![\"Melko](\"https:\/\/i0.wp.com\/www.jousimetsastys.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2014\/06\/Melko-autenttinen-maalitaulu.jpg\")
<\/a>\nMitko Rusev \u2013 henkil\u00f6kohtainen mets\u00e4stysoppaani seuraavat p\u00e4iv\u00e4t \u2013 tarkkailee vieress\u00e4, ny\u00f6kk\u00e4\u00e4 tyytyv\u00e4isen\u00e4 niputtaen viel\u00e4 nuolen samaan kasaan 15 jousimets\u00e4stysvuotensa kokemuksella, katsoo minuun ja sanoo: \u201dKyll\u00e4 sin\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 saalista saat\u201d. Pienen varauksen h\u00e4n kuitenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4; \u201dKun ei ole lunta, el\u00e4imet eiv\u00e4t liiku ajallaan. Pit\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 enemm\u00e4n vaivaa.\u201d \u201dT\u00e4m\u00e4 sopii minulle\u201d, vastaan.<\/p>\n
T\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani tammikuulla 2014 olen ollut jousimets\u00e4st\u00e4j\u00e4 jo kymmenen kuukautta. Tai ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 mets\u00e4st\u00e4j\u00e4. Kun pari vuotta sitten j\u00e4in el\u00e4kkeelle, meill\u00e4 Sipoon Gumobostrandissa eli kaurispopulaatio. Niit\u00e4 piti h\u00e4tistell\u00e4 kasvimaalta ja er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna rouvani sanoikin minulle: \u201dVoitko tehd\u00e4 noille kauriille jotain, neh\u00e4n sy\u00f6v\u00e4t koko sadon, ja kruunutillit meniv\u00e4t viime y\u00f6n\u00e4?\u201d. Kun ty\u00f6urani liikkeenjohdon teht\u00e4viss\u00e4 oli totuttanut kaikenlaisiin haasteisiin, vastasin: \u201dKyll\u00e4 varmaan, mutta t\u00e4ytyy ensin v\u00e4h\u00e4n selvitt\u00e4\u00e4 asiaa.\u201d<\/p>\n
Vaikka tila, jossa talomme sijaitsee, on vain vajaan hehtaarin kokoinen, ei se todellakaan olisi este kauriin ampumiselle. Sit\u00e4 ennen pit\u00e4isi vain olla mets\u00e4stystutkinto, -kortti ja – ase. Naapurisovun kannalta jousi kuulosti miellytt\u00e4v\u00e4mm\u00e4lt\u00e4. Vuosi sitten talvella 2013 suoritinkin mets\u00e4st\u00e4j\u00e4tutkinnon ja maksoin luvan. Ostin jousen ja kaiken muun tarpeellisen ja sain Jorma Karjalaiselta<\/strong> ensimm\u00e4iset neuvot ampumiseen. K\u00e4vin IBEP -kurssin ja aloitin kes\u00e4\u00e4 kohti takapihalla ankaran harjoittelun. Viime kes\u00e4n\u00e4 kauriita ei kuitenkaan n\u00e4kynyt, liek\u00f6 ollut pihapiiriss\u00e4mme talvella ajoittain p\u00e4ivyst\u00e4nyt pantailves, joka taisi hoitaa asian puolestani. Kauriit siis meniv\u00e4t parempiin suihin, mutta hyv\u00e4 harrastus j\u00e4i handuihin!<\/p>\n Minulla on vuosikymmenten mittaan ollut tapana k\u00e4yd\u00e4 aina kev\u00e4ttalvella laskettelemassa. Muutamana viime vuotena olen laskenut my\u00f6s Bulgariassa. Silmiin oli sattunut, ett\u00e4 Bulgarian mets\u00e4styslains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 on uudisteltu viime vuosina, ja se onkin jousimets\u00e4styksen kannalta yksi Euroopan edistyksellisimpi\u00e4 maita. Ajattelin yhdist\u00e4\u00e4 laskettelumatkaan muutaman mets\u00e4stysp\u00e4iv\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n tiet\u00e4en kyselin kontakteja maahan ja jousimets\u00e4styspiireihin ja p\u00e4\u00e4dyin Suomen mets\u00e4styksen isojen poikien puheille. Niinp\u00e4 sainkin heilt\u00e4 erinomaiset kontaktitiedot. Kyselin