Metsästyskärjistä keskustellessa mekaaniset kärjet tuntuvat jakavan eniten mielipiteitä. Keskustelu saattaa jopa kärjistyä puheeksi oikeista ja vääristä kärjistä. Itse ajattelen asiaa mieluummin kuhunkin jahtiin sopivuuden kautta ja teen valintani sen mukaan. Omassa mielessä mekaanisissa tärkeimpiä huomioitavia piirteitä ovat tarkkuus, kestävyys, mekaaninen toimintavarmuus ja leikkausleveys.
Mekaanisen eli osumasta aukeavan metsäsytyskärjen ehdoton hyöty on, että sen saa pääsääntöisesti lentämään hyvin. Tästä ominaisuudesta on hyötyä varsinkin nopealla jousella ammuttaessa. Nuolen lentäessä 300 jalkaa sekunnissa voi kiinteällä kärjellä varustetun nuolen säätäminen olla vaikeaa puuhaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jousen ja nuolen yhteensovittamisen voisi unohtaa. Metsästysnuolen tulee lentää hyvin kärjestä riippumatta. Tämä vain on helpompaa saavuttaa joissain tilanteissa mekaanisella kärjellä sen pienemmän ilmanvastuksen takia. Terät ovat nuolen lentäessä kärjen rungon sisällä, jolloin nuolen lentoa ohjaavaa pintaa on kärjessä vähemmän.
Kestävyyden osalta mekaaniset kärjet pärjäävät vertailussa tänä päivänä hyvin, ehkä halvimpia ”kiinakopioita” lukuunottamatta. Jotkut kärkivalmistajat ovat kärsineet laatuongelmista siirtäessään kärkien valmistuksen Aasiaan. Tätä asiaa keskivertojousimetsästäjän voi olla vaikea todentaa ja siitä syystä kannattaa pysytellä tunnetuissa kärkimerkeissä, joka yleensä takaa riittävän laadun. Monissa kärjissä runko saattaa olla alumiinia, johon on istutettu teräksinen, luita murtava kärki. Silti peuran läpäistyään pehmeään maahan uponnut kärki säilyy usein rungon ja kärjen osalta ehjänä. Terät menevät yleensä joka tapauksessa vaihtoon. Terien osalta mekaaninen kärki saattaa olla heiveröisempi kiinteään kärkeen verrattuna, koska terän takana ei ole terämateriaalia tukevoittamassa rakennetta. Tämä on totta varsinkin niiden leikkureiden kohdalla, jotka aukeavat taaksepäin, ikään kuin linkkuveitsen terä. Nykyisin YouTube on täynnä mitä erilaisempia testivideoita kärkien kestävyydestä, joista jokainen voi tehdä omia johtopäätöksiään. Kuitenkin on hyvä muistaa, että 20 vuotta tuotannossa ollut kärkimalli on yleensä myös kestävä ja toimiva.
Mekaaninen toimintatapa on yleensä linkkuveitsityylinen tai uudemmissa kärjissä sisältä taaksepäin esille liukuva. Wasp Jak Hammer ja NAP Spitfire ovat niin sanotusti ”vanhanmallisia” kärkiä, kun taas Rage Trypan NC tai G5 DeadMeat ovat taaksepäin liukuvia – vain muutamia kärkityyppejä nimeltä mainittuna. Molemmanmalliset toimivat hyvin, joskin linkkuveitsityyppinen avautumismekaniikka voi olla ongelmallinen, mikäli ammutaan hyvin loivaan kulmaan eläintä, siis reilusti takaviistosta. Tässä tapauksessa suuriteräinen terä voi avautuessaan kammeta nuolenkärkeä poispäin eläimestä, eikä kärki näin ollen läpäise eläintä osumakohdasta. Tällöin kuitenkin ampumakulma on jo sellainen, että molempien keuhkojen läpäisy ei ole mahdollinen, joten ongelma on melko teoreettinen, koska sellaiseen kulmaan ei ylipäätään pidä ampua. Joskus keskusteluissa kuulee ongelman olevan mekaanisella kärjellä riittämätön läpäisy. Yli 50-paunaisella taljajousella miettisin riistan passiin saapumista enemmän kuin läpäisykykyä.
Läpäisykyvystä pääsemme suoraan kärjen leikkuupinta-alaan. Osa metsästäjistä pitää mekaanisesta kärjestä siitä syystä, että terät ovat suuremmat. Kiinteä metsästyskärki on useimmiten 1 – 1 1/4 tuumaa, kun taas mekaaninen kärki on usein 1 1/4 – 1 3/4 tuumaa, ja jotkin kaksiteräiset kärjet jopa kaksi tuumaa leveitä. Kärkiä vierekkäin tarkasteltaessa kokoero on selvä. Mikä sitten on riittävä läpäisykyky tai sopiva teräkoko? Mielestäni asiaa tulee lähestyä aina käytettävän jousen mukaan. Yli 60-paunaisella taljajousella metsästävä voi ottaa minkä tahansa kärkityypin peuran kokoiselle eläimelle. Noin 50-paunaisella jousella valinta voisi olla 1 1/2 tuumainen kaksiteräinen mekaaninen kärki ja noin 40 paunan jousella valinta voisi olla kiinteä kärki tai alle puolitoista tuumainen mekaaninen kärki.
Eläimet, joita en omalla 60-paunaisella jousellani metsästä mekaanisella kärjellä ovat majava ja villisika, vaan niihin valitsen kiinteän metsästyskärjen. Muihin käytän huoletta mekaanisia kärkiä. Metsästyskärjen valinnasta on kuitenkaan turha tehdä itselleen uskontoa, vaan lähestyä valintaa faktoihin nojautuen. Mekaaninenkin kärkityyppi on ollut kauan metsästyskäytössä, ja sille on meilläkin paikkansa ja käyttäjäkuntansa.
Teksti ja kuvat: Marko Peltoniemi
