Kalistellaan sarvia ja pillitetään peuraa|Metsästyksestä|SJML keskustelufoorumi|jousimetsastys.fi

Peuran houkuttelu on hyvin mielenkiintoinen ja oikeaan aikaan myös hyvin tehokas menetelmä. Kohteena meillä on  valkohäntäpeurauros ja ajanjakso marraskuun kiima-aika.

Kalistelusarvet

Metsästä löytyneet jättösarvet käyvät tarkoitukseen erinomaisesti, vaikkakin kaupallisia sarvia löytyy niin kokonaisina kuin kalistelupusseina. Kalistelupussi on mielestäni erinomainen siinä mielessä, että se on helppo laskea käsistä pois hiljaa, jos peura ilmestyy näköpiiriin yllättäen. Itselläni on käytössä kahdeksanpiikkiset saman puolen kalistelusarvet, jolloin ne on helppo niputtaa yhteen kuminarulla. Passiin kävellessä sarvet pysyvät repun kyljessä nipussa ja ennen kaikkea hiljaisina. Kaikkea turhaa tilanteeseen kuulumatonta ääntä kannattaa välttää johtuen vastustajan varovaisuudesta. Yleensäkin ei ole pelkkää tuuria, että pukki on kasvanut vanhaksi. Sillä kyllä takuulla on ripaus viisautta ja varovaisuutta.

Pillit

Nykyisin peurapillejä löytyy jo hyvät valikoimat Suomesta toisin kuin 2000 -luvun alussa, jolloin HS True Talker oli oikeastaan ainoa peurapilli. Pillissä ei ole mitään vikaa ja niin se on omankin metsätakin taskussa koko marraskuun ajan. Hyvä vaihtoehto pillille on myös ns. ”kannu” jota kääntämällä saa aikaan melko aidon kuuluisan peuran äänen. Usein nämä kannut antavat äänenä peuranaaraan yhteydenpitoäänen. Peuran äänien repertuaari on jo itsesään yhden jutun arvoinen kokonaisuus. Todettakoon tässä, että hentoinen ääni harvoin käytettynä on usein tie menestykseen verrattuna jatkuvaan torvensoittoon.

Taktiikka

Mennään metsään ja istutaan jakkaralle, hakataan sarvia yhteen ja puhalletaan valtapukin ääntä torvella. Saattaa toimia, kun kaikki taivaankappaleet on oikeilla paikoilla. Itselläni tämä menetelmä ei ole koskaan toiminut. Passipaikan valinta on kyllä kriittinen. Paikan tulisi olla sellainen, että pukki ei voi kiertää metsästäjää tuulen alle. Riippuen ajanjaksosta marraskuussa ja pukin sen hetken mielentilasta se voi lähestyä paikkaa hyvinkin varovaisesti tai rynnätä paikalle ”tappelemaan” morsiamista hyvinkin suoraviivaisesti. 

Itse passitan melkein aina metsässä polun varrelta kulkevia pukkeja marraskuussa. Aamuisin lähellä päivämakuupaikkaa ja iltaisin ruokailupaikan lähellä. Jos näkyväisyys passissa on alle 50 metriä, niin harvoin kalistelen sarvia sokkona. Tämä siitä syystä, että saatan säikyttää lähellä olevan peuran kalistelulla sen ollessa lähellä näkymättömissä. Lisäksi paikan ollessa huonon käytännössä ”opetan” peuraa välttämään juuri tällaista kalistelua, jos pukki pääsee kävelemään tuulen alle. Tämä skenaario on itselleni tapahtunut tarpeeksi monta kertaa, joten pyrin välttämään sokkona houkuttelua. Paras tilanne on mielestäni se, kun näen peuran ja voin seurata sen reaktioita houkutteluun. Usein tämäkin on vaikeaa, kun pitäisi pillittää tai kolistella sarvia, kun samalla seuraan kiikareilla peuran liikkeitä. 

Oksattoman puun kyljessä ollessa passissa peura naulaa kalistelijan hyvin tarkasti puun kylkeen ja pienikin liike paljastaa metsästäjän. Tässä tilanteessa sarvien pois laittaminen käsistä on miltei mahdotonta peuran huomaamatta. Vielä kun sarvet usein ovat hyvin vaaleat väriltään niin niiden liike näkyy kauas hyvin. Tässä kohtaa kaulanauha on melkein ainoa vaihtoehto, jolloin sarvet voi laskea kaulaan roikkumaan. Siltikään polvissa roikkuva kalistelusarvi ei ole mikään paras houkutin peuralle, jolla on tarkka näkö.

Hyvä konsti välttää tämä on laittaa kolme sarvea nippuun narun päähän ja laskea alas passilavalta. Tällöin niitä on helppo ja näkymätön kolistella narua nostelemalla. Tämä on siitäkin syystä hyvä menetelmä , että ääni tulee maasta ja siihen sekoittuu myös maan töminää.  Vielä parempi keino on vetää naru läheiseen puuhun ja sieltä passilavalle, jolloin kalistelu kuuluu eri paikasta kuin missä metsästäjä on. Ideaalitilanteessa peura koukkaa tuulen alle tietämättömänä  metsästäjästä, joka odottaa juuri sitä hetkeä. 

Pillin käytöllä usein saadaan pukki ”höynäytettyä” vasan yhteydenpitomääkäisyllä pukin ajatellessa ”missä vasa siellä myös naaras”.  Joskus hyvin aggressiivinen houkuttelu toimii, mutta on mielestäni vaikeampaa ja riski paljastua on suurempi. Sarvien kalistelu toimii tyyliin pidetään kovaa ääntä tai hentoista kalinaa riippuen ajasta ja paikasta. Silti vähän voi olla enemmän tässä lajissa. Kun tähän vielä lisätään aidon kokoinen houkuttelupeura ja hajusteet, niin alkaa olla aika toiselle artikkelille.

Teksti ja kuvat: Marko Peltoniemi