeist\u00e4 paikkaansa. Se haistelee nuolta, joka t\u00f6rr\u00f6tt\u00e4\u00e4 maasta. Karhu nousee takajaloilleen ja haistelee ja katselee puuhun jossa seison hievahtamatta. Ja sitten, kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi tapahtunutkaan, se heitt\u00e4ytyy taas mahallensa samaan paikkaan. \u201dJo se minua pit\u00e4\u00e4 pilkkanaan\u201d, ajattelen ja alan viritt\u00e4\u00e4 uudestaan joustani. Nyt karhu onkin valppaana ja kuulee kuinka nuoli antaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 nuolihylly\u00e4 vasten. T\u00e4ll\u00e4p\u00e4 kertaa karhu hypp\u00e4\u00e4 m\u00f6risten pystyyn ja juoksee rinteelle vet\u00e4m\u00e4\u00e4n vainua. Se py\u00f6rii viel\u00e4 jonkin aikaa rinteell\u00e4 ja sen nuuskutus ja murina kuuluvat selv\u00e4sti. <\/p>\n

Istun puussa pime\u00e4\u00e4n asti ennen kuin uskaltaudun alas. Otsavalon loisteessa k\u00e4velen tielle odottamaan Teemua, joka saapuukin hetkisen kuluttua. Kerron Teemulle tapahtumat ja palaamme leiriin.<\/p>\n

Iltanuotiolla tuleekin sitten korkeamman opin tiet\u00e4myst\u00e4 ampumisesta. Minulle kerrotaan miss\u00e4 olin tehnyt virheen ja uskon jo itsekin asian laidan olevan niin kuin minulle on kerrottu. Ei pit\u00e4isi l\u00e4hte\u00e4 met\u00e4lle, kun ei osaa viel\u00e4 edes ampua, kiroan itse\u00e4ni. Asiaa kerrataan viel\u00e4 useasti illan aikana. Taisteluv\u00e4symys valtaa lopulta miehet ja niin k\u00f6mmit\u00e4\u00e4n makuupusseihin teltan suojiin.<\/p>\n

 <\/strong>
\nTiistai 18.10.<\/strong><\/p>\n

Aamu valkenee kirkkaana. Kevyen aamupalan j\u00e4lkeen tarkastan leikkureiden lennon pakkaan. Yksik\u00e4\u00e4n ei osu ja nuolet sinkoilevat joka puolelle. Olin tarkastanut nuolen lennon vain tauluk\u00e4rjell\u00e4 nuolihyllyn vaihdon j\u00e4lkeen ja nyt totuus l\u00e4v\u00e4ht\u00e4\u00e4 vasten taitamattoman turpaa. Muutenkin nuolten sulituksessa ja kuluneisuudessa on sanomista. N\u00e4it\u00e4 nuolia ei saisi toimimaan leikkureilla kunnolla edes s\u00e4\u00e4d\u00f6iss\u00e4 olevalla hyllyll\u00e4. P\u00e4\u00e4t\u00e4n tehd\u00e4 uuden nuolisarjan ja hyl\u00e4t\u00e4 vanhat. Ensin l\u00e4htisin kuitenkin Manun oppiin hiippaamaan. Otankin aseekseni pitk\u00e4jouseni; pari kuukautta vanhan Falconini.<\/p>\n

L\u00e4hdemme nousemaan vieress\u00e4 olevaa \u201dhilli\u00e4\u201d loivasti yl\u00f6sp\u00e4in. Maasto on rankaa ja pid\u00e4mme pieni\u00e4 pausseja ajoittain. Manun eteneminen on rauhallista ja pys\u00e4htyy usein kiikaroimaan ja kuulostelemaan. Saavutamme m\u00e4en laen ja GPS ilmoittaa korkeudeksemme 1086 m. Leirimme on 400 metri\u00e4 alempana. Ei ole siis ihme, ett\u00e4 nousu otti koville.<\/p>\n

