Jousella metsästettäessä ehdottomasti tärkein yksittäinen tarvike on äärettömän terävillä leikkaavilla terillä varustettu metsästyskärki. Toiseksi tärkein väline on metsästysnuoli, joka kuljettaa leikkaavaa metsästyskärkeä ilmassa kohti riistaeläimen vitaalialueelta poimittua osumapistettä. Metsästysnuolen voi ostaa liikkeestä valmiiksi tehtynä, mutta sen valmistaminen tarjoaa hyvän keinon perehtyä syvemmin harrastukseensa. Lisäksi itse tehtynä nuolista löytyvät juuri ne komponentit, värit ja mitat, jotka metsästysvälineisiinsä haluaa.
Hiilikuituaihiot ovat vallanneet markkinaa viime vuosina aiemmin yleisimmin käytössä olleilta alumiinisilta nuoliputkilta. Puinen nuoliaihio on tätänykyä enää vain verrattain pienen harrastajapiirin valinta. Vaikka kaikki mainitut ovat osaavissa käsissä täysin toimivia nuolimateriaaleja, hiilikuitu- ja alumiininuolten hyvä saatavuus sekä tasalaatuisuus tekevät niistä useimmille helpoimman vaihtoehdon. Mainittujen materiaalien lisäksi markkinoilla on myös lasikuituisia nuoliaihioita (lähinnä kalastusnuolia varten) sekä alumiinin ja hiilikuidun yhdistelmiä. Tässä jutussa keskitytään hiilikuituaihion työstämiseen valmiiksi nuoleksi.
Valtaosa esitellyistä työvaiheista ovat samoja alumiini- ja puunuolen kanssa työskenneltäessä. ‘Elävän materiaalin’, eli puisten aihioiden kanssa työskentelystä julkaistaan oma juttunsa myöhemmin. Tämän jutun ohjeet perustuvat pääosin kirjallisuudessa esille tuotuihin, yleisesti hyväksi havaittuihin työtapoihin. Mukana on kuitenkin myös ripaus omia kokemuksia ja mielipiteitä, jotka yritän tuoda esille niin, etteivät ne sekoitu lähestulkoon absoluuttisiksi totuuksiksi muodostuneisiin työtapoihin tai valintoihin.Olen joidenkin suomalaisten termien jälkeen liittänyt mukaan myös englanninkielisen vastineen. Niistä saattaa olla apua, jos luet ulkomaisia alan lehtiä.
Nuoliaihion valinta
Nuolen valmistaminen alkaa sopivan nuoliaihion (shaft) valinnasta. Niin hiilikuitu- kuin alumiiniaihioidenkin osalta valmistajakohtaisista valintataulukoista voidaan valita nuolen pituuden ja oman vetojäykkyyden perusteella saman valmistajan usean erilaisen nuoliaihiotyypin väliltä. Kuten oheisesta taulukosta näkyy, suosittelee Carbon Express vetopituudelle 27,5” ja 65 paunan vetojäykkyydelle useita erilaisia malleja.
Jotkut valmistajat tarjoavat nettisivuillaan myös lisäkysymyksiä liittyen mm. käytettyyn laukaisutapaan ja metsästyskärjen painoon. Näiden perusteella saadaan mahdollinen korjattu vetojäykkyys, jota sitten käytetään taulukon tulkintaan.
Eri aihiotyyppien tärkeimpiä eroavaisuuksia – ja samalla valintakriteereitä – ovat nuolen ominaispaino sekä suoruustoleranssi, joka ilmoitetaan yleensä tuuman tuhannesosina (esim. +/- 0.003). Aihion ominaispaino ilmoitetaan graineissa per tuuma (grains/inch). Aihiotyypeissä on eroavaisuuksia myös nuolen paksuuden, seinämävahvuuden ja nuolen pinnan viimeistelyn osalta. Metsästyskäyttöön ei voi suositella erityisesti kilpailuammuntaan tarkoitettuja halkaisijaltaan paksuja, mutta ohutseinäisiä nuolia. Niiden sivuttaisrasituksen kesto on olematonta luokkaa. Nuoliaihion pinta voi olla viimeistelty esimerkiksi maastokuvio- tai puun pintaa jäljittelevillä pinnoituksilla. Tai sitten se voi olla jätetty himmeän mustaksi. Viimeistelyn tyyli on mieltymyskysymys.
