Posted on

Vaistojousen säätämisestä

Vakaasti lentävä nuoli on tarkkuuden perusedellytys, jousityypistä riippumatta. Vastakaari- ja pitkäjousetkin, näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta, vaativat paneutumista jousi-nuolikokonaisuuden sovittamiseen toimivaksi. Olettaen, että on tarkoitus osua aiottuun kohteeseen. Tämä korostuu erityisesti leikkaavia metsästyskärkiä käytettäessä.

 
Säädön periaatteita

Jousen hienosäätöön on useita tapoja. Tässä artikkelissa käydään läpi sulattomilla nuolilla tehtävän säädön periaatteet jouselle, jossa ei ole joustotallaa. Joustotallan säädöistä löytyy paljon perusteellisia artikkeleita tauluammuntaa käsittelevistä julkaisuista. Jousen lisäksi tarvitaan jännevälimitta, jossa on myös korkeusasteikko nokinpaikkaa varten, vähintään neljä samanlaista sulitettua nuolta ja mielellään ainakin kaksi vastaavaa, mutta sulittamatonta. Nuolien on aluksi hyvä olla reilusti suunniteltua pituutta pidempiä, koska jäykkyyssäätöä varten nuolia voi joutua lyhentämään. Liian lyhyiksi leikattujen nuolten pidentäminen on melko työlästä. Jos haluaa tasata nuolien välisen paino-ja notkahduseron, voi punnita sulitetut ja sulittamattomat nuolet, ja lisätä sulkien painon verran eristysnauhaa sulattomien nuolien perän ympärille. Paino nuolen perässä saa nuolen käyttäytymään jäykemmin, ja täten lentämään lähempänä sulitettujen lentorataa.

 
Nuolen jäykkyys

Nuolien jäykkyyden valinnassa useilla nuolivalmistajilla on tarjolla laskentataulukkoja, mutta kokemuksesta voi sanoa että taulukot ovat vain suuntaa antavia. Useat taulukot tarjoavat vastakaari-ja pitkäjousiampujille liian jäykkiä nuolia. Etenkin jouset, joiden ikkunaleikkaus ei yllä jännelinjalle rungon puoleenväliin, vaativat huomattavasti taulukkoarvoja notkeamman nuolen. Valitettavasti tämä on yrityksen ja erehdyksen kautta hankittavaa tietoa, mitään pitävää laskukaavaa ei ole. Toki muilta ampujilta voi, ja kannattaa tiedustella kokemuksia eri nuolista ja niiden toimivuudesta.

 
Jänneväli

Säätäminen on syytä aloittaa etsimällä jouselle sopiva jänneväli. Jänneväli asetetaan jousen valmistajan suosittelemaan minimiin. Ammutaan muutamia sarjoja. Jännettä kiertämällä lyhennetään jännettä ja nostetaan jänneväliä neljä-viisi kierrosta kerrallaan, kunnes sopiva väli löytyy. Mitään numeerista metodia tähänkään ei ole, totuus löytyy kuuntelemalla ja tunnustelemalla.

Oikea jänneväli saa jousen ampumaan hiljaa, ja rekyyli on ammuttaessa pienin mahdollinen. Jousen mallista ja pituudesta riippuen jänneväli voi olla viidestä jopa kymmeneen tuumaan, pitkäjousilla yleensä pienempi kuin vastakaarijousilla.

 
Nokinpaikka

Seuraavaksi etsitään oikea nokinpaikan korkeus. Aluksi merkitään jänteelle nokinpaikka, jonka korkeus on n. 1/2”, nuolihyllyn tasoa korkeammalla.


   

Väliaikaisen nokinpaikan voi merkitä teipinpalasella, ellei halua käyttää metallisia nokinpaikkarenkaita. Ammuttaessa otteella, jossa kaikki vetävät sormet ovat jänteellä nuolen alapuolella, on syytä käyttää nokinpaikkaa myös nuolen alapuolella. Ilman tätä nuoli luistaa helposti jänteellä laukauksen alkuvaiheessa ja saattaa antaa virheellisesti tulkittavia tuloksia. Tämä ampumatapa vaatii yleensä myös normaalia korkeamman nokinpaikan. Kaavoihin ei kannata kangistua. Jos oma ampumatyyli vaatii erilaisen nokinpaikan kuin monella muulla, ei huolta. Jos nuolet lentävät hyvin, niin säädöt ovat kohdallaan.

