Jousi sopii hyvin myös tuulastukseen pimeinä syysiltoina, mutta kalojen metsästys keskikesän tyyninä, aurinkoisina päivinä on todella koukuttavaa.
Jousikalastaja voi hiipiä rantoja pitkin tai kahlata kahluuhaalareissa vedessä. Apurin kanssa kalastava voi käyttää venettä ja lipua hidasta kävelyvauhtia äänettömästi rannan tuntumassa. Parhaita kalajahtipäiviä ovat aurinkoiset ja vähätuuliset päivät. Pilvet huonontavat näkyvyyttä veden alle ja tuulen kehittämä vedenpinnan reilumpi väreily häiritsee kalojen havaitsemista.
Polaroid-lasit avaavat näkymät
Hienoimmissa kalastuslaseissa on jopa vaihdettavia, erivärisiä linssejä vaihtelevia vesi- ja taivasolosuhteita varten. Suomen tummille vesille sopivat vaaleahkot, ruskehtavat tai kellertävät lasit. Mitkä tahansa aurinkolasit eivät kalan metsästykseen sovi – lasien on oltava polaroidut! Kun tyynellä kelillä katsoo polaroideilla kaislikkoon, näyttää kuin veteen olisi sytytetty valot. Polaroid-laseja on saatavilla myös vahvuuksilla.
Jousikalastusvälineet
Jousi voi olla taljajousi tai perinteinen jousi, mutta liioista paunoista on pelkkää haittaa. Vanhan metsästysjousen vetojäykkyyden saa mahdollisesti pudotettua jousikalastukseen sopivaksi.
Suomen kohtalaisen pieniä kaloja voi hyvin kalastaa tavallisilla metsästys-/taulunuolilla varustettuna kalastuskärjellä ja siimalla. Suurien, kymmeniä kiloja painavien kalojen pyyntiin tarvitaan raskaat, täyshiilikuituiset kalastusnuolet sekä suurilla väkäsillä varustetut kärjet. Kevyt nuoli ei uppoa matalassakaan vedessä liian syvälle pohjamutaan. Onton nuolen sisälle voi tarvittaessa valuttaa ohutta hiekkaa tai asentaa lisäpainoputken, sen mukaan kuinka syvälle on tarkoitus nuolella yltää.
Kaupallisissa, raskaissa kalastusnuolissa on luisti ja nuolen perään ruuvilla kiinnitetty stoppari. Siima solmitaan luistiin, jolloin se jää täydessä vedossa reilusti nuolihyllyn etupuolelle. On tärkeää varmistaa, että kelalta tuleva siima on ennen laukaisua nuolen kärkipäässä, olipa käytössä luisti tai runkosiima. Samoin on varmistettava, ettei siima pääse sotkeutumaan nuolihyllyyn vaan roikkuu vapaana.
Riittävän pitkästä metsästysnuolesta voi rakentaa kalastusnuolen kiinnittämällä siihen runkosiiman. Runkosiimaksi sopii kalastuskelalla oleva punottu vahva siima. Siimaa katkaistaan reilut kaksi kertaa nuolen mittaa pidemmäksi, se taitetaan keskeltä ja solmitaan lehmänkytkysolmulla sulituksen taakse. Tässä tapauksessa tarvitaan nuoliputkessa sulat tai muu jarru/stoppari, jotta runkosiima saadaan pidettyä paikallaan. Kärkipään siimanpäät voi joko nopeasti sitoa kärjen ja kierreholkin väliin tai rakentaa kätevämmän liimapintaisella kutistesukalla suojatun punoksen, jolloin väkäsellisen kalastuskärjen voi helposti vaihtaa rantaharjoittelua varten taulukärkeen. Väkäkärkistä nuolta ei ole helppoa irrottaa solumuovihauesta!
