Jousimetsästyksen alalla ei ole tällä hetkellä ketään muuta, joka voisi aiheuttaa yhtä suurta kahtiajakoa Euroopassa. Pidit tai vihasit häntä, Tim Wells on uskomattoman taitava jousen kanssa. Minulla oli onni saada seurata hänen osaamistaan omakohtaisesti tänä vuonna Suomessa.
Olen aina ihaillut hänen osaamistaan, slapstick-huumoriaan sekä ”en koskaan peräänny” -asennettaan keskusteluissa metsästyksen ja metsästysoikeuksien puolesta. Jos hänen taitotasonsa tähtäimettömän jousen kanssa ei ole ennestään tuttu, nappaa juoma ja muutama välipala ja suuntaa hänen YouTube-kanavalleen. Jotkut vaikuttavimmista videoista osoittavat miehen kyvyn osua nuolella vesilintuihin, kyyhkysiin ja moniin muihin lintuihin kesken lennon.
Minut kutsuttiin vuoden 2022 ATA-messuille Danan kanssa Hunters Friend Europesta, ja siellä tapasin Timin ensimmäistä kertaa. Menin hänen luokseen, kättelin ja aloin jutella hänen kanssaan. Hän kysyi missä asun ja kun kerroin hän sanoi, että oli aina halunnut ampua metsäkaurispukin (roe deer buck). Vitsailin ja sanoin, että voisin auttaa häntä siinä. Hieman yli vuotta myöhemmin hain Timin ja hänen vaimonsa Kerrien lentokentältä Helsingistä ja olimme matkalla Saloon metsästämään metsäkauriita.
Ensimmäistä metsästyspäivää ei ollut kulunut kymmentä minuuttia, kun Tim huomasi nuoren metsäkaurispukin kulkevan metsän halki. Kun uros astui aukkoon, Tim päästi nuolen lentoon ja osui noin 50 jaardin päästä täydellisesti sen sydämen yläosaan. Sanomattakin on selvää, että uros ei juossut kauas ja Timillä oli ensimmäinen metsäkauriinsa plakkarissa.
Se olikin onnekasta, sillä heti tuon jälkeen lämpötila laski, tuuli voimistui ja kuu tuli yhä täydemmäksi – mikä tarkoitti, että kauriit alkoivat liikkua vasta myöhemmin illalla. Meille kaikille tuli kuitenkin tilaisuuksia, mutta kauriit olivat aina askeleen edellä, ja yleensä lähestymässä takaamme! Onnistuimme kuitenkin jahtaamaan supikoiria ja Tim onnistui ampumaan täydellisen osuman yhteen, kun se alkoi miettiä pakenemista.
Tänä keväänä olin Salossa kaikkiaan kolme viikkoa kauden aikana ja opin paljon lisää metsäkauriin pyytämisestä. Ohessa joitakin havaintojani. En väitä olevani alan guru, joten seuraavat pointit on tarkoitettu ajatusten herättäjäksi. Toivottavasti ne saavat aikaan keskustelua ja ehkä muut voivat lisätä niihin jotain!
Yksi: Houkutuskuvat!
Oikein sijoitetut metsäkaurishoukutuskuvat eli kaaveet toimivat hämmästyttävän hyvin. Kolme eri pukkia kävi tarkastelemassa niitä ja toi ne samalla jousietäisyydelle. Varoituksen sana kuitenkin: pukinkuvat näyttävät houkuttelevan vain alueen hallitsevaa urosta, ja pienemmät urokset pelästyivät ja kääntyivät pois, kun havaitsivat kaaveen. Naaraspuoliset houkutuskuvat eivät oikeastaan tehneet yhtään mitään. Ne voisivat olla hyödyllisempiä tilanteessa, jossa metsäkauriita voi metsästää kiima-aikana urosten houkuttelemiseksi tai myöhemmin kauden aikana, jolloin muut yksilöt voitaisiin saada rentoutumaan ravintohoukutteen lähellä tai vastaavissa paikoissa.
Kerran minulla oli sekä uros- että naaraskauriin houkutuskuva asennettuna pellolle passipaikkani lähelle. Nuori valkohäntäpeura seisoi lähellä kärsivällisesti odottamassa, että ne siirtyisivät pois, jotta se pääsisi niiden ohi suolakivelle. Tuo pikku kaveri osoitti hämmästyttävää kärsivällisyyttä. Noin 40 minuuttia myöhemmin se kääntyi ympäri ja päätti mennä muualle! Tarinan opetus on se, että jopa peurat tunnistavat ne!
Huomaa myös, että jos kauris tulee pukkihoukutuskuvan luokse, se odottaa taistelua, on valppaana ja valmis pakenemaan. Tämä tarkoittaa, että ampumiseen on vain vähän aikaa. Varmista, että houkutin on sijoitettu lähelle passipaikkaasi, koska kun ne ovat keskittyneet kaaveeseen ne sietävät hieman enemmän liikettä tai ääntä.
Kaksi: Kauriin liikkuminen
Kauden alussa oli mukavan lämmintä. Onnistuin jopa lähes saamaan lämpöhalvauksen eräänä iltana, mutta se saattoi johtua myös ruskeasta teestä, jota join tölkeistä muutaman ystäväni kanssa… Joka tapauksessa kauden tässä vaiheessa kauriit olivat hyvin aktiivisia ja tulivat näytille noin klo 20-21 illalla, ja usein niitä näkyi pelloilla keskipäivällä nauttimassa auringonpaisteesta. Emme metsästäneet usein aamuisin, koska kolme viikkoa yhtäjaksoisesti sellaisella rytmillä olisi ollut tuhoisaa… passista pois keskiyöllä ja sitten takaisin kolmelta aamulla joka päivä olisi turhan kova keikka!
