Suomen järjestäytynyttä jousimetsästystoimintaa kuvaava SJML:n jäsenseurojen kartta on saatu aiempaa parempaan maantieteelliseen tasapainoon, kun myös pohjoisempaan Suomeen aina napapiiriä myöten on saatu uudet jousimetsästysseurat.
Seuraavassa esittelemme nämä kolme seuraa: Kainuun, Napapiirin ja Oulun Seudun Jousimetsästäjät.
Kainuun Jousimetsästäjät ry
Kainuun Jousimetsästäjät ry näki päivänvalon 13.1.2008. Infotilaisuudessa, jonka jälkeen pidimme myös perustavan kokouksen, oli paikalla 16 henkilöä. Tunnelma tilaisuudessa oli kaikin puolin leppoisa ja mukava. Tällä hetkellä jäsenistömme määrä on kivunnut jo 22 jousihenkilöön.
Näillä näkymin seuralla on käytössään ensi syksystä alkaen noin 1250 ha metsästysmaata, jotka pitävät sisällään riistaa laidasta laitaan. Hallitus päätti kokouksessaan, että kuluvana vuotena jäsenistöltä ei peritä lainkaan liittymismaksua, pelkästään 25 € suuruinen jäsenmaksu.
Jäsenistön kesken on suunnitteilla paitsi ns. tutustumispäivä, myös yhteisjahteja jänikselle sekä myös muulle riistalle, majava mukaan lukien.
Kiinnostus jousimetsästykseen tuntuu Kainuussa olevan lisääntymään päin, hyvä niin. Juuri siksi seura tietysti perustettiinkin. Kaikki se kokemus ja tietotaito, joka seuran jäsenistöllä on, auttaa luonnollisesti paitsi aloittelevaa jousimetsästäjää, myös kokeneempaa konkaria. Yhteistyö muiden pohjoisten seurojen, Napapiirin jousimetsästäjien ja Oulun Seudun Jousimetsästäjien kanssa on myös hyvällä alulla.
Allekirjoittanut kiittää kaikkia seuran perustamisessa mukana olleita, ja toivottaa tervetulleeksi tulevat jäsenet. Edelleen toivotan kaikille jousimetsästäjille rentouttavia eräpäiviä, ja tietenkin myös henkeäsalpaavia tilanteita jousen kanssa riistaa väijyessä.
Jonatan Kokkonen
Napapiirin Jousimetsästäjät Ry
Vuoden päivät pienen porukan mielessä pyörinyt ajatus jousimetsästysseurasta päätettiin toteuttaa vuoden 2008 alussa. 10. tammikuuta pidettiin perustava kokous, jossa kirjattiin ensimmäiset kuusi jäsentä. Tällä hetkellä seurassa on liki 20 jäsentä ja toiminta on lähtenyt hienosti käyntiin. Toimipisteenä toimii Rovaniemi, mutta jäseniä otetaan mieluusti ympäri Lapin lääniä.
Yhteistyö Lapin Jousen kanssa on vireillä, jonka kautta saadaan mahdollisesti vuoroja ulkoammuntaradalle ja sisäammuntahallille. Seuralla on myös hankinnassa oma metsästysammuntarata ja yhden potentiaalisen maisemoidun soramonttualueen käytöstä on laajojen tiedustelujen jälkeen saatu positiivista vastakaikua. Rovaniemen ja Lapin laajat valtion metsät luovat hyvät mahdollisuudet seuralle. Vuokralle aiotaan ottaa kuitenkin pieni maa-alue, jossa voidaan tehdä riistanhoitotyötä.
Porukka on myös innostunut liiton cup-kisoista, mutta pitkien välimatkojen vuoksi aikomuksena on käydä aluksi ainoastaan yksissä tai kaksissa kisoissa. Tulevaisuuden suunnitelmissa on lisäksi yhteistä toimintaa ja tapahtumia Kainuun ja Oulun seudun jousimetsästäjien kanssa.
Janne Nilirova
Oulun Seudun Jousimetsästäjät Ry
Idea-asteella jo pidempään muhineen seuran perustaminen sai varsinaisen alkusysäyksensä viime keväänä Hailuodon IBEP-kurssilla. Koska koolla oli jousimetsästyksestä kiinnostunutta väkeä Oulusta ja lähiseuduilta, käytimme tilaisuuden Jarkko Aarrekorven (seuran varapuheenjohtaja) ehdotuksesta hyväksi ja keräsimme asiasta kiinnostuneiden yhteystiedot. Seuran perustava kokous pidettiin kanalintukauden kynnyksellä 9.9.2007.
Jäseniä seurassa on tällä hetkellä kaksitoista. Alkutaipaleella olevan seuran jäsenten toiveita selvitettiin gallupilla, ja ykkösasiaksi nousi selvästi omien metsästysmaiden hankinta. Toisin kuin Kainuussa ja Rovaniemellä, Oulun seudulla ei ole kotipaikkakuntalaisille vapaata metsästysoikeutta valtion mailla. Suurimmalla osalla jäsenistä ei myöskään ole toisen metsästysseuran jäsenyyttä lähiseudulla. Neuvotteluja maista on käyty niin metsäyhtiöiden kuin yksityisten maanomistajienkin kanssa. Varmaa jo on, että seura pystyy metsästysmaita jäsenilleen tarjoamaan viimeistään ensi syksyn metsästyskaudesta alkaen.
