Kun vihreät toimittajat pääsevät vauhtiin | Media | SJML keskustelufoorumi

Ei mulla kyllä verenpaine tuosta noussut. Jos käy trofeemessuilla, niin tapaa trofeeporukkaa. Kun lukee noita Pohjoismaiden ulkopuolisia metsästysjuttuja, niin onhan niissä tuo trofeehomma sangen tärkeässä – ja usein määräävässä – roolissa. Toimittajan juttu heijastelee sitä kuvaa, jonka metsästäjät itse antavat. Meillä ollaan hyvää vauhtia menossa samaan suuntaan, jos vaikka miettii kuinka on ruvettu puhumaan 'lihametsästäjistä' vähän kuin halveksittavana ryhmänä. Lähes jokaisessa 'valistuslehdessä' on nykyisin juttua kuinka pyritään kehittämään hirvi- ja peurakantaa niin, että trofeekokoisia uroksia tulisi enemmän.

Eli, jos me itse puhumme ja esittelemme trofeita, niin oletusarvoisesti 'yleisökin' nämä asiat sitten päällimmäisiksi poimii.

Lähes jokaisessa 'valistuslehdessä' on nykyisin juttua kuinka pyritään kehittämään hirvi- ja peurakantaa niin, että trofeekokoisia uroksia tulisi enemmän.

Eikö tässä ole taustalla ihan tutkimukselliset seikat hirvikannan laadun huonontumisesta kun isot urokset ammutaan. Nyt pyritään sitten säästämään suurimmat urokset jatkamaan sukua ja samalla tietysti kehittyy hienoja trofeitakin sivutuotteena.

https://www.luke.fi/tiedote/hirvenvasat-pienentyneet-taustalla-urospula-ja-metsastyksen-ajoittuminen/
"Vähälukuisen ja nuoren uroskannan vaikutukset lisäävät riskiä kannan geneettisen monimuotoisuuden vähenemisestä ja heikentävät syntyviä hirvisukupolvia laadullisesti."

Jos nyt oikein ymmärsin esim. viimeisessä Jahti-lehdessä olleen 'valistuksen', niin viimeisin muoti on ampua vain niitä 'riittävän isosarvisia' ja jättää nuo nuoret urokset ampumatta. Tämähän on se 'ameriikan malli', joka sinänsä on tuota isojen säästömallia selkeästi johdonmukaisempi ja loogisempi. Jos tätä OT:tä vähän jatkaa, niin kysehän on oikeastaan kokonaisverotuksen määrästä ja kokonaiskannasta sekä uros/naaras suhteesta. Nykymallissa meillä ammutaan kohtalaisen iso osa kannasta vuosittain ja monessa paikassa urosvoittoisesti. Joku voi laskea minkä verran elukoita on yleensäkään 2-3 eläintä/1000 ha tavoitekannalla ja siitä sitten vielä eteenpäin kuinka paljon edes teoreettisesti voi isosarvisia elukoita jollain alueella olla. Meillä ei isosarvisia elukoita ole siitä syystä, että urokset hyvin harvoin edes elävät niin pitkään, että niistä voisi trofeeluokan elukoita tulla. Tuossa ameriikan mallissa määritellään raja, jota pienempisarvisia elukoita ei saa ampua. Jos se otettaisiin meillä nyt käyttöön, niin urosten kaato jäisi hyvin vähiin pari kolme seuraavaa kautta, mutta sitten niitä isojakin löytyisi. Mitä geneettiseen monimuotoisuuteen tulee, niin en oikein ymmärrä mallia, jossa alueella on vain muutama 'säästetty' valtasonni ja loput urokset ammutaan nuorina pois. Miten tämä kilpailun poisto ja joiden yksilöiden säästäminen vaikuttaa geneettiseen moinimuotoisuuteen positiivisesti? Tässä mallissahan samat urokset astuvat naaraan vuodesta toiseen?

Itse olen sillä kannalla, että tavoitekantojen tulee olla riittävällä tasolla, ja siletä poistetaan niitä elukoita, mitä vastaan tulee. Siis lain puitteissa. Ei kytätä erityisesti niitä isoja, mutta ei erityisesti säästelläkään. Sama koskee uroksia ja naaraita, pidetään verotus tasaisena.

Trofee on kautta aikain ollut osa erästystä (hammaskaulakorut, taljavaatteet eläimen päineen jne.)

Ennen vanhaan metsästäjä-keräilijä kansoilla, kuten suomalaisilla ja saamelaisilla onkin koko eläin mennyt hyötykäyttöön ja sivutuotteena on tullut ehkä trofee.

Eläimen tappaminen pelkästään trofeen takia sotii ainakin omaa arvomaailmaani vastaan pahasti. Jos olisi lupa ja tilaisuus ampua jousella esim komea uroshirvi, josta olisi lupa ottaa vain sarvitrofee talteen muun ruhon jäädessä mädäntymään, niin jäisipähän ampumatta!

