Log In
Register
10:22
14.2.2006
Offline
Jonkinsortin jousiampuja ja -metsästäjä Randy Ulmer (http://www.randyulmer.com/) taisi jossakin viimeaikaisemmassa kolumnissaan (vapaasti suomennettuna) kirjoittaa, että ”neljän tuuman nippu radalla on kahdeksan tuuman nippu metsästettäessä”.
Toisinkin päin olen kuullut joskus väitettävän, mutta taidan silti kallistua enemmän Randynkin lausuman peukalosäännön kannalle. Omat havainnot puoltavat myös sitä. Hyvänäkin päivänä.
10:29
1.2.2009
Offline
Mielellään sitä pyrkii siihen, että ammuttu nuoli peittyy laukaisun jälkeen tarkoitetun tähtäimen pisteen alle, jolloin osuma alue jää mahdollisimman pieneksi.. Aina ei kuitenkaan olosuhteet anna edellytyksiä siihen kaikkeen rutiiniin, mitä on ollut helppo radalla harjoitella.. Riista käyttäytyy aina juuri päin vastoin kuin itse sen toivoisi tekevän! 
Kauriin osuma alue taas ampumakokeen perusteella olisi 23cm.. Kokemuksieni mukaan hirvi sotkettuna keskusteluun, osumat ovat olleen ampumakoe suosituksen 23cm sisällä, mutta myönnän että myös ns.10 ringistä n.50cm sivuun osuneella laukauksella on eläin myös kuollut.. Ja myönnän että käsi ei ole ollut 100% vakaa joka laukauksella mutta yksikään eläin ei ole vielä karannut huonon osuman johdosta. 
Tämän tyyppiseen asiaan perustan omia mielipiteitä, kuolettavien osuma-alueiden suuruuksista..
Mielipiteitä tuntuu olevan yhtäpaljon kuin on harrastajiakin.. Periaatteen ja käytännön erot ovat loppujen lopuksi suuret joten niistä on turhaa rueta väittelemään.. Loppujen lopuksi hyviä asioita kaikki joita tullut esille!!
10:40
10.8.2007
Offline
Ja tässähän on tullut esille se tosiasia, että pelkkä radalla ammuskelu ei riitä.
Eli ei muuta kuin metsään ja virittelemään maalitauluja puuhun, mäkeen, yms. ja myös standilta ammuntaa harjoitella, jos sellaista harrastaa.
Vielä kun pistää samat varusteet ylle treenatessa, eli reppu vaan selkään, niin eiköhän se riistalaukauskin ala osumaan…
Sainpas ainakin keskustelua aikaiseksi…
10:46
15.7.2009
Offline
Sanotaanko näin, että itsekkin pidän monien lajien osalta osuma-alueiden suuruutta jousipiireissä liioitellun pienenä. Se kylläkin on moninpaikoin hyvä asia. Ei vara venettä kaada. Se valitettavasti vain tekee inflaatiota niiden lajien kohdalla joilla vitaalit on oikeasti pikkuruisia. Isompien elukoiden ampumisesta minulla ei jousikokemuksia ole kun tuo hirvi ei oo laillinen. Mutta ko. eläimen keuhkot sydän ja maksa muodostavat tauluTV:n kokoisen alueen suoraan sivusta. Jos jousella elukka kuolee noista osumista niin…lääniä riittää. Lintujen kohdalla kupuun ja ihan taakse osuminen ei tuota tulosta, mutta monista muista kraapaisuista se tapaa jäämään, mutta kärjen on oltava sopiva…pelkää leikkuria en pitäis hyvänä. Jänes tuppaa jäämään jos sitä kroppaan tinttaa etukolmannekselle. On siinä ny euron kolikkoa enemmän tilaa.
Voipii joillaki nostaa verenpainetta, mutta mie en halua puolustella huonoa ampumista ja ylipitkältä yrittämistä. En vähätellä varmaa laukausta enkä harjoittelun tarvetta. Mettässä harvemmin kuitenkaan vaaditaan ihan 10tm osumaa, hyvä niin koska toisinaan se ei vaan onnistu. Kannattaa sitä silti itseltään vaatia.
