Log In
Register
08:59
14.2.2006
Offline
…sikäläiseen jousimetsästykseen liittyen löytyvät nyt myös verkosta, http://www.alandiabowhunting.a…..h_bage.pdf
Tuon dokumentin lukeminen vaatii luonnollisesti ruotsin kielen taitoa.
08:59
2.2.2006
Offline
Mielenkiintoisia useilta osin ihan hyviä säännöksiä ovat keksineet Ahvenanmaalla. Tuntuu kuitenkin, että mallia on haettu USA:n eri osavaltioiden sekalaisista jousimetsästyssäännöksistä. Itselläni tuli mieleen seuraavia aatoksia pikaisella lukemisella:
1. IBEB tai vastaava koe vaaditaan suoritetuksi. Tämä aiheuttaa kustannuksia yli 30 vuotta metsästäneelle. Suomessa kokeen suorituksesta näyttää syntyvän kohtalaiset kustannukset.
2. Hyväksytty vuosittainen ampumakoe paikallisten säännösten mukaisesti suoritettuna (5 osumaa vitaaleille 6:lla nuolella). Tämän voisin siis suorittaa normaaleilla harjoitusnuolillani eli vaikuttaa kannaltani hyvältä.
3. Säännösten mukainen jousi ja nuoli metsästyskäytössä.
– Blunttikärkeä ei hyväksytä edes pienriistalle, mutta leikkuri ja stoppariprikka sen takana näyttää kuitenkin ehkä lailliselta.
– nuolen minimipaino 25g eli noin 386 grainia. Joutuisin kikkailemaan tuntuvasti hiilikuitunuolteni painon lisäämiseksi. 55 grainia painoa tarvitaan lisää: superraskas kärki, painavampi sulitus, pienriistalla prikka kärjen takana, mahdollisesti pidempi ja raskaampi nuoliputki. Joutuisin siis käytännössä rakentamaan erilliset ”Ahvenenmaanuolet” ja kohdistamaan jousen niitä varten. Nuolista uhkaisi tulla huomattavan kärkipainoisia eli joutuisin myös etsimään ratkaisua nokin painon lisäämiseksi.
Edelläesitetyistä kohdat 1 ja 3 vaativat hyvissä ajoin tehtyjä valmisteluja ennen metsästysmatkalle lähtöä. Kohdan 3 nuolenpainovaatimus aiheuttaa suoranaista päänvaivaa, ellen ole laskenut grammasta grainiin konversiota väärällä suhdeluvulla.
Kuitenkin muutaman paunan taljaani ruuvaamalla saisin vaikkapa tänään jouseni ja nuolet kärkineen Amerikkalaisittain hirvilailliseksi (ainakin useissa osavaltioissa). Minun käyttämälläni kalustolla olisi siis helpompi lähteä metsästysmatkalle esimerkiksi Kanadaan kuin Ahvenanmaalle.
Ylläolevat pohdinnat olen kirjoittanut ainoastaan siltä varalta, että kotimaista laki- tai asetustekstiä joskus kehitellään nykyisestä. Olisi toivottavaa, ettei erilaista kalustoa käyttävien metsästäjien harrastusmahdollisuuksia yhtäkkiä tarpeettomasti kavennettaisi.
08:59
14.2.2006
Offline
Ahvenanmaan säädökset pohjautuvat paljolti Tanskan vastaaviin, mutta onneksi ovat astetta yksinkertaisemmat…
IBEP-vaatimus on ehkä ymmärrettävä sitä kautta, että ainakaan nykyinen kotimainen metsästäjätutkinto ja siihen vaadittava kirjallisuus ei kovasti anna pohjaa jousiaseella metsästykseen. IBEP-kurssin suoritus Suomessa maksaa SJML:n jäsenelle tällä hetkellä 35 euroa, ei-jäsenelle 60 eur.
Ahvenanmaan ampumakoe on lähes 1:1 Tanskan vastaavan kokeen kanssa, mutta koeyrityksiä saa tehdä monta samana päivänä. Eläintauluista en ole nähnyt mitään tietoa, mutta voisi arvella, että niitä on monenlaisia ja -kokoisia. Pidän ampumakoetta kohtuullisen vaativana vaistopuolelle, mutten mahdottomana mikäli harjoittelee valitsemallaan aseella riittävästi. Toisaalta, eipä tuon kokeen läpäisy taljajousellakaan todellakaan mitenkään automaatio ole!
