{"id":228,"date":"2006-12-12T15:49:17","date_gmt":"2006-12-12T12:49:17","guid":{"rendered":"http:\/\/jousimetsastys.fi\/wp\/2006\/12\/12\/peurajahtia-appalekeilla\/"},"modified":"2007-12-31T15:53:07","modified_gmt":"2007-12-31T13:53:07","slug":"peurajahtia-appalekeilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/2006\/12\/12\/peurajahtia-appalekeilla\/","title":{"rendered":"Peurajahtia Appalekeilla"},"content":{"rendered":"

Mets\u00e4stys Appalakien metsiss\u00e4 tuntuu melkoisen todelliselta, kun Martti, Ari ja min\u00e4 kuljemme Teemun johdolla standipaikkoja etsien. Manu oli jo aiemmin l\u00e4htenyt omille teilleen katsastamaan itselleen tuttuja maisemia.
\n
\n <\/strong><\/p>\n

Toisena jahtiaamuna l\u00e4hden Manun kanssa katsastamaan uusia kytispaikkoja ja ajatuksena on houkutella kalkkunoita matkan varrella eli tekem\u00e4\u00e4n juttua, josta itsell\u00e4ni ei ole hajua p\u00e4tk\u00e4n vertaa. Manu osoittaa m\u00e4en, josta voisin katsoa passipaikan itselleni. Manu itse l\u00e4htee kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n m\u00e4ke\u00e4 ja tulee sielt\u00e4 minua kohti hitaasti kalkkunoita houkutellen. <\/p>\n

Kolmisen varttia passissa oltuani alkaa aamu auringon s\u00e4teet osua minuun ja p\u00e4\u00e4t\u00e4n vaihtaa varovasti paikkaa. Samaan aikaan kuulenkin Manun kalkkunoiden huijausyritykset. En kyll\u00e4 erottaisi oikeita kalkkunoita t\u00e4st\u00e4 huijarista, joten p\u00e4\u00e4t\u00e4n olla valmiina ja laitan laukaisulaitteen j\u00e4nteelle. Noin kymmenen minuutin kuluttua huomaan jonkun liikahtavan kahdenkymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Kalkkuna! Ei saamari, miten se tuossa on? Linnun k\u00e4velless\u00e4 ohuen puun taakse kohotan jousen sen jatkaessa rauhallista kulkuaan avoimessa maaston kohdassa minua kohti. Yrit\u00e4n pysytell\u00e4 suolapatsaana, kunnes lintu on kymmeness\u00e4 metriss\u00e4 ja huomaa minut s\u00e4nn\u00e4ten juoksuun ja siit\u00e4 lentoon. <\/p>\n

Selostan Manulle mahtavan tilanteen ja toteamme tilanteen olleen l\u00e4hell\u00e4, mutta toisaalta viel\u00e4 hyvin kaukana. Siin\u00e4 tilanteessa jousen viritt\u00e4minen oli t\u00e4ysin mahdotonta. Pari tuntia kuljettuamme saavumme hienoon hardwoodmets\u00e4\u00e4n, jossa on paljon peurojen j\u00e4lki\u00e4. Mielest\u00e4ni paikka vaikuttaa melkein liian hyv\u00e4lt\u00e4 ja ehdotankin Manulle, ett\u00e4 tulisin t\u00e4nne passiin. Seh\u00e4n sopii h\u00e4nelle ja kohta raahaankin toisaalta puusta irroittamaani standia ja askelmia uudelle paikalle. <\/p>\n

 <\/strong>
\nPeura ja Markon metrit<\/strong><\/p>\n

Uusi passipaikkani on kahden polun v\u00e4liss\u00e4. Toiselle poluista on 30 metri\u00e4 matkaa enk\u00e4 edes pystyisi ampumaan sinne, toiselle on 15 metri\u00e4. Ajatukseni on olla sellaisessa paikassa, josta n\u00e4kisin mist\u00e4 peurat kulkevat ja sen mukaan siirt\u00e4isin lavaa parempaan paikkaan. <\/p>\n

Kello on kolme, kun olen lavalla valmiina. Puuteroin viel\u00e4 nen\u00e4ni ja alan nauttia talvilomasta. Aika kuluukin mukavasti oravia seuraillen. Kolmisen tuntia on kulunut, kun p\u00e4\u00e4t\u00e4n kokeilla oravan valppautta ja viritt\u00e4\u00e4 jousen sen ollessa hollilla. Kuitujyv\u00e4 peitt\u00e4\u00e4 oravan kyljen ja puran virityksen onnekseni hitaasti. Peura tonkii maata 30 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 edess\u00e4ni olevien havupuiden takana. Se jatkaa puuhiaan rauhassa ja min\u00e4 nousen seisomaan ja taitan standin penkin yl\u00f6s. Syd\u00e4n alkaa nousta kurkkuun, kun tajuan sen kulkevan pakostikin ohitseni takanani oleville pelloille, joille matkaa on kolmisensataa metri\u00e4. <\/p>\n