Pid\u00e4mme pient\u00e4 taukoa, kun jostain kaukaa kuuluu murahdus. Karhuko vaiko onko jo \u201drutti\u201d alkanut peuroilla? Manu kaivaa peuratorven esille ja t\u00f6r\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Vastaus tulee heti. Manu t\u00f6r\u00e4yttelee v\u00e4lill\u00e4 ja joku tuntuu vastailevankin. Ep\u00e4tietoisina p\u00e4lyilemme ymp\u00e4rillemme ja Manu kiikaroi ja t\u00f6r\u00e4yttelee. Mit\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 tapahdu ja istuudumme puunrungolle miettien, ett\u00e4 mik\u00e4k\u00f6h\u00e4n meille huuteli? Vastaus tuleekin pian selk\u00e4mme takaa. Vanha lahonnut puunrunko antaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 toista runkoa vasten tuulessa. <\/p>\n

Leiriin palattuani poikkasen uudet valmiiksi sulitetut nuolet haluamaani mittaan ja liimaan insertit kiinni. Liiman kuivuttua aloitan jousen s\u00e4\u00e4t\u00e4misen. Manu opastaa ja neuvoo. Puolen tunnin kuluttua jouseni on kohdillaan ja leikkurinuolet lent\u00e4v\u00e4t kuten kuuluukin. Ekat n\u00e4kem\u00e4mme korppikotkat lentelev\u00e4t leirin yll\u00e4 ja tuumailen sen olevan hyv\u00e4 enne. Jotain tulisi tapahtumaan t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Illalla Teemu saapuu leiriin silm\u00e4t loistaen ja ilmoittaa saaneensa lihaa leiriin. L\u00e4hdemme koko porukalla noutamaan asiakasta ja viemme sen mukanamme tarkastusasemalle. Peuranvasa oli eksynyt liian l\u00e4helle standia kohtalokkain seurauksin. My\u00f6s harmaaorava oli t\u00f6rm\u00e4nnyt nuoleen kesken arkiaskareidensa.<\/p>\n

 <\/strong>
\nTorstai 20.10.<\/strong><\/p>\n

L\u00e4hden JJ:n kanssa tutkailemaan maastoja. L\u00e4mmint\u00e4 ilmaa riitt\u00e4\u00e4 jopa kuumuudeksi asti. El\u00e4imi\u00e4 emme tosin n\u00e4e ollenkaan. Leiriss\u00e4 Manu kertoo n\u00e4hneens\u00e4 yhden peuran ja Teemu pari peuraa ja pari kalkkunaa. Aiemmin tapaamamme kotinatiivi on tuonut leiriin pressuja, polttopuita ja moottorisahan lainaksi. Moinen laupeudenteko lienee peruja sille, ett\u00e4 lupasimme h\u00e4nelle kaikki ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset tarvikkeemme reissumme lopuksi.<\/p>\n

JJ ja Manu menev\u00e4t j\u00e4lleen vaihtamaan standin paikkoja ja Teemu on ruvennut pesem\u00e4\u00e4n pyykki\u00e4.<\/p>\n

Ukkonen alkaa jyr\u00e4htelem\u00e4\u00e4n kuin tilauksesta Teemun pyykk\u00e4yksen j\u00e4lkeen. Suoritamme tavaroiden suojaamisen tulevan sateen varalta. Tekem\u00e4mme ty\u00f6 on turhaa , sill\u00e4 sadetta ei tule kuin muutama pisara. Teemu l\u00e4htee passiin ja min\u00e4 lupaudun tekem\u00e4\u00e4n ruokaa. L\u00e4mmit\u00e4n samalla vett\u00e4 isossa kattilassa ja peseydyn kunnolla. Kirjoittelen tekstiviesti\u00e4 valmiiksi kotijoukoille ja otan rennosti.
\nMy\u00f6hemmin Manu ja Teemu saapuvat leiriin, mutta JJ puuttuu ja huolemme kasvaa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 l\u00e4hdemme etsim\u00e4\u00e4n kadonnutta lammasta. JJ tallusteleekin jo tiet\u00e4 pitkin vastaan ja kapuaa autoomme. H\u00e4n kertoo j\u00e4\u00e4neens\u00e4 kiinni ruusupuskiin alempana laaksossa.<\/p>\n