Ammutaan kolme sulitettua nuolta 10–15 metrin etäisyydeltä. Tämän jälkeen ammutaan sulittamattomat nuolet samalta matkalta ja verrataan niiden osumia sulitettuihin. Jos sulittamattomat osuvat sulitettuja alemmas, on nokinpaikka liian korkealla. Jos taas ylemmäs, on nokinpaikka liian alhaalla. Siirretään nokinpaikkaa muutamia millimetrejä kerrallaan, kunnes nuolten osumat ovat korkeuden suhteen samalla tasolla. Tässä, kuten muussakin jousen säädössä on syytä edetä hitaasti ja pienin muutoksin. Sivuhajonnasta ei tässä vaiheessa tarvitse vielä välittää. Kun oikea nokinpaikan korkeus on löytynyt, voi testata muutamia sarjoja pidemmältä matkalta. Liian tarkkaan hienosäätöön ei tässä vaiheessa kuitenkaan ole vielä tarvetta ryhtyä.

 
Nuolen notkeuden määritys

Seuraavaksi etsitään nuolen oikea notkeus jouselle. Ammutaan jälleen sarja, jossa on sekä sulitettuja että sulattomia nuolia. Seuraava diagnoosi pätee oikeakätiselle ampujalle, vasenkätisellä asiat ovat päinvastoin.


   


   

Jos sulattomat nuolet osuvat vasemmalle sulitetuista (kuvassa: A), ovat nuolet liian jäykkiä kyseiselle jouselle. Tilanteen korjaamiseksi on useita vaihtoehtoja:

  • lisätä kärjen painoa
  • vaihtaa nuolihyllyn sivupehmuste ohuempaan, siirtäen nuolta lähemmäs keskilinjaa
  • vaihtaa Dacron-jänne modernimpaan, vähemmän joustavaan jänteeseen (ei yleensä mahdollista vanhemmilla jousilla)

Jos mikään näistä ei auta, on hankittava uudet, notkeammat nuolet.

Jos sulattomat osuvat sulitetuista oikealle (kuvassa: C), ovat nuolet liian notkeita. Tilanteen voi korjata:

  • vaihtamalla kärjet kevyempiin
  • lyhentämällä nuolen vartta, esim. 1 cm kerrallaan
  • paksuntamalla nuolihyllyn sivupehmustetta, siirtäen nuolta ulommas keskilinjalta
  • vaihtamalla moderni jänne Dacroniin

Viimeisenä vaihtoehtona on uusien, jäykempien nuolien hankinta.

 
Testaus leikkureilla

Kun nuolet niputtavat samaan osumapisteeseen 15 metrin matkalta, voi jälleen siirtyä 20–25 metrin etäisyydelle hienosäätöä varten. Kun tältäkin etäisyydeltä taulukärkiset nuolet toimivat oletetusti, on aika siirtyä leikkurien testaamiseen.

Huomio: ÄLÄ KOSKAAN AMMU LEIKKAAVIA KÄRKIÄ SULATTOMALLA NUOLELLA! Lentorata saattaa olla täysin arvaamaton.

Taulukärkisten ja leikkurinuolien osumapisteitä vertaamalla hienosäädetään nokinpaikka ja nuolien jäykkyys. Leikkaava kärki korostaa säätövirheistä johtuvaa lentopoikkeamaa, ja mahdollistaa täten tarkempien säätöjen tekemisen. Leikkurien on tietenkin syytä olla suoria, ja suoraan asennettuja. Muuten tästä testausvaiheesta ei ole sanottavaa hyötyä.

Testatessa leikkaavilla kärjillä varustettujen nuolien osumat luetaan samalla tavalla kuin sulattomien osumat. Esimerkiksi taulukärkiä ylemmäs osuvat leikkaavakärkiset nuolet (kuvassa: B) kertovat nokinpaikan olevan liian alhaalla, vasemmalle osuvat taas nuolien olevan liian jäykkiä. Kun molemmat nuolityypit niputtavat samaan pisteeseen 20 metrin etäisyydeltä, on syytä onnitella itseään hyvin tehdystä säädöstä ja ryhtyä harjoittelemaan uudella asekokonaisuudellaan.

Tästä eteenpäin ei voi enää syyttää välineitä huonoista osumista.

© 2007, Nikko Prauda

 
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jäkkärä-lehden numerossa 4/2007.