Register
02:55
11.7.2012
Offline
Meillä ei seisojalla tekis mitään, kun kaikki mettäkanalinnut on rauhoitettu (pl. 1 teeri-/metsouros/kausi, joka kiintiö jäsentä kohti).
Itellä beagle, joka nyt pääsääntöisesti on yhen riistan koira. Jos koiraa olis hommaamassa, niin ehdottomasti joku monipuolinen, todennäköisesti venäläinen rotu, kuten venäjänajokoira tai hirvelle toimimaton laika (mää en mittää katkaisu- tai hiomavehkeitä tarvi 
). Tai toinen beagle. 
02:58
11.7.2007
Offline
Tere
Jonex tuossa ilmeisesti möläytti karkeakarvaisen saksanseisojan kohdalla pelkästä lintukoirasta….tämä ei pidä alkuunka paikkaansa..onko rotu tuttu?
Itselläni ollut useita koirarotuja mettä käytössä ja nykyinen karkeakarvainen seisoja vanhus on ollut ehdottomasti monipuolisin koira joka kuunaan on ollut käytössäni. Noiden useiden eri lintutilanteiden ( seisonta, karkko, seisontapuuhun, nouto yms.) lisänä ovat tietenki jänöt/russet ( seisonta), mäyrä/supi ( seisonta/pysäytys),sorkkien kohdalla verijälki….eli en lähtisi yleistämään ” pelkäksi lintukoiraksi”. Kukin opettaa koiransa kuten tahtoo. Osa rajoittaa koiransa vain rotumääritelmän mukaisiin tehtäviin mutta omat koirani ovat aina mettäkoiria ja saavat tehdä kaiken joka kiinnostaa ja jonka osaavat.
Olli
03:00
11.7.2007
Offline
Niin ja minä mettästän kaudessa maalintuja vain viikon ja muussa käytössä seisoja on noin 7 kuukautta vuodessa…eli monikäyttöinen..
Olli
04:46
8.9.2012
Offline
Rotu siinä määrin tuttu mitä kaverin koiran kanssa ollut tekemisissä. Hyvinhän se noutaa, seisoo ja supinkin se nappaa kohdattaessa.
Henk.koht. kontakti rotuun hyvin niukka, joten olen pahoillani ennakko asenteeni.
Mutta eihän tuo kyllä kauheen monipuoliselta kuulosta.
Ja etkös olavi painottanut juuri tuota lintupuolta;)
Itselle monipuolinen tarkoittaa juurikin sitä että mentiin sitten karhu taikka teeri metälle ni ”aina” toimii…
Oli koira mikä tahansa niin melkein supin/mäyrän kohdattaessa tappeluhan siitä tulee. Luolakoirat on sit toinen luonteen laji.
Ja mitä verijälkeen tulee niin kyllähän tuo oma staffikin menee kun vaan löysää. Kyllähän niitä teeriä on joku ampunut villakoirallekin…
Jänestä en tuu ajattaan/opettaan muulla kuin ajokoirilla
Siihen on omat syyt mitkä varmaan moni pystyy sanomaankin.
Ja oishan se mäykkykin kova peli. Mutta ei meillä, liian syvät ojat ja pienet sorkkaeläimet on karannu johonkin tonne etelään.
Mut eni vei se on jokaisen oma asia millä haluaa pelata.
Maku asioita oni monia…
05:04
15.7.2009
Offline
Osaatko Jonex kertoa mikä sinusta on se monipuolisin koira tällä hetkellä? Itse kallistun komppaamaan Olavia tässä asiassa. Monen näköisiä koiria tuossa on mukana pyöriny, mutta ei ole yhden voittanutta.
05:58
8.9.2012
Offline
Onkos sillä nyt taas mitään väliä mitä mieltä minä oon. Edelleenkin maku asia.
Eikös se nyt vähän niin mee (oma koira paras koira).
Harvemmin koiramies muitten koiria ylistää;)
06:43
11.7.2012
Offline
^Juu, ei parane muitten koiria kehuskella. 🙂 Näyttely/koepuolella ainakin pitää olla niin pirun kriittinen.