 <\/strong>
\nPerjantai 21.10.<\/strong><\/p>\n

Aamu on m\u00e4rk\u00e4. Tiipiin kattoaukosta satanut vesi on kastellut makuupussini. Ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 naurata, muttei sent\u00e4\u00e4n ahdistakaan. Teemme p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen hilpasta kaupoille Stauntoniin. <\/p>\n

Illalla j\u00e4\u00e4n leiriin, koska en viitsi menn\u00e4 vesisateessa passiin. Muut menev\u00e4t hetkeksi, mutta tulevat pois kun mit\u00e4\u00e4n ei n\u00e4y. Illalla otetaankin hieman l\u00e4\u00e4kett\u00e4 kylmettymisen ja kuolemantaudin ehk\u00e4isemiseksi.<\/p>\n

 <\/strong>
\nLauantai 22.10.<\/strong><\/p>\n

J\u00e4lleen on sateinen y\u00f6 takana ja makuupussi entist\u00e4 m\u00e4rempi. Nyt voisi sanoa jo ett\u00e4 v\u2026.taa. Onneksi muillakaan ei mene hyvin. Teemu ampaisee tosin mets\u00e4lle eik\u00e4 anna pienen sateen h\u00e4irit\u00e4. Aamupalan j\u00e4lkeen Manu meinaa ampua l\u00f6ys\u00e4t pois jousesta. H\u00e4n viritt\u00e4\u00e4 jousen ja samassa, kun h\u00e4n laskee nuolen lentoon, kuuluu r\u00e4s\u00e4ys. Manun Dartonista on haljennut alalapa. Nuoli l\u00f6ytyy katkenneena h\u00e4nen edest\u00e4\u00e4n. Alkuun ei tule edes usein kuultua v- ja s-sanayhdistelm\u00e4\u00e4. On vain h\u00f6lmistynyt ilme.<\/p>\n

Manu ei kauan murehdi asiaa, vaan alkaa testata Teemun mukaansa ottamaa pitk\u00e4jousta. Nuoli l\u00f6yt\u00e4\u00e4kin varsin nopeasti maaliin ja JJ ja Manu l\u00e4htev\u00e4t yhdess\u00e4 honkoilemaan. Min\u00e4 k\u00e4yn itsekseni k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 toisaalla. N\u00e4en muutamia oravia ja \u201dGrousseja\u201d, mutta ampumahollille en p\u00e4\u00e4se.<\/p>\n

Leiriin palattuani Teemu kertoo n\u00e4hneens\u00e4 j\u00e4lleen kalkkunoita. H\u00e4n on my\u00f6s saanut saalista ja esittelee ylpe\u00e4n\u00e4 saamaansa oravaa. Voi ei! Teemu tappoi Tikun tai Takun! Maaorava oli tullut Teemulle jo l\u00e4hes pakkomielteeksi, kun ei meinannut mill\u00e4\u00e4n natsata lukuisista l\u00e4hestymisyrityksist\u00e4 huolimatta.<\/p>\n

Istuskelemme Teemun kanssa tulilla. Ilta tulee ja my\u00f6s Manu. JJ saapuu j\u00e4lleen viimeisen\u00e4 ja menee laukullensa. Kuuluu pahanp\u00e4iv\u00e4inen karjaisu. K\u00e4\u00e4rmett\u00e4k\u00f6 vai mit\u00e4 ihmett\u00e4 JJ s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4\u00e4? Selvi\u00e4\u00e4h\u00e4n syykin moiseen karjaisuun, kun mies raappahousuissaan kertoo laukussaan olleesta hiirest\u00e4 \u2013 ja karhuahan me ollaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4st\u00e4m\u00e4ss\u00e4?<\/p>\n