Vaadittu nuolen paino on suhteellisen korkea. Nuolien painot taitavat liikkua nykyään tyypillisesti 20-25 gramman välillä.
Olisi tosi hyvä, että näistä vaatimuksista ja ajatuksista keskusteltaisiin täällä. Kuka tietää, miten ja mihin tuo SML:n ministeriölle tekemä ehdotus etenee…
08:59
31.1.2006
Offline
Kuinka monta nuolta kuhunkin kuvaan ammutaan? Se on minulle ainakin jäänyt hämärän peittoon ja sallitaanko yhtään ohilaukausta/taulu?
08:59
14.2.2006
Offline
Ymmärtääkseni yksi koesuoritus koostuu kuudesta laukauksesta, yksi kutakin taulua kohti.
Viisi niistä pitää olla kuvaan piirretyllä vitaalialueella (sydän-keuhkot).
08:59
31.1.2006
Offline
Kaiken kaikkiaan tämä ”Riktlinjer” kuuluu minusta siihen heikosti ja hätäisesti valmisteltuun lainsäädäntöön, jonka yleisyydestä oikeusministerion kansliapäällikkökin esitti taannoin huolestumisensa. Tietysti lakia on valmisteltu maakunnan omista lähtökohdista, joita ulkopuolisen on vaikea tietää ja tuntea, joten arviointi on siten hieman hataralla pohjalla, mutta kuitenkin.
Minusta teknisten, välineisiin liittyvien puutteiden lisäksi suurimman ongelman muodostavat koulutusvaatimukset ja itse ampumakoe. Metsästyksen sitominen amerikkalaisen järjestön kurssin suorittamiseen on minusta jotakuinkin järjetön vaatimus. On vaikeaa kuvitella, että ko. järjestö pitkällä aikavälillä olisi kiinnostunut kehittämään koulutustaan tänne sopivista lähtökohdista. Vaikka SJML ansiokkaasti näitä kursseja järjestääkin, niin tarjonta on kuitenkin vain muutama kurssi vuodessa ja nekin siellä, missä halukkaita on enemmälti tiedossa. Eikä varmaan kovin moni mannersuomalainen Ahvenanamaallekaan kussin suorittamiseen suuntaa?
Minusta myös itse ampumakoe on ongelmallainen. Sen vaatiminen, jotta voisi jousella metsästää mitään riistaa, tuntuu voimakkaasti ylimitoitetulta. Lisäksi koetta ei ole riittävällä tarkkuudella kuvattu, joten kokeen vastaanottajalle jää paljon vapausasteita kokeen järjestelyissä esim. ampumamatkojen suhteen. Miten pidetään huolta taspuolisuudesta eri suorittajien ja koekertojen välillä? Kokeen suorittaminen vuosittain on myös varsin kova vaatimus, jota edelleen vahvistaa lyhyt, 2kk, suoritusaika, jona aikana koe tulee suorittaa. Kaiken kaikkiaan minulla on tuntuma, että laki liitteineen on tehty varsin suppealla katsantokannalla ja tekstiä lukiessa tuntuu ikään kuin siltä, että tarkoituksena on jättää jousimetsästys Ahvenanmaalla pienen porukan hommaksi.
08:59
9.2.2006
Offline
Laskin huvikseni minkälaista kyytiä jousen pitäisi 25 grammaiselle nuolelle tarjota, jotta vaatimukset täyttyisivät. Nuolen pitäisi kiitää tavattomat 185,6 jalkaa sekunnissa, ts. 56,57m/s. Taljajouselle vaatimus ei tietystikään tuo minkäänlaista ongelmaa, mutta kuinka on perinteisten laita? Ei taida tulla raja vastaan sielläkään. Sinänsä hassu tuo painoraja kun 350 grainisilla (22,68g) nuolilla ammutaan huomattavan isoja otuksia maailmalla. Voisin kuvitella, että erityisen kiusalliseksi painoraja tulee, jos lyhyeen vetopituuteen yhdistetään suhteellisen vaatimaton paunamäärä. Taljajousilla ei ole edelleenkään ongelmia rajan suhteen, mutta mitä järkeä on siinä, että lyhyt ampuja ampuu kaarilaukauksia 24 paunan vetopituudella ja sanotaan vaikkapa 50 paunan jäykkydellä näillä painavilla nuolilla kun voisi valita vaikkapa n. 330 grainisen vasaman, joka lentäisi kuin vimmattu suoralla lentoradalla ja tappoteho olisi varmasti vähintään sama kuin vastaavalla varustuksella ammutuilla raskailla nuolilla. Tietysti kevennykselläkin on syytä olla rajansa.