10:59
22.9.2008
Offline
Lukuisia kaatovideoita katselleena jennkilän poikien(tyttöjenkin) ampumana, olen pannut merkille, että esim valkohäntäpeura täydellisestä vitaaliosumasta juoksee vimmatusti 50-100 m ja jää seisoon ja kaatuu. Muutama peura on kaatunut paikalleen, jos osuma on ollut vitaalista selvästi ylempänä. Rankaosuma kai se on silloin. Yleensä korkealta ständiltä ammuttuna. Nuoli on yleensä silloin jäänyt kiinni eläimeen, kun sitävastoin selvästä vitaaliosumasta nuoli suhahtaa läpi. On jopa ns periillekkin ammuttu peura kaatunut jonkinmatkaa juostuaan.
Kyllä aina tunnen pahaa tunnetta, kun huomaan, että osumat on jossain muualla kuin vitaaleilla. Jotenkin se eläimen kuolema on niin kivuttoman oloinen silloin.
11:05
22.9.2008
Offline
Edelliseen lisäyksenä, että juuri vitaaliosuma näyttää olevan kivuton. Jos edellinen viestini äkkilukemalla antoi toisen kuvan. ( karkasi julki, ennekuin olin itsekkään sitä lukenut 
)
06:58
15.7.2009
Offline
Kun on erinomaisen mukavaa painaa pilkkua niin pitänee vielä tähän lisätä pari pointtia. Yksi on Ulumenin Randylle ja Arille ihan vaan muistutuksena ko Ari ainakin tietääki…metillä ei ammuta nippuja. Se on kertapeli ja matkalla pakasteeseen.
Toinen on tuo harjoittelun ja ampumamatkan välinen yhteys. Metsässä se tilannehan on aina tapauskohtainen. Ei kestä tuudittautua siihen, että osun aina 30:ltä nyt matkaa 15 ammun siis tottakai. Omakohtaisesti olen useamman kerran jättänyt ampumatta ns. varmaltakin matkalta, koska hommassa ei niin sanotusti ole ollut fiilis mukana. Kiväärillä onnistun sohasemaan hyvin vaikka fiilis ei olisikaan kohdallaan…jousella metsästäessä pitää hommassa olla kuitenkin ”tappamisen meininki”. Jos se sihtailu tuntuu ei oikealta niin ei se osumakaan ole kohdallaan vaikka olis lyhytkin matka. Silloin kun homma on paketissa niin nuoli napsahtaa paikakalleen kauempaakin. IBEP kurssilla kaiken muun arvokkaan tiedon lomassa kertoiltiin ns. omasta ”varmasta” matkasta. Olen huomannut että tuo matka aikatavalla vaihtelee, eikä sitä kannattaisi ottaa niinkään minään metrimääränä vaan fiilispohjalta.
Kuten moni muukin tuo on kaksipiippuinen juttu. Tuolla fiiliksellä ei ole kuitenkaan järkevää koittaa niin kaukaa ettei se koskaan radallakaan onnistu. Liika itseluottamus ei silti venytä sitä omaa tehollista ampumaetäisyyttä 50m…vaikka kuinka tuntuisi, että kyl tää onnistuu. Kiteytettynä se voisi mennä silleen, että radalla haeskellaan se oma rata matka. Sitten metsässä sitä leikkaillaan sen fiiliksen mukaan lyhemmäksi.
01:58
31.1.2006
Offline
Omasta mielestäni metsästykseen liittyvä ampuminen ei voi olla kovinkaan paljon ’fiiliksestä’ riippuvainen juttu. Jos siis fiiliksellä tarkoitetaan sitä, että eri päivinä tai eri aikaan päivästä ampuminen sujuu paremmin kuin toisena ajanhetkenä tai toisissa oloissa. Lähtökohtaisesti tulisi perustekniikan ja ’huonon päivän’ ampumakunnon olla se määräävä tekijä omaa ’varmaa’ ampumamatkaa määritettäessä. Fiiliis sitten tekee ammunnasta vielä helpompaa, mutta ei voi olla määräävä tekijä. Tietysti, jos ei tunne jossain tilanteessa pystyvänsä ampumaan omalle ’varmalle’ matkalleen, niin silloin ei tule ampua. Ehkäpä oma ’varma’ matka on sittenkin liian pitkä, jos näin käy useammin?
Usein korostetaan maastotreenien tärkeyttä, eikä varmaan syyttä. Onhan maastossa ampuminen erilaista kuin ’tasamaalla’ ja henkisestikin virkistävämpää treeniä kuin perusjauhaminen. Kuitenkin se perusformi saadaan parhaiten aikaan sillä perusjauhamisella, ihan vaan (rengas)tauluun ampumalla, seisten polvelta, istuen … . Formin tulee olla iskussa, jotta sitten metsässä siihen ei tarvitse kiinnittää huomiota vaan focus on olosuhteissa, ampumamatkassa ja -kulmassa, riistan käyttäytymisessä ym. tekijöissä ja itse ampumasuoritus on lähes automaatio. Eikä tarvitse murehtia fiiliksestä.
