{"id":332,"date":"2008-06-04T20:42:13","date_gmt":"2008-06-04T17:42:13","guid":{"rendered":"http:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/2008\/06\/04\/harkaa-sarvista-cape-yorkissa\/"},"modified":"2008-06-14T10:50:45","modified_gmt":"2008-06-14T07:50:45","slug":"harkaa-sarvista-cape-yorkissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/2008\/06\/04\/harkaa-sarvista-cape-yorkissa\/","title":{"rendered":"H\u00e4rk\u00e4\u00e4 sarvista Cape Yorkissa"},"content":{"rendered":"

Kolmen suomalaisen jousimets\u00e4st\u00e4j\u00e4n seikkailu Uudessa Kaledoniassa ja\u00a0Australian Cape Yorkissa.\u00a0
\n
\n <\/strong><\/p>\n

Toissavuotisen Australian mets\u00e4stysretken j\u00e4lkitautina olimme M\u00e4kisen Manun kanssa k\u00e4rsineet kaipuusta p\u00e4\u00e4st\u00e4 uudelleen tuonne toiselle puolelle maapalloa, uusiin maisemiin ja uudenlaisen riistan pariin. Mick Baker, Trophy Bowhunts Australia<\/a> -yritt\u00e4j\u00e4, teki meille mieluisan erikoistarjouksen. H\u00e4n kutsui meid\u00e4t koemets\u00e4st\u00e4jiksi uuteen kombinaatioonsa: Uusi Kaledonia<\/a> \u2013 Cape York<\/a>. Jahtimatka kest\u00e4isi kolme viikkoa. Kukkosen Asko sai ensikosketuksen Australiaan<\/a> viime vuonna, ja innostus syttyi heti. Kun parkkipaikalla ehdotin Askolle retke\u00e4, kysyi h\u00e4n milloin l\u00e4ht\u00f6 olisi ja sen enemp\u00e4\u00e4 miettim\u00e4tt\u00e4 ilmoitti l\u00e4htev\u00e4ns\u00e4 mukaan.\u00a0<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen viikko mets\u00e4stett\u00e4isiin rusapeuroja, kalkkunoita ja sikoja Uudessa Kaledoniassa. Kolmen lomap\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen Australian Cairnsissa siirtyisimme autolla pohjoiseen, Cape Yorkin niemelle, mets\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n scrub bull -villih\u00e4rki\u00e4, villisikoja ja mahdollisia muita feral-lajeja. N\u00e4m\u00e4 el\u00e4imet eiv\u00e4t ole alun perin kuuluneet Australian lajeihin. Siat, vuohet, naudat, kamelit, aasit, hevoset, koirat ym. ovat aikojen kuluessa taantuneet ja muuttuneet villien esi-isiens\u00e4 kaltaisiksi. Nyt tuholaiset ovat monin paikoin maanvaiva ja maanomistajat saattavat jopa maksaa feral-el\u00e4inten tappamisesta. Ongelmaan saa v\u00e4h\u00e4n perspektiivi\u00e4, kun tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 Australiassa asustaa 21 miljoonaa ihmist\u00e4 ja 23 miljoonaa villisikaa. Ei arvannut Kapteeni Cook millainen sikapopulaatio syntyisi h\u00e4nen Australiaan vapauttamistaan kotipossuista. Emakot voivat synnytt\u00e4\u00e4 jopa kaksi kymmenen possun katrasta vuodessa. Voi kuvitella millainen vitsaus siat olisivat, jollei niit\u00e4 aktiivisesti h\u00e4vitett\u00e4isi. Villiintyneet lajit ovat haasteellisia mets\u00e4stett\u00e4vi\u00e4 ja osa niist\u00e4 jopa vaarallisia. Suuret karjut voivat p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 mets\u00e4st\u00e4j\u00e4n hengilt\u00e4 ja popsia onnettoman parin p\u00e4iv\u00e4n raakakypsytyksen j\u00e4lkeen suihinsa. Saimme retkell\u00e4mme hieman omakohtaista kokemusta my\u00f6s t\u00e4st\u00e4 aiheesta.\u00a0<\/p>\n

 <\/strong>
\nParatiisisaarella<\/strong><\/p>\n

Uusi Kaledonia, Ranskan merentakainen territorio, sijaitsee Tyynenmeren Australian puoleisella laidalla, kolmen tunnin lennon p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Sydneyst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 pieni, sikarin muotoinen saari on vain 18\u00a0500 neli\u00f6kilometrin suuruinen. Asukkaita saarella on vajaa nelj\u00e4nnesmiljoona. Saaren valkoiset rannat, turkoosi vesi, sademets\u00e4t ja vuoret miellytt\u00e4v\u00e4t matkailijan silm\u00e4\u00e4.\u00a0<\/p>\n

Nyt, 36 tunnin istumisen j\u00e4lkeen, kurkistelemme pienist\u00e4 lentokoneen ikkunoista vehre\u00e4lt\u00e4 ja vuoristoiselta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 saarta. Mick ja kaksi jahdin juuri p\u00e4\u00e4tt\u00e4nytt\u00e4 jousimets\u00e4st\u00e4j\u00e4\u00e4 on vastassa ryhm\u00e4\u00e4mme, kun laskeudumme Noumean pikkuruiselle lentoasemalle. Aamulla varhain l\u00e4hdemme pareittain mets\u00e4lle, Mick ja Manu laaksoihin ja Asko ja min\u00e4 yl\u00f6s rinteille. Ylit\u00e4mme solisevan puron kaatunutta puunrunkoa my\u00f6ten. Samassa Asko huomaa vaeltelevan sian. Asko h\u00e4vi\u00e4\u00e4 sian per\u00e4\u00e4n ja jatkan itse kapuamista vuorelle.\u00a0<\/p>\n