Viime aikoina on alan lehdissä kirjoitettu, että nuoliaihion suoruustoleranssin lisäksi merkittäviä tekijöitä ovat myös jäykkyyden (stiffness) sekä painon (weight) jakauman tasaisuun aihiossa. Näitä arvoja eivät valmistajat yleensä vielä ilmoita, joten aihioiden valinta pitää suorittaa jollakin tapaa kotikonstein, mikäli haluaa olla ehdottoman varma siitä, että aihiot ovat keskenään samanlaisia. Nuolien välinen erilaisuus voi tietysti vaikuttaa osumapisteeseen. Toisaalta on hyvä muistaa, että kun ampumaetäisyydet jäävät alle kolmenkymmenen metrin — niinkuin ne suurimmalla osalla jousella metsästäjistä jäävät — suurin osumien epätarkkuuteen vaikuttava tekijä löytyy yleensä jänteen takaa.
Kun tekee valintaa eripainoisten nuoliaihioiden välillä on hyvä muistaa valinnan kahden ääripään edut ja haitat. Keveällä ja siten nopeammalla nuolella saavutetaan laakeampi lentorata. Sen etuna on mm. etäisyydenarvioinnissa tehtyjen virheiden “anteeksiantavuus”. Toisaalta, raskaampi, mutta hitaampi ja kaarevamman lentoradan tekevä nuoli on äänettömämpi laukaistaessa. Äänettömyyden etuja jousimetsästyksessä tuskin tarvitsee sen enempää alleviivata… Useimmiten jonkinlainen keskitien kulkeminen tässä asiassa on käytännössä paras vaihtoehto. Painoasioita mietittäessä on kuitenkin huomattava, että nuolen kokonaispainon tulisi olla ampujan vetojäykkyyteen suhteutettuna vähintään viisi grainia per pauna. Tätä kevyempiä nuolia käytettäessä monen jousivalmistajan takuu raukeaa, koska raja-arvoa kevyemmällä nuolella ampuminen alkaa lähestyä jousen tyhjänä laukaisua.
Eräässä viimeaikaisessa artikkelissa on sopivana kompromissina pidetty nuolta, jonka paino on 6,0-6,5 grainia per pauna. Tämä tarkoittaa hieman alle 400 grainin painoista nuolta 60-paunaisella jousella.
Nuoliaihion katkaisu
Nuoliaihion valinnan jälkeen putki pitää katkaista sopivan mittaiseksi. Sopiva katkaisukohta löytyy noin tuuma nuolihyllyn edestä. Mitä enemmän ylimääräistä pituutta nuolessa on, sitä painavampi nuolesta muodostuu. Ja sitä kaarevampi lentoradasta tulee. Ylimääräinen pituus on siis vain turhaa painoa. Majava- ja kalastusnuoleen kannattaa kuitenkin jättää tätä pitempi vara, koska nuolessa kiinni olevan narun on turvallisuussyistä hyvä lähteä jousen rungon, ja tietysti jousikäden sormien, edestä.
Nuolen oikea katkaisukohta on helpoin määrittää siten, että kaveri merkkaa kynällä nuoleen merkin samalla kun itse pidät jousta vireessä. Itsestään selvää lienee, että kaveri ei saa tätä tehtäessä missään tapauksessa seisoa nuolen edessä…
Siinä missä alumiinisen nuoliputken voi katkaista pienellä vesijohtoputken leikkurilla, vaatii hiilikuituaihion katkaisu leikkuria, joka pyörittää terää tuhansia kierroksia minuutissa. Valmistajakohtaiset suositukset eroavat hieman toisistaan, mutta 5000-8000 kierrosta/min on turvallinen valinta. Hiilikuitunuolille tarkoitetut leikkurit ovat melko arvokkaita, joten usemmille paras ratkaisu on pyytää aihioiden myyjää katkaisemaan nuolet oikeaan mittaansa ostohetkellä. Katkaisua varten nuoliputken mitta ilmoitetaan yleensä nokin pohjasta nuoliputken toisen pään reunaan mitattuna.
Hiilikuituisten nuoliaihioiden katkaisinten tiimoilla on tällä hetkellä olemassa markkinarako. Joku käsistään kätevä henkilö voisi kehitellä kotinikkarien nurkissa pölyttyvien Dremelien lisälaitteeksi riittävän pienikokoisen, mielellään liikuteltavan – ja tietysti edullisen – nuolenkatkaisimen. Sillä patentilla saattaisi amerikan mantereellakin tehdä jonkin verran rahaa, mene ja tiedä. Itsekin olisin laitteesta hetimiten kiinnostunut.
