Istumavaljaiden käytöstä kertovassa jutussa viitattiin yhdellä tikkaanpalasella (single stick, one stick) puuhun kapuamiseen. Millaisilla välineillä sellainen onnistuu parhaiten?
Tikas
Tikkaanpalasia löytyy eri valmistajilta moneen makuun. Siinä missä pisimmät ovat yli 50 cm mittaisia, lyhimmät voivat olla vain puolet siitä. Tikkaan rungon materiaali voi olla terästä, alumiinia tai hiilikuitua. Hinnatkin tietysti vaihtelevat, keveimpien ollessa tyypillisesti kalliimpia.
Tikkaanpalasissa kiinni olevissa askelmissa on eroja. Joissakin niitä on vain yksi, molemmin puolin putkea oleva askelma, kun toisissa voi olla kaksi kaksipuoleista tai sitten vaikka kolme vain toisella puolella runkoputkea sijaitsevaa askelmaa. Monissa malleissa askelmat ovat taivutettavissa kuljetuksen ajaksi tikkaan runkoputken suuntaisiksi.
Vasemmalla Muddy Outdoors Pro, johon on lisätty narutikkaat ja maastokuviollista teippiä runkoon. Oikealla jonkin verran tuunattu Shikar Mini Stick.
Rapulukko
Tikkaanpalasen kiinnittämiseksi puun kylkeen käytetään usein joko kapoisia valjashihnoja tai naruja. Omasta mielestäni ylivoimaisesti nopein ja vaivattomin väline köyden kiinnittämiseen ja irrottamiseen on kuitenkin purjehtijoille tuttu rapulukko (cam cleat). Kiinnitettäessä köysi vain vedetään tiukalle rapulukon hammastettujen epäkeskojen väliin – ja irrotettaessa narun saa suhteellisen kevyesti vetämällä pois.
Rapulukko on harvoissa tikkaanpalasissa vakiovarusteena, mutta jälkiasennus onnistuu vaivatta. Kun naruksi valitsee 4 tai 5 mm paksun, kaksinkertaisen eli koko matkaltaan sisäkkäin upotetun, tähän tarkoitukseen värkätyn dyneemaköyden, niin käytön helppous, ratkaisun keveys, toiminnan hiljaisuus ja materiaalin kestävyys ovat taattuja.
Muddy Pro:ssa rapulukko on vakiona, Shikariin taas on asennettu Harken 150 rapulukko jälkikäteen.
Lisäaskelmat
Yksittäinen ’tikku’ on lyhyt, joten ylöspäin etenemisen jouduttamiseksi kannattaa tikkaan alareunaan kiinnittää kahden tai kolmen askelman narutikkaat (multi step aider). Tällaisia valmistetaan mm. dyneemanyöristä tai tuuman levyisestä nailon- tai polypropyleenihihnasta.
Tällaiset narutikasmallit eroavat toisistaan lähinnä painossa, pakkautuvuudessa ja ylöspäin askeltamisen helppoudessa. Pelkästä narusta tehdyt tikkaat pakkautuvat pieneen kasaan, mutta kengän sovittaminen askelmaan voi olla haastavaa etenkin pimeässä (ja jo hieman passituksesta kangistuneena) laskeuduttaessa. Hihnasta tehty narutikas on usein helpompi kiivetä, etenkin jos askelman kohtaan on joko punottu paracordia tai pujotettu pätkä letkua, mutta tällaiset askelmat eivät tietenkään pakkaannu yhtä pieneen tilaan kuin naruserkkunsa.
Lisäaskelmia tehdessä tai tilattaessa kannattaa pitää mielessä se, että siinä missä kesävaatteissa mitattu ja koeteltu askelmien väli voi tuntua oikein sopivalta, talvella sama voi metsästyskamppeet päällä vaikuttaa aivan liian pitkältä. Älä siis ahnehdi nousun nopeutta, vaan valitse mieluummin konservatiivinen askelväli narutikkaisiin.
Kuvassa Muddy Pro:ssa kiinni dyneemanyöristä tehdyt kaksiportaiset narutikkaat, joissa on kumiletkun pätkä askelmissa. Shikarissa on kiinni putkimaisesta hihnasta tehdyt narutikkaat, joissa askelmien kohdalle putken sisään ujutettu putkea. Alimpana kiipeilijöiden käyttämät Black Diamond -merkkiset narutikkaat, jotka eivät tällä hetkellä ole kiinni missään tikkaassa.
Kannatinköysi
Tikkaanpalasen lisäksi kapuamiseen tarvitaan luonnollisesti valjaat ja niihin liitetty kannatinköysi (tether), jonka varassa ollaan koko ajan kiinni puunrungossa. Kannatinköysi on kiinni valjaissa joko sulkurenkaalla, jossa on prusik-solmulla kiinni kannatinköydessä – tai sitten käytetään sulkurengasta ja jonkinlaista nousu-/laskeutumislaitetta, jollainen mainittuna myös aikaisemmassa jutussa.