 <\/strong>
\nSunnuntai 23.10.<\/strong><\/p>\n

Aamulla ei ole kiirett\u00e4 nousta yl\u00f6s, sill\u00e4 on sunnuntai ja silloinhan ei saa mets\u00e4st\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kolkassa jenkkil\u00e4\u00e4. P\u00e4iv\u00e4 on siis t\u00e4ydellinen ostoksille ja huoltotoimille. Min\u00e4 ja Manu vaihdamme standien paikkaa. Manu ryhtyy piruuttaan koklotteleen kalkkunoita ja saakin ne tulemaan l\u00e4helle. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 huomista ajatellen.<\/p>\n

 <\/strong>
\nMaanantai 24.10.<\/strong><\/p>\n

Teemu ampaisee aamupalalle ja mets\u00e4\u00e4n. Ei voi kuin ihailla miehen sinnikkyytt\u00e4. Muut tyytyv\u00e4t loikoilemaan sateen ropistessa kattoon ja kohdallani suoraan patjalleni. Manu ja Jore piristyv\u00e4t iltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja l\u00e4htev\u00e4t metille. Itse j\u00e4\u00e4n leiriin istuskelemaan keitti\u00f6katokseen. Kirjoittelen muistiinpanoja sotap\u00e4iv\u00e4kirjaani, kun kuulen takanani olevalta purolta kivien kolahtelua. K\u00e4\u00e4nnyn katsomaan taakseni ja n\u00e4en pikkukarhun kurkkaavan rantapenkalta. Jouseni on tietenkin 15 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 teltan luona. Karjaisen karhulle jotain painokelvotonta ja karhu menee matkoihinsa. <\/p>\n

Ilta pimenee pikkuhiljaa ja pojat putoilevat passeistaan. Kerron heille karhusta ja j\u00e4lleen ep\u00e4luuloiset p\u00e4lyilyt kuvastuvat heid\u00e4n kasvoiltaan. <\/p>\n

 <\/strong>
\nTiistai 25.10.<\/strong><\/p>\n

Aamu on pakkasen puolella ja pieni\u00e4 lumihiutaleita tihuttaa. Pist\u00e4n \u201dcore texit\u201d ylleni, jotten kastuisi. L\u00e4hden Teemun kanssa honkoilemaan. Teemu on aikaisemmin tavannut kalkkunoita ja peuroja er\u00e4\u00e4ll\u00e4 alueella ja sinne suuntaammekin aluksi. Pommikoneen kokoinen kalkkuna hypp\u00e4\u00e4kin lentoon edell\u00e4 olevasta puusta. Jatkamme 100 metri\u00e4 ja j\u00e4lleen kalkkuna hyp\u00e4ht\u00e4\u00e4 lentoon ja j\u00e4lleen karkkoet\u00e4isyys jo kaukaa.<\/p>\n

L\u00e4hdemme nousemaan \u201dhillille\u201d. Kaikesta huomaa, ett\u00e4 Teemun kunto on kohdillaan. Miesh\u00e4n kipuaa m\u00e4enrinteit\u00e4 kevyen oloisesti. Itsell\u00e4nikin on ote parantunut hieman reissun alusta. Toimistoty\u00f6ss\u00e4 vietetyt vuodet ovat tosin vieneet parhaan ter\u00e4n kunnosta. Osasyyn\u00e4 on muutaman mukulan kasvattaminen (osa-aika yksinhuoltajana) sohvalla maaten. Pid\u00e4mme pienen tauon harjun p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja tarinoimme.<\/p>\n