Oli aihion katkaisun tehnyt alan ammattilainen tai metsästäjä itse, tärkeintä on tarkistaa leikkuupinnan ehjyys ja suoruus. Suoruuden tarkistaminen (ja tarpeen mukaan korjaaminen) on tärkeää siksi, että sillä varmistetaan kierreholkin ja sitä kautta leikkaavan terän asettuminen suoraan nuolen putken kanssa. Tässä työvaiheessa tehdyt virheet korostuvat etenkin isompien, kiinteäteräisten metsästyskärkien ja pitempien ampumamatkojen kohdalla.
Itse tarkistan molempien päiden katkaisupintojen suoruuden G5 Outdoorsin A.S.D. -työkalulla, jolla käytännössä hiotaan leikkauspinnat käsin pyörittämällä suoriksi ja tasaisiksi. Mikäli leikkauspinta on ollut katkaisun jäljiltä vähänkään vino, tämän käsittelyn jälkeen asia on hoidossa.
Nokin asentaminen
Useimpiin hiilikuituisiin ja alumiinisiin nuoliaihioihin nokki vain painetaan paikalleen. Tällä saavutetaan liimattaviin nokkeihin nähden se etu, että nokin asentoa voidaan tarvittaessa vaihtaa sulitukseen nähden haettaessa optimaalista nuolihyllyn ohitusta. Joissakin nuoliaihioissa käytetään erillistä nokkiadapteria, mutta nämä ovat selkeä vähemmistö, ja siksi ohitan ne tässä vain maininnalla.
Nokin tulisi olla paikalleen painettuna sen verran jäykkä, että se ei tahattomasti kierry eri asentoon, kuin mitä olet sen halunnut asettaa. Mikäli hiilikuitunuolessa nokki alkaa pyöriä tai tuntua muuten löysemmin putkessa kiinni olevalta, kannattaa hetimiten tarkistaa nuoliputken kunto. Useimmiten kyse ei ole nokin varren kulumisesta johtuvasta löystymisestä, vaan nuoliputken halkeamisesta nuolen perästä.
Aihion puhdistaminen
Kun nuoliaihio on nyt ampujalle oikean mittainen, katkaisukohdat varmasti suorat ja nokki paikallaan, voidaan siirtyä sulkien kiinnittämiseen.
Nuoliaihio kannattaa ehdottomasti puhdistaa sulituksen kohdalta, koska varastoinnin, kuljetuksen ja käsittelyn aikana aihion pintaan on saattanut jäädä epäpuhtauksia, jotka voivat heikentää sulkien liimausta.
Alumiininuolien puhdistukseen olen käyttänyt asetonia, mutta hiilikuituaihioiden puhdistukseen kyseinen aine on ehdottomasti kielletty, koska se haurastuttaa hiilikuituaihion rakennetta. Hyvä valinta hiilikuituisille aihioille on mm. apteekista saatava isopropyylialkoholi.
Aihion puhdistaminen pitää suorittaa hyvin tuuletetussa tilassa, koska molemmat mainitut aineet ovat erittäin nopeasti haihtuvia ja haitallisia hengitettyinä. Kädet on lisäksi hyvä suojata soveltuvilla hansikkailla.
Sulitus
Sulitusmateriaalin valinta riippuu lähinnä jousityypistä ja ampujan henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Luonnonsulka (feather) on ainoa oikea valinta perinteisiin jousiin, koska hyllyltä tai käden päältä ammuttaessa ei nuolen ohitusta saada mitenkään täysin puhtaaksi. Kun sulitus sitten ammuttaessa osuu väistämättä hieman joko hyllyyn tai käteen, antaa luonnonsulka periksi eikä vaikuta häiritsevästi nuolen lentoon. Luonnonsulituksella varustettu nuoli on myös useimpien silmään esteettisesti erittäin kaunis. Ehkä hieman epäortodoksisesti käytänkin sellaista sulitusta (puunuolen pintakuvion kaltaisesti viimeistellyissä) hiilikuitunuolissa, joita ammun vastakaarijousellani.
Erilliseltä nuolihyllyltä ja etenkin laukaisulaitteella ammuttaessa sulitusmateriaalin valinta on puhtaasti makuasia. Kaikki materiaalit saa yleensä toimimaan puhtaasti. Hyvä saatavuus, materiaalin kestävyys sekä etenkin sulan käyttäytyminen sateessa ovat vieneet suurimman osan ampujista muovisten sulkien (vane) suuntaan.
