Julkaistu

Ajatuksia nuolihyllyn valinnasta

Hankkiessani reilu vuosi sitten nuolihyllyä käytössäni olevaan taljajouseen tutkin aihetta hieman tavallista tarkemmin. Päätös hyllyn merkistä ja mallista ei ollut erityisen helppo, vaihtoehtoja kun on saatavilla todella runsaasti.

 
Olen vuosien varrella ampunut ainakin kolmella erilaisella alaspäin joustavalla hyllyllä (Cobra, NAP, DMI), neljällä erilaisella ”full capture” -hyllyllä (2 x Vital Bow Gear, Hostage, Whisker Bisquit) sekä kahdella alta putoavalla nuolihyllyllä (Schaffer ja DMI). Lehti- ja nettiartikkeleista sekä radalla ja metsästysreissuilla kavereiden jousista monenlaiset muutkin hyllyt ovat tulleet vähintäänkin päällisin puolin tutuiksi.

Vaatimukset

Käytän jousta pääosin metsästykseen, jota koirattomana teen sekä passittamalla että hiippailemalla. Tähänastisen kokemuksen perusteella olin jo etukäteen päättänyt hankkia tarkoitukseen hyvän altaputoavan nuolihyllyn.

Tunnetusti hieman härvelihulluna tämän hankittavan laitteen tuli mielessäni täyttää mahdollisimman hyvin seuraavat vaatimukset:

  1. Hyllyn pitää pudota onnistuneesti nopeimpienkin jousien lähettämien nuolten ja niiden sulkien tieltä. Käyttöjouseni on Hoyt Katera, jonka ”mainosnopeus” on 330 fps. Ei markkinoiden nopeimpia, mutta sieltä nopeammasta päästä. Ensimmäinen altaputoava hyllyni otti väkisinkin kontaktia korkeampiprofiilisiin Blazer-sulkiin, riippumatta siitä miten hyllyä sääti. Matalampiprofiilinen sulka olisi ehkä ohittanut hyllyn paremmin, mutten ollut valmis vaihtamaan sulitusta.
  2. Hylly ei kuitenkaan saa pudota nuolen alta pois liian aikaisin, vaan sen pitää tukea nuolta riittävän kauan, jotta nuoli ehtii saada nopeutta ja vähän vakauttaa lentoansa. Parasta ehkä olisi, jos hylly putoaisi pois tieltä juuri ennen kuin sulat saapuvat kohdalle.
  3. Hylly ei saa pompata takaisin ylöspäin alas läpsähdettyään ja siten aiheuttaa kontaktia nuoleen/sulkiin. Verkosta löytyy useita videoita, joissa joidenkin hyllyjen haarukoiden pomppaus näkyy erittäin selvästi.
  4. Hyllyä mahdollisesti liikuttava naru ei saa jännitettäessä vetää kaapelia sivuun eikä siten vaikuttaa pyörien synkronointiin. Tämä vaatimus on varmasti ns. hifistelyä, mutta näin itse asiaa fundeerasin. Halusin siksi, että hyllyn toimintaan liittyvä naru kiinnittyy muualle kuin kaapeliin.

Näiden vaatimusten lisäksi:

  1. Hylly ei tietenkään saa olla mekaanisesti heiveröinen. Jousi kulkee joskus auton perällä tai saattaa muutenkin saada reissussa kolhuja. Etenkin hyllyt, joissa on heppoisen oloisia muoviosia tai joissa on hentoisen oloinen akseli, ovat siksi ulkona minun laskuistani.
  2. Hylly tai nuoli eivät saa pitää ylimääräistä ääntä viritettäessä ja/tai laukaistaessa. Välineiden hiljaisuus on tärkeä ominaisuus jousella metsästettäessä.
  3. Nuolen on syytä pysyä hyllyllä myös metsästäjän liikkuessa. Monessa hyllyssä rakenne estää nuolta putoamasta hyllyltä vaikka jousta esim. säilyttäisi passissa vaakatasossa.
  4. Viimeiseksi tietenkin hyllyn tulee olla helposti säädettävä ja säätöjen pitää pysyä paikallaan luotettavasti. Mikrosäädöt olisivat ihanne, mutta niitäpä ei usein metsästyshyllyistä löydy.