Aloitamme paluumatkan eri harjanteita hiippaillen. Hetken kuljettuani kuulen rapinaa edest\u00e4. Aluksi en huomaa mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4. Jatkan varovaista etenemist\u00e4, kun 20 metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 pomppaa pari peuraa liikkeelle. V\u00e4liss\u00e4 on kuitenkin liikaa pusikkoa, joten ampumisesta ei tulisi mit\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Leiriss\u00e4 kertaamme p\u00e4iv\u00e4n tapahtumia. Kalkkunat olivat tulleet l\u00e4helle Manua, mutta eiv\u00e4t ihan reppuun asti. K\u00e4ymme hakemassa kalkkunan houkuttelukuvat tarkastusasemalta. Nyt rupeaisi kalkkunan kilohinta laskemaan.<\/p>\n

 <\/strong>
\nKeskiviikko 26.10.<\/strong><\/p>\n

L\u00e4hden Manun kanssa l\u00e4heiselle \u201dhillille\u201d kalkkunajahtiin. Nousemme verkkaisesti ylemm\u00e4ksi v\u00e4lill\u00e4 kuulostellen kylm\u00e4n\u00e4 aukeavaa aamua. Saavumme Manun mieleiselle paikalle ja rupeamme puhaltamaan houkutuskuviin ilmaa. Ilma ei tahdo upota uusiin kuvatuksiin ja otsasuonet pullistelevat p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Viimein kaikki kolme kuvaa ovat valmiina. Siirryn noin 100 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n jemmaan ja levittelen Jorelta lainaamani naamioverkon suojakseni. Manu aloittaa koklottamisen. Mit\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan tapahdu ja p\u00e4\u00e4t\u00e4mme lopettaa aamup\u00e4iv\u00e4n osalta.<\/p>\n

Laskeudumme alas laaksoon seuraillen peurojen tekemi\u00e4 polkuja. Tulemme purolle, jossa on hieman leve\u00e4mpi vetinen alue ja katselemme kuinka kalat pyr\u00e4htelev\u00e4t purossa. Manulle tulee hirmuinen halu ampua jousella noin 10 cm pituista kalaa. Saan kuitenkin h\u00e4net luopumaan ajatuksesta, kun kerron h\u00e4nelle, ettei ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 tuhota nuolia kiviseen puroon.<\/p>\n

Manupa ei anna asian h\u00e4irit\u00e4 vaan ryhtyykin kalastamaan paljain k\u00e4sin. Hetken kuluttua h\u00e4nell\u00e4 onkin saalis k\u00e4dess\u00e4\u00e4n. Manu on selv\u00e4sti tyytyv\u00e4inen saaliiseensa, mutta laskee kalan takaisin kasvamaan.<\/p>\n

Illalla menen Manun kanssa toisaalle kokeilemaan kalkkunoiden houkuttelua. Nousen laaksosta rinteeseen noin 150 metri\u00e4 Manun yl\u00e4puolelle ja teen sinne suojaisan passipaikan. Kuluu 1,5 tuntia ja mit\u00e4\u00e4n ei kuulu. Kylmyys on hiipinyt j\u00e4seniin ja l\u00e4hden passista Manun suuntaan. H\u00e4n kertoo kuulleensa \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka muistuttaa silt\u00e4 kuin karhua olisi ammuttu. L\u00e4hdemme hiljaa etenem\u00e4\u00e4n kohti Joren passipaikkaa, josta Manu luulee \u00e4\u00e4nen tulleen. Jore tuleekin pois passista, mutta ei ole ampunut mit\u00e4\u00e4n. Teemu on j\u00e4lleen kurittanut oravien sukukuntaa.<\/p>\n

