Jos pari artikkelia sitten kirjoitimme jousella metsästyksen perusasioista ja liikkeelle lähtemisestä, niin nyt hypätään kerralla syvempään päähän. Jopa niin syvään, että useimmat lajin harrastajat jättävät tämän askareen ammattilaisten hoidettavaksi. Ja hyvä niin.
Taustaa
Useimmat nykyaikaiset taljaljouset ovat lähtökohdaltaan ’toispuoleisia’ ja niissä on yksi kaapelinohjain, joka tehtävä on pitää kaapelit erillään jänteestä ja poissa nuolen iskulinjalta. Vetäessään kaapeleita sivulle kaapelinohjain tai siinä liikkuva luisti tulee aiheuttaneeksi epäkeskopyöriin (tai tuttavallisemmin ’cameihin’) sivusuuntaisia voimia, jotka kallistavat pyöriä kaapeliohjaimen suuntaan. Nelilapaisten taljajousien kapoiset lavat taipuvat ja kiertyvät myös hieman helpommin kuin kahdella leveämmällä lavalla varustettujen jousten lavat. Erikokoisilla kehillä varustetut epäkeskopyörät aiheuttavat lisäksi epätasaista kuormitusta, joka voi saada aikaiseksi myös jousen rungon kiertymistä.
Moni valmistaja on näiden haittojen minimoimiseksi suunnitellut kaapelinohjaimen joustavaksi tai sen muodon sellaiseksi, että sivuttain suuntautuvan vedon haitta minimoituu. Jotkut valmistajat ovat pyrkineet suunnittelemaan epäkeskopyörät niin, että kaapeli asettuukin pyörän keskelle vähentäen vääntämistä. Ja joillakin valmistajilla on läpiammuttavia runkoja, jotka jäykistävät jousen rakennetta. Mitkään näistä ratkaisuista eivät kuitenkaan poista ongelman ydintä. Vain sellaisissa taljajousissa, jotka ovat kaapelien ohjaamisen suhteen täysin symmetrisiä (lue: kaksi kaapelinohjainta, yksi jänteen molemmin puolin) tai joissa kaapelit ja jänteet eivät kulje vierekkäin (esim. markkinoilta poistuneen Bladerunner Archeryn jousien design) tämä ongelma on kokonaan eliminoitu.
Koska tyypillinen taljajousi ei tuon valmistajissa sitkeässä pysyvän suunnitteluperiaatteen vuoksi ole symmetrinen pysty- ja sivusuunnassa, ei nuoli voi lähteä liikkeelle siten, että jänne viskaisi sen matkaan täysin puhtaasti. Siksi silloinkin kun nuoli on pystysuunnassa täysin oikealla korkeudella ja nuolen pituus ja taipuma sopivat kyseiselle jouselle, nuoli saattaa aloittaa matkansa perä hieman vasemmalla tai oikealla.
Uskon, että valmistajien ujous lähteä kokonaan poistamaan ongelmaa johtuu monesta syystä. Kuluttajien, meidän jousella ampuvien ja metsästävien, on helpompaa ostaa saman näköisiä jousia kuin aina ennenkin – laumakäyttäytymisen takia erilaisuus huolestuttaa. Läpiammuttavan rungon ja kahden kaapelinohjaimen käyttö pakottaisi pujottamaan nuolen eri tavalla jänteelle kuin mihin olemme tottuneet. Se voi vaikuttaa haastavalta, vaikka todellisuudessa ei sitä olisikaan. Jos erilainen design tarkoittaisi joidenkin ominaisuuksien, kuten vaikkapa nuolen lähtönopeuden suhteen kompromissin tekemistä, niin emme ole siihen valmiita, vaikka sillä ei olisi mitään käytännön merkitystä meille. Ja vielä, koska suuri osa jousella metsästäjistä ampuu verrattain lyhyiltä etäisyyksiltä ja käyttää mekaanisia leikkaavia teriä, jotka ohjaavat nuolta lennon aikana vähemmän kuin kiinteillä terillä varustetut, ei ongelma näyttäydy kaikille ollenkaan. Toiselta suunnalta katsottuna juuri mekaanisten kärkien kehittyminen (ja niiden aktiivinen suositteleminen) on antanut valmistajille lisäaikaa juurisyyn kitkemiselle.
Tyypilliset kotikonstit
Jousen hienosäätöjen tarve nousee esille yleensä silloin kun tarkistetaan taulukärkisen ja metsästyskärkisen nuolen osumia taulussa – kuten jokainen vastuullinen jousella metsästäjä tekee ennen jahtiin lähtemistä, eikö totta?
Mikäli näiden nuolien osumapisteet ovat verrattain lähellä toisiaan niiltä etäisyyksiltä, jotka metsästäjä on päättänyt itselleen asettaa mahdollisiksi riistatilanteissa voi moni päätyä siihen, että siirtää tähtäimiä hieman siten, että ne vastaavat metsästyskärkisten nuolien osumapisteitä. Metsästäjä tekee samalla päätöksen hyväksyä sen, että säädöt eivät ole täysin kohdallaan ja ikäänkuin kiertää tuon säätötarpeen.
Jos taas osumapisteet ovat hieman kauempana toisistaan etenkin etäisyyksillä, joilla metsästäjä aikoo riistatilanteita hyödyntää, on ensimmäinen resepti pyrkiä korjaamaan tilannetta siirtämällä nokinpaikkaa tai hyllyä ylä-ala-suunnassa sekä hyllyä vasemmalle tai oikealle. Sellainen korjaus ei kuitenkaan valitettavasti aina toimi. Joissakin jousissa hienosäätämistä voidaan tehdä lisäksi kiertämällä haarakaapelin toista haaraa esimerkiksi puoli kierrosta kerrallaan, jolloin tullaan kallistaneeksi epäkeskopyörää haluttuun suuntaan ja vaikutettua siihen, miten jänne sijoittuu sivusuunnassa takaa katsottuna. Tällaisella operaatiolla saadaan monesti virhe korjattua ja taulu- ja metsästyskärkinen nuoli samaan kasaan taulussa. Tämäntyyppiset säätötavat on käyty läpi tarkemmin Juha Kylmän perusteellisessa Jousimetsästys -kirjassa.