Sacho Todorovilta<\/strong>, miten h\u00e4n neuvoisi jousimets\u00e4stysasiassani toimimaan. Kuultuaan terveiset suomalaisilta mets\u00e4stysyst\u00e4vilt\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ilahtui suuresti ja ohjeisti minut Lyubomir Petrov<\/strong>inpuheille, joka toimii h\u00e4nen omistamansa mets\u00e4stysresidenssi\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4n yhti\u00f6n Hunting Lodge \u201dEledjik<\/strong>in \u201d johtajana. itse paikka sijaitsee vuoristossa yli kilometrin korkeudessa l\u00e4hell\u00e4 Ihtimanin kaupunkia noin 60 kilometri\u00e4 Sofiasta it\u00e4\u00e4n \u2013 vain tunnin matka moottoritiet\u00e4!<\/p>\n Hyv\u00e4n lasketteluviikon j\u00e4lkeen aikaisin maanantaiaamuna pakkaan tavarani autoon Sofiassa ja valmistaudun l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. Kun mets\u00e4stysresidenssi sijaitsee er\u00e4maassa, jossa ei ole katuja, ei siis voi olla katuosoitettakaan. Odottelen kuitenkin kyltti\u00e4 tai tienviittaa, mutta eip\u00e4 n\u00e4y, vaikka kohdilla pit\u00e4isi jo olla. Jatkan sitke\u00e4sti Muhovon kyl\u00e4\u00e4n asti, idyllinen pikkukyl\u00e4 vuoristossa padotun jokilaakson reunalla. Tied\u00e4n ajaneeni ohi, ja l\u00e4hden takaisin tulosuuntaani. Nyt seuraan tien profiilia serpentiini serpentiinilt\u00e4, kunnes k\u00e4\u00e4nnyn vuoren harjannetta pitkin ikipuiden reunustamalle mets\u00e4tielle.<\/p>\n Mitko tulee pihalla ensimm\u00e4isen\u00e4 tervehtim\u00e4\u00e4n, tai h\u00e4nt\u00e4 ennen ehtii kyll\u00e4 Arda, Mitkon karkeakarvainen m\u00e4yr\u00e4koiranarttu. Pian tulee pihalle my\u00f6s Hary Irgev<\/strong>, paikan varajohtaja, luontomatkailuun erikoistuntuneelta opintosuunnalta Sofian yliopistolta hiljattain valmistanut mets\u00e4nhoitaja. H\u00e4n k\u00e4ttelee ja pahoittelee samalla, ett\u00e4 paikan johtaja \u2013 Lubo \u2013 on joutunut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n ty\u00f6asioissa Sofiaan, mutta kertoo, ett\u00e4 h\u00e4n tulee kyll\u00e4 tervehtim\u00e4\u00e4n. Mitko vie tavarat huoneeseeni, jousilaukku j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kuitenkin talon s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen tapaan asehuoneeseen.<\/p>\n Rakennus on sisustettu ylellisesti \u2013 huoneeni ei kalpene erinomaisellekaan hotellille. Yhteiset tilat hienoine trofeineen henkiv\u00e4t parhaasta keskieurooppalaisesta mets\u00e4styskulttuurista. Mets\u00e4stystilan p\u00e4\u00e4rakennus on rakennettu perinteiseen bulgarialaiseen tyyliin. Mets\u00e4stysmaita on riitt\u00e4v\u00e4t 60\u00a0000 hehtaaria, josta aidattua aluetta on runsaat 400 hehtaaria. Lis\u00e4ksi tilaan kuuluu erillisi\u00e4 aidattuja alueita luontokatselijoille ja -kuvaajille sek\u00e4 rauhallisia alueita poikastuotantoon. \u201dAidatuilla alueilla ruokimme el\u00e4imi\u00e4. Lis\u00e4ruokintaa on talvikaudella my\u00f6s aitaamattomalla alueella, etteiv\u00e4t villisiat karkaa laakson maanviljelij\u00f6iden harmiksi\u201d, kertoo Hary ja jatkaa: \u201dAlueella mets\u00e4stet\u00e4\u00e4n kaikkia bulgarialaiseen faunaan kuuluvaa riistaa; sesongin mukaan punapeuraa, kuusipeuraa, mets\u00e4kaurista, muflonia ja tietysti villisikaa ymp\u00e4ri vuoden. Mets\u00e4st\u00e4\u00e4 voi my\u00f6s ruskeakarhua, sutta, pienpetoja, mets\u00e4- ja peltokanalintuja ja kyyhkysi\u00e4\u201d.