Leikkaavat metsästyskärjet jakautuvat kahteen pääluokkaan: kiinteäteräisiin ja mekaanisiin eli osumasta aukeaviin kärkiin. Myös erilaisia edellisten kombinaatioita on markkinoilla. Millainen kärki sinun kannattaisi valita metsälle – ja millä perusteilla?
Kiinteäteräiset kärjet
Suurikokoiset ventiloimattomat kärjet saattavat olla hieman muita malleja vaikeampia säätää. Suuri kärki vaikuttaa nuolen lentoon enemmän kuin lyhyempi ja pieniteräisempi versio. Tällainen kärki voidaan saada lentämään hyvin myös nopeammilla jousilla, mutta hyvä lopputulos vaatii usein suuremman sulituksen ja hyvin tarkan säätämisen.
Kiinteäteräisen kärjen terät ovat lennon aikana siipimäisesti auki. Nämä ’siivet’ pyrkivät ohjaamaan nuolen kulkua. Jos jousen nuolihyllyn tai nokinpaikan säätö ei ole optimaalinen, tai nuolen jäykkyys ei vetopituuteen ja vetojäykkyyteen nähden ole oikea, tai kärki ei ole täsmälleen suorassa linjassa suhteessa nuoliputkeen, lähtee nuoli jousesta levottomasti ja suuri teräpinta haukkaa ilmaa ohjaten nuolen väärälle reitille.
Ventiloidut, ilma-aukolliset kärkimallit ovat hieman anteeksiantavampia, koska kärjen terissä on vähemmän siipimäistä kiinteää osaa. Tämä kärkimalli kilpailee vähemmän ohjausvallasta nuolen sulituksen kanssa. Parhaimmillaan pienikokoinen ventiloitu kärki lentää lähes yhtä hyvin kuin taulukärki.
Kiinteiden kärkien terät voivat olla vaihdettavat tai samaa massaa kärjen rungon kanssa tai muuten yhtenäinen kokonaisuus. Vaihdettavateräisten kärkien terät voidaan teroittamisen sijaan vaihtaa. Sellaisessa kärkityypissä terät kiinnitetään erilliseen runkoon.
Kärkimalleissa, joissa terät ovat samaa massaa rungon kanssa tai yhtenäinen runkoon kiinnitettävä paketti, yltävät leikkaavat terät aina kärjen päähän saakka. Tämä ominaisuus yhdistetään yleensä hyvään läpäisyyn. Kärki alkaa leikata heti jouduttuaan kontaktiin kohteen kanssa (cut-on-impact).
Vasemmalta oikealle: Kiinteä leikkaava kärki, ’ventiloitu’ kiinteä kärki, vaihdettavateräinen kiinteä kärki, osumasta aukeava eli mekaaninen kärki, jonka terät kääntyvät auki sekä mekaaninen kärki, jonka terät liukuvat auki.
Mekaaniset kärjet
Aukeava kärki lentää ilman ’siipiä’ lähes kuin taulukärki. Siksi jousen säätäminen metsästyskärkeä varten käy nopeasti ja helposti, jos tarkoitus on käyttää ainoastaan mekaanisia kärkiä.
Koska mekaanisen kärjen terät eivät lennossa ole suuremmin esillä, kykenee sulitus jossain määrin korjaamaan jopa kohtalaisen huonoa lentoa. Jotta hyvä lento ja sen myötä hyvä läpäisy saavutettaisiin, on myös mekaanisilla kärjillä ammuttaessa säädettävä jousi-nuoliyhdistelmä hyvin.
Kineettisen energian (KE) tai liikemäärän (momentum) hukkaaminen terien avautumisvaiheessa on ollut huolenaihe. Myös tämän kärkimallin kimpoamistaipumuksesta, nuolen osuessa kohteeseen riittävän suuressa kulmassa, on puhuttu.
Avautuviin kärkiin voi liittyä eräitä uhkia. Terien avautumiseen kuluu energiaa ja kärjen leikkausleveys on usein suurempi kuin muiden kärkimallien vastaava, mikä vaatii osansa energiasta.
Myös terien tasainen avautuminen, aukeamisen nopeus ja terien kestävyys ovat mietityttäneet. Keskiverto jousimetsästäjän käyttämillä jousen jäykkyyksillä (60–70#) ja riittävillä nuolenpainoilla (≥ 6 gr/pauna) voidaan käyttää hyvälaatuisia mekaanisia kärkiä lähes kaikkeen metsästykseen, pois lukien puhvelit ja muu ns. vaarallinen suurriista.
Osumasta aukeavat kärjet tulivat yleisemmin käyttöön 1980–1990 vaihteessa eikä niiden laatu vielä silloin ollut kovin erinomainen. Mekaaniset kärjet jopa kiellettiin paikoin. Myöhemmin kärkien laatu on merkittävästi parantunut ja niitä käytetään yhä enemmän.
Myös erilaisiin kärkityyppeihin liittyvää luotettavaa tutkimustietoa on ollut jo pitkään saatavilla.
Mekaaniset leikkaavat terät osumasta aukeavassa tilassa..
Kiinteä vs. mekaaninen
Vuonna 1989 yhdysvaltalainen puolustusvoimien tukikohta The Indian Head Navy Base lähellä Washington DC:tä hyväksyi strukturoidun valkohäntäpeuran jousimetsästysohjelman 3000 eekkerin (1214 ha) vahvasti valvotulla alueellaan, johon ei ole yleistä pääsyä. Ohjelmaan valittiin koulutetut ja metsästyskärkisillä nuolilla ampumakokeen suorittaneet henkilöt.
