Menneenä syksynä perinteisestä maastoretkestämme uhkasi muodostua kolea ja kostea, koska telttakamina oli laitettu niin hyvään talteen, että sitä ei löytänyt edes vaimoväki.
Mietimme vaihtoehtoja, kunnes eräs ystäväni ehdotti tulisijoihin tarkoitetun pellettien polttokorin käyttöä kaminan virassa. Ainoana vaihtoehtona idea vaikutti tietenkin hyvältä ja, koska polttoainekin on saatavilla kätevästi säkeittäin, otimme laitteen matkaan.
Polttokorit
Markkinoilla on laaja valikoima erilaisia polttokoriratkaisuja avotakkoihin ja varaaviin tulisijoihin. Mallit vaihtelevat avoimista metallilaatikoista aina umpinaisiin, ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin koreihin. Avoimia ratkaisuja kutsutaan yleisemmin pellettiarinoiksi. Vehkeiden hinnat lähtevät muutamista kympeistä aina satoihin euroihin.
Käytössämme oli Tulipiipun valmistama Tulipiippu 50, johon pellettejä menee jopa 12 kg kerrallaan ja niiden luovuttama teho on valmistajan mukaan huikeat 50 kW. Samalla valmistajalla on myös pienempi malli 30.
Valmistajalla on myös sinällään mielenkiintoinen kriisikäyttöön tarkoitettu pienpoltin Tulipiippu 15 SAINT, jossa palaa pienehkö määrä pellettiä ja se onkin tarkoitettu pääasiassa ruuanlaittoon ja pienten tilojen hätälämmittämiseen.
Polttoaine
Pelletti itse ei tätä nykyä juuri esittelyä kaipaa. Puupelletit valmistetaan kutterinlastusta tai sahanpurusta. Raaka-aine puristetaan kovalla paineella rei’itetyn metallilevyn läpi, jolloin syntyy läpimitaltaan 6-8 millimetrisiä papanoita. Puun sideaine ligniini pitää pelletit koossa.
Tätä ”papanaa” saa mm. rautakaupoista 20 kg säkeissä, jollainen lienee järkevin pakkauskoko tässä esiteltyyn käyttöön. Hintakaan ei päätä huimaa (alle 10 e) ja, jos oma tai tuttavan talo sattuu lämpiämään pelletillä, voi aina hieroa kauppoja säkillisestä suoraan heidän siilostaan.
Käytössämme ollut kori mahdollisti myös pienen klapin poltin aivan mainiosti, joten paikallishankintana saatu polttokelpoinen puu sopii hienosti pelletin lisäksi.
Sytytys
Sijoitimme korin n. 3,5 m halkaisijaltaan olevaan tiipii-malliseen asumukseemme luonnollisesti keskelle kuten kaminan tai avotulenkin kanssa tehdään. Korin alle varattiin muutama kookas kivi.
Pellettisäkki oli onneksi muovia, joten se voitiin heittää tiipiin ”nurkkaan” muitta mutkitta. Jälkeenpäin olen huomannut, että säkit ovat muuttuneet – ainakin Vapon osalta – paperiksi ja koska pelletti ei saa kastua, olisi säkki suojattava.
Koska polttimesta saatava teho oli jo tietojen perusteella melkoinen, uskaltauduimme aluksi täyttämään korin vain noin neljanneksellä. Pelletit siis koriin ja miettimään miten ne saadaan palamaan.
Tulikiven polttimessa on siis keskellä eräänlainen savukaasuputki ja käytetään myös sytytykseen. Paras ja toimivin ratkaisu on sytytysneste. Noin kuksallinen pellettejä kostutetaan nesteellä kunnolla ja kaadetaan putkeen. Ne putoavat pohjalle, jossa ne sytytetään korin sivusta sisään menevästä putkesta ja, koska pystyputki on kauttaaltaan rei’itetty, tarttuu tuli ympärillä olevaan pellettimassaan – ainakin teoriassa. Tosiasiassa emme olleet tietoisia tästä tekniikasta ennenkuin retken jälkeen ja sytytimme pelletit ruiskimalla Marinolia suoraan niiden päälle. Pelletit syttyvät myös polttamalla tuohta ja pientä puuta pellettimassan päällä.
Kaikenkaikkiaan pelletti ei ole mikään helppo sytytettävä ja sprii-keittimen polttoaine osoittautui parhaaksi sytytysnesteeksi.
Poltto
Kun massa sitten alkaa palaa ylhäältä alaspäin, se tosiaan tekee sitä ilman apua, joskin pellettimassan on saatava kunnolla ilmaa palaakseen ja sen vuoksi korissa on paljon ilmareikiä jokapuolella. Niistä on myös haittaa, mutta siitä tuonnempana.