Kiikariini osuu ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 harjanteen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaeltava peuraryhm\u00e4. Hyv\u00e4sarvinen pukki laiduntelee joukon h\u00e4nt\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Uskon peurojen jatkavan aivan huipulla ja kierr\u00e4n parisataa metri\u00e4 niiden edelle. Ei aikaakaan, kun kohtaamme. Pudottaudun alas, kun huomaan ensimm\u00e4isen naaraan vain 40 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Yrit\u00e4n hivuttautua l\u00e4heisen puskan suojaan, mutta naaras ja nuori pukki astelevat l\u00e4hemm\u00e4s. J\u00e4\u00e4n pitk\u00e4ksi aikaa hankalaan asentoon, vasemman polven ja oikean k\u00e4den varaan. Suuri pukki sy\u00f6 kaikessa rauhassa 40 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 muutaman naaraan kassa, mutta erkaantunut kaksikko jatkaa l\u00e4hestymist\u00e4\u00e4n. Peurat tuijottavat kummallisessa asennossa kyyh\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4 m\u00f6ykky\u00e4, et\u00e4isyytt\u00e4 on en\u00e4\u00e4 vain parikymment\u00e4 metri\u00e4. Kumpa kumppanukset rauhoittuisivat ja jatkaisivat sy\u00f6mist\u00e4! Suurisarvinen peura olisi hyv\u00e4ss\u00e4 asennossa, mutta jousen j\u00e4nnitt\u00e4minen on mahdotonta. L\u00e4himm\u00e4t peurat hermostuvat ja viev\u00e4t koko joukon mukanaan alas laaksoon.<\/p>\n

Asko oli onnistunut hiivinn\u00e4ss\u00e4\u00e4n ja saanut mustavalkoisen karjun. Ajamme maasturilla kaadolle ja siivoamme saaliin mets\u00e4ss\u00e4. Lihat vied\u00e4\u00e4n kylmi\u00f6\u00f6n ja hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n omaksi ravinnoksi.<\/p>\n


   <\/p>\n

 <\/strong>
\nKalkkunaa iltapalaksi<\/strong><\/p>\n

Saavumme merenrantaan ja n\u00e4emme peuroja rantamudassa kasvavien pensaiden seassa \u2013 paljon peuroja! Suojaa ei ole riitt\u00e4v\u00e4sti ja hiivint\u00e4yritykset ep\u00e4onnistuvat. Kolme eri suunnissa m\u00f6lisev\u00e4\u00e4 pukkia houkuttelee meit\u00e4 eteenp\u00e4in. Erkanemme eri suuntiin ja yrit\u00e4mme edet\u00e4 kuin varjo, pensaalta toiselle \u2013 hitaasti pystyasennossa \u2013 pari lyhytt\u00e4 askelta kerrallaan ja tovi liikahtamatta paikallaan. Asko p\u00e4\u00e4see ensimm\u00e4isen\u00e4 ampumaet\u00e4isyydelle, mutta ei voi j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 jousta tarkkaavaisen naaraan lukitessa katseensa ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n n\u00e4k\u00f6iseen hahmoon. Itse p\u00e4\u00e4sen Mickin kanssa samaisen aukion toiseen laitaan tihe\u00e4n viidakon kautta kiert\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Suoja loppuu ja joudumme odottamaan mit\u00e4 tulee tapahtumaan. Peurojen joukossa on ainakin kaksi kelvollista pukkia. Pitk\u00e4 odotus p\u00e4\u00e4ttyy lauman rauhalliseen vet\u00e4ytymiseen v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan.<\/p>\n

Tavatessamme iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 leiriss\u00e4 n\u00e4emme Manun roikottavan komeaa kalkkunakukkoa. Manu oli valmistautunut kalkkunajahtiin ottamalla mukaansa kalkkunapillin. Illalla nautiskelimme seurustelupaloina \u00f6ljyss\u00e4 uppokuumennettuja kalkkunasuikaleita Number One -oluen kanssa.\u00a0<\/p>\n


   <\/p>\n

 <\/strong>
\nM\u00f6ly\u00e4vi\u00e4 peuroja<\/strong><\/p>\n

Katselen aamuh\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 alas puuttomalta harjanteelta. Laaksoissa ja rinteill\u00e4 on mets\u00e4saarekkeita ja suuria avoimia niittyj\u00e4. Kauempana siint\u00e4\u00e4 pari vihre\u00e4\u00e4 peltoaukiota. Et\u00e4\u00e4ll\u00e4 laiduntelee muutama pieni lauma, kussakin yksi tai kaksi pitk\u00e4sarvista pukkia. Kiikaroin komeaa rusapukkia usean sadan metrin et\u00e4isyydelt\u00e4. Metsik\u00f6st\u00e4 astelee lauman laitamille toinen aikuinen pukki. Se l\u00e4hestyy ja haluaa selv\u00e4sti haastaa lauman pomon mittelyyn. Pukeilla on molemmilla puolilla sarvia kolme pitk\u00e4\u00e4 ja vahvaa piikki\u00e4 \u2013 sen enemp\u00e4\u00e4 niit\u00e4 ei kasvakaan. Ensimm\u00e4inen kontakti on laiska tapailu, mutta kalske kovenee ja pian molemmat punnertavat hartiat kumarassa vastustajaansa. Pukarit per\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t uudelleen. Sama toistuu puolentusinaa kertaa, mutta lopulta ulkopuolinen haastaja katsoo viisaammaksi v\u00e4isty\u00e4. Haastaja kadottua tiheikk\u00f6\u00f6n, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 voittaja ilmoille uhoavan \u201d \u00d6\u00d6\u00d6\u00d6\u00f6\u00f6\u00f6\u00f6\u00f6\u00f6h\u201d-huudon.<\/p>\n

Kymmenen aikoihin astelee isohko peuranvasa 18 metriin. Se olisi helppo maali, mutta p\u00e4\u00e4t\u00e4n olla ampumatta. Seurailen erisuunnista aukioille sy\u00f6m\u00e4\u00e4n vaeltavia peuraryhmi\u00e4 ja yrit\u00e4n selvitell\u00e4 niiden kulkukuvioita. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 mahdollisia reittej\u00e4 on niin paljon, ettei pukkeja ole helppo yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 vaanimalla. Pitk\u00e4lle sis\u00e4maahan ulottuva soinen merenlahti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erityisen aktiiviselta alueelta.<\/p>\n