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4n mets\u00e4styksess\u00e4 ei ollut onnea. Villisiat tulivat avoimella alueella ruokintaan, mutta niin my\u00f6h\u00e4\u00e4n, ettei niit\u00e4 n\u00e4hnyt en\u00e4\u00e4 valon puutteessa puust\u00e4ndist\u00e4 varmuudella ampua.<\/p>\n Aamulla her\u00e4tyskello soi puoli seitsem\u00e4lt\u00e4. Varustetta niskaan viimeisen p\u00e4\u00e4lle, on ollut pakkasy\u00f6. Aamupalalla on tarjolla oman kanalan munia, omien lehmien maidosta tehty\u00e4 juustoa, paahtoleip\u00e4\u00e4 ja mustikkamarmeladia makean mielitekoon ja tietysti tuplaespresso, parasta laatua.<\/p>\n Tavarat autoon, koira etupenkill\u00e4 jaloissa ajetaan pakkasaamuun, vuorijonot siint\u00e4v\u00e4t siniharmaan eri s\u00e4vyiss\u00e4 auringon noustessa. Suunnitelma muuttuu, kun harjanteelta n\u00e4kyy muutamia kuusipeuranaaraiden hahmoja. Peruutetaan ja u-k\u00e4\u00e4nn\u00f6s varovasti, per\u00e4\u00e4nnyt\u00e4\u00e4n piilokojuun, joka on rakennettu maahan tammien katveeseen. Mitko lis\u00e4\u00e4 passiin tullessaan maissia ruokintaan.<\/p>\n Odotetaan passissa tovi. Naaraiden sijaan paikalle asteleekin kuninkaallisen oloisen kruunup\u00e4\u00e4n johtama kolmen kuusipeurauroksen lauma, nuorin ylivuotinen, minun kohteeni. L\u00e4hestyv\u00e4t varovasti – yli viidess\u00e4 kympiss\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t tutkimassa vanhan ruokintapaikan ja poistuvat arvokkaasti. Katson sanattomana liikkeen sulavuutta. Suurin sarvip\u00e4\u00e4 kannattelee sarviaan ylpe\u00e4n\u00e4, askel rullaa vaivattomasti ja se etenee kuin huomaamatta, lipuen. Onpa todella kaunis el\u00e4in my\u00f6s harmaassa talvikarvassaan, ajattelen.<\/p>\n Keskikokoinen haistaa kuitenkin uuden maissin ja k\u00e4\u00e4ntyy takaisin. Kohta tulevat kaikki kolme. Ne l\u00e4hestyv\u00e4t hyvin ep\u00e4luuloisina. Ovatko ne vaistonnet meid\u00e4t, vaikka tuulen alla olemmekin? N\u00e4ykkiv\u00e4t uloimpia jyvi\u00e4 25 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, olin mitannut aiemmin. Kun kohteeni asettuu aterioimaan etuviistosti, ved\u00e4n jousen vireeseen, t\u00e4ht\u00e4\u00e4n ja odotan, kunnes on pakko purkaa varovasti. El\u00e4imet huomaavat kuitenkin liikkeen ja loittonevat muutaman askelen, mutta palavat takaisin. Kohteeni k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 nyt kylkens\u00e4, t\u00e4ht\u00e4\u00e4n huolella etujalan jatkeeksi ja puristan laukaisun.<\/p>\n Jotain erikoista tapahtui! Nuoli lent\u00e4\u00e4 kummallisen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti ja osuu l\u00e4hes poikittain, raapaisee peuran selk\u00e4\u00e4, kimmahtaa siit\u00e4 ja lauma s\u00e4nt\u00e4\u00e4 pakoon. Mitko on yht\u00e4 ihmeiss\u00e4\u00e4n kuin min\u00e4kin ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4dell\u00e4, miten nuoli lensi. Yht\u00e4 aikaa oivallamme, mit\u00e4 tapahtui; jousen j\u00e4nne oli iskenyt paksun takkini hihaan. Nolona kaivan taskusta rannesuojan, jonne oli unohtanut sen lis\u00e4tess\u00e4ni viimaa vastaan p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen takin. Kiinnit\u00e4n suojan paikalleen ja kiroilen, miksi en tehnyt t\u00e4t\u00e4 aikaisemmin? Varma saalis katoaa omaan typeryyteen.