Erämaissa tapahtuvan jahdin ohella mallia toiminnalle on haettu myös eteläisemmän Suomen kaupunkijahdeista. Oulun kaupungin tekninen lautakunta hyväksyi seuran esityksen jänisten kaupunkijahdista siinä muodossa, että yksittäisiä jahtitapahtumia voidaan järjestää. Nämä koordinoidaan yhdessä teknisen lautakunnan ja jahtialueesta vastaavan tahon kanssa. Kävimmekin tänä keväänä esittelemässä lajia Äimäraution siirtolapuutarhayhdistyksen väelle heidän kevätkokouksessaan. Vastaanotto oli hyvä, mutta päätöksiä jänisjahdin sallimisesta siirtolapuutarhalaiset tekevät vasta syyskokouksessaan.
Seura on saanut myös julkisuutta. Sanomalehti Kaleva kirjoitti ensin uutisen kaupunkijahtisuunnitelmista. Tämä levisi joihinkin valtakunnallisiinkin lehtiin. Pian Kaleva halusi tehdä seurasta laajemman artikkelin. Toimittaja ja kuvaaja olivatkin vieraanamme ensimmäisessä yhteisjahdissamme, kun jahtasimme jänistä beaglen avulla Limingan-Temmeksen metsästysyhdistyksen mailla. Tuloksena oli informatiivinen ja lajiin positiivisesti suhtautuva, runsaasti palstatilaa saanut värikuvitettu juttu lajista ja jonkin verran uusia tiedusteluja seuran jäsenyydestä. Asia herätti vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan myös lehden internet keskustelufoorumilla.
Seura tekee yhteistyötä jousiammuntaseura Oulun Jousimiesten kanssa siten, että jäsenemme voivat lunastaa käyttöoikeuden Oulun Jousimiesten sisä- ja ulkoharjoitusradoille. Tämän lisäksi haaveissa on myös maastoharjoitusrata, tämä onkin mielessä myös metsästysmaista neuvoteltaessa. Metsästysoikeuden saaminen ei vielä tarkoita, että maanvuokraaja suhtautuisi myönteisesti myös harjoittelutoimintaan alueellaan.
Arto Ylisaukko-oja
Seurojen välinen yhteistyö alulle
Jonatan Kokkonen kutsui Napapiirin ja Oulun seudun seurojen puheenjohtajat järjestämäänsä majavajahtiin itäiseen Kuhmoon viikkoa ennen Kainuun IBEP-kurssia. Majavanmetsästyksen noviiseina saimme jokainen mukavasti sydämentykytyksiä ja uusia kokemuksia jokisuun sulan laidalla lähellä majavan pesää passittaessamme.
Ensimmäisenä iltana hyvänkokoiseksi arvioimamme majava nousi pintaan iltakahdeksan aikoihin ja esittäytyi uiden rauhallisesti passiemme ohitse. Matka oli kuitenkin hieman liian pitkä voidaksemme ampua. Tuuli pyöri paikassa siinä määrin, että hajumme ilmeisesti pian kulkeutui majavan sieraimiin. Seurauksena oli hännän läiskäytys vedenpintaan ja majavan katoaminen pinnan alle näkymättömiin.
Seuraavana iltana kello oli jo hieman enemmän ja valoakin vähemmän kun majava lähti uimaan kohti passejamme samasta paikasta. Olimme nyt ryhmittyneet hieman tiiviimpään muodostelmaan ja sulan muoto antoi odottaa majavan uivan suoraan syliimme. Otus oli päässyt noin kahdenkymmenen metrin päähän Jonatanin passista, kun takaamme kuului voimakkaita siiveniskuja. Keskityimme silti kaikki lähestyvään majavaan, kunnes kaksi joutsenta ylitti meidät puiden latvojen tasalta. Kun ne olivat majavan kohdalla, hermostui se siitä niin, että toisti eilisiltaiset manööverinsä. Nyt majava kuitenkin nousi pintaan sulan toisesta päästä, mihin se jäi hetkeksi aikaa pyörimään ja miettimään tilannetta. Pahaksi onneksi majava päätti kuitenkin painua takaisin pesäänsä, eikä tullut enää näkyviin.
Haaste majavan kaatamisesta tällä paikalla jäi siten seuraavan viikonlopun IBEP-kouluttajille ja kurssilaisille, joille tarjottiin mahdollisuus jahtiin koulutuksen yhteydessä. Päätimme yhteistuumin lisätä seurojemme välistä, hyvässä hengessä alkanutta yhteistyötä jatkossakin.
Arto Ylisaukko-oja
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jäkkärä-lehden numerossa 2/2008.
