Jousimetsästysvälineiden valinta tuntuu olevan eräille jatkuvasti säätyvä prosessi. Erityisen totta tämä tuntuu olevan totta taljajousella metsästävien keskuudessa. Kuinkahan monta erilaista kombinaatioita saa pelkästään jousen, tähtäimen, nuolihyllyn ja laukaisulaitteen markkinoilla olevista erilaisista vaihtoehdoista? Tässä jutussa tarkastellaan lyhyesti kokemuksia punapistetähtäimen virittämisestä taljajouseen sekä mitä hyvää ja huonoa noin vuoden käytön jälkeen on havaittu.
Oma kiinnostus punapistetähtäimeen lähti majavakytiksellä istuessa. Varmaan muillekin hämärän rajamailla metsästäville tuttu tilanne on se, että paljaalla silmällä eläimen vielä näkee, mutta veto päällä ei sitten mitenkään. Joko jännetähtäimen läpi ei näy tai jyviä ei erota. Tai sitten ei vain yksinkertaisesti enää tähtäimen lisäksi näe eläintä.
Ratkaisuja tähän ongelmaan on useampia. Voi siirtyä ampumaan vaistolla, jolloin ei tarvitse huolehtia tähtäimistä. Tosin jatkuvaa harjoittelua vaaditaan sitten aivan eri tavalla. Toisaalta voi siirtyä huulimerkin käyttöön, jolloin jännetähtäin eliminoituu pois. Näihin enemmän teknisiin vempeleisiin rakastuneelle kumpikaan ei oikein tuntunut sopivalta.
Punapistetähtäin oli siis ratkaisu, jota lähdin kokeilemaan tähän probleemaan. Sen kanssa ei tarvita ’takatähtäintä’ ja säädettävä piste erottuu myös hämärässä erinomaisesti.
Olen nyt käyttänyt punapistettä yli vuoden kahdessa eri taljajousessa vuorotellen. Jahdeissa ja radalla. Valoisalla ja pimeällä. Lähelle (5-10m) ja kauemmas (40-60m) ammuttaessa. Molemmissa jousissani on omat jalustansa, joihin tähtäin kiinnitetään pikakiinnityksellään.
Pääasiallisessa metsästysjousessa tähtäimen jalustana on HHA Sportsin Optimizer-Lite Plus ja siitä säädettävä malli OL-PLUS. Majava- ja kalastusjousessa eli ’eläkkeelle siirtyneessä’ taljajousessani jalustana on saman valmistajan yksinkertaisempi, kiinteä malli, BF-PLUS. Molempia jalustoja olen nähnyt mm. Merrysportissa. Tai sitten sellaisen voi tilata vaikka Cabelasista, jos on riittävästi seikkailuhenkeä.
Tähtäimeksi investoin Zeissin Z-Pointin, lähinnä siksi, että se on pienikokoinen, kevyt – ja laatumerkki. Ei ole kaduttanut.
Plussaa
+ Kun saa säädöt kohdalleen, niin yhdistelmä toimii kuin unelma. Tai ainakin niin hyvin kuin mies toimii.
+ Punapisteellä saa jonkin verran lisäaikaa aamu- ja iltahämärään. Toivon mukaan juuri ne muutamat ratkaisevat minuutit…
+ Zeissin tähtäinpisteen säädettävyys on riittävä, sekä kirkkaudessa että suunnissa. Tähtäimen karkeasäätö pitää kuitenkin tehdä tähtäimen jalustan omilla säädöillä niin tarkaksi kuin mahdollista, max 4-5 cm heitto noin 20 metriltä. Vasta hienosäätö tehdään punapisteen omilla säätöruuveilla.
+ Mainitut jalustat ovat molemmat tukevia ja luotettavan tuntuisia. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta muista jalustoista, mutta kuvissa olen nähnyt huomattavan heppoisenkin oloisia virityksiä.
+ Säädettävän OL-PLUS -jalustan pika-säätö korkeudelle on hyvän tuntuinen taulu-ammunnassa ja ainakin tähän mennessä riittävän nopea myös passissa ollessa. En kuitenkaan säädä etäisyyttä välttämättä jokaista tilannetta varten erikseen, vaan pyrin ottamaan pisteen tarvittaessa yli tai alle, jos matka on vähän pitempi tai lyhyempi kuin mitä senhetkinen asetus on. Vain jos eläin on huomattavasti (lähempänä tai) kauempana kosken pikasäätöön.
+ Kiinteän BF-PLUS -jalustan saa aivan riittävän tarkaksi omilla säädöillään, kun tavoite on ampua vain lähietäisyyksille (majava, kalat). Majavajousen kohdistuksen tein luonnollisesti vain jalustan (kohtuullisen karkeilla) säädöillä.
+ Tähtäintä voi käyttää hyvin molemmissa jousissa. Irroitus ja kiinnitys on nopeaa ja täsmällistä. Eikä tarvita työkaluja.
Miinusta
– Säätämiseen kannattaa varata runsaasti aikaa. Ja mieluusti ottaa kaveri avuksi, kun hakee karkeita säätöjä. Jalustassa ei ole mikrometrisäätöjä (saisi ehdottomasti olla!!) ja apukädet ovat todella tarpeen. Ei ole missään tapauksessa lyhytpinnaisen kaverin hommaa…
– Jalustojen mukana tullutta Picatinny-kiskoa pitää työstää Zeissiin sopivaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa yhden välin leventämistä millillä ja kiskon katkaisua noin sentin lyhyemmäksi. Kustannus paikallisessa aseliikkeessä oli 5 euroa per kisko. (Päivitys 26.12.2005: Zeissia saa nykyään sekä Picatinny- että Weaver- kiskoon sopivana versiona!)
– Jousen pitokäden asento on erittäin ratkaiseva osumien sivusuunnan suhteen. Jousen täytyy istua käteen joka kerta juuri samalla tavalla tai muutoin osumat seilaavat vaakasuunnassa – takuuvarmasti. Tähän ei ole mitään oikotietä, vaan hyvä lopputulos syntyy vain sinnikkäästi harjoittelemalla. Niin ilman kuin etenkin metsästyksessä käytetyn hanskan kanssa.
– Zeiss menee ’nukkumaan’ muutaman tunnin kuluttua säästääkseen patteria. En muista mikä aika on, mutta se on lyhempi kuin tavallinen aamu- tai iltapassi. Tai tyypillinen päivän metsästyssessio. Itselle onkin muodostunut tapa laittaa tähtäintä pois päältä ja takaisin päälle noin parin tunnin välein.
– Joissakin tilanteissa ja/tai joidenkin jalustojen kanssa on vain yksi tähtäyspiste käytössä. Makuasia ja harjoittelukysymys. Pitää oppia tuntemaan nuolen lentorata riittävän hyvin, jotta osaa käyttää vain sitä yhtä pistettä.
– Koska härveli vaatii patterin toimiakseen, niin vara-sellainen kannattaa olla tietysti mukana joka reissussa.
– Esitelty kokoonpano ei ole missään tapauksessa halvin mahdollinen tähtäin, mutta se ei ollut tässä haussakaan itsetarkoituksellisesti.
Lopputulos
Juuri tällä hetkellä on sellainen olo, että tässä on löytynyt itselle sopiva tähtäin. Sen verran hyvin sen on saanut pelaamaan, kiitos mm. Suvikunnaksen Martin kärsivällisen luonteen ja puhelimessa pariin kertaan läpikäytyjen säätövinkkien.
© 2005 Ari Kontiainen
