Omasta mielestäni ei ole treestandin (puuhun asetettava passitaso) voittanutta. Aina ei kuitenkaan ole puuta johon standin laittaisi tai metsästäjällä ei muusta syystä ole mahdollisuutta standin käyttöön. Tällöin varsin varteenotettavia vaihtoehtoja ovat erilaiset kyttäyskojut.
Kiinteät rakennelmat
Kiinteään kojurakennelmaan kannattaa panostaa, mikäli sinulla on mahdollisuus ruokintapaikan pitämiseen tai tiedät metsästysmaillasi paikan, jossa eläimet käyvät metsästysaikaan syystä tai toisesta usein. Yksinkertaisimmillaan kyseeseen tulee hirvitornin kaltainen torni, joka on somistettu maastoverkolla.
Torni
Tornin seisomatasoksi riittää vaihtolava tai kaksi, jotka asetetaan 2-4 metrin korkeudelle neljän jalan varaan siten, että jalat jatkuvat tasosta reilusti yli. Yli meneviin jalkoihin on helppo laittaa maastoverkko näkösuojaksi jättäen etuosa vaikka kokonaan auki. Monessa tapauksessa on nimittäin tärkeämpää millainen tausta metsästäjän takana on, kuin millainen näköeste on edessä.
Rakennelman sivut kaipaavat tason alapuolelle kaikkien jalkojen väliin diagonaalit ristikkäin tukevoittamaan rakennelmaa ja tietysti vielä tikkaat tasolle pääsemiseksi. Kuvan torniin diagonaalien päälle on tehty seinät ja katto sekä lattia kopiksi. Taustaksi kannattaa valita tumma alue, kuten esimerkiksi kuusia, jos mahdollista.
Pitkä- tai vastakaarijousella ampuvalle maastoverkkoseinä ilman kattoa on mainio. Näin ei joudu varomaan jousen ylälavan vaatimaa tilaa ja voi keskittyä olennaiseen, eli ampumiseen.
Koppi
Hieman pidemmälle tornirakentamisessa voi mennä rakentamalla kiinteitä rakenteita ylös lavan ympärille tehtäviin seiniin ja kattoon. Toki kopin voi tehdä matalallekin. Kopin kehikko kannattaa tehdä tukevaksi, mutta seinämateriaaliksi käy lähes mikä tahansa ulko-olosuhteet kestävä levy tai jopa kangas. Tarkoitushan on saada itsensä näkö-, sekä sääsuojaan. Kun kehikko on tukeva, voidaan seinäpinta vaihtaa tarvittaessa. Katto on syytä tehdä pellistä, vesivanerista tai muusta veden ja lumikuorman kestävästä materiaalista.
Itse kokeilin neopreenilevyä, joka tunnetaan myös solukumina, routaeristemattona tai taustapakkamateriaalina. Se on toiminut hyvin jo pari vuotta, vaikka kauniiksi sitä en voikaan väittää. Kauempaa katsoessa mattapintainen vihreä koppi hukkuu tarkoituksenmukaisesti taustana olevaan kuusikkoon.
Taipuisan levyn avulla sain tehtyä tilan ovaalin muotoiseksi. Kantavaa lattiapinta-alaa on vain 100x150cm, mutta seinän pullistuminen taakse antaa tilaa kyynärpäälle viritysvaihetta varten. Näin istuin on mahdollista asettaa lattian takaosaan, jolloin nuolta ei tarvitse työntää luukusta ulos virityksen alkuvaiheessa.
Jousella kyttääjän kopin pituudeksi ja korkeudeksi suosittelen kahta metriä sekä leveydeksi noin 1-2 metriä. Tasakaton kaato tehdään taaksepäin, sillä edessä tarvitaan korkeutta. Harjakatto pituussuuntaankin on hyvä vaihtoehto. Lattian saa äänettömäksi matolla.
Ampuma-aukko
Kopin tärkein ominaisuus näkösuojan ohella on ampuma-aukko. Sen muoto ja koko riippuvat paljon maastosta ja kopin muodosta. Voit hyvin tehdä jo koppia rakentaessa ylisuuren aukon ja peittää sen sitten jollakin helposti leikattavalla levyllä. Lopullinen aukko kannattaa tehdä viimeiseksi ja mieluiten vasta sitten kun koppi seisoo sijoituspaikallaan.