Kiipeämisetekniikka vaikuttaa useimmilla yhdellä ‘tikulla’ kapuajilla olevan lyhyesti seuraavanlainen. Ensin kiinnitetään kannatiköysi puun ympärille niin ylös kuin yletytään. Sen jälkeen laitetaan tikkaanpalanen puun kylkeen niin, että se jää köyden kiinnityskohdan alapuolelle. Noustaan askel kerrallaan tikkaanpalasen ylimmälle askelmalle. Siirretään kannatinköyttä niin korkealle kuin yletytään ja toistetaan aikaisemmat vaiheet. Sopivalla korkeudella ollaan tyypillisesti kahden tai kolmen toiston jälkeen, jolloin kiinnitetään puun kylkeen seisontataso (platform), hinataan jousi & mahdollinen reppu puun juurelta ylös ja aloitetaan passittaminen.
Mikäli valitussa puunrungossa on matkalla ohitettavia oksia, on ylöspäin kavuttaessa tarpeen käyttää erillistä turvaköyttä (lineman’s belt), jotta aina ollaan ainakin yhdellä köydellä kiinni puussa eikä missään vaiheessa synny putoamisen vaaraa.
Oheisessa kuvassa eräs mahdollinen kannatinköyden varustus, jossa köyden päässä on Petzl Delta Quick Link nousu-/laskeutumislaitteena Mad Rock Safeguard, joka kiinnittyy sulkurenkaalla istumavaljaiden siltaan (bridge).
Puusta laskeutuminen
Ylös siis mennään harkituin askelein narutikkailla varustetulla tikkaanpalasella ja kannatinköydellä. Entäpä puusta laskeutuminen? No, yhdellä tikkaalla ei käytännössä voi – tai ei ainakaan kannata – laskeutua samalla tapaa kuin mitä ylöspäin on kuljettu.
Siksi tarvitaan laskeutumisköysi ja -laite, joilla laskeutuminen käy verrattain vauhdikkaasti – ja etenkin turvallisesti. Useimmat one stickin’ -heimon jäsenet käyttävät yhtä ja samaa pitkää köyttä kannatin- (tether) ja laskeutumisköytenä (rappel rope). Tällaisen köyden kannattaa olla reilun mittainen, vaikkapa noin 12 metriä (40 ft), jolloin siinä on varaa paksumpaakin puuta varten. Kiipeämisen ja passittamisen aikana köyden ylijäämä on hyvä sulloa istumavaljaiden sivulla roikkuvaan pussiin (dump pouch).
Laskeutumislaitteena voi käyttää aikaisemmassa jutussa mainittua mekaanista laitetta tai vaikkapa kiipeilijöiden käyttämää kahdeksikkoa. Vaihtoehtoja löytyy useita, kun asiaan perehtyy – ja niin on syytä tehdäkin. Sekä ylöspäin että alaspäin liikuttaessa voi köydessä käyttää varmistuksena lisäksi autoblockiksi kutsuttua köysilaitetta.
Kuvassa vasemmalla Mad Rock Safeguard, Petzl HUIT figure eight sekä alimpana sulkurenkaassa kiinni oleva autoblock vielä lisäksi varmistamaan laskeutumista.
Alasvetoköysi
Kun on ensin päästy tällä metodilla puuhun, passiteltu siellä ja vieläpä päästy laskeutumaan alas puusta, on passituskorkeudella puun ympärillä oleva kannatin-/laskeutumisköysi saatava alas. Toivottavasti muistit kiinnittää alasvetoköyden siihen ennen laskeutumaan lähtemistäsi.
Monet käyttävät alasvetoköytenä huokeaa paracordia, mutta useimmat vaihtavat melko pian liukkaampaan, venymättömään ja keveämpään Dynaglide-naruun. Alasvetoköysi kannattaa varustaa molemmissa päissään asiallisella sulkurenkaalla, jolloin se toimii laskeutumisköyden alasvetämisen lisäksi myös tavaroiden ylösvetämiseen nousuvaiheen lopussa.
Kuvassa Dynaglide-materiaalista tehty laskeutumisköysi ja siinä kiinni oleva sulkurengas.
Turvallisuudesta
Ja lopuksi vielä muutama muistutus turvallisuusasioista. Perehdy käyttämiisi tuotteisiin ennen hankintaa ja varmista, että ne soveltuvat tällaiseen käyttötarkoitukseen ja ovat keskenään yhteensopivia. Etenkin nousu-/laskeutumislaitteiden ja käytettyjen köysien vahvuuksien toisiinsa sopivuus pitää tarkistaa ennen käyttöä. Kohtele varusteitasi hyvin, tarkista niiden kunto käytön jälkeen ja hylkää vaurioituneet varusteet välittömästi. Harjoittele aluksi matalalla ja kertaa varusteiden käyttöä usein. Kyse on sinun turvallisuudestasi.
Teksti ja kuvat: Ari Kontiainen