Mutta valitettavasti kaikissa jousissa ei hyllyn säätäminen auta eikä haarakaapeliakaan ole, jolloin edessä on viimeinen konsti, shimmaaminen.
Shimmaus – ja miten se tehdään
Shimmaaminen tarkoittaa epäkeskopyörän siirtämistä sivusuunnassa lapojen päässä olevilla akseleilla, jolloin lavan taipumat muuttuvat ja epäkeskopyörä nojaa jompaan kumpaan suuntaan siirtäen jännettä takaapäin katsottuna hieman vasemmalle tai oikealle.
Alkutilannetta voidaan tarkastella esimerkiksi paperitestillä. Peukalosääntö on, että jos paperitestiä ammuttaessa perä repäisee vasemmalle, on epäkeskopyörää siirrettävä hieman vasemmalle – ja tietenkin vastaavasti oikealle, jos repeämä on oikealla. Hyvä on kuitenkin muistaa, että täydellinen ’mersunmerkki’ paperissa ei välttämättä takaa hyvää nuolen lentoa, vaan se pitää tarkistaa ampumalla taulu- ja metsästyskärjillä. Paperitestin sijaan nuolen lähdön virhe voidaan nähdä myös ammuttaessa sulatonta nuolta, mutta tällöin tulee ampua todella läheltä isoa pakkaa! Metrin päästä ammuttaessa virhe on yleensä jo selvästi nähtävissä.
Tyypillisesti oikeakätisellä taljajousella ampujat joutuvat shimmaamaan caminsa lähemmäs vasenta lapaa, koska jousen runko ja kaapeliohjain on oikealla puolella.
Shimmaamiseen tarvitset kunnollisen jousiprässin. Etenkin nykyaikaisten taljajousien, joiden lavat kääntyvät yli vaakatason, prässäämisen suhteen on aivan välttämätöntä selvittää millaisella jousiprässeillä temppu on turvallista suorittaa. Jos sinulla ei ole käytössäsi tarkoitukseen sopivaa prässiä ehdotan, että jätät tämän operaation ammattilaiselle, jolla tällaiset laitteet on.
Aloitat shimmausoperaation irrottamalla cameilta vetostopparit, laittamalla jousen prässiin, irrottamalla jänteet ja kaapelin epäkeskopyöriltä ja löysäämällä prässin. Hyvä idea on ottaa etukäteen kännykällä kuvat siitä, miten ’narut’ on epäkeskopyörälle asennettu ja kiinnittää kaapelit ja jänne nippusiteillä heti pyörältä irrottamisen jousen runkoon, jolloin tiedät, että niissä säilyvät samat kierrokset kuin ennen operaatiota.
Kun olet saanut lavat irti, voit irrottaa akselin toisesta päästä lukkoprikan, jolloin saat epäkeskopyörän sekä sen ja lapojen välissä olevat prikat pois. Ei ole huono idea ottaa lähtötilanteesta kuvaa ennen purkamista. Siirtämällä prikkaa tai prikkoja epäkeskon puolelta toiselle saat muutettua epäkeson asemaa akselilla. Eli silloin sinä … shimmaat.
Tämän jälkeen kokoat paketin päinvastaisessa järjestyksessä. Muista taas varovaisuus, ettei jousi pääse luiskahtamaan kesken operaation pois prässistä. Varmista huolella jänteiden ja kaapelien sijainti alkuperäisillä paikoillaan ennen prässin avaamista. Lopuksi testaat lopputuloksen ampumalla – ja toistat operaation tarvittaessa.
Vielä jokunen lisäohje
Shimmausta kannattaa tehdä vähän eli yksi prikka kerrallaan, koska pieneltäkin vaikuttavalla camin siirtymällä voi olla yllättävän suuri vaikutus. Prosessi on hieman aikaavievä, mutta työn lopputulos, hyvin lentävä nuoli, saattaa hyvinkin tuntua kulutetun ajan arvoiselta. Huomaa, että joskus pelkkä yläcamin shimmaus riittää.
Shimmaukseen käytettäviä prikkoja eli shimmejä voi ostaa myös erikseen alan erikoisliikkeistä. Toki tarkoitukseen sopivia prikkoja voi löytyä lähempääkin. Joka tapauksessa, asiaan vihkiytyneet voivat tuunata joustaan eripaksuisten shimmien avulla todella pikkutarkasti.
Shimmausoperaation voi teoriassa tehdä myös silloin kun jousi on kiinni prässissä, mutta se on lopulta paitsi haastavampaa, myös astetta vaarallisempaa. Haastavaksi sen tekee se, että todella harvassa prässissä lavat pysyvät täydellisesti paikallaan ja linjassa toisiinsa lähden, jolloin akselin irrottamisen jälkeen saatat olla ongelmissa. Samoin akselin, epäkeskon ja prikkojen kanssa puljaaminen jousen ollessa käytännössä täydessä vireessä edessäsi muistuttaa vaarallisuudeltaan pomminpurkajan tehtävää…
Turvallisia hetkiä shimmailujen parissa!
Teksti: Eetu Hell ja Ari Kontiainen
Kuvat: Ari Kontiainen