Muovisulkien rintamalla suuntaus on ollut pitemmästä ja pehmeämmästä sulasta lyhyempään ja kovempaan materiaaliin. Kun ennen alle 4” sulat olivat kilpa-ampujien käytössä, nykyiset metsästykseen tarkoitetut sulat voivat olla jopa alle 2” pitkiä. Vai pitäisikö sanoa lyhyitä? Bohning Blazer-sulka aurasi tätä latua tehokkaasti ja perässähiihtäjiä on riittänyt. Itse olen positiivisesti hämmästynyt siitä, miten hyvin lyhyt sulka toimii ja miten mekaanisesti kestävä se voi olla luonnonsulkaan ja pitempään, joustavaan muovisulkaan verrattuna.
Sulitusmateriaalin valinnan jälkeen tärkeä muistettava asia metsästysnuolta tehtäessä on se, että sulat on liimattava pieneen kulmaan nuoliputkeen nähden. Kulmaan liimattu sulka saa nuolen pyörimään ja tämä taas tasaa nuolen lentoa. Ns. suoran sulituksen voi jättää kilpa-ampujia varten.
Muovisten sulkien pohjat on nykyään käsitelty valmiiksi niin, ettei niitä tarvitse erikseen puhdistaa. Jotkut valmistajat jopa kieltävät puhdistamisen.
Nuoleen liimataan yleensä kolme sulkaa, 120 asteen välein. Myös muunlaisia, harvinaisempia sulituksia esiintyy, mutta ohitan ne tässä jutussa kokonaan.
Sulituksen voi lisäksi tehdä joko oikea- tai vasenkätisesti, tarkoittaen sitä, mihin suuntaan nuolen perästä katsottuna sulka lähteen kiertämään. Luonnonsulassa tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, kumman puolen siiven sulista nuoleen tarkoitettu sulka on valmistettu. Luonnonsulkaa käytettäessä sulituslaitteen kamman kätisyys pitää valita sulan kätisyyden mukaan. Ammunnan kannalta ei ole merkitystä kumpaan suuntaan sulat kiertyvät.
Sulan liimausetäisyys nuolen perästä on lähinnä makuasia. Periaatteessa sulat korjaavat lentoa sitä paremmin mitä taaempana ne ovat. Toisaalta, mikäli sulka tuntuu suupielessä häiritsevältä ankkuroitaessa voi sulan liimata seuraavissa nuolissa hieman eteenpäin.
Jotta nuolen jokaisen sulan liimauskulmasta tulisi keskenään samanlainen ja ne asettuisivat tasan ympäri nuoliputkea, käytetään sulituslaitteita. Laitteiden erilaiset mallit eroavat toisistaa lähinnä materiaaliensa ja säätömahdollisuuksiensa puolesta. Edullisemmat sulituslaitteet on yleensä valmistettu muovista, kalliimmat erilaisista metalleista, kuten alumiinista. Kun suurimmalla osalla laitteista asennetaan vain yksi sulka nuoleen kerrallaan, on olemassa myös laitteita, joilla voidaan asentaa kaikki kolme sulkaa nuoleen kerralla. Lisäksi on olemassa ‘sarjatuotantomalleja’, jossa voidaan työstää samaan aikaan useampaa nuolta, yksi sulka kerrallaan per nuoli. Kuvassa esimerkkeinä Bitzenburgerin klassikkomalli sekä Arizona EZ Fletcher.
Perusidea kaikkia sulituslaitteita käytettäessä on sama. Jos laite on säädettävä, sulituslaitteen kampa säädetään kohdistumaan nuoliputken sivusuunnassa sopivaan kohtaan. Eripaksuisia nuoliaihioita käytettäessä kamman säätö on yleensä tarpeen. Useimmiten on joka tapauksessa hyvä tarkistaa sulan alku- ja loppupään asettuminen keskelle nuoliputkea erikseen ennen sulkin liimaamisen aloittamista. Tämä tehdään helpoimmin asettamalla nuoliputki laitteeseen ja sulka kampaan ilman liimaa.