<\/p>\n Haen nuolen. Maasta l\u00f6ytyy pieni tukko peuran irti leikkautuneita karvoja. Leikkurin ter\u00e4 on hipaissut peuran selk\u00e4\u00e4 menness\u00e4\u00e4n. Yhdess\u00e4 sulassa on pieni veripisara. Hyv\u00e4 uutinen siis on, ettei peura loukkaantunut pahasti, vain pieni viiltohaava ihossa, joka paranee nopeasti.<\/p>\n Nolosta mokastani huolimatta hyv\u00e4 lounas residenssiss\u00e4 nostaa taas mielialaa kummasti. Mitko on lukenut Hemingwaynsa minua paremmin, kun h\u00e4n muisti, ett\u00e4 lounaalla nautitut oluet ennen mets\u00e4stykseen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 tuovat mets\u00e4stysonnea. N\u00e4in uskoimme mekin ja otimme oluet hyv\u00e4n lounaan kanssa, kilistimme ja toivotimme mets\u00e4stysonnea. Ja kohta olimme valmiina iltap\u00e4iv\u00e4n mets\u00e4stykseen.<\/p>\n Ajettiin taas muutama kilometri jyrkki\u00e4 kiemurtelevia teit\u00e4 vuoren rinnett\u00e4 alas laaksoon, nyt aidatulle alueelle, jossa pys\u00e4hdyttiin harjanteen taakse. Varovasti hiipim\u00e4ll\u00e4 harjanteen laelle, johon puiden katveeseen oli rakenneltu piilokoju \u2013 varta vasten jousimets\u00e4st\u00e4j\u00e4n tarpeisiin. Mittailin taas huolella ampumamatkat, tarkistin Tarantulan rannesuojan kireyden, ettei aamuinen moka vain p\u00e4\u00e4se toistumaan. Odottamaan. Parinkymmenen minuutin kuluttua Mitko kiikaroi ja katsoo minua merkitsev\u00e4sti ja viittoo varovaisuuteen. Omalta paikaltani en viel\u00e4 n\u00e4e mit\u00e4\u00e4n, kunnes mets\u00e4n reunasta ilmestyy ruokailuaukiolle yksi, sitten yh\u00e4 useampi kuusipeuranaaras. Lasken lauman koon, 14 yksil\u00f6\u00e4. Mitko kuiskaa: \u201dAmmu sarvip\u00e4inen.\u201d Yhdell\u00e4 viimekes\u00e4isell\u00e4 urosvasalla, joka viel\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt naaraiden laumaan, onkin pienet parinkymmenen sentin sarven alut.<\/p>\n Alan seurata sen liikett\u00e4. Naaraat liikkuvat varovaisesti ja asettuvat ruokaileman, nuori uros j\u00e4\u00e4 taakse niiden katveeseen. Urosvasa siirtyy v\u00e4hitellen l\u00e4hemm\u00e4s, erkanee muusta laumasta. Kun uros k\u00e4\u00e4ntyy v\u00e4hitellen kyljitt\u00e4in, ved\u00e4n jousen vireeseen, t\u00e4ht\u00e4\u00e4n ja odotan kunnes naaras siirtyy sivummas. Arvelen, ett\u00e4 jouseeni ruuvatut 55 paunaa riitt\u00e4v\u00e4t hyvin l\u00e4vist\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4imen. Sen j\u00e4lkeen nuoli osuisi takana olevaan naaraaseen. Kun naaras siirtyy, siirr\u00e4n t\u00e4ht\u00e4imen uroksen etujalan yl\u00e4puolelle, puristan, nuoli l\u00e4htee, osuu ja uppoaa peuran kylkeen ja kuulen kumean poksahduksen. Kun j\u00e4hmetyn j\u00e4lkipitoon, tied\u00e4n, ett\u00e4 nyt osuma oli juuri sellainen kuin piti. Sellainen, joita olen mielikuvaharjoitellut jo pian kokonaiset 10 kuukautta.<\/p>\n Lauma hajoaa laukkaan, urosvasa katoaa muiden mukana. Katson suunnan, muuta en n\u00e4e pensaiden taakse. Kauttaaltaan kuplivan, hapekkaan veren kirkkaan punaiseksi v\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4 nuoli l\u00f6ytyy helposti ruokailupaikalta, osuma on hyv\u00e4. Seuraan verij\u00e4lki\u00e4 pakolaukan suuntaan ja uroksen silm\u00e4t lakkaavat v\u00e4r\u00e4htelem\u00e4st\u00e4 juuri, kun ehdin paikalle. Mitko taittaa havun, kunnioittaa saalista asettamalla havun sen suuhun, peitt\u00e4\u00e4 osumahaavan oksalla ja ojentaa vereen kastetun havun minulle hattuuni. Ensimm\u00e4inen saaliini ikin\u00e4 oli tosiasia. Alkaa tahattomasti naurattaa, hengit\u00e4n syv\u00e4\u00e4n. Kaatokuvassa sekoitus hymy\u00e4 ja h\u00e4mm\u00e4styst\u00e4, kai t\u00e4m\u00e4 nyt on totta.