Kyyläkammo, kyyläkauhu, ”kyylis” eli target panic, nousee säännöllisesti esiin jousiammunta-aiheisissa keskusteluissa ja on kummastelun ja tutustumisen kohteena lähes jokaisella ampujalla harrastuksensa aikana. Target panicin oireet ovat moninaiset, ja osa ampujista ei edes tunnusta kärsivänsä moisesta vaivasta, vaan kamppailee haastava päivä toisensa perään huonojen laukausten ja katkeilevan tähtäyksen kanssa. Mitä target panic siis tarkoittaa, mitkä sen oireet ovat, ja miten sitä voi hoitaa?
Oire: Pinni ei nouse
Henkilökohtaiset kokemukseni kyyläkauhun kanssa alkoivat parin ensimmäisen harrastusvuoden jälkeen näillä tuntemuksilla. Rutinoitunut virittäminen, ankkuroiminen ja tähtäinpinnin nostaminen kohti maalitaulun keskustaa vaikeutuikin loppuosastaan niin, että tähtäinpinni ei vain yksinkertaisesti suostunut siirtymään maalitaulun keskustan päälle vaan jäi roikkumaan sen alaosaan. Tuntui kuin jousen paino olisi kymmenkertaistunut maalitaulun keskustaa tai tähtäyspistettä lähestyttäessä.
Muistan hämmentyneenä jumpanneeni olkalihaksiani ja harjoitelleeni jousen pitämistä staattisesti paikallaan, ajatellen tämän kaiken johtuvan vain fyysisestä harjaantumattomuudesta. Kamppailin tätä vastaan pitkään ja väkisin ja huomasin, että runnomalla ja ampumalla (toinen epäonninen lääkkeeni ongelmaan olin vain yrittää lisää) sain loppujen lopuksi aikaan kahta kasaa jousiammunnassa – sarjan alempi nippu nuolia ilmestyi keskustan alapuolelle, toinen sen yläpuolelle. Osa nuolista siis lähti tähtäimen junnatessa maalipisteen alla, ja pakottaessani tähtäinpinnin väkisin nousemaan maalitaulun keskustaan, laukaus lähti automaattisesti keltaisen pallon vilahtaessa tähtäimen takana ja samalla liikkeellä nuoli päätyi aina ylemmäs. Olin jonkin aikaa täysin vakuuttunut siitä, että mielestäni lupaavasta alusta huolimatta minua ei ollut tehty jousiampujaksi.
Oire: Vakaa tähtääminen tuntuu mahdottomalta
Koska kyyläkauhu liittyy ampujan hermoston ja kehon valmistautumiseen lähtevään laukaukseen (josta lisää alempana), aktivoituu se aina tähtäystilanteen edetessä kohti laukausta. Tästä johtuen kyyläkauhu ilmentää itseään joskus lisääntyvällä heilumisella ja vapinalla tähtäinpinnin siirtyessä kohti aiottua maalipistettä. Parhaimmillaan muuten vakaa ampuma-asento ja jousikäsi alkavat nykiä ja vapista kun ampuja vain yrittää pitää tähtäintä keltaisen maaliympyrän päällä. Siirtämällä pinnin sivuun, osoittamaan tyhjää taulua – vapina katoaa.
Jos oireet tuntuvat tutuilta, kokeile ja huomaat miten nytkiminen on yhteydessä siihen mihin tähtäin osoittaa! Lohdutukseksi on todettava ettei tässä tapauksessa vapinan syynä ole (pelkästään) heikko lihaksisto, vaan myös korvien välissä vellova harmaa aivomassa.
Oire: Laukaus lähtee koko ruumiilla
Yksi kyyläkauhun oireita on myös pakonomainen, nykäisevä tai ”nyppäisevä” laukaus. Kuten kiväärillä ammuttaessa, myös jousella laukauksen olisi hyvä lähteä rauhallisesti puristaen miltei tiedostamattomasti, ampujan keskittyen ainoastaan tähtäämiseen. Target panicin velloessa laukaus kuitenkin lähtee joskus väkisin, ja joskus taas väärällä tiedostamatta. Joskus, hieman kärjistäen ilmaistuna, jopa väkivalloin.
Ampujan aivot saavat tiedon tähtäinpinnin olevan kerrankin lähes kohdallaan ja huutavat laukaisusta vastaavalle käsikoneistolle vihaisen käskyn päästää nuoli lentoon heti. Samanaikaisesti pahimmillaan – Joel Turnerin, ShotIQ-nimisen jousiampujien valmennukseen perustetun yrityksen perustajan sanoin – koko ampujan keho reagoi tilanteeseen ja valmistautuu räjähdykseen.
Target panicin ollessa pahimmillaan ja laukausten lähtiessä koko kehon kattavan nytkähdyksen myötä, koko taustapakassa ei välttämättä ole tarpeeksi pinta-alaa peittääkseen laukauksista syntyvän “kasaa”.
Mistä target panic johtuu?