Aukon teko kannattaa aloittaa sijoittamalla 20x20cm reikä kopissa istuen kohtaan, jonne eniten uskoo pääsevänsä ampumaan. Tämä aukko riittää minimissään ampumiseen, mutta tällöin ampuja joutuu usein liikkumaan hakiessa suoraa linjaa maaliin.
Ampuma-aukon tekemisen periaatteena voi pitää sitä, että liikutetaan mieluummin jousta kuin ampujaa pitäen samalla aukko mahdollisimman pienenä. Toisin sanoen levennetään aukkoa suuntiin, jonne uskotaan päästävän myös ampumaan tai jonne halutaan ehdottomasti nähdä. Aukkoja voi olla useampiakin, mutta vain siten asetettuna, ettei jousi tai metsästäjä näy kahden aukon välissä.
Aukko kannattaa pitää suurimmillaan 25cm leveänä ja 25-100cm pitkänä. Muodon ei tarvitse olla symmetrinen ja aukon suunta voi olla vaakatasossa, pystyssä tai jotain näiden välillä. Itse pidän aukosta vaakatasossa. Näin saan suuren ampuma-alan yhdistämällä pientä omaa liikettä pystysuuntaan ja laajempaa jousen liikettä sivusuuntaan.
Pitkäksi tai liian isoksi tullut aukko voidaan tehokkaasti häivyttää rimalla tai parilla kiinnittäen ne kulkemaan aukon edestä. Tällöin ei käy niin, että et voi ampua koska riistaeläin on juuri riman takana. Liikuta ylävartaloa viisi senttiä, niin pääset ampumaan.
Aukosta ampumista on syytä harjoitella. Aluksi laidat saattavat nimittäin häiritä niin, että automaattisesti korjaa jousen asentoa tai tähtäystä keskemmälle aukkoa ja osuminen vaikeutuu. Varsinkin vaistoampujalle tässä on haastetta. Harjoittelu onnistuu hyvin pahvin avulla johon on leikattu sopiva aukko. Siitä kun oppii ampumaan lähietäisyydeltä läpi osuen maaliin, niin onnistuu paremmin tositilanteessa kojussakin.
Liikuteltavat kopit (blind)
Suurin osa kaupallisista ampumakojuista on jousimetsästäjän tarpeisiin liian pieniä. Usein niiden mittoina ilmoitetaan maapinta-ala ja korkeus. Näiden tietojen perusteella ei jousimetsästäjän kuitenkaan kannata vielä kojua lähteä tilaamaan tietämättä sen muotoa. Suuriin pinta-ala- ja korkeuslukuihin nimittäin päästään suipoilla teltoilla joiden ilmoitettu pinta-ala toteutuu varpaiden korkeudella. Tästä ylöspäin teltta kapenee kohti ylintä keskipistettä.
Sen sijaan mallit, joissa seinät ovat pystyt tai jopa pullistuvat ulospäin, ovat varsin käyttökelpoisia ainakin nykyaikaisten lyhyiden taljajousten käyttäjille. Minimimittoina taljalla ammuttaessa voidaan pitää 140cm pituutta istujan hartian korkeudella ja 140cm korkeutta jousen lavan korkeimmalla kohtaa matalan jakkaran kera istuttaessa. Varsinkin vetävän käden kyynärpäälle täytyy löytyä tilaa, ettei viritettäessä koko teltta heilu kyynärpään osuessa seinään. 160x160cm on jo kohtuullisen mukavasti ammuttava kojun koko. Tällöin virityksen alkuvaiheessa nuolen joutuu kuitenkin vielä työntämään ampuma-aukosta ulos. Kojua valitessa parasta olisi päästä istumaan sen sisään ja arvioimaan tilan toimivuutta. Riittävä tila tulee helpoiten täyteen jos kojussa on aukko myös kulmassa. Kulmasta vastakkaiseen kulmaan mittaa tulee nimittäin reilusti lisää.