 <\/strong>
\nPikkupukki hiipii viiteen metriin<\/strong><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velemme Askon kanssa merenrantaan passiin Manun ja Mickin l\u00e4htiess\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n vuorille. Heid\u00e4n on tarkoitus painostaa peurat suuntaamme. Etsin sopivaa passipaikkaa, kun n\u00e4en suuren lauman peuroja makaamassa soisella aukiolla ja sen laitapusikoissa. P\u00e4\u00e4sen sademets\u00e4n suojaamana l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n laumaa 70 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Istun matalalla roikkuvalle paksulle oksalle ja j\u00e4\u00e4n odottelemaan tilanteen kehittymist\u00e4. Tunnin kuluttua jokunen peura on noussut yl\u00f6s. Viel\u00e4 puolituntia ja yksi nuori pukki erkanee laumasta ja k\u00e4velee laiskasti suoraan kohti. En aio ampua. \u201dPoika\u201d ei tied\u00e4 minusta mit\u00e4\u00e4n. Tuuli on mit\u00e4 parhain ja pikkupukki hiippailee vain viiteen metriin. Yht\u00e4kki\u00e4 se tuijottaa suoraan kohti, tutkii ja s\u00e4ps\u00e4ht\u00e4\u00e4. Se ei kuitenkaan ole varma 3D-pukuun pukeutuneesta vaarasta, mutta hiipii varmuuden vuoksi 5 metri\u00e4 taaksep\u00e4in. Kohta yksi naaras k\u00e4y vasansa kanssa tutkimassa \u201duutta puskaa\u201d samalta et\u00e4isyydelt\u00e4. Katson kelloa, se on kohta 17.30. Valoa riitt\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 vajaaksi tunniksi. Lauma ei lopulta liiku mihink\u00e4\u00e4n ennen pime\u00e4\u00e4. Hiivin hiljaa paikalta puoli seitsem\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Seuraavan aamun jahdin j\u00e4lkeen alamme Mickin kanssa kasailla pikalounasta, kun Manu ja Asko marssivat pihaan riuku olalla. Riukuun on ripustettu Manun ampuma vasa. Manu kertoi hienosti kehittyneest\u00e4 tilanteesta ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 korjata peura talteen. Hyv\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s! Tuntui taas mukavalta saada riistaa leiriin.<\/p>\n

 <\/strong>
\nAskon kaato<\/strong><\/p>\n

Istun aiemmin oksista kyh\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 risumajassa. Olen aika varma siit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin ampumatilanteeseen. Illan viimeisill\u00e4 valons\u00e4teill\u00e4 alkaa peuroja valua kosteikon poikki. Vesi loiskuu \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti ja suuri joukko kaartaa edess\u00e4ni aukeavalle hiekkatantereelle. Naaraat ja nuoret pukit johtavat joukkoa. Sarviveikot seurailevat taaempana per\u00e4ss\u00e4. Nyt l\u00e4himm\u00e4t naaraat ovat vain 20 metriss\u00e4. Nostan varovasti jousen \u2013 virhe! Joku valpas naaras huomaa mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ja hitaan liikkeen. Samalla koko lauma alkaa poukkoilla eri suuntiin. Yksi suuri pukki reilussa, 40 metriss\u00e4, ihmettelee hetken ja ehdin jo saada jousen vireeseen, mutta tilanne menee ohi liian nopeasti ja pukki s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 henkens\u00e4. Ilta on ollut v\u00e4rik\u00e4s ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4! <\/p>\n

Tapaan muut l\u00e4hell\u00e4 maanomistajan viikonloppuk\u00e4mpp\u00e4\u00e4. Asko oli my\u00f6s p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 ampua rusan ja niin oli k\u00e4ynytkin. Onnistuneen hiivinn\u00e4n tuloksena oli nuoli l\u00e4vist\u00e4nyt lihavan naaraan. Asko oli saalista iloinen, olihan taas yksi uusi laji, rusapeura, liittynyt kaatojen joukkoon. My\u00f6s maaomistaja oli tyytyv\u00e4inen saadessaan peuran perheens\u00e4 ruokap\u00f6yd\u00e4n antimiin.<\/p>\n


   <\/p>\n

 <\/strong>
\nCowboy-leiriss\u00e4<\/strong><\/p>\n

J\u00e4t\u00e4mme Uuden Kaledonian haikein mielin, jo seuraavaa k\u00e4ynti\u00e4 suunnitellen. Nyt tunnemme paikan ja lajin. Seuraavalla kerralla olemme paremmin valmistautuneita. Lenn\u00e4mme Sydneyn kautta Cairnsiin ja viet\u00e4mme kolme y\u00f6t\u00e4 hotelli Palm Reefiss\u00e4, l\u00e4hell\u00e4 Tyynenmeren rantaa. Lep\u00e4\u00e4mme, sy\u00f6mme hyvin ja shoppailemme.\u00a0<\/p>\n

Kahdeksan tunnin er\u00e4maataipaleen j\u00e4lkeen saavumme leiriin, jonka nykyajan cowboy-joukko tulee jakamaan kanssamme seuraavat kolme y\u00f6t\u00e4. P\u00e4\u00e4rakennus on suuri peltihalli, jossa tuhti ja tumma Uuden Seelannin \u201dKiwi-lady\u201d pit\u00e4\u00e4 joukkoa ruoassa \u2013 ja kurissa. P\u00f6yd\u00e4n antimia on jakamassa my\u00f6s James \u2013 l\u00e4hes puolitoistametrinen varaanilisko. James on selv\u00e4sti ollut paikalla ruoka-aikoina, niin valtavaksi on sen maata viist\u00e4v\u00e4 maha paisunut. Kiwi-kokki h\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 luudanvarrella keitti\u00f6\u00f6n tunkeutuvan liskon matkoihinsa. James suhisee vihaisesti ja huitaisee voimakkaalla h\u00e4nn\u00e4ll\u00e4\u00e4n luutaa. Lady tokaisee: \u201dTuo v***tun \u00e4p\u00e4r\u00e4 alkaa k\u00e4yd\u00e4 aggressiiviseksi!\u201d\u00a0 \u2013 tarkka k\u00e4\u00e4nn\u00f6s Uuden Seelannin englannista.<\/p>\n