”Turner believes everyone is born with target panic, explaining that it’s the body’s natural response to anticipating the shot.” – Archery 360
Target panicin psyykkisiin ja fysiologisiin syntymekanismeihin löytyy varmasti kouluttautuneempikin kertoja, mutta kuvaan aihetta sanoin, joilla itse olen aiheen ymmärtänyt:
Jousella ammuttaessa (ja sama pätee myös kivääriin), laukaus tuo aina mukanaan jonkinlaisen ”räjähdyksen”. Vaikkakaan nuolen lähteminen ei aiheuta rekyyliä tai kovaa pamausta, on se suuri muutos ampujan fyysisessä tilassa – staattinen lihasjännitys, joka jousen vireessä pitämistä edellyttää, purkautuu ja paine jousikädessä katoaa. Vaikka muutokset olisivat pieniä, ne ovat hermostolle ja ampujan pääkopalle merkittäviä.
Ammuttujen laukausten lisääntyessä ampujan hermosto tottuu ja ehdollistuu laukauksen aiheuttamiin muutoksiin ja sitä edeltävään tähtäykseen. Satojen ja tuhansien toistojen myötä ampujan hermosto oppii, että kun ampuja pääkopassaan toteaa tähtäimen olevan kohdallaan ja laukaisuhetken käsillä, tapahtuu pian isoja asioita. Yllä linkitetyn Archery 360-sivulla olevan tekstin mukaisesti kehon luonnollinen reaktio on varautua lähtevään laukaukseen. Target panic nyppäisevine laukauksineen, jousikäden heilahduksineen ja juuri laukausta ennen tapahtuvine nytkäyksineen on siis kehon tapa ennakoida lähtevää laukausta.
Miten sitä vastaan voi kamppailla?
Oma käsitykseni ja yksinkertaistettu yhteenvetoni on, että päästäkseen eroon target panicista ampujan on kyettävä rikkomaan selkeä raja joka tähtäyksen ja laukauksen välissä ampumasuorituksessa pahimmillaan on. Niin kauan kun ampumasuoritus näyttäytyy ampujalle kahtena erillisenä tapahtumana – ensin tähtäämisenä ja sen jälkeen laukaisuna – niiden väliltä löytyy selkeä siirtymähetki, joka sekä siirtää keskittymisen tähtäämisestä laukaisuun että antaa keholle selvän signaalin: ”NYT LAUKAUS LÄHTEE!”.
Moni on kuullut puhuttavan tiedostamattomasta laukauksesta, ja sen merkitystä osataan usein painottaa jousiammuntakursseilla ja -valmennuksessa. Huomioni mukaan sen tärkeys ei kuitenkaan ole paljastunut suurelle osalle metsästysampujia, osittain ehkä silloin tällöin kuullun ”ei metsällä voi ampua tiedostamatonta laukausta” – toteamuksen tähden. Mikäli ampuja kuitenkin haluaa pyrkiä tasaiseen ja hyvään ampumakuntoon ilman target panicin ryöpsähdysten aiheuttamia suvantovaiheita, tiedostamattomalla laukauksella on vakaa ja tärkeä paikkansa ammuntaharjoittelussa. Maalitauluun tai 3D-eläimeen suunnattu ampumaharjoittelu kattaa todennäköisesti vähintään 99% ampumistamme laukauksista. Vaikka riistalaukauksia syntyisikin kaksinumeroinen määrä vuoden aikana, suuri osa meistä ampuu satoja, useimmiten tuhansia harjoittelulaukauksia vuosittain.
Tiedostamattoman laukauksen hienous piilee sen tavassa vaikuttaa tähtäys-laukaus-tapahtumaamme. Laukauksen lähtiessä hitaasti puristamalla, ampuja ei itse tiedä laukauksen tarkkaa lähtöhetkeä, jolloin myöskään ampujan keho ei kykene ennakoimaan lähtevää laukausta. Lisäksi ampujan on pakko keskittyä jatkuvaan, herpaantumattomaan tähtäykseen myös laukaushetkellä, laukauksen venyessä, joka parantaa huomattavasti jälkipitoa. Tiedostamaton laukaus siis hämärtää ampujan kehon ja vaikutuksille alttiin aivomassan mahdollisuuksia ennakoida lähtevää laukausta. Tiedostamattomalla laukauksella on kauaskantoisia seurauksia ja jatkuva kyky pitää target panic kurissa ja kukistettuna, tämä puolestaan mahdollistaa tasaisen hyvän ampumakunnon ja sen jatkuvan kehittämisen.
Ratkaisu: Laukaisulaitteet
Yksi erittäin tehokas keino kyyläkauhun eli target panicin hillintään ja parantamiseen on laukaisulaite, joka vaatii joko huomattavasti tiukempaa puristusta, on operoitavissa etusormen sijaan vaikka peukalolla, tai kuten kokemusteni mukaan tehokkaimmat: laukeaa ainoastaan kääntämällä sitä hieman (hinge-laite) tai lisäämällä vetoa (resistance-laite, kuten Carter Evolution).
