Oli jälleen koittanut majavajahtireissun aika. Oli testattu välineitä kovaa vauhtia ja hiottu ampumataitoa, kun talvi oli metsästetty etupäässä ruutiaseilla. Meitä oli viisi miestä lähdössä jahtiin. Automme oli iso Chevy Suburban, jotta kaikki miehet ja tavarat mahtuivat mukavasti mukaan. Suksien lisäksi katolle otettiin kanootti mukaan, varmuuden vuoksi.
Perille päästyämme purimme tavarat metsästyskämpälle. Olimme varanneet kaksi päivää majavien etsiskelyyn, kun tiesimme, että kauemmaksi oli mentävä jos saalista meinasi saada. Yhden päivän aikana hiihdimme veljen kanssa yli 20 kilometriä eri jokia, mutta tuoreita syönnöksiä ei tahtonut löytyä. Kevät oli siellä kovasti myöhässä. Loppupäivästä löysimme kuitenkin syönnökset, mutta ei oksia vaan kasvin osia. Myös pesä löytyi läheltä. Siinä olisi yhdelle miehelle kytispaikka.
Palasimme takaisin autolle. Hanki oli jo päivällä aika pettävää ja siinä koeteltiin kuntoa. Autolle päästyämme kolme muuta kaveria olivat hiihtäneet erään pitkän joen lävitse ja siellä oli ollut hyvin syönnöksiä ja muita merkkejä majavista. Palasimme tukikohtaan ruoanlaittoon. Teimme hirvikäristystä ja muita herkkuja.
Toisena päivänä jälleen hiihdeltiin. Nyt lähdimme heti aamusta ja nyt hanki kantoi hyvin. Veljeni kanssa lähdimme taas eri joelle. Kaverit lähtivät kiertelemään joelle jossa oli karhujahdin aikaan majavat uineet reilusti. Olimme veljeni kanssa hiihdelleet noin kolme kilometriä, kun löysimme mahtavan paikan ja syönnöksiä oli reilusti. Passipaikkoja oli runsaasti. Lähdimme takaisin autolle ja vartosimme kavereita siellä. Pian he tulivatkin ja kertoivat että siellä oli myös majavat olleet liikkeellä. Palasimme kämpälle suunnittelemaan seuraavan päivän jahtia. Seuraavana päivänä kun meidän lupa alkaisi.
Testailin jousta ja siimaviritystä, että kaikki toimisi jos tilanne tulisi. Iltapäivällä teimme lähtöä passeihin. Meillä oli veljen kanssa kolmen kilometrin hiihtomatka joelle. Kello oli jotain 17, kun saavuin pesän luokse ja valmistelin itselleni hyvän passipaikan. Veljeni meni kiväärin kanssa ylävirtaan päin ja jäi sinne passiin. Oli kaunis ilta ja aurinko lämmitti vielä.
Siinä istuessani kuului outoja ääniä joen reunalta penkkojen alta. Majavat varmaan puuhailivat jotain. Kello 19 joen pinta meni aallokoille. Arvasin että nyt pian tapahtuu. Ei mennyt kauan kun 13 metrin päässä majava nousi pintaan. Kylki minuun päin. Nousin hitaasti pystyyn jakkaralla ja viritin jousen. Punapiste hakeutui oletetulle majavan lavoille ja sitten lähetin innerlocin matkaan. Alkoi melkoinen taistelu vedessä ja tiesin osuneeni. Narua rupesi menemään. En uskaltanut jarruttaa narun menoa, ettei kävisi niin, että nuoli tulisi takaisin samasta reiästä mistä meni.
Pian hiljeni molskinta. Yritin vetää narusta, mutta tuntui olevan todella piukasti kiinni. Repimien ei auttanut mitään. Ilta oli jo pitkällä ja kohta tulisi pimeys. Veljeni kanssa päätimme lähteä autolle päin hiihtelemään. Palaisimme aamulla kanootin kera. Harmitti kun homma oli vielä epäselvä. Kuinka siellä kävi? Osuma oli kuitenkin varma.
Autolla pojat kuuntelivat tarinaa ja kertoivat kanssa, että masse uiskenteli heidän edessään, mutta ei noussut ollenkaan maalle. Eikä luotivehkeillä kannata veteen ampua, kun siellä joet on hyvin syviä ja pohjat puita täynnä. Kämpillä kertailin vielä tilannetta mielessäni ja pian painuin maate.
Aamulla aikaisin lähdimme kohti ampumaani majavapaikkaa, mukana kanootti. Se tulikin hyvin perässä, kun oli kova kirsi. Saavuimme joelle ja lähdimme veljen kanssa kanootilla kohti pesää. Pesällä katsoimme mihin naru menee ja rupesimme varovasti vetämään. Risuja ja puita oli aivan mahdottomasti. Purimme niitä pois. Pelkäsin, että majava on vetänyt narun puihin ja nuoli on tullut pois. Koukuilla putsasimme risukkoa vedessä ja pian naru irtosi ja mukana tuli pelkkä naru. Kärjessä näkyi osuman merkkejä. Edessäni oli vielä sellainen jääheila, jonka hajotin koukulla. Ja sieltähän se paljastui, iso majava kuolleena risujen seassa.
Oli mahtava tunne kun sain sen talteen. Se oli toinen majavani jousella. Punnitsin majava vaa’alla, paino oli 20 kiloa. Palasimme kavereiden luokse ja sieltä sateli onnitteluja reilusti. Pakollisia kuvia tietysti otettiin. Samalla reissulla ammuin vielä kaksi majavaa jousella. Ne painoivat hiukan yli 20 kiloa. Reissu onnistui siis mahtavasti!
© 2006 Mika Vainionpää