Kannamme v\u00e4h\u00e4iset varusteemme l\u00e4heiseen peltikattoiseen ja hyttysverkkosein\u00e4iseen majaan ja asetumme taloksi. Helikopterein ja moottoripy\u00f6rin varustetut paimenpojat k\u00e4yv\u00e4t paiskaamassa k\u00e4tt\u00e4. Kertovat, ett\u00e4 heid\u00e4n on ajettava 170\u00a0000 hehtaarin alueelta monituhatp\u00e4inen karja yhteen. Koko alue on reilut 700\u00a0000 hehtaaria, mutta me tulemme operoimaan vain t\u00e4ss\u00e4 170\u00a0000 hehtaarin nurkkauksessa.<\/p>\n

Tarkistamme jouset ja spinnaamme nuolet sek\u00e4 ved\u00e4mme pitk\u00e4\u00e4 tikkua siit\u00e4 kuka p\u00e4\u00e4see ensimm\u00e4isen\u00e4 ampumaan, kun kuljemme ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n yhten\u00e4 joukkona. Sain pisimm\u00e4n tikun, Manu seuraavan ja Asko j\u00e4i kolmanneksi.\u00a0<\/p>\n

 <\/strong>
\nSuurihampaisia sikoja<\/strong><\/p>\n

\u201dSuuri karju!\u201d, kuiskaa Manu. Mahtava karju seisoo osittain vedess\u00e4 tonkien heinikon juuria. Se on ylt\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 mudan peitossa. Karju upottaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 mustaan veteen ja tonkii \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti. Pitk\u00e4t valkoiset hampaat vilahtelevat selv\u00e4sti mustaa taustaa vasten. L\u00e4hden pitk\u00e4n tikun vet\u00e4neen\u00e4 hiipim\u00e4\u00e4n. Suojaavat puut loppuvat ja alkaa soinen vesialue. Lasermittari n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 33 metri\u00e4. J\u00e4nnit\u00e4n jousen Mickin kuvatessa tilannetta videokamerallani. T\u00e4ht\u00e4\u00e4n etujalan p\u00e4\u00e4lle ja p\u00e4\u00e4st\u00e4n kaksituumaisilla Bohning Blazer sulilla sulitetun ja Montec-k\u00e4rjell\u00e4 ter\u00e4stetyn nuolen matkaan. Nuoli iskee paksuun taistelupanssariin ja karju kaatuu mutaveteen. Se rimpuilee hetken, mutta makaa pian hiljaa. Lammessa majailee tuntematon m\u00e4\u00e4r\u00e4 makean veden krokotiileja, joten p\u00e4\u00e4st\u00e4mme Mickin hakemaan saaliin \u2013 ilman mit\u00e4\u00e4n pitki\u00e4 tikkuja! Karjun suuressa ruhossa olisi paljon lihaa, mutta suuri osa niiden ravinnosta koostuu m\u00e4t\u00e4nevist\u00e4 el\u00e4inten ruhoista ja liha matoineen ja loisineen on kelvotonta ihmisravinnoksi. Toisaalta mik\u00e4\u00e4n ei er\u00e4maassa j\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4.\u00a0<\/p>\n


   <\/p>\n

Jatkamme tuholaistorjuntaa, eik\u00e4 aikaakaan kun Manu p\u00e4\u00e4see hiipim\u00e4\u00e4n sikalaumaa. Seuraan takana tilannetta videokameran t\u00e4ht\u00e4imen l\u00e4pi. Manu j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 jousen, etsii oikeaa t\u00e4ht\u00e4yspistett\u00e4 hieman risujen katveessa olevasta siankyljest\u00e4 ja ampuu. Osuma on hyv\u00e4 ja sika ampaisee vinkaisten lyhyeen juoksuun. Saalis on jo maassa, mutta lauman muut j\u00e4senet eiv\u00e4t oikein ole varmoja siit\u00e4 mit\u00e4 oli tapahtunut. Ne eiv\u00e4t edelleenk\u00e4\u00e4n haista meit\u00e4, eik\u00e4 hiljainen jousi s\u00e4ik\u00e4ytt\u00e4nyt niit\u00e4 pahasti. Manu voisi ampua toisenkin sian, mutta ei heti aluksi halua ahnehtia.\u00a0<\/p>\n

Palaamme iltah\u00e4m\u00e4riss\u00e4 Askon kanssa leirin l\u00e4hialueelta k\u00e4mp\u00e4lle, kun Asko huikkaa, sika! K\u00f6ril\u00e4s astuu polulle. Se on tulossa juomasta l\u00e4heiselt\u00e4 kirkasvetiselt\u00e4 lammelta, samalta lammelta josta oma juomavetemme pumpataan. \u201dAmmu\u201d, kuiskaan! Sika k\u00e4\u00e4ntyy osuman saatuaan kohti meit\u00e4, tulee muutamia metrej\u00e4 ja kaatuu. Leiriss\u00e4 kuulemme, ett\u00e4 Manu on saanut toisenkin sian. Ei hullumpi alku \u2013 nelj\u00e4 sikaa ensimm\u00e4isen\u00e4 jahtip\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\u00a0<\/p>\n

 <\/strong>
\nEnsim\u00e4inen scrub bull -h\u00e4rk\u00e4 <\/strong><\/p>\n

Manu vet\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n tikun, kun arvomme scrub bull -h\u00e4rk\u00e4vuorot. H\u00e4rki\u00e4 emme saa mets\u00e4st\u00e4\u00e4 yksin, vaan Mick kiv\u00e4\u00e4reineen haluaa olla mukana vaarallisten, mahdollisesti 700-800 kiloa painavien j\u00e4ttien hy\u00f6kk\u00e4ysten varalta. L\u00e4hden yksin sikajahtiin. Tapaan matkalla krokotiileja. Ne majailevat jopa vain parinkymmenen metrin l\u00e4pimittaisissa lampareissa. N\u00e4en kolme sikaa, mutta hiivinn\u00e4t eiv\u00e4t onnistu. Joki on upea. Vett\u00e4 on paikoin runsaasti ja suurten puiden paksut oksat kurkottavat matalalla yli leve\u00e4n uoman. Oksilla voisi vaania sikoja!<\/p>\n