01:58
14.2.2006
Offline
oejpeura sanoi:
Kun on erinomaisen mukavaa painaa pilkkua niin pitänee vielä tähän lisätä pari pointtia. Yksi on Ulumenin Randylle ja Arille ihan vaan muistutuksena ko Ari ainakin tietääki…metillä ei ammuta nippuja. Se on kertapeli ja matkalla pakasteeseen.
…
Kiteytettynä se voisi mennä silleen, että radalla haeskellaan se oma rata matka. Sitten metsässä sitä leikkaillaan sen fiiliksen mukaan lyhemmäksi.
Harvinaisen totta – ensimmäinen (ja ainoa) laukaus ratkaisee.
Loistavasti kiteytetty loppulause!
04:56
30.1.2011
Offline
Ari kirjoitti:
Harvinaisen totta – ensimmäinen (ja ainoa) laukaus ratkaisee.
Loistavasti kiteytetty loppulause!
Näinhän sen kuuluisi olla ampuma-aseillakin, mutta ikävä kyllä ei ole! Varmaan metsästyksessä ikävin tunne on että tulee haavakko jota ei löydä. Onko muut samaa mieltä vai olenko vain niin pehmeäluonteinen?
06:35
Haavakko on aina haavakko ja syö miestä, mutta enemmän varmaan jos ei löydy. Jokainen varmaan tulee vähintäänkin kerran tai pari elämänsä aikana ampumaan haavakon oli ase mikä tahansa. Jätit minä hetkenä hyvänsä ampumatta se ei ikinä ole huono ratkaisu.
11:33
14.5.2010
Offline
Vanha aihe, mutta laitampa omia ajatuksiani silti.
Olen lukenut tuon artikkelin. Hommasin 5v sitten pitkäjousen, mutta en ole pystynyt harjoittelemaan vasta kuin viime kesänä. Tänä syksynä on tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa jousen kanssa metsälle. Harjoittelumahdollisuuden tähän asti olivat huonot, johtuen reissutöistä ja kerrostalossa asumisesta. Nyt on Rivitalossa oma takapiha missä voi harjoitella vajaan 20m matkalle.
Tuohon artikkeliin palatakseni, ehkä siinä oli asiaakin sen veran, että jos olen oikein ymmärtänyt, niin talajajousella tähtäimineen on helpompaa osua vähemmällä harjoittelulla kuin vaistojousella? Painoon yms en ota kantaa, mutta taljajousta joutuu säätämään, ja moni on lopettanut taljajousella metsästyksen alkuunsa, kun ei ole osannut säätää sitä oikein (Juha Kylmän artikkeli jossakin lehdessä). Toki vaistojousessakin on aloittelijalle oma ihmettelynsä oikean nuolivalinnan ja ampuma-asennon suhteen.
Itse en nähnyt, että artikkelissa olisi varsinaisesti ”mollattu” tähtäin/taljajousta, taljajousi tähtäimineen ei vain sopinut kirjoittajalle, ehkä tähtäimet eivät itsestään siirry, mutta ainahan se mahdollisuus on olemassa kun kolutaan.
Minulla jousimetsästys alkaa nyt pitkäjousella, en oikein itekkään tiedä miksi päädyin ko. jousityyppiin, mutta se tuntui kokeillessa hyvältä, ja jotenkin perinteikkäältä, varsinkin kun olen historiasta muutenkin kiinnostunut.
Kieltämättä myös taljajousen osto on ollut mielessä siitä lähtien kun luin Juha Kylmän kirjoittaman metsästysmatka artikkelin vesipuhveleiden ja härkien metsästysmatkasta Australiaan Riistalehdestä.
Huomasin jossain lehdessä mainoksen, että Taljajousiakin saa nyt valmiiksi säädettynä ja ”avaimet käteen” pakettina, minun mielestä tuo on erinomaista palvelua ja helpottaa harrastuksen aloittamista.