Sääntö taitaa olla kaikkein kiusallisin lyhyehköille talja-ampujille (en tosin tunne perinteisten jousten ominaisuuksia), jotka eivät pääse käyttämään aseensa hyviä puolia edukseen. Oma lukunsa on vielä mantereelta Ahvenanmaalle menevän metsästäjän säätöongelmat, joista Ari kirjoitti.
Ps. Itselläni lienee pirun painavaa hiilikuitua, sillä nuoleni painavat 4 tuuman muovisulilla ja 100 grainin kärjillä 412gr.
08:59
14.2.2006
Offline
Metsästäjien koulutuksen lisätarve, josta sinänsä varmasti useimmat ovat jousiaseen suhteen samaa mieltä, voidaan hoitaa monellakin tavalla. Jousimetsästysasioiden osuutta voidaan vahvistaa metsästäjätutkinnossa, voidaan järjestää täydentävää vapaaehtoista koulutusta tai pakottaa kaikki kurssille.
Pitkällä aikavälillä ensimmäinen on minusta ainoa mielekäs vaihtoehto, mm. koska ko. koulutuksen ja tutkinnon pyörittämiseen on Suomessa olemassa maan kattava organisaatio (MKJ). Lyhyellä aikavälillä saattaa olla perusteltua vaatia erillisen kurssin käymistä.
IBEPin luonut NBEF ei varmaan sinänsä ota kantaa siihen kuka kurssia käyttää ja mihin tarkoitukseen. Eikä asetu vastahankaan, mikäli joku haluaa täydentää kurssisisältöä maakohtaisilla spesialiteeteilla. Uskon lisäksi, että NBEF ottaa vastaan ajatuksia materiaalin yleisestä täydentämisestä, aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin koulutusjärjestö. Sillä välin kotimaisessa kurssimateriaalissa voi olla täkäläisiin oloihin tarpeellisiksi katsottuja lisäyksiä. Niinkuin on SJML:n järjestämillä kursseilla ollutkin.
Ampumakokeesta olen pitkälti samaa mieltä Kiul’un kanssa. Mikäli sellaista oltaisiin kotimaahan rustaamassa peuraeläimille, niin puoltaisin ennemmin vakioetäisyyttä (esim. 20 metriä) ja vakioitua osuma-alueen kokoa (esim. uuden ”hirvikokeen” 23 cm), johon pitää osua riittävän monta nuolta, jotta voidaan uskoa, että ampuja hallitsee välineensä, jolla aikoo metsästää. Vaikkapa neljä nuolta, kaikki osumia.
Rajoittaisin ampumakokeen vain isompaan riistaan (peurat+), pienriista saisi jäädä tällaiselleen.
Kerran vuodessa vaadittu ammuntakoe on enemmän kuin mitä kiväärillä hirvijahtiin vaaditaan. Toisaalta, oman kokemuksen perusteella jousella hyvän ampumakunnon ylläpitäminen vaatii selvästi enemmän.
Jousen tehon vaateet ovat mielenkiintoisia. Mikäli peuraeläimiä mantereella oltaisiin sallimassa jouselle, niin luultavasti nykyisin vaadittu noin 40 paunan (180 Newtonin) raja ei riittäisi. Mutta mikä paunamääräin pitäisi peuroille olla? Olisiko se sama jokaiselle jousityypille? Ja miten se kuvattaisiin asetuksessa?