Cowboyt p\u00f6rr\u00e4\u00e4v\u00e4t pienill\u00e4 helikoptereillaan ja py\u00f6rill\u00e4\u00e4n puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen leiriin lounaalle. Autoa ei kuulu. Yrit\u00e4n ottaa radiolla yhteytt\u00e4 \u2013 ei vastausta. Karjapaimenet alkavat huolestua. Rauhoittelen kertomalla, ett\u00e4 Manulla on tavoitteena villih\u00e4rk\u00e4 ja h\u00e4n todenn\u00e4k\u00f6isesti on sellaisen nyt ampunut. Arvaus osui oikeaan. Auto kurvaa leiriin vasta kolmelta. Manu nostaa ylpe\u00e4n\u00e4 suuren h\u00e4r\u00e4nkallon maasturin per\u00e4st\u00e4. Sarvet ovat tyvest\u00e4\u00e4n paksut ja kurkottavat pitk\u00e4lle molemmille sivuille. Manu kertoo ampuneensa my\u00f6s yhden sian. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ettei h\u00e4rki\u00e4 p\u00e4\u00e4se kovin l\u00e4helle, vaan on valmistauduttava ampumaan tavanomaista pitemmilt\u00e4 matkoilta. Vaikka tavanomainen ampumamatka jousimets\u00e4styksess\u00e4 on vain runsas parikymment\u00e4 metri\u00e4, olemme kaikki tottuneet harjoittelemaan 5-70 metrin et\u00e4isyyksilt\u00e4. \u00a0<\/p>\n


   <\/p>\n

 <\/strong>
\nToinen h\u00e4rk\u00e4 <\/strong><\/p>\n

Asko p\u00e4\u00e4see hiipim\u00e4\u00e4n useampaa h\u00e4rk\u00e4\u00e4 ja p\u00e4\u00e4see my\u00f6s ampumatilanteeseen. H\u00e4n korjaa talteen villih\u00e4r\u00e4n, jonka sarvien lis\u00e4ksi h\u00e4n ottaa talteen suuren nahan. Nahasta on tuleva tuvan lattialle matto. Eik\u00e4 siin\u00e4 viel\u00e4 kaikki. Kun kyselemme tapahtuiko mit\u00e4\u00e4n muuta, vastaa Asko vaatimattomaan tyylins\u00e4 ampuneensa my\u00f6s viisi sikaa!\u00a0<\/p>\n


   <\/p>\n

L\u00e4hden aamukierroksen j\u00e4lkeen Manua vastaan. K\u00e4velen reippaasti, suuremmin tarkkailematta maastoa, kun silm\u00e4kulmassa vilahtaa jotain mustaa. Pys\u00e4hdyn ja otan hiljaa askeleen taaksep\u00e4in. Suoraan alapuolellani, vain kahden metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 makaa suuri karju. Luulen hetken sit\u00e4 kuolleeksi, mutta karju ampaisee pystyyn ja rynt\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n miettim\u00e4tt\u00e4 joen poikki ja pys\u00e4htyy 35 metriin vastapuolen penkan p\u00e4\u00e4lle. Olen rynt\u00e4yksen aikana ehtinyt nokittaa nuolen ja katson sian mustaa kylke\u00e4 t\u00e4ht\u00e4imen l\u00e4pi. Nuoli ampaisee joen yli iskien sulkiaan my\u00f6ten sian rintapanssariin. Karju kompuroi paikallaan ja putoaa loiskahtaen veteen. Kuulen samalla auton \u00e4\u00e4nen ja juoksen vastaan. Mick ja Asko p\u00e4\u00e4sev\u00e4t tuoreeltaan ihailemaan satakiloista, pitk\u00e4hampaista karjua. My\u00f6s Manu saapuu sovittuun tapaamispaikkaan. Nautimme maastossa pikalounaan kylm\u00e4n XXXX Bitterin kanssa. Kun on k\u00e4vellyt 15 kilometri\u00e4 Australian aavikolla reppu sel\u00e4ss\u00e4 ja jousi k\u00e4dess\u00e4 40 asteen kuumudessa, on vaikea keksi\u00e4 mik\u00e4 menisi ohi kylm\u00e4n oluen! Onneksi meill\u00e4 on j\u00e4\u00e4kaappi autossa.<\/p>\n

Lepotauon ja vesireppujen t\u00e4ytt\u00e4misen j\u00e4lkeen jatkamme mets\u00e4styst\u00e4 toisella alueella. Kohta autolta l\u00e4hdetty\u00e4ni l\u00f6yd\u00e4n pitk\u00e4n, harmaavetisen lammen. Jo kaukaa n\u00e4en mustan hahmon keskell\u00e4 matalaa lampea. Yksin\u00e4inen suuri karju kahlaa lampea pitkitt\u00e4in tonkien p\u00e4\u00e4 pinnan alla pohjaa. Suuret karjut n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan l\u00e4hes aina yksin. Pienemm\u00e4t kulkevat laumoissa, joissa saattaa olla vajaasta kymmenest\u00e4 yli kahteenkymmeneen sikaa. Kun karju upottaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4, kiirehdin muutaman askeleen. Hiivin puulta puulle ja olen viimein 33 metriss\u00e4. Virit\u00e4n jousen viimeisen puun suojassa, kurkotan rungon takaa ja ammun. Nuolen valkoinen pyrst\u00f6 vilahtaa etujalan kohdalta sian l\u00e4pi ja loiskahtaa takana mutaveteen. Karju ampaisee juoksuun. Vesi lent\u00e4en se l\u00e4hestyy vastarantaa. Voimat eiv\u00e4t riit\u00e4 rantaviivaa kauemmas ja sika j\u00e4\u00e4 makaamaan hiljaa.<\/p>\n

