”Pidän metsästystä, niin kuin urheiluammuntaakin, poikkeavana harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista. Se on tappava harrastusväline.”
Näin kirjoittaa Jyväskylän yliopiston kriminaalipsykologian dosentti, koulupsykologi ja Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen Jaana Haapasalo tämänpäiväisessä Aamulehdessä.
Artikkeli, joka luultavasti – tai toivottavasti – herättää lähipäivinä jonkinlaista keskustelua myös metsästäjien piirissä, on olennaisilta osin luettavissa myös Aamulehden verkkojulkaisusta.
LISÄYS 1: Aamulehden lisäksi myös Alma Media -konsernin toinen aviisi, Iltalehti, kirjoittaa asiasta, ja pyytää ihmisiä äänestämään onko metsästysharrastus terve. Yli 17.000 annetun äänen jälkeen 75% äänestäneistä pitää näköjään harrastusta terveenä.
LISÄYS 2: Myös Iltasanomilla on samansisältöinen artikkeli, sekä äänestys. Siellä tähän asti annettujen, yli 27.000 äänen perusteella harrastus on 60%:n mielestä normaali.
© 2008, Ari Kontiainen
jottaan tarttis tehdä ..pian on ritsan ja puhallusputken teko tai omistus kriminalisoitu,, jousista ja ilmakivääreistä puhumattakaan..
Kun lukee Aamulehden verkkoversioon tulleita kommentteja, niin voisi ajatella, että kyseinen dosentti on mielipiteineen selvässä vähemmistössä.
Eri asia on tietysti se, että nämä aamulehdet ja muut mediat ovat niitä, jotka päättävät kenen mielipiteet tulevan kaiutetuksi kaikelle kansalle. Enkäpä tuollaisen todella surullisen tapauksen kohdalla on vain helppo valinta antaa metsästyksen- ja aseidenvastaiselle henkilölle kaistaa?
Sanotaan että koulutuksella on sivistystä lisäävä vaikutus. Sanotaan että sivistys poistaa tarpeen tuomita kaikkea sitä, mikä ei kuulu oman elämän välittömään merkityspiiriin. Mitenkähän tämän Jaana Haapasalon kanssa on näin päässyt käymään?
Minusta se, että kriminaalipsykologi ottaa kantaa metsästystä vastaan on surullista, eikä se ole kovin vastuullistakaan. Metsästys sattuu olemaan varsin suurelle ihmisjoukolle erittäin rakas harrastus. Mitä syrjäisemmille seuduille maassamme mennään, sitä suuremmalle osalle ihmisistä se on sitä.
Metsästys liittyy oleellisesti luontosuhteeseen. Joillekin luonto on elämystehdas, jossa käydään hiihtolomalla silmät ihmetyksestä ymmyrkäisinä. Hiihtohisseillä ei ole merkitystä. Toisaalta on ihmisiä, joiden luontosuhde on mutkaton. Heille päällystämätön pinta on jokapäiväistä. He tarkkailevat luonnon tapahtumia jatkuvasti, huomaavat hirvenjäljet tien yli, kiinnittävät huomiota auton valoissa vilistävien myyrien yleisyyteen, rakentavat linnunpönttöjä -ja vaivautuvat myös putsaamaan ne talvisin. Heille ei tarvitse kertoa, että kuusissa on paljon käpyjä, tai että pöllöt eivät ole tänä keväänä huhuilleet. He ovat huomanneet nämä asiat. Samat ihmiset ovat myös keskimääräistä taipuvaisempia menemään metsään tarkoituksenaan tuoda sieltä riistaa.
Useimmille metsästäjille pelkkä tarkoitus ja siihen liittyvä yritys on tärkeintä -väitän. Silti ei pidä sekoittaa metsästystä muuhun luonnossa kulkemiseen. Kun mennään jänisjahtiin, mennään jänisjahtiin. Tuulta haistellaan, putoavia lehtiä ihaillaan, mutta tarkoituksena on tappaa jänis. Tämä tarkoitus erottaa metsästyksen muusta luonnossa liikkumisesta. Siinä otetaan käytännössä mittaa luonnon ja eläinten tuntemisessa ja erätaidoissa. Kärsivällisimmät palkitaan riistaeläimellä.
Ja vielä: metsästystä normaalimpaa ja parempaa harrastusta on vaikea keksiä. Metsästäjä liikkuu ulkoilmassa. Hän pyrkii tuntemaan ja säilyttämään luontoa ja ymmärtämään eläinten, ei vain riistaeläinten käyttäytymistä. Metsästäjän täytyy kehittää kärsivällisyyttä itsessään, opetella hermojen hallintaa ja taitoja onnistuneen riistalaukauksen suorittamiseksi.
Minkä ihmeen takia joku ilmeisen älykäs ihminen hyökkää meitä vastaan sanomalla ettei harrastuksemme ole normaali ja käyttää siten entiteettiä jota on mahdoton määritellä, ja jota on käytetty enemmän lyömäaseena kuin adjektiivina.
Onkohan kunnallisvaalit edessä?
Surullisinta on kuitenkin se, että tällaiset lausunnot pyrkivät käyttämään pelkoa vipuvartena valta-aseman saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi.
Menen sunnuntaina metsälle, mutta poikkean myös uurnalla!
Haapasalo on tosiaan mukana politiikassa:
http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4t%3A-haapasalo-puhuu-poliitikkona(264768).ece
Kävin Haapasalon kanssa kirjeenvaihtoa maanantaina. Tiedustelin myös hänen henkilökohtaista suhdettaan lihansyöntiin, mutta hän kiersi kysymyksen toistuvasti. Radio Rockin haastattelussa (löytyy Radio Rockin nettisivulta podcastina) hän viittasi myös lihansyönnin vaihtoehtoihin, mutta ei kylläkään ilmoittautunut itse kasvissyöjäksi (pasifistiksi kylläkin, eli myös puolustusvoimat ja asevelvollisuus ovat hänen katsantokannassaan ei-toivottavia ilmiöitä). Harmi, että toimittajat eivät pistäneet haastateltavaa tässä asiassa lujille. Mielestäni lihaa syövä henkilö on aina heikoilla vastustaessaan metsästyksen periaatteellista oikeutusta.
Viime aikojen väkivallanteot, erityisesti koulusurmat, vaatisivat toden totta ammattitaitoisten psykologien panosta, jotta yhteiskunnassa osattaisiin tehdä oikeanlaiset korjaavat toimenpiteet. Haapasalon panos tähän keskusteluun kriminaalipsykologian ammattilaisena on kuitenkin aika järkyttävä rimanalitus.