Ahvenanmaalla on aika mielenkiintoisella tavalla selätetty keskustelu jousityyppien erilaisista hyötysuhteista ja tarkasteltu puhtaasti nuolen energiaa. Sinänsä fiksu veto, mutta miten asia on todennettavissa esimerkiksi maastossa? Riistavalvojille nopeusmittari, grainivaaka ja taulukko takataskuun?
08:59
31.1.2006
Offline
Riippumatta NBEF:n toiminnan motiiveista tai koulutuksen sisällöstä (josta varmaan voi olla erilaisia mielipitetitä) pidän lainsäädännön sitomista yksittäisen ulkomaisen järjestön toimintaan huonona lain käyttönä.
Ei jousimetsästys kuitenkaan niin erilaista ole, että sitä varten tulisi eityisiä perusvaatimuksia metsästäjätutkinnon lisäksi olla. Metsästäjätutkinnon sisältöä toki voidaan aina kehittää parempaan suuntaan.
Nämä teho- ja joulerajat ovat sitten oma lukunsa. Kivääriltä ja jouselta sellaisia vaaditaan, haulikon täyteisellä sitä ilmeisesti on luonnostaan? Minusta vetojännitykseen perustuva (nykyinen) systeemi on hyvä ja yksinkertainen. Tarvitaanko peuralle sitten enemmän kuin 41 paunaa on oma keskustelunsa. Voidaanhan tietysti myös mennä energialinjalle luotiaseiden tapaan, tehdään erilaisia vaatimuksia ammuksen painon huomioiden jne. En muista, että olisin koskaan kuullut, että hirvimiehiltä olisi energioita mittailtu, vaikka yleisessä tiedossa oli, että jotkut paperilla hirvilailliset tehdaspatruunatkin olivat lyhyestä piipusta ammuttuina ”rajoilla”. Tältä pohjalta ajatellen ei valvonta olisi ’energiamenetelmälläkään’ ongelma.
Mikäli ampumakoetta peuralle ja hirvelle yleensä tarvitaan, tulee sen olla huomattavasti paremmin/tarkemmin määritelty kuin mitä Ahvenanmaan määräyksissä on. Osuma-ala tuskin voi olla suurempi tai pienempi kuin muilta asetyypeiltä vaadittu, samoin laukausmäärät voisivat olla samat. Ampumaetäisyydestä voidaan aina kinastella, minusta sen tulee kuitenkin huomioida eri jousityyppien luontaiset ampumamatkat ja tukea osaltaan ajatusta mahdollisimman lyhyestä ampumamatkasta. Jossain 15-20m välillä lienee sopiva. Tauluna esim. uuden mallinen hirvitaulu käy hyvin, ei tarvitse uusia keksiä. Järjestelyt yleensäkin tulee pitää sellaisina, että koe voidaan helposti kaikissa RHY:ssä järjestää yhdessä normaalien kokeiden kanssa. En kannata erillistä koetta eri jousityypeille, vaan luotan, että kokeen suorittanut ymmärtää omat rajansa kullakin jousityypillä.
Ennen kuin kokeeseen suin päin rynnätään, haluasin palauttaa keskusteluun vanhan kysymyksen täyteisen ”vapautuksesta” peuran metsästyksessä. Mihin asioihin vapaus perustuu ja onko näissä perusteissa sellaisia seikkoja, jotka tukisivat samanlaista statusta myös jousiaseille?
08:59
14.2.2006
Offline
Nooh. Itse näen tuossa IBEP-kurssin valinnassa käyttöön kaksi hyvääkin puolta:
1. Materiaali on ylipäätään olemassa. Nyt, tällä hetkellä, tänään. Kotimaista ja ruotsalaista vastaavaa ei yksinkertaisesti ole. Sellaista ei ole valmisteltu vapaaehtois- eikä viranomaistyönä. Ja sen kokoaminen kestää tietysti oman aikansa.
2. IBEP-kurssisuorituksen tunnustavat (ja jopa vaativat) myös monet maat, osavaltiot tai alueet jousella metsästäviltä. Tämä ei tietenkään ole kaikille jousimetsästäjille relevantti asia, mutta eipä se varmasti ketään haittaakaan.
