Kun nuolet osuvat eri paikkaan kuin aikaisemmin on taljajousella metsästävällä suuri kiusaus alkaa säätää jousta ’parempaan tikkiin’. Entäpä jos säädettävää onkin itse ampujassa?
Huonot osumat on jotenkin helpompaa selittää itselleen välinevikana, jousi vain ei kerta kaikkiaan ole säädöissä. Todellisuudessa useinkaan vika ei ole jousessa, vaan jousta pitelevässä ampujassa.
Ennen kuin kaivat pakista kuusiokoloavainsarjan ja säädät jousta, voisit ensin miettiä, teetkö kaiken samalla tavalla ampuessasi kuin ennenkin.
Jousi ja kahva
Onko jousi kallellaan kun se on vireessä? Jos näin on, nuolet lentävät eri paikkaan kuin silloin, kun jousi on suorassa. Nykyään useissa tähtäimissä on vesivaaka varmistamassa jousen suorassa pysymistä, joka ei varmasti ole huono asia.
Entäpä ote kahvasta – onko se samanlainen joka kerta? Otteen kahvasta tulisi olla sellainen, että jousta vireeseen vedettäessä käden asento kahvalla ei muutu. Jos käsi vääntää kahvaa tai kahva on sen muotoinen, että jousen runko vääntyy vedossa jompaan kumpaan suuntaan, on ongelmia tiedossa.
Nuolet lentävät sivulta ohi? Tämä voi korostua leikkaavilla kärjillä ammuttaessa. Koska kämmeniä on erilaisia, niin otteita kahvastakin on erilaisia. Itselläni toimii ote, jossa on ’kova kovaa vasten’ eli kämmenen luut ovat kahvaa vasten. Tällöin kämmenen ’läskit’ eivät rullaannu kahvan välissä ja aiheuta jännitystä otteeseen.
Jos ammut avonaisella otteella, tarkkaile miten kätesi nappaa kahvasta kiinni nuolen lähtiessä. Voit lisätä kahvaan remmin rauhoittamaan mieltäsi kalliin jousesi pudottamisen pelolta. Keskity käden asentoon, koska se on suurin virheiden aiheuttaja.
Ankkurointi
Jousen ollessa vireessä pitää vetokäden tulla aivan samaan paikkaan joka kerta. Onko näkymä jännediopterin läpi oikeanlainen. Näyttääkö rengas soikealta? Jos niin on, se pitää korjata siten, että näkymä on pyöreä.
Entäpä onko rengas samalla korkeudella kuin eilen? Ankkurikäsi on voinut liikkua kasvoilla korkeussuunnassa. Jänne voi olla suupielessä tiukasti harjoiteltaessa ja oikeassa riistatilanteessa se on löyhästi kiinni suupielessä tai jopa kasvoista irti. Tällöin tuloksena on ohilaukaus tai pahimmassa tapauksessa haavakko.
On hyvin yleistä, että ihminen jännittävässä tilanteessa tekee asioita toisin kuin normaalisti. Sen takia
kannattaa opetella sellainen ankkurointityyli, jonka muistaa tehdä samalla lailla siinä stressaavassa riistatilanteessakin.
Yksinkertainen tapa, jolla voi tarkistaa ankkuroinnin tarkkuuden, tapahtuu siten, että vetää jousen vireeseen silmät kiinni. Kun silmät avaa, on näkymän oltava juuri oikeanlainen. Tätä kannattaa tehdä aika ajoin.
Tämä menetelmä ei tietenkään toimi, jos peep-rengas tai nokinpaikka on liikkunut jänteellä. Tämän vuoksi kannattaa mitata nokinpaikat ja peepin paikka jänteellä ja merkitä mitat muistiin. Tämä siitäkin syystä, että koko keskipunos on voinut liikkua jos se on punottu löyhästi. Lisäksi voit kiinnittää huulimerkin jänteelle, jolloin sinulla on yksi varmistuspaikka oikealle ankkuroinnille.
Jos metsästät talvella, voivat paksut takkien kaulukset haitata ankkurointia ja jänteen vapaata liikettä. Ota tämä asia huomioon ankkuroinnissasi.
Muista kiristää tähtäinten ja nuolihyllyn ruuvit aika ajoin. Näin varmistat kaluston ’tikissä’ pysymisen.
Tämän jutun ajatus on se, että jos nuolet eivät lennä sinne minne pitäisi, niin voi olla parasta tarkistaa omaa ampumista ennen kuin aloittaa jousen säätämisen. Yllättävän usein leikkurit ja taulukärjet lentävät samaan paikkaan kun vain ampuja hoitaa oman osansa.
© 2009, Marko Peltoniemi
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jäkkärä-lehden numerossa 4/2008.
