Ulkomaille suuntautuva metsästysmatka on paitsi elämys, myös aina oppimiskokemus. Osa asioista opitaan hyvien kokemusten, osa kantapään kautta. Mitä tuli kirjattua viimeisimmällä Afrikan seikkailulla muistiinpanoihin?
Hyvin suunniteltu…
Opastetun omatoimimatkan hinta koostuu suurimmalta osin lentolippujen hinnasta, paikan päällä tarjotusta ”palvelupaketista” sekä mahdollisista kaato-, trofee- ja kuljetusmaksuista. Tuliaiset sen sijaan muodostavat omassa retkibudjetissa melko minimaalisen kuluerän.
Lentolippujen tarjoajien hintojen vertailu kannattaa ja ostohetken ajoitus voi olla kriittinen. Lippujen hinnat kolmelle hengelle samoille lennoille vaihtelivat 768 ja 930 euron välillä. Mikäli olisimme hyväksyneet hieman eri aikaan lähtevät ja saapuvat lennot, olisi hinta ollut mahdollista nipistää alemmaksi.
Paikallisten metsästyspalveluita tarjoavien yritysten hintojen vertailu ei ole nettisivujen ja niiltä löytyvien hinnastojen perusteella aivan triviaalia. Aktiivinen yhteydenotto ja oman ajatuksen kuvaaminen sähköpostitse antaa kuitenkin mahdollisuuden laittaa eri yritykset paremmin samalle viivalle, mukaan lukien tuolle maanosalle tyypilliset erilliset kaatomaksut. Eroavaisuuksia, joita ei pysty etukäteen selvittämään, syntyy lähinnä majoituksen ja ruoan, passikojujen ja piilojen sekä opastuksen ja mahdollisesti muiden palveluiden tasoeroista. Päätimme optimoida hintaa ja asettaa riman matalammalle muiden asioiden suhteen – emmekä pettyneet tippaakaan. Kaikki toimi odotetulla tavalla eikä metsästyksenjärjestäjän toiminnassa ollut valittamista.
Etukäteen kannattaa yrittää selvittää myös trofeiden käsittely- ja kuljetuskustannukset. Valitsemalla kaadon jälkeen ”täytetyn pään” sijaan kallotrofeen, voi sekä käsittely- että kuljetuskustannuksia vähentää merkittävästi. Kaatokuvien ottamiseen paikan päällä kannattaa myös muistaa panostaa. Siihen askareeseen kulutetut kymmenen tai viisitoista minuuttia tuntuvat jälkeenpäin hyviltä sijoituksilta! Näitä asioita voi ja kannattaa miettiä etukäteen, vaikka esimerkiksi kotona tehdyllä ”budjetilla” ja toteutuneilla tilanteilla ei paikan päällä sitten olisikaan mitään yhteistä.
Jousimetsästäjille välttämättömien taustapakkojen saatavuus on myös hyvä tarkistaa etukäteen, jotta välineiden säädöt ja oman ampumisvireensä voi metsästysretken aikana tarkistaa. Hyvässäkin laukussa matkan tehnyt jousi voi lentokenttähenkilökunnan höykytyksen jäljiltä olla hieman pois säädöistä.
Kaikki matkustukseen liittyvät dokumentit on hyvä pitää läpinäkyvässä muovitaskussa ja käsillä ennen retkeä, retken aikana – ja retken jälkeen.
Niin, ja aivan turhaa ei liene mainita riittävän harjoittelun ja huolella jousen kohdalleen säätämisen merkitys onnistuneen retken etukäteisvalmisteluissa?
…on ainakin puoliksi varauduttu
Matkalla voi sattua kaikenlaista. Itse asiassa on hyvä suhtautua niin, että jotain odottamatonta retkellä sattuu joka tapauksessa. Käsimatkatavaroihin kannattaa ottaa mukaan mahdolliset lääkkeet resepteineen sekä mm. optiikat (helposti särkyviä) sekä kaikki sellainen välttämätön, jota ilman ei tule toimeen mikäli muut matkatavarat menevät hukkaan.
Lentoyhtiöille voi ilmoittaa etukäteen isokokoisista jousilaukuista, vaikka se ei 100 % takaakaan tavaroiden mahtumista koneeseen. Meidän laukkumme jäivät menomatkalla ilmoituksesta huolimatta ”pitkältä lennolta” ja tulivat perille miltei kaksi vuorokautta myöhässä. Tuskaa helpottivat hieman metsästyksen järjestäjän lainajouset, joita saatoimme osin hyödyntää. Yllättävä bonus, jota ei tullut edes tiedusteltua!
Etukäteen punnittu, lentoyhtiöiden asettamien painorajojen sisällä pysyvä matkatavaralaukku on myös rahanarvoinen juttu. Paluulennolle kirjauduttaessa noin 17 kilon yhteisestä ylipainosta oli mennä lähes 500 euroa lisämaksua. Siitä selvittiin luopumalla parista viskipullosta (ei, emme tietenkään lahjoneet, kun virkailija ei kuulemma edes pitänyt kyseisestä juomasta), siirtämällä painoa käsimatkatavaroihin, keskustelemalla ylipäätään ystävällisesti ja pahoittelemalla moneen otteeseen mahdollisen lisämaksun kohtuutonta suuruutta.
Painorajasta on vielä pakko sanoa se, että (muualle kuin Pohjois-Amerikan suuntaan matkaavalle) vain 20 kilon ruumaan laitettavien matkatavaroiden kokonaispaino on jousen kanssa matkustavalle todella tarkan suunnittelun paikka. Retkikunnan kannattaakin miettiä yhdessä mitä kunkin itse ja porukan yhdessä ehdottomasti pitää ottaa mukaan, ja jakaa painoa tarpeen mukaan. Kunkin henkilön kannettavien matkatavaroiden määrä kannattaa kokemustemme perusteella rajoittaa kahteen laukkuun. Ylimääräisillä repuilla on joskus taipumusta jäädä vääriin paikkoihin.