Siksi minusta ahvenanmaan päätös käyttää IBEP-kurssin materiaalia on lyhyellä aikavälillä oikein hyvä. Sen jälkeen kun normaalin metsästäjätutkinnon materiaalia (siis: toivottavasti) kehitetään, IBEP-materiaalin käyttö todennäköisesti arvioitaneen uudestaan.
Mielestäni pauna/energia-asia kannattaisi ehdottomasti jollakin tavalla ohjeistaa/säätää, koska kokemusperäistä tietoa ei vielä ’kentällä’ eli etenkin jouseen siirtyvillä tai sillä aloittavilla metsästäjillä yksinkertaisesti ole. Patruuna-askien kyljessä ja esitteissä sentään on tarpeellisia tietoja valmiiksi laskettuna, mutta jousella ja nuolella asia pitää enemmän tai vähemmän kaivella esille itse.
Joten tuon oman aseen ymmärtämisen ja sen perusteella harkinnan varaan en niin kovasti laskisi tässä vaiheessa, etenkään jousella uutena aseena aloittavien kohdalla suurta arvoa. Kun vielä lisäksi tiedetään, että jotkut ’kokeneetkin’ jousimetsästäjät jahtaavat majavaa hieman yli 40-paunaisilla jousillaan, vaikka moni jo tänä päivänä hyvin ymmärtää, miten merkittävästi nuoleen kiinnitetty naru vähentää (kuivanakin) nuolen energiaa jo 5-10 metrin päässä.
08:59
31.1.2006
Offline
Minusta nykyinen vetovoiman mittaustapa on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin hyvä. Helppo todentaa ja antaa ”tehoista” riittävän hyvän käsityksen. Se antaa tilaa energian laskemisen lisäksi myös liikemäärän hyödyntämiselle. Eri jousityyppien hyötysuhteesta en osaa juurikaan sanoa mitään, luulisin sen vaihtelevan aikalailla samoissa luvuissa jousityypistä riippumatta, mutta eroja tietysti on kyvyssä varastoida energiaa, joka taljajousella on selvästi suurin. Luonnollisesti nuoleen luovutettava energia on myös silloin suurin. En kyllä pitäisi tätäkään suurempana ongelmana, vaikka edelleen pitäydyttäisiin jännitysvoimaan perustuvassa mittauksessa. Liikemäärän merkityksestä voidaan tietysti keskustella, mutta esim. luotiasemääräyksissäkin on liikemäärän merkitys otettu epäsuorasti huomioon vaatimalla raskaammalta luodilta vähemmän energiaa kuin kevyemmältä. Hirvellä tämä vaatimus on peräti yli 25% pienempi kun luodin paino nousee 1 gramman (11%) ja peuralla vastaavasti 15% pienempi kun luodin paino nousee 2 grammaa (33%). Haulikon täyteisellä saavutetaan nippanappa sama teho piipun suulla (E0) kun mitä vaaditaan peuranmetsästyksessä 8g luodilta 100m:n päässä (E100), mutta painavalla ammuksella piisaa liikemäärää. En väitä, että liikemäärä pitäisi olla määräävänä tekijänä, mutta sen vaikutus tulisi kyllä ottaa huomioon. Vaikka oma majavanmetsästyskokemus on mitä on, niin oma majavajousenikin on hieman kevyempi, n. 50-53 paunaa, kuin muut jouseni, mutta käytän vastaavasti selvästi painavampaa nuolta, jolloin näyttäisi narun vaikutus jäävän pienemmäksi.
Jos puhutaan sitten riitävän voimakkaasta jousesta esim. peuralle, luulisi, että siitä on ison veden takana riittävästi kokemusta? Riittääkö 41 paunaa (180N) vai tarvitaanko 45 paunaa (200N) tai jotain muuta on sitten päätettävä erikseen. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin harvoin lopputulos on kuitenkaan ollut paunoista kiinni, terävä leikkuri ja oikeanlainen osuma lienevät kuitenkin tärkeimmät tekijät, samoin kuin maltti saaliin jäjityksessä? Kokeneemmat varmaan osaavat paremmin kommentoida.