Sulitan nuoleni valkoisilla sulilla ja \u201dmaalaan\u201d nuoliputken per\u00e4osan valkoiseksi Bohningin wrappi-teipill\u00e4. Teipin voi hiirimaton p\u00e4\u00e4ll\u00e4 py\u00f6r\u00e4ytt\u00e4\u00e4 putken ymp\u00e4rille. Sulat liimataan teipin p\u00e4\u00e4lle. Kun vanhoista sulista haluaa eroon, voi upottaa pyrst\u00f6n hetkeksi kuumaan veteen, jolloin koko sulitus l\u00e4htee yhdell\u00e4 vet\u00e4isyll\u00e4 irti.<\/p>\n

 <\/strong>
\nKarju hy\u00f6kk\u00e4\u00e4<\/strong><\/p>\n

Kiikaroimme Mickin kanssa suuren vehre\u00e4rantaisen lammen rantoja h\u00e4rki\u00e4 etsien. Lammen et\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4 laiduntaa lauma villihevosia. My\u00f6s muutama nuori h\u00e4rk\u00e4 on jo vaeltanut juomapaikalle. Yht\u00e4kki\u00e4 rantaheinikko lakoaa ja musta mahtikarju astelee kuivalle punaiselle hiekalle. Seuraamme tilanteen kehittymist\u00e4 sadan metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. J\u00e4ttik\u00e4rs\u00e4k\u00e4s katoaa pitk\u00e4\u00e4n heinikkoon. Viimeiset vilaukset siasta n\u00e4emme punaharmaan termiittikeon vieress\u00e4. P\u00e4\u00e4sen keolle ja alan sit\u00e4 hitaasti kiert\u00e4\u00e4 tuulen painaessa tanakasti kasvoihin. Heinien lomassa alkaa hahmottua jotain mustaa \u2013 korva! Et\u00e4isyytt\u00e4 ei ole nelj\u00e4\u00e4 metri\u00e4 enemp\u00e4\u00e4, mutta tihe\u00e4n heinikon vuoksi en pysty p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n karjun asentoa. Joudun turvautumaan kiikariini. Swarovskin 8,5 x 42 tarkentuu hyvin lyhyellekin et\u00e4isyydelle ja saan hahmoteltua ruhon suunnan. Sika makaa jalkojensa p\u00e4\u00e4ll\u00e4, aika pahasti etuviistossa suuntaani n\u00e4hden. J\u00e4nnit\u00e4n jousen. Thump! \u2013 nuoli iskee ja karju ampaisee vauhtiin. Rynt\u00e4ys j\u00e4\u00e4 lyhyeksi ja henget\u00f6n sika makaa punaisella hiekalla. Nuoli kulki oikean kyljen kautta vasempaan reiteen ja p\u00e4\u00e4sti karjun hengen muutamassa sekunnissa Cape Yorkin auringon polttamalle taivaalle.\u00a0<\/p>\n

Kotvan kuljettuamme huomaan h\u00e4r\u00e4n, joka nilkuttaa pahan n\u00e4k\u00f6isesti oikeaa takajalkaansa. Kuiskaan huomioni Mickille. \u201dAmmu se\u201d, vastaa opas! Mick jatkaa hiippailuaan ja min\u00e4 j\u00e4tt\u00e4ydyn taakse. H\u00e4rk\u00e4 on huomannut oppaan ja p\u00e4\u00e4sen toisesta suunnasta l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n. Ammun 35 metrist\u00e4 460-grainisen nuolen h\u00e4r\u00e4n oikean jalan kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. Nuoli l\u00e4vist\u00e4\u00e4 puhtaasti rintakeh\u00e4n ja h\u00e4rk\u00e4 romahtaa maahan. Olemme molemmat yll\u00e4ttyneit\u00e4 reaktiosta. Oppaan ep\u00e4ilyt kevyen nuoleni ja kolmiter\u00e4isen k\u00e4rkeni l\u00e4p\u00e4isykyvyst\u00e4 haihtuvat. Tied\u00e4n nyt, ett\u00e4 l\u00e4p\u00e4isy riitt\u00e4\u00e4 suurimmallekin villih\u00e4r\u00e4lle.<\/p>\n

Manu ja Asko jahtaavat yhdess\u00e4 sikoja. Manu l\u00e4htee seuraamaan haavoittunutta karjua. Sika on huonossa kunnossa ja v\u00e4limatka lyhenee nopeasti. Vain parikymment\u00e4 metri\u00e4 erottaa mets\u00e4st\u00e4j\u00e4\u00e4 ja mets\u00e4stett\u00e4v\u00e4\u00e4, kun roolit vaihtuvat. Karju py\u00f6r\u00e4ht\u00e4\u00e4 ymp\u00e4ri! Manu haparoi joustaan, mutta joutuu heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n se hiekkaan. Suuri sika sy\u00f6ksyy hampaat naksuen kimppuun. Manu juoksee (oman enn\u00e4tyksens\u00e4) ja karju hakkaa vahvalla k\u00e4rs\u00e4ll\u00e4\u00e4n jalkoja, se yritt\u00e4\u00e4 saada otetta torahampaillaan. Asko todistaa hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 kauempaa ja uskoo Manulle k\u00e4yv\u00e4n huonosti, niin rajulta k\u00e4sittely n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Manu ja karju kiert\u00e4v\u00e4t kolme kertaa puun ja viimein termiittikeosta tukea ottaen p\u00e4\u00e4see mies kapuamaan pieneen puuhun. Asko kiirehtii apuun ja ampuu rynt\u00e4ilev\u00e4\u00e4 karjua uudelleen. Tilanne on lauennut ja Manu laskeutuu tukimaan jousensa (!) vammoja. Tutkimme Manun vammat my\u00f6hemmin tavatessamme. Polvissa, nilkoissa ja vasemmassa k\u00e4sivarressa on ruhjeita, mutta onneksi hampaat eiv\u00e4t saaneet otetta ja avohaavoilta v\u00e4ltyttiin.\u00a0<\/p>\n


   <\/p>\n

 <\/strong>
\nSuurimmat h\u00e4r\u00e4t pit\u00e4v\u00e4t sarvensa<\/strong><\/p>\n