Peura pysyttelee puiden takana kymmenisen minuuttia ja pahempi j\u00e4nnitys alkaa laskea. Yht\u00e4kki\u00e4 peura alkaa k\u00e4vell\u00e4 nopeaa vauhtia l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 olevaa polkua. Se kulkee puiden takana, kun ved\u00e4n jousen vireeseen. Jyv\u00e4 seuraa peuran kylke\u00e4, kun p\u00e4\u00e4st\u00e4n suupielest\u00e4 vaimean \u201db\u00e4\u00e4\u00e4\u201d-\u00e4\u00e4nen. Peuran pys\u00e4htyess\u00e4 jyv\u00e4 muuttuu ep\u00e4selv\u00e4ksi, n\u00e4en peuran kyljen ter\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja puristan liipasinta. Rocketin Ultimate Steel leikkurilla varustettu hiilikuitunuoli l\u00e4p\u00e4isee peuran kyljen viisi sentti\u00e4 lavan takaa. Peura ottaa nopean 25 metrin spurtin j\u00e4\u00e4den paikalleen seisomaan. Se alkaa horjua ja kaatuu maahan. Samalla toinen peura kuuluu pakenevan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4. <\/p>\n

Istahdan penkille hiljaisena poikana ja katselen ensimm\u00e4ist\u00e4 jousella kaatamaani peuraa. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 tulen puusta alas ja pakolliset kuvat otettuani suolistan peuran ja alan raahata sit\u00e4 kohti leiri\u00e4. Aamupalasta on 13 tuntia ja peura alkaa 500 metrin j\u00e4lkeen painaa mukavasti. <\/p>\n

J\u00e4t\u00e4n peuran ja painelen kohtaamispaikalle, joka on peuran ja leirin puolessa v\u00e4liss\u00e4. Kerron Martille ja Arille peuran olevan nurin. Siin\u00e4 poikia k\u00e4telless\u00e4 kerron matkaa olevan\u201d jonkun\u201d 400 metri\u00e4. K\u00e4velty\u00e4mme peuran luo matkaa on kuulemma 4 x 400 metri\u00e4. On siis jaardit, metrit, mailit ja Markon metrit. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n kuulen metreist\u00e4, mutta kyll\u00e4 se vaan peura pojillekin maistuu.<\/p>\n

 <\/strong>
\nPeura katoaa<\/strong><\/p>\n

Kahden p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 olen samassa paikassa passissa. Edellinen p\u00e4iv\u00e4 oli kulunut pakollisessa kauppareisussa ja \u201dcheck-stationilla\u201d peuraa tsekatessa. Leiriin saapuessamme passiin on viel\u00e4 teoriassa mahdollista ehti\u00e4. Niinp\u00e4 hypp\u00e4\u00e4n saappaisiin ja melkein juoksen l\u00e4heiselle kukkulalle passiin. Puolituntia istuttuani huomaan viereisest\u00e4 puusta roikkuvan narun ja tajuan istuvani vieraan standin alla. Varovasti kohotan katseeni onnekseni tyhj\u00e4lle standille. Yksin\u00e4inen peura kulkee ohitseni ja lampsin otsalampun valossa leiriin.<\/p>\n