 <\/strong>
\nTorstai 27.10.<\/strong><\/p>\n

Y\u00f6ll\u00e4 on ollut j\u00e4lleen pakkasta. Mets\u00e4stysp\u00e4iv\u00e4t alkavat olla v\u00e4hiss\u00e4 ja saalistilastot eiv\u00e4t ole kovin vakuuttavat. Manu ja Teemu l\u00e4htev\u00e4t kuitenkin yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n kalkkunoita. Jore ja min\u00e4 j\u00e4\u00e4mme viel\u00e4 k\u00f6llim\u00e4\u00e4n pariksi tunniksi. Poikien saavuttua takaisin l\u00e4hdemme tekem\u00e4\u00e4n yhteisjahdin. Olemme suunnitelleet passipaikat eiliselt\u00e4 rinteelt\u00e4 ja Teemu sanoo l\u00e4htev\u00e4ns\u00e4 ajomieheksi. Hyv\u00e4st\u00e4 suunnitelmasta huolimatta saalista ei saada. Manu kuitenkin p\u00e4\u00e4see n\u00e4kem\u00e4\u00e4n pari peuraa ja kiroaa j\u00e4lleen Dartoninsa kohtaloa. Pitk\u00e4ll\u00e4 jousella ei uskalla yritt\u00e4\u00e4 vaikeassa paikassa.<\/p>\n

Toiseen ajoon l\u00e4hden Joren kanssa ajomieheksi. Odottelemme puolisen tuntia, ett\u00e4 Manu ja Teemu ehtiv\u00e4t kiert\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 pitkin passeihin. Ajosuuntamme on nyt leirin ohitse. Alkumatka on suhteellisen kevytkulkuista maastoa. \u201dHilli\u201d rupeaa kuitenkin nousemaan pikkuhiljaa. Jore kulkee vasemmalla ja harjoittelee kalkkunan koklotusta pit\u00e4en samalla minut tietoisena h\u00e4nen sijainnistaan. Nousu m\u00e4en laelle on tosi rankka ja j\u00e4lleen kiroan sohvalla vietettyj\u00e4 vuosia. Ajo ei tuota tulosta. El\u00e4imist\u00e4 ei ole havaintoja. Palaamme leiriin, jossa Manu loihtii p\u00f6per\u00f6t. Tasan jaetut muutamat nakinpalat tuntuvat melkein ruualta.<\/p>\n

Hetken lev\u00e4tty\u00e4mme l\u00e4hdemme viel\u00e4 viimeiseen iltapassiin. Manu ja Jore l\u00e4htev\u00e4t leirist\u00e4 eteenp\u00e4in. Teemu on aiemmin katsellut itselleen sopivan maapassipaikan. Itse hilpaisen alas laaksoon. Korppikotkalauma lehahtaa liikkeelle vasemmalta puoleltani. K\u00e4v\u00e4isen katselemassa l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 niiden touhuja, mutta otukset eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4 kovinkaan l\u00e4helle. Kyll\u00e4styn honkoiluun ja l\u00e4hden paluumatkalle leiriin. Matkalla k\u00e4yn jututtamassa uusia naapureita, jotka ovat saapuneet aiemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 meid\u00e4n ensimm\u00e4iseen leiripaikkaamme. Is\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 isoja tulia nuotiossa ja kertoilee omista jahdeistaan nuoruusvuosiltaan.<\/p>\n

Teemu saapuu salaper\u00e4isen oloisena tiet\u00e4. Eih\u00e4n Teemun nyt viel\u00e4 luulisi tulevan pois passista. Viel\u00e4h\u00e4n olisi valoisaa j\u00e4ljell\u00e4 noin tunnin verran. Teemu vihjaa minulle jotain maksanpaistosta. Hyv\u00e4! Teemu on saanut saalista ja ottanut maksan talteen. Hyv\u00e4stelen nopeasti naapurin ja hilpaisen Teemun per\u00e4\u00e4n kohti leiri\u00e4. Tulilla h\u00e4n kertoo saaneensa pikkupukin nurin ja ottaneensa maksankin talteen, koska olin aiemmin vasan kohdalla huomauttanut siit\u00e4. Nyt ei muuta kuin tulet ja maksaa pannulle. <\/p>\n