Suuren h\u00e4r\u00e4n kaataminen alkaa tuntua mahdottomalta teht\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Hiivint\u00e4yrityksi\u00e4 on ollut paljon, mutta suojan puuttuminen, valppaat pienemm\u00e4t el\u00e4imet ja py\u00f6riv\u00e4 tuuli sek\u00e4 muut satunnaiset tekij\u00e4t ovat pelastaneet j\u00e4ttih\u00e4r\u00e4n toisensa j\u00e4lkeen. Asko kuitenkin ampuu jo toisen h\u00e4r\u00e4n. H\u00e4nkin on l\u00f6yt\u00e4nyt hieman viallisen yksil\u00f6n ja s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 raukan edess\u00e4 olevan kuivan ja todella kuuman kauden k\u00e4rsimyksilt\u00e4. Manu on puhunut koko reissun ajan nahasta, jonka haluaisi uuden tuvan lattialle. Suuren h\u00e4r\u00e4n nahka on liian iso ja paksu. Pit\u00e4isi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ruskea-valkoinen tai valkomusta nuori yksil\u00f6.\u00a0<\/p>\n

Palailemme jahdista lounaalle, kun huomaamme mets\u00e4n laidassa tutun n\u00e4k\u00f6isen hahmon. Manu l\u00e4htee seurailemaan yksin kulkevaa h\u00e4rk\u00e4\u00e4. Koetamme kaukaa seurata tapahtumien kulkua ja viimein Mick huomaakin Manun heiluttavan paitaansa kaukana harmaassa metsik\u00f6ss\u00e4. Nuoli oli l\u00f6yt\u00e4nyt kohteensa. Sikasaldo kasvaa p\u00e4ivitt\u00e4in. Ei en\u00e4\u00e4 monta puutu 30:n tavoitteesta. On hienoa p\u00e4\u00e4st\u00e4 joskus mets\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n paikaan, jossa p\u00e4\u00e4see tehokkaasti harjoittelemaan hiivint\u00e4mets\u00e4styst\u00e4. Kun tulee tehty\u00e4 virhe, voi kokeilla kohta uudelleen paremmalla onnella ja taidolla.<\/p>\n

Karu er\u00e4maa on kaunis. Matalien puiden lomassa kohoavat harmaat ja punaiset termiittikeot muodostavat kaupunkeja kerrostaloineen. Paikoin rakennukset ovat korkeita ja niin tihe\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 voisi kuvitella kohdan kaupungin \u201ddowntowniksi\u201d \u2013 ydinkeskustaksi. Lokakuussa on viel\u00e4 paikoin vett\u00e4 jokien pohjalla ja matalat lammet ovat pysyneet laajoina. Pelikaanit ja monet muut pitk\u00e4jalkaiset ja -nokkaiset linnut koristavat rehevi\u00e4 lampia. Vaaleanpunaiset papukaijat lehahtelevat suurina parvina puiden latvuksista toiseen.<\/p>\n

Kalastamme kissakaloja ja pyyd\u00e4mme rapuja monipuolistamaan ruokavalioamme. Rapuja saamme nelj\u00e4ll\u00e4 merralla paljon. Pudotamme pyydykset pikkuriikkiseen harmaavetiseen lampeen ja vain kolmen tunnin kuluttua ker\u00e4\u00e4mme 60, paljon kotimaista rapua suurempaa saksiniekkaa talteen.\u00a0<\/p>\n

 <\/strong>
\nJ\u00e4ttih\u00e4rk\u00e4 ilmestyy juomapaikalle<\/strong><\/p>\n

Viimeisen mets\u00e4stysp\u00e4iv\u00e4n aamu valkenee kirkkaana ja kuumana. \u201dTaitaa tulla komea p\u00e4iv\u00e4\u201d, letkauttaa Asko nelj\u00e4nkymmenen asteen porottavista hellep\u00e4ivist\u00e4. On viimeinen h\u00e4rk\u00e4vuoroni. Yrit\u00e4mme ehti\u00e4 er\u00e4\u00e4lle lammelle ennen villikarjaa, hevosia, sikoja ja muita janoisia. Kaukaa n\u00e4emme, ett\u00e4 paikalla on jo ryhm\u00e4 nautoja ja lauma villihevosia. J\u00e4\u00e4mme passiin, koska tied\u00e4mme lis\u00e4\u00e4 villikarjaa olevan tulossa. Kiikaroin lammen vastarannalle ja n\u00e4en kaksi komeaa scrub bull -h\u00e4rk\u00e4\u00e4. Toinen on l\u00e4hes musta ja sen sarvet kurkottavat pitk\u00e4lle molemmille sivuille, toinen on punaruskea ja my\u00f6s sill\u00e4 on komeat yl\u00f6sp\u00e4in kaartuvat sarvet \u2013 todella villin n\u00e4k\u00f6inen pari! \u201dMik\u00e4s tuo on!\u201d, tokaisen oppaalle, kun kiikariin osuu puolimetri\u00e4 muita korkeampi \u201dpuhveli\u201d. Mick k\u00e4\u00e4ntyy, kiikaroi otusta ja huikkaa: \u201dLet\u2019s go!\u201d Kierr\u00e4mme varmasti riitt\u00e4v\u00e4n kaukaa tuulen alle toiselle puolelle suurta lampea. Ensin n\u00e4hty pari pysyy paikallaan ja l\u00e4hestymme niit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 vauhtia. J\u00e4ttih\u00e4rk\u00e4 kahlaa kaukana heinikkoiseen rantaan. J\u00e4t\u00e4n haaveet isosta harmaasta, pystyraitaisesta monsterista ja keskityn realistisempaan kohteeseen. Suojaa riitt\u00e4\u00e4 ja tuuli pysyy tanakasti naamassa. Olen pitk\u00e4n hiivinn\u00e4n j\u00e4lkeen 40 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaksikosta. Tavoittelen mustaa k\u00f6ril\u00e4st\u00e4. H\u00e4rk\u00e4 astuu kahden puun taakse, j\u00e4nnit\u00e4n jousen ja odotan. H\u00e4rk\u00e4 astuu esille, mutta kulma on etuviisto. Puran j\u00e4nnityksen ja katselen, kun el\u00e4imet alkava kaikota. Ne eiv\u00e4t edelleenk\u00e4\u00e4n tied\u00e4 minusta mit\u00e4\u00e4n, joten l\u00e4hden hiipim\u00e4\u00e4n niiden kannoilla.\u00a0<\/p>\n