Juuri ennen Timin saapumista lämpötila laski ja tuuli voimistui ja aloin huomata, että metsäkauriit tulivat esille vasta noin klo 22, joinakin iltoina jopa vasta klo 23. Ainoa muu muuttunut asia oli kuun vaihe. Jos olet koskaan metsästänyt Afrikassa (ja jos jos et ole, sinun on pakko, sillä se on uskomaton kokemus ja maailman edullisinta kaupallista metsästystä tällä hetkellä) tiedät, että blindeista metsästäminen tai jopa hiipiminen siellä täysikuun aikaan on vaikeaa, koska kaikki eläimet syövät ja juovat mieluummin kuunvalossa, joten ne lepäävät päivän eivätkä ole liikkeellä. Luulen, että metsäkauris toimii samalla tapaa. On viileämpää, joten ne pysyvät nukkumassa pidempään ja koska kuu valaisee pidempään niiden ei tarvitse nousta ylös ja lähteä liikkeelle niin aikaisin… ja lisäksi ihmiset liikkuvat myöhemmin vähemmän!
Kolme: Johdonmukaisuus
Jos tiedät, että alueella on pukki, jota tavoittelet rehellinen neuvoni on tavallaan tylsä. Älä siirry uuteen passipaikkaan, ellei nykyinen passipaikkasi ole paljastunut. Niin kauan kuin tiedät, että uros käy kyseisellä alueella eikä uros tiedä missä sinun passipaikkasi on, istu siellä joka ilta kunnes se ilmestyy. Käyt tässä taistelua tylsistymistä vastaan ja sen myötä on olemassa vaara, että olet puoliunessa kun se ilmestyy paikalle – ja menetät tilaisuutesi.
Asetu siis passiin puolenpäivän aikaan ja pysy se siellä! Jos käytät blindia, sinun on pystytettävä se noin viikko tai vielä paremmin kaksi viikkoa ennen kuin aloitat metsästyksen. Naamioi se myös, sillä on suuri merkitys!
Neljä: Pukin reviirin tunteminen
Metsäkauriit ovat tarkkoja reviiristään, eivätkä edes ne, jotka eivät ole hallitsevia, uskaltaudu liian kauas alueelta. Yritä siis selvittää karkeasti missä nämä alueet sijaitsevat ja mieti sen jälkeen miten ne todennäköisesti liikkuvat näillä alueilla. Missä luulet makuupaikan olevan? Missä on ruokaa, jota kohti ne todennäköisesti menevät? Onko alueella paljon tuoreita scrapeja? Merkkaa tiedot kartalle ja saatat tunnistaa kuvion.
Valitettavasti alueen tarkka koko näyttää vaihtelevan melko paljon ja riippuvan pukin motiiveista. Minulla oli esimerkiksi tänä vuonna Salossa yksi pukki, joka näkyi aina noin 300 metrin säteellä ja sitten toinen, jonka vaellusalue oli noin kaksi kilometriä. Jälkimmäisestä oli kuvia useassa riistakamerassa. Itse tykkään asettua hyvin käytetyille kulkuväylille, koska kauriit ovat aika aktiivisia tähän aikaan vuodesta ja kulkuväylät yleensä hyviä väijytyspaikkoja, ja niissä etäisyyttä voi kontrolloida paremmin.
Jos tarkkailet metsäkauriita huomaat, että ne seuraavat yleensä mielellään reunoja tai linjoja, esimerkiksi pellon tai metsän reunaa, ojaa tai pensasaitaa. Ne tulevat yleensä vain kokonaan pellolle syömään tai lähestymään toista kaurista.
Viisi: Tähtää alas
Rehellisesti sanottuna olen huono muistamaan tämän säännön itse. Metsäkauriit ovat yksi nopeimpia hirvieläinlajeja ja ne ovat erittäin alttiita niiaamaan äänen kuullessaan. Jouseni on Darton Prelude, joka on säädetty 72 paunaan ja 28 tuuman vetopituudella se antaa 510 grainin painoiselle nuolelle 290 FPS lähtönopeuden, mikä on mielestäni melko paljon. Kuitenkin jopa tällä vauhdilla videoissa voi nähdä, kuinka kauriit alkavat väistää nuolta 20 metrin päässä.
Mihin siis tähtäät? No, jos tähtäät sydämen yläpuolelle, eli alempaan 1/3-osaan, sinulla on melko hyvät mahdollisuudet. Jos kauris ei liiku, osut silti sydämeen, ja jos se väistää, sinun pitäisi silti saada kaksinkertainen keuhko-osuma. Kaikki tietenkin riippuu siitä, kuinka nopeasti nuoli lentää ja kuinka varuillaan kauris on ollut.
…
Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä mieltä olet edellä mainituista kohdista ja ehkä sinulla on myös lisää tietoa jaettavaksi. Minut tavoittaa lähettämällä sähköpostia osoitteeseen mat@millersbowhunting.com tai löydät minut Instagramista tunnuksella @treekiwi. Äidinkieleni on englanti, mutta voit halutessasi kirjoittaa minulle suomeksi, jolloin voin yrittää käyttää Google Translatea.
Yksi metsästyksen parhaista ja huonoimmista asioista on se, että kun oppii jotain uutta, joutuu usein odottamaan vuoden, että voi käyttää sitä tietoa uudelleen! Seuraavat metsästysmatkani ovat Afrikkaan asiakkaiden kanssa ja sitten alan valmistautua valkohäntäpeurakauden avaukseen Suomessa.
Kippis ja kiitos,
Mat Miller, teksti ja kuvat