Liimaa levitetään kammassa olevaan sulan kantaan (tai sulkien kantoihin, jos käytössä on kolme sulkaa yhtäaikaisesti liimaava laite) ja sulka tai sulat painetaan tiiviisti päin nuoliputkea, joka oli tältä kohtaa puhdistettu hetki sitten. Annetaan kuivua liiman ohjeessa määritelty aika ja irroitetaan kampa. Yksi sulka kerrallaan asentavissa laitteissa kierretään sen jälkeen nuolta 120 astetta ja toistetaan operaatio, kaksi kertaa. Nuoli on tämän jälkeen sulitettu.Tapaan vielä lisätä pienet tipat liimaa putkelle kunkin sulan kärkeen ja perään. Varmuuden vuoksi ‘uitan’ myös liimaa sulan kannan sivusta, mikäli alunperin liimaa ei ole ollut tarpeeksi ja reunat näyttävät olevan vähänkään irrallaan.
Liimoja on tähän tarkoitukseen saatavissa niin sulkien valmistajien merkkisinä kuin tuttuina merkkeinäkin marketin hyllyltä. Itse olen käyttänyt onnistuneesti tavallista pikaliimaa hiilikuituaihioiden ja muovisulkien kanssa ilman ongelmia. Asiantunteva jousikaupan henkilöstö osaa neuvoa oikean liiman valinnassa.
Kierreholkki
Metsästysnuoli on enää kierreholkin kiinnitystä vaille valmis. Tässäkään työvaiheessa ei kannata hutiloida, koska kiire saattaa kostautua käytännössä pilalle menneenä metsästysnuolena.Holkin kiinnityksessä kannattaa muistaa kaksi erittäin tärkeää asiaa. Ensimmäiseksi se, että holkki liimataan täysin suoraan. Ja toiseksi se, että sen pitää myös liimauksen jälkeen olla täysin suorassa. Vinoon liimattu kierreholkki pilaa metsästysnuolen siksi, että siihen kierretty leikkaava terä tulee aivan varmasti ohjaamaan nuolta omille teilleen. Virheellisen holkin kiinnityksen voi korjata alumiininuolessa, mikäli kiinnitys on tehty hartsilla. Nuoliputken päätä kuumentamalla hartsi sulaa ja holkin asentoa voi muuttaa. Hiilikuituisen aihion kanssa on kuitenkin käytettävä liimaa, jolloin korjaaminen jälkikäteen ei enää onnistu.
Itse käytän kierreholkin liimaamiseen 24 tuntia kuivuvaa kaksikomponenttiliimaa. Tästä saa kaksi merkittävää etua. Liimaus on kuivuttuaan erittäin pysyvä, mutta toisaalta pienen virheen pystyy korjaamaan vielä jonkin aikaa liimaamisen jälkeen.Teen tämän työvaiheen seuraavasti. Karhennan nuoliaihion sisäpinnan hiekkapaperilla, jolloin liima tulee tarttumaan siihen paremmin. Puhdistan putken sisäpinnan puhdistusaineeseen kostutetulla pumpulipuikolla. Sekoitan kaksikomponenttiliiman. Liitän kierreholkin pisimpään talosta löytyvään suorarunkoiseen metsästyskärkeen. Levitän liimaa tasaisen kerroksen kierreholkin ulkopinnalle. Työnnän kierreholkin nuoliputken sisään pyörittävin liikkein, jolloin liima levittyy tasaisemmin putken sisäpintaan.
Asetan tämän jälkeen nuolen spinnerille (kuvassa Pine Ridge Archeryn Arrow Inspector) ja pyöräytän nuolta, jolloin pitkän metsästyskärjen terän vipatus paljastaa mahdollinen asentovirheen. Mikäli virhettä ilmenee, painan kevyesti metsästyskärjen rungosta korjausta vaativaan suuntaan ja pyöräytän uudestaan. Kun virhettä ei enää esiinny, siirrän nuolen kuivumaan ja siirryn seuraavan aihion kimppuun.
Toistan suoruuden tarkistuksen jokaiselle nuolelle noin tunnin kuluttua. Useimmiten alkuperäinen korjausliike on auttanut, mutta joskus on tarvetta korjata holkin asentoa toinenkin kerta. Hitaan kaksikomponenttiliiman kanssa korjauksen ehtii vielä tekemään.
Valmista!
Riittävän kuivumisajan jälkeen nuoli on valmis ammuttavaksi. Onnea lentoon!
© 2006, Ari Kontiainen (teksti ja kuvat)
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jäkkärä-lehden numerossa 3/2006.