Itsekin joskus mietin seisojaa, mutta mulle sanottiin, että karkkari on aloittelevalle seisojaharrastajalle rotu vaikeimmasta päästä jästipäisen luonteensa takia, (okei, yleistys!) vaikka yskilöitähän kaikki on, niin koirat kuin koiranomistajatkin. Muutaman saksanseisojan kanssa olen tekemisissä ollut ja allekirjoitan täysin tuon jästipäisen luonteen -joskin mikä beagle sitten on, ellei jukuripää? Mutta onpahan metsästyskoulutuskin niillä pikkasen erilaista ja kokoeroakin löytyy. Lisäksi koulutusapua on vaikea saada seisojalle. Itse kyllä kallistuin enempi unkarinvizlan tai weimarinseisojan puoleen.
06:48
11.7.2007
Offline
Niin ja lisäyksenä vielä….hyväksi olen todennut myös kahden koiran käyttöä yhdistelemällä. Seisojani ei aja vaan karkoittaa ja mäykkyni on taas hieman suppea hakuinen..joten onpa joskus tullut kokeiltua niiden yhteyskäyttöä..seisoja hakee pupun/ kauriin ja mäykky jatkaa siitä ajoharjoittelua.. tätä välillä mutta ei aina sillä olen jättänyt työskentelyrauhaa myös yksinäiseen työskentelyyn. En väitä mutta totean itsevarmana, että minun koirat ovat maailman parhaita…voitte kysyä vaikka Aksulta;)
Olli
07:55
19.12.2010
Offline
”Osa rajoittaa koiransa vain rotumääritelmän mukaisiin tehtäviin mutta omat koirani ovat aina mettäkoiria ja saavat tehdä kaiken joka kiinnostaa ja jonka osaavat.” – Olavi Pennanen
Väitän kokemuksen syvällä rintaäänellä että kaikista metsätyskoiraroduista ja/tai niiden risteytyksistä saa ns. kaikenviljan koiria pl. nykymuodinmukaiset labbislinjat joissa metsästysvaisto on jalostettu täysin pois ettei se häiritsisi nouto/jälkityöskentelyä koetilanteessa.
Mutta tässäkin on nähtävä se tosiseikka että jos koirasi osaa seisoa, noutaa, haukkua linnut puuhun, ajaa jänistä, seurata verijäljet, tappaa pienpedot, pysäyttää sorkkaeläimet ja mitä kaikenlaisia variaatioita niitä nyt tappamisen valmistelutöissä onkaan niin kuitenkin ne tehtävät onnistuvat juuri siihen jalostetulla/koulutetulla rodulla parhaiten. (taitaa olla aikalailla mahdoton yhtälö että tuommoinen em. taituri löytyy mutta semmosia paketteja on jotka hallitsevat suurimman osan noista hommista)
Mutta kyllä toimiva kaikenviljan koira on TYKKI ja mieluummin semmoinen jahtikamuksi kuin pelkkä noutaja, seisoja tai vaikkapa haukkuva koira…
Toinen jutska on sitten isännän kyky hyödyntää koiransa taitoja metsällä mutta varsinaisilla metsätystaidoillahan ei ole tunnetusti väliä – vai koiran ja jousen ”merkki” ratkaisevat ja se että mikä camokuosi on ukolla niskassa…
08:02
6.10.2006
Offline
Joo-o,monta elukkaa olisi jäänyt kasvamaan ilman koiraa…nyt tuleekin eka kausi ikinä ilman koiraa..Mäykyltä sai mettästää mitä elukkaa vaan halus..Keväällä sitten taas uusi termiitti opettelemaan.
08:55
22.9.2008
Offline
Mikä koira olisi paras jousimetsästäjälle? Kysymyksen vastaus on paljolti kiinni siitä jousimetsästäjästä ja paikasta millaista riistaa haluaa tai pystyy kukin alueillansa metsästää.
Itselläni ei ole nyt muutamaan vuoteen ollut koiraa apuna. Jonkin verran poikani mäykyllä ja kavereiden vastaavien koirien toimintaa seuranneena voisin kallistua tuon mäykyn kannattajaksi. Rajoituu toki vain siihen ajometsästykseen pääasiassa. Ehkä jälkikoiranakin ovat ihan hyviä ja tietysti ladon alla lymyilevät supit saa niillä pois. Siihen nyt ei enää jousta tarvitsekkaan.