Valitut metsästäjät saivat metsästää tarkoin rajatuilla passipaikoilla ja vain keskimäärin kuusi henkilöä per päivä osallistui metsästykseen. Heidän piti kirjautua alueelta ulos viimeistään tunti auringonlaskun jälkeen. Kaikki tapahtumat ja välineisiin liittyvät yksityiskohdat piti tarkkaan ilmoittaa jokaisen poistumisen yhteydessä. Jokainen kaadettu peura tutkittiin ja nimetty ”Hunt Captain” avusti haavakoiden etsinnässä. Jos jotain kohtaa vaatimuksista ei täysin täytetty, oli seurauksena metsästyskielto alueelle.
Mekaanisten kärkien käyttö kiellettiin, koska niiden toimivuuteen ei tuolloin vielä luotettu. Vuosien 1989–2006 jaksolla vain kiinteät metsästyskärjet kelpuutettiin ja tuloksiin oltiin tyytyväisiä. Vuosina 2007–2018 jaksolla myös mekaaniset kärjet sallittiin ja tulos odotuksiin nähden oli yllättävä.
Sen sijaan, että mekaanisilla kärjillä olisi tullut enemmän kadotettuja peuroja, niillä saavutettiin parempi tulos kuin kiinteillä kärjillä. Yllättävää oli myös se, että taljajousilla saatiin hieman parempi tulos kuin varsijousilla kiinteitä kärkiä käytettäessä, eikä pieni ero johtunut siitä, että varsijousilla olisi yritetty ampua pitemmiltä etäisyyksiltä (Maryland poisti varsijousikiellon 2010). Ampumaetäisyydet sijoittuivat välille 18–22 jaardia molemmilla jousityypeillä. Mekaanisilla kärjillä puolestaan varsijouset päihittivät taljajouset juuri ja juuri.
Tutkimustulokset eivät selitä miksi mekaanisilla kärjillä saatiin paremmat tulokset kuin kiinteillä kärjillä, mutta oletettavasti ero johtuu siitä, että osumasta aukeavien mekaanisten kärkien lentoprofiili kiinteiden kärkien vastaavaan verrattuna on vakaan lennon kannalta edullisempi, jos jousi-nuoliyhdistelmää ei ole onnistuttu kunnolla säätämään.
Aukeavien kärkien leikkausala on tyypillisesti myös suurempi kuin kiinteiden kärkien vastaava, mikä mahdollisesti tuottaa runsaamman vuodon ja verijäljen hieman marginaalisemman osuman sattuessa. Suurimmillaan mekaanisten kärkien aiheuttama haavakanava voi olla lähes 2,5 tuumaa leveä. Toisaalta kiinteillä kärjillä saavutetaan parempi läpäisy, minkä vuoksi kiinteä kärki on ehdoton valinta suurimpien riistaeläinten metsästykseen. Toki myös mekaanisten käkimallien läpäisykyvyssä on eroja liittyen siihen, kuinka leveä leikkausala on ja kuinka terät aukeavat kohteeseen osuessaan.
Kumpi kärkityyppi valitaan?
Taljajousella metsästävät voivat turvallisesti valita kumman tahansa kärkityypin peuran tai kauriin kokoisen riistan kyseessä ollessa olettaen, että välineet on osattu säätää kunnolla ja ampujan fyysiset mitat ja voimat mahdollistavat keskiverto jousi/nuoli-speksit.
Jos vetopituus on poikkeuksellisen lyhyt ja paunat juuri ja juuri lailliset, on suositeltavaa käyttää kiinteää kärkeä ja hieman painavampaa nuolta.
Tähän liittyen Bill Bagley artikkelissaan “Momentum Beats Speed For Lethal Arrow Hits” antaa seuraavanlaisen suosituksen nuolen painosta:
- 6 grainia per pauna noin 70 paunan luokassa
- 8 grainia per pauna 60 paunan luokassa
- 10 grainia per pauna 50 paunan luokassa
Suositukset vaikuttavat järkeviltä.
Perinteisillä jousilla metsästävät käyttävät pääsääntöisesti kiinteitä ja usein hieman raskaampia kärkiä kuin tyypilliset taljajousilla metsästävien 100-grainiset kärjet. Lisäksi nuolen kokonaispaino on tyypillisesti suurempi, samoin kuin FOC (front-of-center) prosentti. Pitkäjousen ja vastakaaren paunaluvut ovat useimmiten selvästi pienemmät kuin taljajousissa (ei kevennystä). Näiden jousityyppien hyötysuhde on teknisistä syistä myös pienempi.
Lopuksi
Olipa kärki millainen hyvänsä on nuolen oltava suora, kärjen täsmälleen suorassa linjassa nuoliputkeen verrattuna ja terien ehdottomasti ’partaveitsen terävät’. Jousen ja nuolihyllyn säätöjen on oltava kunnossa. Ei riitä, että jousella osuu taulukärkisillä nuolilla ammuttaessa ihan OK ja ruuvaa kokeilematta ja säätämättä ’leikkurit’ nuoliin juuri ennen jahtiin lähtöä.
Teksti: Juha Kylmä, kuvat: Ari Kontiainen