Tuo Otsikon mukainen artikkeli ei hetkauttanut valintaani suuntaan eikä toiseen, lähinnä minua harmittaa kun Suomessa on kaksi jousimetsästysliittoa. En ole asiaan enempi perehtynyt, enkä ainakaan vielä kummankaan liiton jäsen, kun jousimetsästys on vasta alussa, mutta toivoisin ainakin, että liitot tekisivät yhteistyötä keskenään, sekä Suomen metsästäjäliiton kanssa. Miten asianlaita lienee?
09:31
28.6.2010
Offline
Tuota juu
Kerron pikaisesti omasta kokemuksesta jousimetsästyksen pariin siirtymisestä. Olikohan vuosi 2005 keväällä kun pääsin ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden katajajousten jälkeen kokeilemaan täällä pohjanmaalla paikallisten huippuampujien vastakurveja, sekä taljoja oikein toden teolla ja siitähän se vasta kipinä syttyi, vaan kuinka ollakkaan vierähti siinä pari vuotta kärvistellen hintoja, kun ei millään olis malttanut parista ruutiaseesta luopua vaikka niitä oli kaappi pullollaan.Mutta sitten koitti se aika kun totesin motivaation kilpaurheiluun ruutipuolella olevan loppu ja olis aika siirtyä muihin hommiin, perhettäkin kun pukkas ja aikaa metillekin olis ehkä enemmän kun aktiivi aikana. Ei muuta kun soitto merrysporttiin ja sovittiin aika jolloin tulen niin sanotusti sovittamaan jousta itselleni.alusta asti, kun kaikki jousityypit kävin läpi ennen valintaani oli itselleni selvä asia, että jousi tulee metsästys tarkoitukseen ja se että tilanteita tulee harvoin, niin halusin olla varma, että myös osun haluamaani paikkaan joten talja oli minulle ainut vaihtoehto, sikäli hassua että 10 vuotta suomen maajoukkue ampujana haulikolla skeettarina siirryin suoraan ruutipuolen vaistoampujasta jousipuolen tähtäinampujaksi. Ei huono valinta näin jälkeenpäin ajateltuna sillä riistaa on tullut ihan samalla tavalla jousellakin, kun ennen ruutiaseillakin, mutta suurin ero siinä oli se, että panostus riistaeläinten käyttäytymisten oppimiseen on todellakin vierähtänyt tovi jos toinenkin ja riistaa näkyy nykyään paljon enemmän kun ei ole niin helvetinmoinen kiire juosta sielä metässä pää kolmantena jalkana.
Ja sitten asiaan. Taljajousen säätämisestä puhutaan paljon, ja se on myös aiheellista ettei tarvii mennä kaikkea kantapään kautta kuten minä, mutta se että sitä tarvis säätää jatkuvasti on mielestäni pilkun viilausta niin kuin se on myös ruutipuolella, ja karu faktahan on että säätäminen ei lopu koskaan jos ei ole kykenevä myöntämään omia virheitään.Tottakai joskus myös vehkeet retaa mutta taitava ampuja huomaa pian sen onko kysymys välineistä vai omasta itsestä. Oma näkemykseni taitolajeista on se että mitä kyvykkäämpi ja nopeampi olet korjaamaan omia virheitäsi, sitä parempi olet koska emme ole robotteja vaan inhimillisiä olentoja ja teemme virheitä jatkuvasti. Kommentti vielä säätämisen. sain ammattiapua ystävältäni jonka olen tuntenut pienestä pitäen vaan kun ei ole ollut koskaan puhetta jousimetsästyksestä jota hän oli harrastanut jo kymmenen vuotta niin piti tosiaan takuta pari vuotta itekseen (nykyään on onneksi tutorit) Noh saatiin vehkeet iskuun noin tunnissa, enkä ole sen jälkeen säätänyt jousesta muuta kuin tähtäintä ehkä kerran parissa vuodessa sentin sinne toisen tänne jänteiden ja kaapeleiden vaihdon jälkeen.
Sitten vielä ready to shoot paketeista.
Näin jokusen jousen trimmattuani, voin kertoa ,että jokainen säätää jousen lopullisesti omille mitoilleen, ja paketista vedettynä säädöt saatta olla kohtalaisen kaukana omista ihannesäädöistä, toki nuolihylly ja loopin paikka on tod näk aika lähellä (kauppias tai tehtaan edustaja säätää omille mitoilleen) mutta eroja löytyy joten suosittelen oikeasti kääntymään tutoreiden puoleen.