Myös lennot voivat olla myöhässä – varaa siksi riittävästi vaihtoaikaa lennolta seuraavalle. Pariisissa voi aina juuttua lentokentän terminaaliin lakkoilevien kenttäbussikuskien takia. Ja niin edelleen. No, elämyksiä kaikki tyynni. Ei niiden kannata antaa matkaa pilata.
Paikan päällä passipaikoille ja niiltä pois kulkeminen on joskus aika rymistelyä avolavalla. On koettua viisautta ottaa mukaan kevyt suojapussi jouselle.
Passittelusta
Päivisin metsästettäessä mukana kuljetettavien välineiden määrä muuttui retken aikaa kertyvien kokemusten perusteella. Muutaman tunnin passituksen minimi tuntui kutistuvan loppupäivinä jousen ja nuolien lisäksi riittävään määrään nestettä, etäisyysmittariin, otsalamppuun ja kuvausvälineisiin. Kaikki sen päälle oli ekstraa.
Itsellä passissa ajan kulumista helpottivat muistiinpanovälineet. Viikon aikana ajatuksia ja päiväkirjamerkintöjä kertyi kymmeniä sivuja. Joku ottaa mukaan luettavaa. Matkapuhelinverkon kuuluvuusalueen piirissä on myös mahdollista kertoa tilannetietoja kumppanille joko seuraavalla passipaikalla tai vaikka koto-Suomessa. Tai sitten voi vain ihailla erilaisia ääniä, värejä, maisemia ja tuoksuja. Tankata kaikilla aisteillaan ja koko olemuksellaan paikallista ilmastoa muistin lokeroihin.
Ensimmäistä kertaa itselläni oli mukana videokamera, jonka virittely ja tilanteessa käyttö olisivat vaatineet enemmän etukäteisharjoittelua. Ylimääräistä askartelua aiheuttivat kameran kiinnittäminen kojun tai piilon rakenteisiin sekä käyttö siinä vaiheessa kun tilanne alkaa kehittyä. Ensi kerralla matkassa astetta viisaampana. Ehkä passissa kuvaavan ”turistin” kera?
Lämpötilavaihtelut ovat muuten noilla leveysasteilla ainakin kotimaisena syksyaikana eli paikallisena keväänä melkoiset. Aamulla saattaa olla lähes pakkasta, mutta päiväsydän otetaan aurinkoa…
Riistalaukauksen hetkistä ja jälkitöistä
Eläinten anatomian tuntemus on erittäin tärkeää ja jousimetsästäjälle eräs onnistumisen perusedellytys. Aiheeseen voi tutustua etukäteen hankkimalla sopivaa kirjallisuutta. Paikan päällä tehdyt eläinten suolistamiset ja nylkemiset ovat myös erittäin opettavaisia. Tätä ei metsästyksen järjestäjä välttämättä tarjoa automaattisesti, mutta kysymällä tilaisuus varmasti järjestyy.
Tähtäyspisteen valintaan vaikuttavat anatomian tuntemuksen lisäksi myös ymmärrys eläimen reaktioista ampumahetkellä. Kokemustemme perusteella eläimet ehtivät niiaamaan ja kääntymäänkin laukaisuäänen kuullessaan merkittävästi, jolloin varsinainen osumapiste on usein korkeammalla kuin valittu tähtäyspiste. Asian voi ottaa huomioon poimimalla tähtäyspiste pikemminkin vitaalien alareunasta kuin sen keskeltä sekä rajoittamalla ampumaetäisyyttä konservatiiviseksi.
Retki runsasriistaisempaan kohteeseen on etenkin aloittelevalle jousimetsästäjälle hyödyllinen siksikin, että retken aikana ehtii todennäköisesti tutustua useiden eläinten käyttäytymiseen lähietäisyydeltä. Ja luultavasti oppia kantapään kautta oman toiminnan äänettömyyden tärkeyden, sekä oikean ampumahetken ennakoinnin vaikeuden. Kumpikaan ei ole aivan niin triviaalia kuin etukäteen ajattelisi. Tästä kokemuksesta voi olla arvaamatonta kokemusta kotimaassa kun yleensä hieman harvemmin pääsee lähelle esimerkiksi kaurista tai – toivon mukaan lähiaikoina – peuraa.
Toinen todella mielenkiintoinen oppimiskokemus on seurata ammattimetsästäjien ja jäljestäjien toimintaa. Maasto on usein pitkien kuivien kausien vuoksi täynnä eläinten jälkiä, pimeys tulee illalla nopeasti – ja kuitenkin nämä ammattilaiset pysyvät jäljellä uskomattoman tiukasti, joskus jopa ilman verijälkiä. Hyvällä osumalla eläin ei montaa kymmentä metriä kulje, mutta hieman marginaalisemman osuman vuoksi on joskus kuljettu satojakin metrejä.
Elämyksistä
Pienellä porukalla tehdyn retken yksi lopputulema on, nähdystä ja kaadetusta riistamäärästä riippumatta, myös aina osallistujien välille syntynyt, tavallista syvempi kaveruus tai ystävyys. Mitä sanaa kukin nyt haluaa käyttää.
Kiitos siis mahtavasta matkaseurasta, jaetuista kokemuksista, keskusteluista ja kumppanuudesta, Marko ja Mika. Koska tahansa reissu uusiksi tällä kokoonpanolla!
© 2007, Ari Kontiainen
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jäkkärä-lehden numerossa 4/2007.