Rantaan saapuu maanomistajan vaaleanharmaata arvokarjaa. Yksi pieni h\u00e4rk\u00e4vasikka huomaa minut. J\u00e4m\u00e4hd\u00e4n kesken askeleen patsaaksi. Vasikka tuijottaa leuat hein\u00e4\u00e4 jauhaen. Lihaksia alkaa pakottaa. Ehdin ottaa kaksi askelta, kun vasikka riipii uuden hein\u00e4tukon, ja j\u00e4lleen sama patsasesitys. J\u00e4\u00e4n auttamattomasti j\u00e4lkeen mustasta h\u00e4r\u00e4st\u00e4. Viimein vasikka luovuttaa ja astelee rauhallisesti rantaan. Saan v\u00e4limatkaa kiinni nopeasti, kunnes toinen, viel\u00e4 pienempi vasikka j\u00e4hmettyy tuijottamaan. Minuutteja kuluu ja yritys n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valuvan hiekkaan. Lopulta t\u00e4m\u00e4kin vasikka uskoo minun olevan harmiton puska ja py\u00f6r\u00e4ht\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 heiluen omille teilleen.Valitsen parhaiten suojaavan termiittikeon ja yrit\u00e4n valua varjon lailla keon taakse. Ottaessani viimeisen askeleen keon suojiin, ovat tavoittelemani kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4 jo ampumaet\u00e4isyydell\u00e4. Mittaan et\u00e4isyydeksi 43 metri\u00e4. Huomaan harmaanruskean j\u00e4tin siirtyneen pitk\u00e4n p\u00e4tk\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi ja yh\u00e4 laiduntelevan suuntaani. Mietin kuumeisesti otanko sen mik\u00e4 on tarjolla vai ahnehdinko suurinta? Kaikki tai ei mit\u00e4\u00e4n! Pid\u00e4n jousen alhaalla ja odotan. Suuri h\u00e4rk\u00e4 tulee ja j\u00e4\u00e4 muiden h\u00e4rkien l\u00e4hettyville. Nelj\u00e4kymment\u00e4kolme metri\u00e4, kertoo Bushnell. Nyt h\u00e4rk\u00e4 on t\u00e4ydellisesti sivuttain \u2013 nuoli iskee sulkiaan my\u00f6ten h\u00e4r\u00e4n kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. El\u00e4imet rynt\u00e4\u00e4v\u00e4t karkuun, mutta ison monsterin pakomatka katkeaa lyhyeen. Vain viisi sekuntia on kulunut kun h\u00e4rk\u00e4 py\u00f6r\u00e4ht\u00e4\u00e4 ymp\u00e4ri ja kaatuu. En normaalisti harrasta amerikkalaistyylisi\u00e4 tuuletuksia onnistuneen kaadon j\u00e4lkeen, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa huomaan hyppiv\u00e4ni tasajalkaa ja heiluttavani joustani oppaan suuntaan. Mick harppoo k\u00e4si ojossa onnittelemaan ja kertoo saaneensa kaadon videolle. Opas mittailee j\u00e4tin ja kertoo sen painavan 750 kiloa! Vaikka olemme saaneet saalista paljon (30 sikaa, 6 h\u00e4rk\u00e4\u00e4, 2 peuraa ja 1 kalkkuna), kruunaa t\u00e4m\u00e4 komea scrub bull -h\u00e4rk\u00e4 oman osani mets\u00e4stysretkest\u00e4.<\/p>\n


   <\/p>\n

 <\/strong>
\nViimeisell\u00e4 iltanuotiolla<\/strong><\/p>\n

Olemme pakanneet varusteet ja istumme tutuksi k\u00e4yneell\u00e4 iltanuotiolla viimeisten sianhampaiden ja suuren h\u00e4r\u00e4nkallon kiehuessa tynnyriss\u00e4. James-varaani on taas saanut riippumahansa t\u00e4yteen ja laahautuu \u201dm\u00e4tis\u00e4kkins\u00e4\u201d kanssa hallin nurkan alle koloonsa. Kertaamme kolmen viikon retken tapahtumia ja siivoamme tynnyrist\u00e4 nostettuja mets\u00e4stysmuistojamme. Kuu keikkuu kummallisessa asennossa tummalla taivaalla absurdiljoonien t\u00e4htien joukossa ja kolme suomalaista seikkailijaa el\u00e4\u00e4 hetki\u00e4, jotka tulevat kantamaan huonompien p\u00e4ivien yli.<\/p>\n


   <\/p>\n

© 2008, Juha Kylm\u00e4<\/p>\n

 <\/strong>
\nArtikkeli on julkaistu aikaisemmin J\u00e4kk\u00e4r\u00e4<\/a>-lehden numerossa 2\/2008.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kolmen suomalaisen jousimets\u00e4st\u00e4j\u00e4n seikkailu Uudessa Kaledoniassa ja\u00a0Australian Cape Yorkissa.\u00a0<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_price":"","_stock":"","_tribe_ticket_header":"","_tribe_default_ticket_provider":"","_tribe_ticket_capacity":"0","_ticket_start_date":"","_ticket_end_date":"","_tribe_ticket_show_description":"","_tribe_ticket_show_not_going":false,"_tribe_ticket_use_global_stock":"","_tribe_ticket_global_stock_level":"","_global_stock_mode":"","_global_stock_cap":"","_tribe_rsvp_for_event":"","_tribe_ticket_going_count":"","_tribe_ticket_not_going_count":"","_tribe_tickets_list":"[]","_tribe_ticket_has_attendee_info_fields":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","_tec_slr_enabled":"","_tec_slr_layout":""},"categories":[10],"tags":[],"class_list":["post-332","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-tarinat"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p9evuG-5m","jetpack_sharing_enabled":true,"ticketed":false,"post_mailing_queue_ids":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/332","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=332"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/332\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=332"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=332"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=332"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}