Nykyisenä itselataamisen aikakautena ei enään aina ole patruuna-askeja tukena, vaan tiedot on haettava muista lähteistä, mutta siitä huolimatta homma tuntuu kivääripuolella pelitävän, vaikka energianmittaajia ei metsässä ole näkynytkään. Trendinä näyttää olevan luottamus metsästäjän kykyyn hallita asiat ja ottaa vastuuta tekemisistään. Ehkäpä jousimetsästäjätkin tähän pystyvät?
08:59
4.2.2006
Offline
-Trendinä näyttää olevan luottamus metsästäjän kykyyn hallita asiat ja ottaa vastuuta tekemisistään-.
Juuri näin minäkin asian olen ymmärtänyt. Sitten jos vahvaa syytä sääntöjen rikkomisesta epäillään, niin voidaan välineetkin käydä asiantuntemuksella läpi.
Eli pykälissä voitaisiin hyvinkin pitää hankalempiakin raja-arvoja tarkoituksena huomioida ja mahdollistaa eri tyyppisten jousten suorituskyvyt. Esimerkiksi vaistojouselle hitaampi heittonopeus painavammalla nuolella ja taljalle kevyempi nuoli nopealla heitolla tms. Käytännössä sääntöjen täyttämisen huolehtiminen jäisi metsästäjän harteille ja tarvittaessa testattaisiin.
Lähtökohta kuitenkin täytyy olla pitää mahdolliset säännökset mahdollisimman yksinkertaisina. Varsinkin ampumakoe, jolla määritellään minimi tarkkuus metsälle, jousesta riippumatta.
08:59
31.1.2006
Offline
Jos ajatellaan pelkästään jousen tehon mittausta, niin ”paunamittaus” lienee yksinkertaisin keino. Minun ymmärrykseni mukaan mitään erityisempiä ongelmia ei nykykäytännössä ja asetetussa rajassa ole ollut nykyisin sallittavalle riistalle. Jos ongelmia on käytännön tasolla ollut, niin niistä olisi hyvä kuulla. Onko tietoa? Enkä nyt tarkoita mitään paunakonversiojuttuja vaan todellista tietoa liian pienestä tehosta johtuvista tms. ongelmista.
Minä pidän edelleen paunamittausta riitävänä menetelmänä jo aikaisemmin kuvailemistani syistä. Ahvenanmaan esimerkki kuvastaa hyvin tilannetta mihin joudutaan kun otetaan käyttöön puhdas ”energiamenetelmä” ja vastaavasti erilaisten kombinaatoiden rakentaminen tekee asiasta helposti varsin kompleksisen ja vaikeasti valvottavan. Liian monimutkaiset ja ”mahdotomat” määräykset saattavat toimia itseään vastaan ja luoda ilmapiiriä, jossa määräysien noudattamista ei enää pidetä kovin tarpeellisena.
Minusta, jos asiaa ajatellaan kokonaisuutena, ei nykyisellä kätännöllä, jossa Metsästäjätutkinto kattaa teoriapuolen ja nykyiset määrykset ohjaavat toimintaa, ole sen kummempia ongelmia esiintynyt. Päinvastoin homma on mennyt eteenpäin yllättävän hyvin. Tilannehan on kuitenkin esimerkiksi tiedon saannin suhteen tällä hetkellä aivan erilainen kuin vaikkapa reilu 10 vuotta sitten kun jousimetsästys selkeästi lakiin kuvattiin, puhumattakaan ajoista ennen sitä. Tietoa on netti pullollaan, kurssia ja koulutusta löytyy aivan eri tavalla. Minun on myös vaikea ajatella, että tänä päivänä harrastuksen pariin siirtyvät olisivat jotenkin huonompia tai vastuuttomampia kuin aikaisemmin aloittaneet harrastajat. Tiettyä holhousmenttaliteettia on kuitenkin ollut ilmassa ja Ahvenaamaan tyyppinen lähestyminen aiheeseen on valitettava esimerkki tällaisesta.
08:59
4.2.2006
Offline
Minunkaan mielestäni nykyisessä käytännössä ei ole vikaa, ja nykyinen sallittu riista voitasiin metsästää nykyisin säännöin vastaisuudessakin. Ampumakoe-ehdotus koskisi vain kaurista suurempaa riistaa ja olisi valmiiksi pohdittu asiantuntijaehdotelma mikäli sellaista päättävät elimet haluavat meiltä kysyä. Tämä valmis ehdotus olisi nimen omaan hyvä olla juuri siksi, ettei sääntöjä rukattaisi lähtökohdista joissa ei ole tarkempaa tietoa alasta ja että täydellisiltä säännösylilyönneiltä vältyttäisiin.
