Olin jo pitkään ajatellut hankkia metsästysjousen kun majavanmetsästys ja varsinkin metsäkauris oli seuran alueella lisääntynyt kohtuullisesti. Tänäkin vuonna oli ison lupa ja kaksi vasaa. Keväällä tuli Vantaan reissu Merryyn ja sieltä tuli hommattua koko kalusto. Kevät ja kesä menivät harjoitellessa. Jousiammunta ei ollut aivan vierasta, kun nuorena tuli ammuttua vastakaarijousella säännöllisesti, vaikka kilpailuissa ei tullutkaan käytyä.
Koetti syyskuun eka ja olin aamulla hyvissä ajoin liikenteessä. Minulla oli jo silloin sellainen tunne, että tänään saalista tulee. Kauriita oli kesän aikana silloin tällöin näkynyt, mutta varsinaista kulkupaikkaa ei ollut tiedossa. Valitsin yhden paikan, jossa veli oli aikaisemmin nähnyt kauriin.
Alue oli iso puitu kaurapelto, jossa kasvoi ympärillä isoa kuusimetsää. Jäin pellonkulmaan kytikseen. Mietiskelin silloin jo, että olisi hyvä jos olisi lava puussa, niin hajut eivät leviäisi niin helpolla. Minulla oli houkutuspilli (buttolo) mukana ja käytin sitä harvakseltaan.
Olin kuulevinani kauempaa samanlaisen äänen, mutten ollut aivan varma. Kello oli jotain seitsemän, kun kuulin selkäni takaa rapsetta. Ajattelin, että kettuko vai jänis sieltä tulee. Ääni voimistui ja pian metsäkulman takaa ilmestyi kauris. Matkaa 40 metriä. Ja vielä huipuksi se oli pukki!
Pukki käveli pellon reunaa alaspäin kylki minuunpäin. Kun kauris oli puskan takana viritin taljani hitaasti ampuma-asentoon. Tilanne vaikeutui kun kauris kääntyi ja lähti kävelemään minua päin. Yhtäkkiä se pysähtyi ja rupesi tuijottamaan minua. Kauris oli hieman vinottain minuun päin. Ajattelin, että nyt on laukaistava ja päästin nuolen matkaan. Kuului osimaääni, kauris päästi kumean örähdyksen ja hyppäsi metsään. Tiesin, että osui. Tuli mahdottoman hieno tunne. Ajattelin, että ammuin kaurista, jousella ja nuolella vielä! Ja osui. Melkein hyppelin kuperkeikkaa pellolla.
Lähdin tarkastelemaan ampumakohtaa missä kauris oli ollut. Siinä näkyi heti verta. Lähdin seuraamaan metsään. Verijäkiä seurasin noin 50 metriä, mutten löytänyt. Oli jo vähän kiire töihin. Palasin takaisin pellolle ja juoksin autolle. Lähdin hakemaan kotoa itä-siperianlaikaa avukseni. Hetken kuluttua tulin takaisin ja lähdin koiran kanssa seuraamaan verijälkeä. Kytkettynä etenimme eteenpäin. Kun olimme kulkeneet noin 200 metriä niin siellä oli kaurispukki hengettömänä. Upea pukki, nelipiikkinen. Nuoli oli mennyt lavan takaa sisään ja jatkanut matkaa pituussuunnassa kohti takareittä, josta tuli ulos. En löytänyt vielä silloin nuolta. Pakolliset kaatokuvat ja sitten äkkiä töihin.
Tunne oli mahtava ja jatkuu vieläkin. Kauriin pään vein täytettäväksi hienoksi muistoksi, kun ensimmäinen saalis jousella oli kauris. Ja ensimmäinen kauriini muutenkin.
© 2006, Mika Vainionpää