Seuraava ilta koittaa ja olen vakiopaikassani passissa. On todella kova tuuli ja puut heiluvat reilusti. Harkitsen jopa valjaiden puusta irroittamista puun kaatumisen pelossa. Ilta kuluu tuulessa, joka onnekseni on poisp\u00e4in oletetusta peurojen tulosuunnasta. Yht\u00e4kki\u00e4 selk\u00e4ni takaa juoksee peuran vasa kovaa vauhtia lavani ohi ja j\u00e4\u00e4 kuusen oksien taakse piiloon. Samalla kuuluu takaani peuran varoitussuhaus – eli em\u00e4 on takanani ja tuuli on kuljettanut hajuni sille. Tilanne on kutkuttava vasan odotellessa em\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kotoisissa jahdeissa olen oppinut, ett\u00e4 varoitushuudon p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt peura harvoin tulee vaaraa kohti. Niinp\u00e4 olen varma, ett\u00e4 vasa palaa takaisin mist\u00e4 tulikin. Se alkaa varovasti k\u00e4vell\u00e4 kuusien suojassa kiert\u00e4en passipaikkani. Sen l\u00e4hestyess\u00e4 mahdollista ampumapaikkaa ved\u00e4n jousen hitaasti vireeseen. Peura pys\u00e4htyy aukkoon, mutta sen edess\u00e4 on ohut kuiva oksa kyljen kohdalla ja p\u00e4\u00e4t\u00e4n odottaa. Peura ottaa kaksi askelta ja min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n hyv\u00e4ksi havaitun \u201db\u00e4\u00e4\u201d-\u00e4\u00e4nen. Peura pys\u00e4htyy ja kuitujyv\u00e4 keikkuu sen kyljess\u00e4, jyv\u00e4 ei kertakaikkiaan rauhoitu, kun puristan liipasinta. En n\u00e4e nuolen lentoa, mutta osuma\u00e4\u00e4ni on selv\u00e4 ja peura jatkaa matkaa kyyryss\u00e4 p\u00e4\u00e4 alhaalla. Se pys\u00e4htyy 50 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja hoipertelee nyppyl\u00e4n taakse. Nyt olen varma, ett\u00e4 osuma oli hyv\u00e4 ja istahdan penkille. Olen ampunut toisen peurani ja el\u00e4m\u00e4 hymyilee. <\/p>\n

Laskeudun puusta alas ja k\u00e4velen osumapaikalle ja katson nuolta, joka on jotenkin oudosti maassa pystyss\u00e4. Sulissa on verta ei mitenk\u00e4\u00e4n lorona, mutta toisaalta ei edellinenk\u00e4\u00e4n nuoli n\u00e4ytt\u00e4nyt veress\u00e4 uitetulta. Mieleen tulvii pieni ep\u00e4varmuus, kun k\u00e4velen peuran luo. Juuri kun olen oletetulla peuran kaatumispaikalla el\u00e4in pompaa yl\u00f6s ja rynt\u00e4\u00e4 m\u00e4keen 40 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Otan nuolitelineest\u00e4 nuolen ja nokitan sen, mutta n\u00e4en el\u00e4imest\u00e4 vain takakankun puiden takaa. Yritt\u00e4ess\u00e4ni siirty\u00e4 paremmalle hollille peura juoksee m\u00e4ke\u00e4 loivasti ja h\u00e4vi\u00e4\u00e4 50 metrin j\u00e4lkeen n\u00e4kyvist\u00e4. <\/p>\n

Ei tarvi mitenk\u00e4\u00e4n liioitella, jos sanon mielen olevan totaalisen maassa. Synkkyyden seassa onneksi tajuan olla seuraamatta peuraa, vaikka se todellisuudessa kaatui muutama metri siit\u00e4, miss\u00e4 sen viimeksi n\u00e4in. Sit\u00e4h\u00e4n min\u00e4 en tied\u00e4, vaan ker\u00e4\u00e4n kamppeeni ja alan k\u00e4vell\u00e4 raskailla jaloilla kohti leiri\u00e4. <\/p>\n

Kohtaamispaikalla odottelee Teemu, joka on saanut kalkkunan houkuteltua ja viel\u00e4 saaliiksi asti. Kerron Teemulle tapahtumat ja manaan kaikki mets\u00e4n jumalat ja eniten itseni. Teeskentelen Teemulle olevani iloinen h\u00e4nen puolestaan, mutta mieli on aivan musta oman munimisen johdosta. Leiriss\u00e4 kuvailen tilanteen ja pojat todistelevat peuran kyll\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4n aamulla. Itse en ole niin varma vaan painun m\u00f6r\u00f6k\u00f6llin\u00e4 pehkuihin. <\/p>\n

 <\/strong>
\nJ\u00e4ljityst\u00e4 ja jousikauppaa<\/strong><\/p>\n

Onneksi aamu vihdoin koittaa ja l\u00e4hden Manun kanssa kytispaikalleni. Standilleni on viitisenkymment\u00e4 metri\u00e4, kun jokin musta vilahtaa edess\u00e4. \u201dKarhu!\u201d, saan sanottua, kun tajuan mustakarhun juoksevan meit\u00e4 karkuun. Se l\u00e4hti juuri siit\u00e4 miss\u00e4 olin peuraa ampunut. <\/p>\n