<\/p>\n Huokaisen syv\u00e4\u00e4n yh\u00e4 uudestaan, kun adrenaliinitaso alkaa laskea. V\u00e4hitellen palaan todellisuuteen. Huomaan, ett\u00e4 mets\u00e4styskenkieni nauhat repsottavat auki ja nauhat ovat tuhannen sykkyr\u00f6ill\u00e4. Olen k\u00e4vellyt piilokojusta pakolaukan p\u00e4\u00e4tepisteeseen eteeni katsomatta ja piikkipensaat, joita totisesti riitt\u00e4\u00e4, ovat riipineet keng\u00e4nnauhani. Kirist\u00e4n nauhat ja naureskelen typeryytt\u00e4ni.<\/p>\n Kertaan ja mittaan faktoja. Kuusipeura (Fallow deer, Cervus dama), ampumamatka 19 metri\u00e4, pakolaukka 33 metri\u00e4. Alle 1-vuotias uros, ensimm\u00e4iset sarven alut.<\/p>\n Nostamme saaliin avolavan kyytiin ja l\u00e4hdemme kohti villisikojen ruokailupaikkaa. Autossa saan Ardasta nyt todellisen mets\u00e4styskaverin \u2013 se pyrkii nuolemaan verist\u00e4 k\u00e4tt\u00e4ni \u2013 se vaistoaa olevansa mets\u00e4st\u00e4j\u00e4n kanssa tekemisiss\u00e4!<\/p>\n Ajamme pienen matkan kauniiseen, suuria tammia kasvavaan, jyrkk\u00e4reunaiseen purolaaksoon. Suurimpaan tammeen on rakennettu naamioitu kytt\u00e4yslava, kiipe\u00e4n sinne yl\u00f6s reiluun viiteen metriin. Puro solisee vieress\u00e4, muutoin t\u00e4ydellinen hiljaisuus. H\u00e4m\u00e4rtyy. Vajaan puolen tunnin odottelun j\u00e4lkeen Mitko viittoo taas valppauteen ja kohta ilmestyy ensin naaraita poikasinen, sitten isompia karjuja ja lis\u00e4\u00e4 porsaita, laumassa parisenkymment\u00e4 el\u00e4int\u00e4 kaikkiaan.<\/p>\n Kun lauma asettuu ruokailemaan, valitsen sopimamme mukaan yhden porsaan etualalta 15 metrist\u00e4 ja alan seurata sit\u00e4. Se k\u00e4\u00e4ntyy kyljitt\u00e4in, ved\u00e4n jousen vireeseen, mutta juuri ennen laukaisua porsas k\u00e4\u00e4ntyykin kohtisuoraan ja odotan uudelleen kylke\u00e4 jousi viritettyn\u00e4. Sivusilm\u00e4ll\u00e4 tutkin muiden l\u00e4hiporsaiden tilannetta. Sivummalla onkin yksi porsas kyljitt\u00e4in ja vaihdan varovasti t\u00e4ht\u00e4yksen siihen. Ylemp\u00e4n\u00e4 rinteess\u00e4, siis l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 olevat villisiat ilmeisesti huomaavat sivuttaisliikkeen ja osa jo l\u00e4htee. Arvelin tilanteen mennen, mutta pikkuporsas jatkaa kuin jatkaakin ateriointiaan. Retina kohdalleen ja t\u00e4ht\u00e4in kylkeen, puristus, poksaus ja j\u00e4lkipito. Loppu lauma s\u00e4nt\u00e4\u00e4 tiehens\u00e4, porsas niiden mukana jyrkk\u00e4\u00e4n rinteeseen, mutta sen meno pys\u00e4htyy risukkoon, vain muutamia metrej\u00e4 ja porsas kierii kuolleena rinnett\u00e4 alas. Toinen kaato tunnin sis\u00e4ll\u00e4. Toinen havu hattuun! Porsas nostetaan kyytiin kuusipeuran seuraksi ja l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n kohti residenssi\u00e4 ja asianmukaisia peijaisia. Pikkuisen oli ylpe\u00e4 olo, kuin mets\u00e4st\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ik\u00e4\u00e4n \u2013 luulisin.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n