Esimerkkikuvassa on Ameristep Brickhouse TSC Blind, jonka ulospäin pullautettavat seinät ja katto tekevät siitä käyttökelpoisen kojun näennäisesti pienistä mitoistaan huolimatta. Maapohjaisen teltan pystytys tapahtuu tuossa tuokiossa, mutta yksin takaisin pakkaaminen on aluksi hieman mutkikkaampi operaatio. Sopivan kokoisia kojuja on muillakin valmistajilla.
Itse tehty siirrettävä koju
Itsekin voi telttatyylisen ampumakojun tehdä. Rungoksi käy alumiini- tai rautaprofiilista tehty kehikko, jonka osat saa toisistaan irti. Omassa kokeilussani toteutin rungon tekemällä päädyiksi tukevammat kattotuolit, joista sojottaa tapit alas jaloille ja vaakatasoon kattojuoksuille. Tapit sopivat jalkojen sekä kattojuoksujen sisään ja koko komeus pysyy kasassa pienten mustekalojen vetämänä. Jalat ovat vielä teleskooppimaiset ja lukittu sisäkkäisten putkien läpi porattuihin reikiin sokkatapeilla.
Päädyin tekemään 140x180cm pohjaratkaisun ja harjakaton, seinäkorkeuden ollessa 180cm. Kankaaksi ostin ensin ohutta ja kevyttä maastokuvioista kangasta ja hienohan teltasta tuli vaikka itse sen muotoon ompelinkin. Päätyyn tein soikean ampuma-aukon ja yhden kulmista jätin auki kulkuaukoksi.
Kojun oli tarkoitus palvella varisjahdissakin, joten kattoon tuli pari ampuma-aukkoa lisää haulikolle. Läpinäkymätön kangas osoittautui varisjahdissa toimimattomaksi, koska variksen vilahtaessa luukun ohi oli jo myöhäistä yrittää mukaan liikkeeseen. Niinpä näkyvyyden lisääminen vaati uuden käynnin kangaskauppaan, jossa valitsin ohuen läpinäkyvän harson ja säkkikankaan välillä. Säkkikangas osoittautui halpuutensa ohella myös sopivaksi materiaaliksi kattoon. Sen silmäkoko on sellaista, että teltan sisältä näkee ulos, mutta ulkoa ei näe sisään.
Muutosten jälkeen variksia alkoi tippua ja säkkikankaasta innostuneena korvasin sillä ison osan päädynkin kangasta ampuma-aukon ympäriltä. Ihan kohtuullinen jahtikoju tämäkin. Sadetta säkkikangas ei kuitenkaan pidä ollenkaan ja märkänä se painaa paljon. Myös kuivuminen on hidasta.
Kehikon tekemisen sijasta varteenotettava vaihtoehto on pingottaa kevyttä maastokuvioista kangasta Biltemasta saatavilla muovisilla pressupidikkeillä ja mustekalanaruilla. Muovipidikkeiden leukojen väliin puristettu kangas pysyy hyvin kiinni ja mustekalat vastakkaisilla suunnilla pitävät kankaan pingotettuna puiden ja oksien ym. välissä. Pidikkeen saa kiinnitettyä myös keskemmälle kangasta, jolloin pinnasta saa kulmikkaan. Isot tasaiset pinnat kun eivät oikein sovi maastoon.
Kojun paikka
Koska koju on maassa, niin tuulen suunta on tärkeä huomioida vaikka kojua mainostettaisiinkin hajuttomaksi. Lisäksi riistaeläimelle tuttuun paikkaan ilmestynyt iso möhkäle pelottaa usein eläimiä aluksi, eivätkä ne hevin uskaltaudu sopivalle ampumaetäisyydelle. Siksi koju olisi hyvä saada ruokintapaikalle tai polun varteen paikoilleen jo muutama päivä ennen kyttäystä.
Useimmat kojut ovat sileätä kangasta. Se heijastaa valoa eri tavalla kuin ympäristönsä ja vaikka koju onkin naamiokoju, niin se kannattaa vielä naamioida heinillä, oksilla tai maastoverkolla. Myös olemassa olevaa maastoa kannattaa hyödyntää ja sijoittaa koju oksiston tms. suojaan.
Hauskoja hetkiä teltta- ja kangasviritysten pariin!
© 2008, Teemu Simenius
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jäkkärä-lehden numerossa 2/2008.