Näistä mielikuvista vielä. Tossa mainitussa Jahti-lehdessä oli pitkä juttu kauriin trofeista, jossa ingressissä oli jotain siihen tyyliin, että 'suomessa metsästetään perinteisesti lihan takia, mutta kauriista on muuksikin'. Tuo ei ole sanatarkka lainaus vaan kuvaa enemmänkin sitä ajatusta, mikä jutussa oli: trofee on tärkeä osa kauriinmetsästystä. Sitten perään pari kolme sivua trofeejuttua kuvineen. Jokainen voi miettiä, minkälaisen kuvan tuokin juttu antaa ulkopuoliselle lukijalle metsästyksen motiiveista – varsinkin, jos vastaanottajalla on henkilökohtainen 'näkemys' metsästyksestä.

Trofeemetsästykselle jatkoa:

http://yle.fi/uutiset/leijonia…..si/8478938

Uutisessa ei sinänsä ole mitään uutta tietoa, jokainen Etelä-Afrikassa käynyt ymmärtää, että maassa ei ole villejä leijonia kuin joillakin suojelualueilla.

Mitenkäs tämä touhu eroaa vaikkapa turkistarhauksesta? Jos pitäisi valita olisin mieluummin tarhaleijona ;D

Eikö leijonan liha mene ravinnoksi?

Samaa voisi kysyä kaikesta 'canned hunt' toiminnasta, johon suuri(n?) osa kaikesta metsästyksestä tuollapäin maailmaa voidaan katsoa kuuluvaksi. Turkistarhauksesta tosin puuttuu 'huvielementti' ja siinä mielessä keskustelu on etiikka – ja moraalimielessä yksinkertaisempaa.

Tosiaan normaalia mm. Etelä- Afrikassa ja itse asiassa ainuita mahdollisuksia metsästää mm. paikallisille metsästäjille. Itse pidän sitä systeemiä hyvänä ratkaisuna paikallisia ajatellen. Olen jutellut tästä paljon tuttavani kanssa joka ns. alkuperäinen Buuri. Meille se voi tuntua vieraalta mutta siellä välttämätön toiminta malli. Mikäli tämä ahistaa niin kannattaa pyöriä hiukan muuallakin kuin kotinurkissa tuomitsemassa muun maan toimintatapoja.
Joka asiassa on puolensa mutta nyt näyttää täälläkin olevan niitä keskustelijoita jotka toimivat tunne pohjalla eivätkä ole perehtyneet tarpeeksi maan toimintatapoihin.

Meidän metsästyskulttuuri on vallan erilaista ja mielestäni hyvää/parasta sellaista mutta kaikkialla se ei toimi samalla tapaa…..

Olli

Sinulla varmaankin Kiul on kokemusta mutta monilla muilla tätä viestiketjua lukevilla ei sitten olekaan ja he lukevat juttuja oman tietämyksensä pohjalta. Siksi onkin hyvä tarkastella asiaa myös muilta näkökulmilta. Me ihmettelemme tätä asiaa helposti meidän omasta näkökulmasta ja meidän omien metsästystapojemme pohjalta ja siksi muiden maiden metsästystavat voivat tuntua hyvinkin ihmeellisiltä.

Jutellessani Buuri tuttavani kanssa metsästyksestä voi vain aina todeta, että molemmat arvostavat ja nauttivat omilla tahoillaan omista metsästyskulttuureistaan eikä kummallakaan tulisi mieleenkään moittia tai arvostella kunkin tapaa tai mahdollisuutta metsästää.
Siispä itse pyrin arvostamaan niitä metsästystapoja joita kohtaan isäntämaassa jossa olen metsällä tai menossa metsälle. Kaikilla kun ei ole niin yber huippu metsästyskulttuuria ja moraalia kuin meillä oman navan ympärillä 😉

Olli ugh…olen puhunut!

Niin no… Itte en oo Afrikan mantereella käyny. On kuitenki tullu sellaanen käsitys, että monet lajit olis mettästetty miltei suk7puuttoon ilman näitä tarhaajia, jotka pitävät salametsästäjät jollainlailla kurissa omilla maillaan. Korjatkaa jos olen väärässä..

Etelä-Afrikassa joissakin provinsseissa (EC ja WC) riittää että esim. ammuttavaksi tarkoitettu leijona on laskettu "vapaaksi" 36 tuntia ennen jahtia. Tälläistä on käytännössä hieman vaikea puolustaa etenkään ei-metsästävälle valtavirralle. Tämän takia myös monet metsästysyrittäjät ja valtio haluavat eroon tälläisestä toiminnasta.

Paikalliset eivät näe miten tämä eroaa karjakasvatuksesta, mutta tälläistä näkökulmaa on vaikea myydä mediassa.

Pienellä aidatulla alueella (<3000 hehtaria) metsästys ei ainakaan itsestäni tunnu samalta kuin villissä luonnossa oleminen.

Kyllä se vain niin on suurin osa ihmisistä hyväksyy villin riistan metsästysksen, mutta ei oikein ymmrrä istutusten varassa olevien eläinten ampumista pieneltä aidatulta alueelta.