Pelletti palaa lähes savuttomasti ja korin rakenteen vuoksi kuuma ilmasuihku työnsi savukaasut suoraan tiipiin yläosaan ja luukuista ulos. Kenttäsängyn reunalla ryhdikkäästi istuen ei pääkoppa ollut vielä kaasuissa, vaikka korin yläpinta ja sen savuaukko oli melkoisesti alempana.
Alkuun päästyään palon lämmöntuotto oli sanalla sanoen ällistyttävä. Kori hehkui punaisena puolivälistä ylöspäin ja mieli teki siirtyä hiukan kauemmaksi tiipiin reunoille. Savua ei näyttänyt tulevan juuri ollenkaan. Ulkona lämpötila oli 10 asteen alapuolella ja sade ropisi kankaisiin. Lämpöä syntyi niin napakasti, että ulkona vallitsevasta kosteudesta huolimatta sisällä oli mukavan kuivaa ja lämmintä. Kaminan veroista.
Latasimme korin noin neljanneksellä tilavuudestaan ja paloaika oli noin 45 minuuttia. Käytimme koko ajan tätä latinkia emmekä testanneet täyden latingin paloaikaa peläten liian suurta tehoa.
Pellettiä ei missään tapauksessa saa mennä lisäämään hehkuvan massan päälle, koska uuden pelletin mukana tuleva hienojakoinen pöly voi palaa räjähdysmäisesti kesken lisäystoimien. On siis mietittävä paljonko lataa.
Huomasimme, että kun pelletti alkaa hiipua ja teki mieli vielä nautiskella ja tarinoida lämmössä, oli hyvä varata hiukan pieniä klapeja ja lisätä niitä hehkuvan pelletin päälle antamaan tunnelmaa ja lämpöä vielä jatkoajan. Korissa voi siis polttaa vallan mainiosti myös pientä klapia, jos pellettiä ei ole saatavilla tai ei halua ladata aivan pientä satsia.
Jo mainittu ”savupiippu” korin päällä huomattiin erinomaiseksi paikaksi kahvipannulle ja pienille kattiloille. Kahviveden kiehauttamiseen ei kauan mennyt kuumien palokaasujen hönkiessä suoraan pannun pohjaan. Korin on rakenteeltaan sen verran väljä ja reiällinen, että pannu ei juurikaan häirinnyt kaasujen virtausta.
Kokemukset
Testaamamme polttokorin kaltainen ratkaisu soveltuu rakenteeltaan kaminan asemaan merkittävästi paremmin verrattuna ns. avoimiin koreihin. Umpinainen rakenne ja päällä oleva savukaasu/sytytysputki vievät ainakin kota- ja tiipii-mallisissa majoitteissa savut vilkkaasti teltan yläosiin ja ulos. Käyttö on turvallisempaa puhumattakaan kätevästä nokipannun paikasta ”savupiipun” päällä. Pienempikin malli 30 riittää myös varmasti.
Kori kustantaa paikasta riippuen n. 300 e eli mikään halpa peli se ei ole, mutta jos käyttöä on maastoleirin lisäksi myös kotona, kannattaa tietenkin satsata laadukkaaseen ja kestävään tuotteeseen. Pelkkään satunnaiseeen maastokäyttöön hinta on sanalla sanoen kova ja käsistään kätevä alkaakin heti miettiä miten vanhan kunnon telttakaminan saisi modifioitua syömään myös pellettiä.
Pelletin palamiseen vaatima ilmamäärä on toteutettu suurella määrällä reikiä korin seinissä ja korin alaosasta keskelle massaa menevällä ilmaputkella. Tämä aiheuttaa klapikäytössä niiden turhan nopean palamisen eli suomeksi sanottuna vetoa on liikaa. Ideoimme vedon säätöön erilaisia luukkuja ja läppiä, joita avaamalla ja sulkemalla voisi valita sopivan palotehon polttoaineesta riippuen. Samalla ajatus lähtikin lentoon ja mietimme miten jo mainittu telttakamina olisi viritettävä, jotta sillä voisi vastaavasti polttaa pellettejä klapien lisäksi. Ei ollenkaan mahdoton homma rakentaa moinen ”kombikattila”.
Kaikenkaikkiaan kokemus korin käytöstä tiipiissä oli niin positiivinen, että jatkossa sitä käytetään varmasti. Saattaa jopa vanha kaminakin jäädä kotiin, vaikka vaimo sen jostain löytäisikin – kunnes pata on ”tuunattu” syömään myös pellettejä.
Lisätietoja tässä esillä olleesta polttimesta www.tulipiippu.com. Muita laitteita ja pellettitietoa www.pellettienergia.fi.
© 2007, Ville Nieminen
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jäkkärä-lehden numerossa 3/2007.