K\u00e4velemme paikalle, josta peura nousi yl\u00f6s ja Manu alkaa seurata verij\u00e4lke\u00e4. Tarkasti jokaista veripisaraa seuraten h\u00e4n etenee j\u00e4ljell\u00e4 ja min\u00e4 seurailen per\u00e4ss\u00e4. \u201dEik\u00f6s toi ole peura?\u201d, Manu osoittaa eteens\u00e4 ja siin\u00e4h\u00e4n se peura makaa. Taidan v\u00e4h\u00e4n juostakin, kun rynt\u00e4\u00e4n peuran luo, joka on kaatunut suoraan juoksusta mahalleen. <\/p>\n

Osuma on aivan liian edess\u00e4, mutta nuoli on katkonut elint\u00e4rkeit\u00e4 verisuonia. \u201dTodellinen marginaaliosuma!\u201d, ajattelen ja mietin miten se oli mahdollista. Iloisuus alkaa tulvia mieleen. En ole varma montako kertaa taputin Manua olalle ja ett\u00e4 puhuinko jotakin muinaista kielt\u00e4? Varmaankin lupasin jousenikin Manulle, josta h\u00e4n kielt\u00e4ytyi kertoen, ett\u00e4 omistaa jo JOUSEN. (Bowtech vastaan Mathews). <\/p>\n

Joka tapauksessa peura oli l\u00f6ytynyt. Se oli kulkenut kaksisataa metri\u00e4 osumapaikalta. Itse en olisi voinut olla onnellisempi. Peura oli mukavan painoinen vasa, kun suolistettuamme kannoimme sen leiriin. Loppureissun aikana oli viel\u00e4 makeita tilanteita peurojen ja yhden kalkkunakukon kanssa, vaan en\u00e4\u00e4 ei yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n jousimies p\u00e4\u00e4ssyt. <\/p>\n

Reissu oli mennyt nappiin ja muutenkin Appalakeilla mets\u00e4st\u00e4minen sopi itselleni hyvin. Peurojen mets\u00e4st\u00e4minen verrattuna kotimaan jahteihin erosi melko paljon muutenkin kuin vain k\u00e4ytetyn kaluston osalta. Peurojen makuupaikat piti l\u00f6yt\u00e4\u00e4, samaten kuin paikat mist\u00e4 ne kulkivat ruokailemaan. Reissun motoksi muotoutuikin \u201dmets\u00e4st\u00e4 siell\u00e4 miss\u00e4 on peuralle sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4, peuran j\u00e4lki\u00e4 ja j\u00e4t\u00f6ksi\u00e4\u201d. <\/p>\n

Maasto Appalakeilla on melko vaativaa ja \u201djoinakin p\u00e4ivin\u00e4\u201d paitakin kastui m\u00e4ki\u00e4 talloessa tai sitten oli vain l\u00e4mmin keli. Kotimaan kamaralle astuessa tuntui, ett\u00e4 pohkeet olisi pikkaisen paksuuntuneet. Varmaankin toiveajattelua! <\/p>\n

Joka tapauksessa olin mets\u00e4st\u00e4nyt kaksi viikkoa satumaisen kauniissa maisemissa ja saanut jahtikavereista uusia yst\u00e4vi\u00e4. Enemp\u00e4\u00e4 ei oikein voi vaatia.<\/p>\n

© 2006, Marko Peltoniemi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mets\u00e4stys Appalakien metsiss\u00e4 tuntuu melkoisen todelliselta, kun Martti, Ari ja min\u00e4 kuljemme Teemun johdolla standipaikkoja etsien. Manu oli jo aiemmin l\u00e4htenyt omille teilleen katsastamaan itselleen tuttuja maisemia.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_price":"","_stock":"","_tribe_ticket_header":"","_tribe_default_ticket_provider":"","_tribe_ticket_capacity":"0","_ticket_start_date":"","_ticket_end_date":"","_tribe_ticket_show_description":"","_tribe_ticket_show_not_going":false,"_tribe_ticket_use_global_stock":"","_tribe_ticket_global_stock_level":"","_global_stock_mode":"","_global_stock_cap":"","_tribe_rsvp_for_event":"","_tribe_ticket_going_count":"","_tribe_ticket_not_going_count":"","_tribe_tickets_list":"[]","_tribe_ticket_has_attendee_info_fields":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","_tec_slr_enabled":"","_tec_slr_layout":""},"categories":[10],"tags":[],"class_list":["post-228","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-tarinat"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p9evuG-3G","jetpack_sharing_enabled":true,"ticketed":false,"post_mailing_queue_ids":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/228","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=228"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/228\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=228"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=228"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=228"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}