Manu ja Jore saapuvat my\u00f6s tulille ja riemuitsevat Teemun saaliista. Otamme auton allemme ja k\u00e4ymme tsekkaamassa el\u00e4imen tarkastuspisteell\u00e4. Ostamme my\u00f6s juotavaa, sill\u00e4 nyt olisi viimeinen ilta leiriss\u00e4 ennen paluumatkaa. Nyt ei en\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4stell\u00e4 polttopuita ja aina vain isompaa nuotiota rakennellaan y\u00f6n pimeydess\u00e4. Lis\u00e4\u00e4 filett\u00e4 laitetaan pannulle paistumaan ja sy\u00f6d\u00e4\u00e4n itsemme kyll\u00e4isiksi. <\/p>\n

 <\/strong>
\nPerjantai 28.10.<\/strong><\/p>\n

Jore ampuu yl\u00f6s virke\u00e4n\u00e4 ja kertoo l\u00e4htev\u00e4ns\u00e4 viel\u00e4 aamupassiin. Me muut otamme rauhallisemman startin aamuun ja sy\u00f6mme rauhassa aamupalaa. Ruuan j\u00e4lkeen l\u00e4hdemme etsim\u00e4\u00e4n Teemun eilen peuran l\u00e4pi ampumaa nuolta. Menemme paikalle, josta Teemu oli ampunut eilisen peuransa. Nuoli l\u00f6ytyykin liaaniin osuneena noin puolen metrin korkeudelta kymmenien metrien p\u00e4\u00e4st\u00e4. Teemu oli joutunut ampumaan alarinteest\u00e4 jyrk\u00e4sti yl\u00e4rinteess\u00e4 vinottain olleeseen peuraan. Paha oli ollut paikka ampua, mutta Teemun tilannetaidoilla se ei ollut n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n ongelma.<\/p>\n

Leiriss\u00e4 laukkujen pakkaaminen on hieman vaikeaa. Matkan varrella hankitut tavarat eiv\u00e4t tahdo sopia kasseihinsa. P\u00e4\u00e4t\u00e4mmekin ajaa jonkin urheilutarvikeliikkeen kautta ja hankkia minulle ja Teemulle l\u00e4tk\u00e4kassit. Kotinatiivi on my\u00f6s saapunut haaskalle ja pakkaa autoonsa lahjoittamiamme tavaroita. Kuljetettavaa on sen verran paljon, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 tyhjent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 autonsa lava. Viimeisen\u00e4 nostamme h\u00e4nen lavallensa peuranruhon, josta kerkesimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n sis\u00e4fileet ja toisen ulkofileen. Mies myh\u00e4ilee tyytyv\u00e4isen\u00e4. Viel\u00e4 k\u00e4denpuristukset ja Adios! Malcom Yost Cole. N\u00e4hd\u00e4\u00e4n ensi vuonna.
\nPaluumatkalla poikkeamme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n sivistyneesti ( haarukalla ja veitsell\u00e4 ) yhdess\u00e4 ravintolassa. Ruokalajeja on paljon, mutta kaikki maistuvat liki samalta. Jokainen kalan- tai lihanpala on friteerattu. Viereisess\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 oleva mies r\u00f6yht\u00e4isee \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti ja pahoittelee tapahtunutta. Kerron h\u00e4nelle, ettei tuollainen h\u00e4iritse meit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa. Olemmehan juuri asuneet liki kaksi viikkoa Appalakkien vuorilla. Joudumme kuitenkin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiirett\u00e4 ruokailumme kanssa, sill\u00e4 Manun ummessa oleva suolisto alkaa uhkaavasti yski\u00e4 ja h\u00e4nen on vaikeata pid\u00e4tell\u00e4 hajuja sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Jatkamme matkaa kohti Hampuria. Saavumme uskonnollisuudestaan tunnettuun Pennsylvaniaan ehtoolla ja l\u00f6yd\u00e4mme lopulta baarin, josta myyd\u00e4\u00e4n olutta my\u00f6s ulos. Sis\u00e4ll\u00e4 baarissa on sen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 seurakuntaa, jonka kanssa ei haluta juuri olla tekemisiss\u00e4. On hakaristilippua ja SS-tunnuksia. Mokomatkin vatip\u00e4\u00e4t.
\nL\u00f6yd\u00e4mme edullisen \u201dduodaduoda\u201d-motellin ja Manu saa j\u00e4lleen uskoteltua, ett\u00e4 olemme tosi k\u00f6yhi\u00e4 ja ettei meill\u00e4 ole varaa kuin yhteen huoneeseen. Ensimm\u00e4inen l\u00e4mmin suihku kahteen viikkoon kelpaa yll\u00e4tt\u00e4en kaikille eik\u00e4 posliinilla pyllist\u00e4minenk\u00e4\u00e4n tunnu vastenmieliselt\u00e4, vaikka kassit uivat n\u00e4iss\u00e4 jenkkimalleissa.<\/p>\n