Tässä kuvasarjassa on käytetty keskipunoslakaa, punontalaitetta ja keskipunoksen tekomenetelmää. Tarkemmat ohjeet kirjassa JOUSIMETSÄSTYS, Juha Kylmä. Runkosiimaa on syytä kunnolla venyttää ennen sen kytkemistä, koska siima venyy jonkin verran. Samaa tekniikkaa voi luonnollisesti käyttää myös majavanuolessa.
Runkosiima kiinnitetään lehmänkytkyllä sulkien taakse. Kalastusnuolessa ei tarvitse olla täysikokoisia sulkia, koska paksu siima jarruttaa nuolen peräpäätä riittävästi. Sulat voi leikata mataliksi, jotta eivät vaikuttaisi nuolen uintiominaisuuksiin.
Hyvien, suomalaiseen jousikalastukseen sopivien kalastuskärkien löytäminen ei ole helppoa. Siksi jousikalastajat ovat yleensä joutuneet modifioimaan kärkiä käyttötarkoituksiinsa paremmin sopiviksi. Valmiit kärjet ovat yleensä liian suuria ja saattavat katkaista pienen kalan. Pienimmissä kärkimalleissa on kaksi pianolankaväkästä. Pienehköjä kaloja jahdatessa voi toisen pianolangan katkaista pois tai lyhentää molempia väkäsiä. Kärjen voi myös rakentaa esimerkiksi suippokärkisestä taulukärjestä ja pätkästä pianolankaa.
Jos käytössä on raskas, täyteinen kalastusnuoli on syytä varmistaa, että nuolihylly on riittävän vahvarakenteinen, esimerkiksi kalastukseen tarkoitettu roller-tyyppinen hylly. Kevyempiä nuolia voi ampua tavanomaisilta metsästyshyllyiltä.
Kalastuskelat
Otsakekuvassa näkyvä AMS Retriever on eniten käytetty kelamalli. Retrieverissä siima kelautuu muovipulloon, josta se taas ammuttaessa purkautuu lähes kitkattomasti ulos. Siima ei kierry minkään rullan ympärille vaan putoaa vapaasti pullon pohjalle. Hyvin toimiva kelamalli on myös Bohning-haspelikela. Myös umpikeloja käytetään jonkin verran jousikalastuksessa.
Valonsäteet taittuvat veden pinnassa
Vedessä oleva kala ei ole siinä syvyydessä miltä näyttää, siksi on opeteltava tähtäämään riittävästi alle. Ennakkoon vaikuttaa sekä kohteen syvyys että etäisyys ampujasta. Syvyyttä ja etäisyyttä on kuitenkin mahdotonta määritellä tarkasti, joten ainoa keino oppia ampumaan veteen on harjoitella paljon.
Veteen ampumista voi harjoitella pohjassa näkyviin pieniin tikkuihin, käpyihin ja vastaaviin. Vesi-ilmapallot ovat kätevä maali. Pallon pohjalle pudotetaan hiukan hiekkaa ja päälle tarpeeksi vettä sekä solmu varmistamaan, ettei vesi säntää silmille. Pallot vajoavat kätevästi pohjalle ja osumat on helppo havaita. Solumuovitanko, jota tavaratalot myyvät lasten kesäisiin vesileikkeihin ja uintiharjoituksiin, on helppo pätkiä eripituisiksi ”hauiksi” ja upottaa ne haluttuun syvyyteen narun ja riittävän raskaan painon kanssa.
Kevätkutu rauhoitusaikaa
Jousikalastus rinnastetaan atraimella kalastamiseen. Kalastusasetuksen mukaan atraimen, harppuunan ja vastaavien terällä tai koukulla varustettujen välineiden käyttö on kielletty lohi- ja siikapitoisessa joessa, koskessa ja virtapaikassa. Muuallakin tällaisten välineiden käyttö on kielletty kalojen kevätkudun aikana. Jousikalastuskausi alkaa 1.6. ja lajia voi harrastaa aina siihen saakka, kun jää peittää vedet.
Teksti ja kuvat: Juha Kylmä