08:59
31.1.2006
Offline
Ampumakokeen osalta kysymyshän on kaksijakoinen:
1. Tarvitaanko ampumakoetta
2. Jos tarvitaan, minkälainen sen tulee olla.
Itse ampumakoetta on useammassa yhteydessä pohdittu kattavastikin, mutta sen tarpeellisuuden pohdinta on jäänyt vähemmälle. Täälläkin olevista viesteistä ”paistaa läpi”, että sellaisen tarvetta pidetään itsestään selvyytenä.
Onko koe sitten tarpeellinen? Perustelut sen tarpeellisuudesta ovat ymmärtääkseni perustuneet kahteen pääargumenttiin; sillä karsitaan ”huonoimmat” ampujat/metsästäjät pois ja sellainen tulee olla, koska muiltakin metsästäjiltä sellainen vaaditaan. ”Hidden agenda” puolella sitten saattaa olla ajatus, että kannattamalla ampumakoetta saadaan viranomaiset suopeammiksi ajatukselle metsästää peuraa jousella.
Jos tarkastellaan koetarvetta ampumatarkkuuden kannalta, on helppo huomata ajatuksen olevan hieman ”ristiriitainen” todellisuuden kanssa. Verrattuna esimerkiksi kauriiseen on (aikuisen) peuran osuma-ala selvästi suurempi ja kun käytännön ampumamatkat eivät eivät peuranmetsästyksessä juurikaan kasva on vaatimus osumatarkkuudesta itseasiassa pienempi kuin kauriin metsästyksessä. Muutaman vuoden kokemuksen perusteella en ole kuullut, että kaurisjahdissa jousella olisi erityisemmin haavakoita tulllut? Peuran metsästyksessä on vielä mukana ”porukkaelementti”, joka osaltaan kontrolloi toimintaa, koska toiminta on pyyntiluvan varaista.
Ajatus, että koetta tarvitaan, koska se on ruutipuolellakin, on vain osittain paikkansa pitävä. Lainlaatijahan vaatii koetta vain rihlatulla luotiaseella metsästäviltä. Haulikkomiehet on vapautettu kokeesta sekä peuran, että kauriin osalta ja jousimetsästäjät kauriin osalta. Tuntuisi, tämän perusteella ”luonnolliselta” kehitykseltä jättää jousi myös peuran osalta ampumakoevaatimuksen ulkopuolelle. Sivukaneettina todettakoon, että kentällä on runsaasti henkeä, jonka mukaan itse ampumakokeesta luotiaseilla voitaisiin viimeisimmän muutoksen pohjalta vallan hyvin luopua. Ehkä muutos onkin ensiaskel tähän suuntaan?
Voidaanko ajatella, että on olemassa muita tekijöitä, joiden perusteella haulikko- ja jousimetsästäjiä voitaisiin ”suosia” jättämällä ampumakoevaatimus pois. Yhtenä mahdollisena tekijänä voisi olla parantunut turvallisuus. Haulikon täyteinen tai jousen nuoli lentävät vain murto-osan siitä, mitä kiväärin luoti. Metsästysksen turvallisuus kasvaa asutuilla alueilla oleellisesti, vielä kun muistetaan, että haulikon ja jousen ominaisuudet vaativat lyhyitä ampumaetäisyyksiä, kasvaa turvallisuus entisestään.
”Hidden agenda” puolta en osaa sen paremmin kommentoida, asia lienee jokaiselle ”omantunnonkysymys”, mutta mainitsemieni kahden muun perustelun osalta vaatimusta ampumakokeesta voidaan tarkastella muutenkin kuin ”itsestäänselvyytenä”.
Samaan aikaan kannattaa kuitenkin varuiksi pohtia sopivaa ampumaetäisyyttä mahdolliseen kokeeseen, muut asiathan lienevät kokeen osalta jo nipussa?
1 Guest(s)
