Tammi-helmikuu avaa monelle meistä pysyvän lumipeitteen ja pakkasten saavuttua yhden mielekkäistä jousimetsästäjän vuodenajoista – talven. Monen riistaeläimen metsästys helpottuu talven saapuessa, niiden siirtyessä ruokailemaan pistemäisesti pienemmille ruokapaikoille kuten houkutteluruokinnoille, viljasiilojen yhteyteen tai rehuaumoille. Kyttäily kylmässä, talvisessa pakkassäässä tuo mukanaan omat haasteensa sekä välineiden että varustusten kohdalla. Kokosimme tähän juttuun hyväksi havaittuja niksejä.
Hiljennä jousesi
Jousen virittäminen hiljaa vaikeutuu lämpötilan laskiessa, sillä pakkanen ja tyyni sää korostavat ääniä. Riistaeläimen ollessa liki metsästäjää vaatii jousen äänetön virittäminen käytännössä aina sekä hitaan viritysliikkeen että hyvän pehmusteen nuolihyllyn ja nuoliputken väliin. Riippumatta käytetystä jousityypistä, on nuolihyllyyn tai ikkunaleikkaukseen kiinnitetty aina jonkinlainen pehmike poistamaan kitkaa ja kolinaa. Kesällä hiljaisilta vaikuttavat ratkaisut eivät kuitenkaan toimi aina yhtä tehokkaasti talvella. Joskus pakkassää synnyttää nuolenpintaan kuuraa joka tekee nuoliputken pinnasta karkeamman ja kasvattaa viritettäessä syntyvää ääntä.
Tee etukäteisvalmisteluja ja virittele joustasi pakkasessa ja hiljaisessa ympäristössä. Mikäli kuulet minkäänlaista kahinaa virittäessäsi, suosittelen kokeilemaan nukkatarran vaihtoa pehmeämpään materiaaliin. Pehmeä huopapala on helppo kiinnittää haarukan pohjaan ja hiljentää viritysääntä pakkasella huomattavasti!
Viritysvastusta kannattaa joskus laskea
Kylmässä istuminen kangistaa ampujan nopeasti. Pitkään paikallaan istuminen kylmettää ja hidas, rauhallinen viritysliike voi pian muuttua yllättävän paljon hankalammaksi kuin lämpimällä säällä. Lyhyt etäisyys riistaeläimeen ja kylmä, tyyni sää korostavat äärimmäisen hitaan virityksen tarvetta ja joskus on jopa tarve pysäyttää jousen viritys kesken liikkeen, joka paksussa vaatetuksessa ja tuntien istumisen jälkeen tuntuu huomattavan erilaiselta kuin kesällä harjoitellessa.
Kokeile jousen virittämistä täysissä metsästystamineissa niin, että virität jousen äärimmäisen hitaasti ja pidät liikkeet minimaalisina. Arvioi onnistuisiko operaatio kylmän hiipiessä puseroon ja istualtaan? Taljajousiampuja voi myös kokeilla vedon pysäyttämistä ennen kevennystä ja testailla sen aiheuttamaa tuntumaa lapaluidensa välissä. Moni lihas ‘pehmenee’ yllättävän nopeasti, mutta jo muutaman paunan laskeminen voi avittaa!
Jousijahti vaatii sopivan vaatetuksen
Sopivan talvisen jousimetsästysvaatetuksen löytäminen on jokavuotinen, suosittu keskustelunaihe. Moni metsästäjä kamppailee saman kysymyksen parissa – mistä hiljaiset mutta lämpimät varusteet?
Pakkasella tapahtuva jousijahti haastaa vaatetuksen. Pitkä istuminen kylmässä vaatii runsaasti eristystä, mutta jousen viritysliikkeen tähden ylävartalon peittona olevien kerrosten on oltava hiljaisia. Metsästäjän kannattaa olla kriittinen, sillä moni kotona hiljaiselta vaikuttava vaate kahiseekin tositilanteessa riittävästi säikyttääkseen mielipuolisen aran jo muutamaan kertaan säikäytetyn metsäkauriin tai rusakon sen ollessa lähietäisyydellä. Lisäksi vaatteiden sisällä olevat kalvot voivat lämpimällä säällä olla hiljaisia, mutta pakkasella rapisevat pahimmillaan sipsipussin tavoin.