Omassa tapauksessani vaihto liipaisinlaitteesta Carter Evolutioniin pakotti minut keskittämään tähtäinpinnin jatkuvasti maalitauluun, sillä laitteen lauetessa pelkästä kiristyksestä, jo varmistimen poistaminen mahdollisti nuolen lähtemisen yllättäen. Ensimmäiset muutama sata laukausta vaativat kiristysvastuksen hienosäätöä, mutta lopulta ampumiseni muuttui laukaisulaitteen laukaisumekanismin myötä ”ensin tähtäämisestä ja sitten laukaisemisesta” pitkäksi tähtäysprosessiksi jonka aikana nuoli lähti kuin itsestään, jatkuvasti lisääntyvän kiristyksen myötä. Carterin Evolutionilla ampuminen koulutti minut ampumaan aina ensisijaisesti jatkuvaan tähtäykseen keskittyen ja tottumaan siihen, että laukaus lähti jossain vaiheessa tähtäystä kuin itsestään. Ensimmäiset tiedostamattomat laukaukset hieman säikäyttivät, mutta lopulta niihin tottui ja katse alkoi pysymään maalitaulussa ja lentävässä nuolessa ilman säpsähdyksiä.
Sama, kouluttava mekanismi on saavutettavissa esimerkiksi hinge-laitteella, jossa laukaus lähtee kääntämällä itse laukaisulaitteen runkoa. Tämä tapahtuu ihannetilanteessa rentouttamalla kämmentä ja lisäämällä hieman vetoa kiristämällä selkälihaksilla, jolloin laitteen asento kädessä muuttuu ja laukaus lähtee kuin itsestään. Myös siis hinge-laitteen mekanismin tähden laukaus lähtee kesken tähtäysprosessin tiedostamatta (sillä selkälihaksia kiristettäessä eksaktia laukaushetkeä on mahdotonta ennustaa), ja ampuja kouliutuu ampumisessaan tiedostamattomaan laukaukseen ja jatkuvaan tähtäykseen keskittymiseen.
Kuten aiemmin mainittu, resistanssi- ja hinge-laitteet ovat mekanisminsa myötä erittäin tehokkaita ”parannuspillereitä” target panicista selviytymiseen, mutta käyttämällä erittäin jäykällä liipaisimella varustettua liipaisinlaitetta voidaan saada samanlaisia tuloksia. Kun laukaisuvastus on riittävä, nuoli ei lähde pelkästä hipaisusta ja puristukseen on uhrattava hieman aikaa ja yritystä, jolloin ampujan on pakko keskittyä herpaantumatta tähtäämiseen ja jälkipitoon.
Ratkaisu: Harjoittelu tyhjän taustan edessä
Tyhjän taustan edessä harjoittelu on klassinen parannuskeino target paniciin. Ampuja aloittaa hyvin läheltä ja keskittyy vain ampumaformiinsa ja laukaisuun, ilman ylimääräisiä tähtäyspisteen aiheuttamia ärsykkeitä. Pikkuhiljaa siirrytään taaksepäin (useiden satojen laukausten myötä) ja jossain vaiheessa tuodaan esille myös maalitaulu, mutta suuri sellainen, ja totutetaan hermostoa rauhalliseen tähtäykseen ja puristavaan, maltilliseen laukaisuun.
Moni vannoo tämän keinon nimiin, itselläni ei ole siihen riittänyt malttia, vaan olen kokenut resistanssilaitteen nopeampana keinona.
Ratkaisu: Henkisen valmiuden varmistaminen
Mitä vakaampi olosi on, sitä paremmin voit keskittyä olennaiseen, sulkea ylimääräiset häiriöt pois mielestäsi ja keskittyä tähtäämiseen. Sitä paremmin mielesi sallii sinun laskea sormen liipaisimelle ilman hätää laukaista nuolta heti matkaan, sitä paremmin mielesi sallii sinun nautiskella tähtäinpinnistä maalitaulun päällä ilman paniikkireaktioita.
Vältä siis harjoittelua väsyneenä, oli kyyläkauhu sinulle vielä tuntematon vastustaja, kamppailit sitten akuutin vaiheen kanssa tai laskit itsesi jo päässeeksi sen herraksi. Väsyneenä ampuminen on oiva keino taantua tämän viheliäisen vaivan kanssa tai sytyttää sen ensimmäinen kipinä. Kuten jousimetsästysharrastukseni alkuvuosina muistan joskus jonkun kertoneen: “Väsyneenä oppii erityisesti vääriä asioita.”
Yhteenveto
- Kyylis, kyyläkauhu eli target panic ei ole huonon ampujan merkki, sen siemen piilee meissä kaikissa.
- Kyyläkauhun voit pitää kurissa tiedostamattomalla laukauksella, fiksulla harjoittelulla ja välttämällä harjoittelua uupuneena tai henkisesti heikossa jamassa.
- Kyyliksen sivuun työntämiseen ja hillitsemiseen on useita keinoja, joita voit käyttää myös kaikkia samanaikaisesti
- Kyyliksen hallitseminen mahdollistaa tasaisemmat ampumasuoritukset ja parantaa suorituskykyä myös metsällä, sillä kyylis vaikuttaa myös riistalaukauksiin (nimim. kokemus puhuu).
Teksti ja kuvat: Antti Saarenmaa