Olet sitten vaisto tai tähtäinjousen omistaja niin luota itseesi ja tekemiseesi. ole kriittinen itsellesi ja opi tunnistamaan heikkoutesi. Hyvä lähtökohta taitolajeihin. Kuulin aikoinaan maailman huipuilta sanonnan. homma pitää ottaa tosissaan, muttei vakavasti eli huumorimielellä mennään, jousiammuntaahan tämä vain on eiks je
05:41
19.12.2010
Offline
Siinäpä oli todellista kokemuspohjaista vinkkiä harjoittelusta ja ampumisesta – olenkin hieman cup-kisojen tuloslistoja katsellessani funtsinut että onko tämä Jani Eklund just se ”eeklunti” haulikkoradoilta…
Itse hankin tässä kesällä itselleni taljan vastakäppyrän lisäksi. Talja on nyt ammattimiehellä päivähoidossa eli siitä hieman viritellään jotakin naruja tjms… Varsinaisesti se mitä sille tehdään ei kiinnosta pätkääkään eli kerran se säätöihin ja sitten jos ei osu niin katsotaan peiliin ja jos sekään ei auta niin myydään pois haitolta…
Siitä olen samaa mieltä kuin Jani että taljalla ampuessa on helppo keksiä tekosyitä ja suoraan sanottuna kusta itseään silmään mitä suhteessa taitoihin tulee (sivusta seuranneena todenneena). Vaistolla tämä ei ole aivan niin helppoa kun kourassa on vaan jonkin sortin johonkin suuntaan väkkyrä keppi ja siinä naru sekä suoria tikkuja perstasku täynnä – ei siinä paljon selitellä mutta vakavana vaarana on sitten (oman) vaatimustason tiputtaminen ja sitä kautta kehityksen pysähtyminen eli ei vaan yksinkertaisesti opita ampumaan tai siis paremminkin osumaan.
Eli molemmat kamppeet ovat oikeastaan aika kettumaisen vaikeita ampua mutta paljon helppottaa jos on rehellinen itselle… – siis vissiin
07:41
11.7.2007
Offline
Tuossa edellä tuli tosi tuhti tietopaketti joka oli täyttä asiaa….sanoisin vielä vaistojousista sen verran oman kokemukseni kautta, että sillä pelaaminen vaatii myös todella tarkkaa välineidensä tuntemusta. Kuinkahan mones vaisto keppi itselläni nyt kourassa ennen kuin löysin sen helmen joka sopii itselleni kuin naula päähän. Vaatii monet kokeilut ja pitkänkin ajan ampumisen jousella, että löytää sen omaan käteen sopivan yksilön. Se ei toki vielä riitä mihinkään. Kaikki käsiin tulevat nuolet vaativat paljon testiammuntaa sekä taulukärjillä, että leikkureillä jotta saat valittua sen oikean jä käypän setin kasaan. Myös nokinpaikat, jännevälit yms. Säätö ei ole mikään yleissäätö kyseiselle jousille. Jokainen nuolisetti jonka tilaat, varsinkin puunuolissa vaatii omat testauksensa jos haluat vaistopelin johon voit luottaa. Ei ole todellakaan mikään itsestään selvyys, että napaanpa tästä jousen ja nuolet jotka minulle myytiin ja ammun…..se ei valitettavasti ole niin helppoa ns. Yksinkertaisella vaistojousellakaan jos haluaa osua.
Olli
11:02
19.12.2010
Offline
Niimpä… ei se sopivan yhdistelmän löytäminen aina ole helppoa vaistollekaan. Sopivan nuolen valinta on ehkä se tärkein ja siinäkin on yllättäviä käyttäjäkohtaisia muuttujia. Kun muutin hiukan sormiotetta lähemmäs niveltä niin yllätyin että koko nuolisetti piti vaihtaa löysempään. Nuolen lopullinen valinta ja nokinpaikan säätö sitten paperin läpi ampumalla – sulattoman nuolen testiin en (vielä) koe olevani tarpeeksi hyvä ampumaan ja hieman ihmetyttääkin kun sitä suositellaan heti aloittelijan testaustavaksi – no voihan se jollakin toimia mutta ei mulla. Paperitestillä voi myös harjoitella puhdasta laukaisua sillä se kertoo heti miten tasaisella varmuudella pystyy ampumaan, jos 10 hyvin toimivalla nuolella saa vaikka 3-5 metristä 8 täydellistä mersunmerkkiä niin ainakin minä olen ollut jo aika tyytyväinen ja ne kaksi räpellystä on sitten laukaisuvirheestä kiinni eli parannettavaa silti on…
1 Guest(s)