Niinpä – monta on vaatimusta hyvälle hyllylle…

Vaihtoehdot

Tein tutkimusta, kuinkas muutenkaan, surffaillen internetin ihmeellisessä maailmassa. ”Lyhyt lista”, josta lopulta lähdin nuolihyllyä valitsemaan näytti seuraavanlaiselta:

Valinta

Sain omille pohdinnoilleni vahvistusta keskusteluissa Rajajousen Karjalaisen Jorman sekä pitkäaikaisen jousikollegan, Kylmän Juhan, kanssa. Heillä on molemmilla paitsi pitkä kokemus erilaisista varusteista, myös hyvää näkemystä siitä, mikä toimii käytännössä ja mikä vain teoriassa. Omat loppupäätelmäni olivat seuraavanlaiset:

QAD pitää rakenteensa vuoksi nuolen hyvin hyllyllä, mutta tämän härvelin hylkäsin sen vuoksi, että sen mekanismi on piilossa enkä täysin ymmärrä miten se toimii. Samoin peukalolla nostettava haarukka tuntui erikoiselta ratkaisulta, vaikka voi olla käytössä käteväkin. Samantyyppistä peukalolla auttamista oli käyttämissäni Vital BowGearin hyllyissä, jotka ovat siirtyneet varahyllyiksi jo jokin aika sitten.
Ripcordia en jouseeni huolinut sen vuoksi, että naru on kiinni kaapelissa, vaikka kaapeliin tuleva palikka onkin varmasti koko verrokkiporukan kätevin. Niin QAD:ssa kuin Ripcordissa myös hyllyn haarukan akseli vaikuttaa pitkältä ja ohuelta – miten se kestää kovempaa menoa?

G5:n mallissa ollaan myös narulla kaapeleissa kiinni. Tämän lisäksi nuoli voi pudota hyllyltä jousta kallistettaessa. Eipä siksi kelvannut sekään, vaikka siinä oli koko porukan edistyneimmät säätömahdollisuudet.

LimbDriver putosi loppusuoralla kelkasta siksi, että siinä ei nuoli voi pysyä luotettavasti jousta käänneltäessä. Tauluammuntaan voi olla hyväkin peli, mutta omaan metsästyskäyttöön en sitä kelpuuta.
Näin ollen sillä hetkellä markkinoilla olevista jäljelle jäi Trophy Takerin Smackdown FC. Se on kokonaan metallinen, tukeva ja hiljainen nuolihylly, josta ei nuoli putoa ympäröivän renkaan takia pois. Hyllyn haarukka lävähtää alas lapaan kiinnitetyn narun avulla. Haarukka tukee nuolta pitkään, ehtii pois edestä hyvin, eikä taatusti pompi takaisin. Jos jotain lisää hyllyltä toivoisi, niin mikrosäätöjä.

Smackdown on ollut käytössä ostohetkestä asti ja on pelannut odotetulla tavalla, erinomaisesti. Olen matkan varrella tuunannut hyllyä kahdessa asiassa. Lyhensin hyllyn suojakaarta puoli senttiä vasemmalta, jotta nuolen voi pujottaa paikalleen isorenkaistakin tähtäintä käytettäessä. Sen lisäksi viilasin jousen lapaan kiinnitettävän palikan reiän reunaa pyöreämmäksi, koska se söi narua varsin ahnaasti. Näillä pienillä operaatioilla olen ollut hyllyyn täysin tyytyväinen.

Jos tällä hetkellä olisin ostomielellä, niin loppumetreillä olisivat luultavasti kahden valmistajan uudet mallit, Limbdriver PRO-V ja Trophy Taker Smackdown Pro. Trophy Takerissa on pieniä parannuksia entisestäänkin jo hyvään tuotteeseen ja Limbdriverissa on otettu kutakuinkin aivan uudenlainen näkökulma koko haarukkaan.

Tuotteet kehittyvät ja pitävät härvelihullun elämän jatkossakin mielenkiintoisena!

teksti: Ari Kontiainen
kuvat: laitevalmistajat

 
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jäkkärä-lehden numerossa 1/2012.