Tyynellä pakkassäällä pukeutuminen on suhteellisen yksinkertaista – villa ja pehmeä fleece ovat käytännössä äänettömiä materiaaleja, ja muutamasta sopivan kokoisesta villapaidasta saat koottua muhkean ja lämpimän kokonaisuuden. Lisää tarvittaessa fleeceä alle, väliin tai kokonaisuuden ympärille ja istut helposti tuntikausia kovemmassakin pakkasessa.
Huomaa kuitenkin, että vaatetuksen tarpeet muuttuvat tuulen noustessa. Tuuli työntää kylmän ilman ajan kanssa takuuvarmasti useankin villakerroksen ja fleecen läpi jos sitä ei saada torjuttua, jolloin metsästäjä ei pärjää ilman ns. ‘windbreakeria’. Toisaalta, jos tuulta on tarpeeksi, synnyttää se liikettä ja ääntä ympäristöön ja antaa anteeksi myös kalvollisten vaatteiden käytön. Yksi toimivista tuulen pysäyttävistä ratkaisuista on untuva- tai muu lämpöliivi, jonka saat päällimmäisten vaatekerroksiesi alle, jos tuulitilanne sitä edellyttää. Myös tiukempi fleecekangas pysäyttää joskus tuulta riittävästi.
Jousimetsästäjä löytää usein parhaan varustuksen yhdistelemällä vaatteita ja kerrospukeutumalla. Tarkkaile lämpötilaa ja tuulta ja yhdistele vaatetusta ajatuksella. Yhtä ja samaa takuuratkaisua löytyy harvoin käytettäväksi kaikkiin tilanteisiin.
Käsineet
Jos mahdollista, jousi kannattaa säilyttää pakkasessa istuttaessa pois käsistä. Saat paineen pois sormistasi ja kätesi joko takkisi taskuihin, muhviin tai kintaisiin. Tällöin voit myös operoida itse riistalaukaustilanteessa ohuemmilla, näppärämmillä sormikkailla, jotka pitävät kätesi lämpiminä tarvittavan ajan.
Istuessasi kädet pysyvät muhvissa, mutta riistaeläimen lähestyessä voit hitaasti hivuttaa ne esiin, tarttua jouseen ja asettaa laukaisulaitteen kiinni looppiin. Lisäksi lämpöpussien käyttö on helpompaa.
Ja vielä jokunen käytännön lisäniksi
Jos ajat passipaikallesi lämpimällä autolla, ole varovainen nostaessasi jousen pois autosta. Lämmin jousi laskettuna pakkaslumeen sulattaa nopeasti lunta kiinni itseensä ja jäätyy sen jälkeen uudelleen. Taljapyörään ja jänteeseen jäätynyt lumi rapisee inhasti viritettäessä ja pahimmillaan lähtee kunnolla pois vasta sulatettaessa tai ampuessa. Myös lämmin laukaisulaite nappaa tehokkaasti lunta kiinni itseensä ja jäätyessään ei enää toimikaan halutulla tavalla. Onpa joskus jännetähtäintäkin sulateltu passissa auki kauriiden ruokaillessa edessä.
Joskus standin jalkaosalle (miksei myös istuimelle) on hyvä levittää esimerkiksi lampaantalja tai muu vastaava pehmeä matto. Talja tai matto antaa hienosti anteeksi jalkojen siirtelyn ilman jäistä rohinaa, lisäksi ne tarjoavat lisäeristystä!
Viritä jousi ja koeponnista välineesi päästyäsi istumaan. Oma jousikoukkuni pitää pientä nitinää joka passituksella kun jousi ensimmäistä kertaa lasketaan sen varaan ja nostetaan pois. Nykimällä koukkua hieman alaspäin heti standille päästyäni, saan ‘ensinitinät’ poistettua ja jousikoukku on hiljainen loppupassituksen ajan. Yksi aikaisemmista jousistani päästi myös pienen naksauksen ensimmäisellä virityksellä pakkasella, mutta oli sen jälkeen hiljainen. Viritin siksi sen aina pariin kertaan päästyäni passiin. Näistä syistä on kannattavaa luoda sopiva rutiini varusteiden järjestelmälliseen läpikäymiseen jokaisen passituksen alussa.
Teksti ja kuvat: Antti Saarenmaa