 <\/strong>
\nLauantai 29.10.<\/strong><\/p>\n

Bensiksell\u00e4 sy\u00f6dyn aamiaisen j\u00e4lkeen jatkamme matkaa Capellaksen ostosparatiisiin. \u201dMuutamat\u201d huolella valitut ostokset pakataan kyytiin ja menoksi. Matkalla l\u00f6yd\u00e4mme my\u00f6s urheiluliikkeen, josta ostamme Teemun kanssa isot l\u00e4tk\u00e4kassit.<\/p>\n

Pakkaamme tavarat lopulliseen tilaansa terminaalissa ja k\u00e4ymme tsekkaamassa itsemme sis\u00e4\u00e4n. Turvatarkastukset vaikuttavat tarkoilta, mutta tehokkailta; jonoja ei juuri p\u00e4\u00e4se syntym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Saavumme Helsinkiin. Onkohan kaikki matkatavarat tulleet perille? Matkatavaramme alkavat ilmesty\u00e4 v\u00e4hitellen. Suurin osa tavaroistamme on saapunut Suomeen. Ainoaksi puutteeksi huomaamme Jorelta puuttuvan standin. Jore k\u00e4y tekem\u00e4ss\u00e4 ilmoituksen asiasta ja sivuutamme tullin luonnollisesti vihre\u00e4t\u00e4 linjaa pitkin.<\/p>\n

Kent\u00e4lt\u00e4 ajamme Merryyn. Manu on tuonut tuliaisia Capelaksesta Jormalle. Jormalla puolestaan on hyvi\u00e4 uutisia Manulle. H\u00e4nell\u00e4 on uudet lavat Manun rakkaaseen Dartoniin.<\/p>\n

© 2006, Rami Mikkonen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

L\u00e4hetk\u00f6 jenkkeihi ensi syksyn\u00e4 met\u00e4lle? Kysyy Teemu minulta. Sekunnin mietitty\u00e4ni vastaan my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti ja suunnittelu matkasta alkoi.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_price":"","_stock":"","_tribe_ticket_header":"","_tribe_default_ticket_provider":"","_tribe_ticket_capacity":"0","_ticket_start_date":"","_ticket_end_date":"","_tribe_ticket_show_description":"","_tribe_ticket_show_not_going":false,"_tribe_ticket_use_global_stock":"","_tribe_ticket_global_stock_level":"","_global_stock_mode":"","_global_stock_cap":"","_tribe_rsvp_for_event":"","_tribe_ticket_going_count":"","_tribe_ticket_not_going_count":"","_tribe_tickets_list":"[]","_tribe_ticket_has_attendee_info_fields":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","_tec_slr_enabled":"","_tec_slr_layout":""},"categories":[10],"tags":[],"class_list":["post-212","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-tarinat"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p9evuG-3q","jetpack_sharing_enabled":true,"ticketed":false,"post_mailing_queue_ids":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/212","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=212"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/212\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=212"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=212"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=212"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}