Muutama juttu myös saksanseisojien puolesta. Itse niitä harrastaneena ja monet monet kokeet käyneenä olen saanut nähdä todella hienoja metsästystilanteita. Fasaanijahdeissa olisi ollut tilaisuuksia paljon jousellakin ampumiseen. Lymyilevät linnut usein näkösällä ojanvarsipenkoissa. Näitä tilanteita koirat vain järjesti tuon tuostakin. Eipä tarvinnut kuin seisoskella tai hiljalleen seurailla niiden hakua. Useita kertoja ne myös tiedotti ja vei aivan riistan viereen. Sama toistui myös metsäkanalinnuilla. Jousitilanteita muutamia metsolle tiedotuksen jälkeen. Ei vaan silloin ollut jousta aseena. Rusakkokin oli seisonnalla usein. Muutaman kerran sen sai koira kiinnikkin. Ei tarvinnut jousta eikä haulikkoaakaan. Sorsajahdeissa ei linnut jääneet hukkaan. Kerrankin jouduin avustamaan tuolla Siikajoella kaveria, joka pimeässä ampui merihanhen kolmen metrin merikaislikkoon. Niin vain sieltä koira tuli puolen tunnun uurastuksen jälkeen hanhi suussa. Koskaan ei koiria tarvinnut metsästä haeskella jahdin loputtua. Aina lähdimme yhdessä kotiin, ei jäänyt koirat metsiin. Eikä myöskään tarvinnut mitään tutkapantoja niiden kanssa touhuillessa. Vielä tuosta seisojan luonteesta. Aivan sympaattisia kotioloissa ja perheenjäseniä ne on. Koulutus tosin vie sen kaksi-kolme vuotta. Se onkin sitten ihan eri juttu. Usein koiralla aletaan metsästää jo eka syksynä. Niistä ne jukuripäät sitten kouliintuu. Perus tottelevaisuus on silloin jäänyt kouluttamatta.
Veljelläni on tuolla pohjoisessa pystykorva ja hän on myös pyytänyt sinnekkin metsälle jousen kanssa. Haukulle on päässyt ja riistaa saanut ruutiaseella, mutta kuulemma linnut usein myös jousihollilla haukussa. Se on vielä kokematta, mutta voisin kuvitella sen jännityksen, kun haukulle hiipii ja metso kiroilee kolmessa kympissä hongan oksalla.
Makuasioita sitten minkä valitsee tai mitä koirallansa metsästä tai harrastaa.
11:24
9.6.2013
Offline
Alkaa oleen valikoitunut pitkäkarvainen saksanseijoja roduksi, jota alan katselemaan jos päädymme koiran ottamaan perheeseemme. Jotenkin juuri tuollaista metsästystä olisi kiva alkaa harrastamaan omalla koiralla. Nyt eikun istuttamaan ajatus vaimon päähän ruikuttamatta
12:26
15.7.2009
Offline
Sehän on aivan totta, että monikäyttökoira on köyhän valinta. Niille jolla ei ole paalua pitää joka lajin spesialistia pihalla reservissä, ja aikaa pelata niitten kanssa. Pelkkänä jousimiehenä valitsisin ehkä haukkuvan koiran lintujahtiin. Ei siksi, etteikö seisojalle saa tilanteita vaan siksi että kokisin turhauttavaksi ne tilanteet jotka on vain omille jousitaidoille liian nopeita. Haulikkoa kantaessa haukkuva sitten jääkin kauas taakse. Nykyisen kaltaisissa talousmetsissä toimiva seisoja on kokemuksieni mukaan huomattavasti enemmän tilanteita tuottava valinta.
Ajokoirista en sen vertaa käsitä, että osaisin ottaa kantaa. Mäyräkoiraa monet on kehuneet, luolakoirina niitä olen nähnytkin. Kauriin rantauduttua näille korkeuksille voisin ajatella mäyriksen soveltuvankin joiltain osin metsästykseen. Muilta osin hieman epäilyttää, toimisiko moinen tappijalka tällaisessa riistatyhjiössä.
Jonexin puheille mielipiteistä on pakko kommentoida sen verran, että eihän faktoista tarvi puhua. Ne vain on. Mielipiteistä voidaan keskustella, ja siksi juuri sinunkin mielipiteellä on väliä…vaikka se olisikin väärä 
Joku taisi mainita karkkareiden kovapäisyydestä jotain, mutta se on myytti. Karkeakarvainen saksanseisoja on mielestäni vahvoilla tässä monikäyttö asiassa nimenomaan helpon koulutettavuutensa ja mukautuvuutensa vuoksi. Se, että seisojaa pitäisi kouluttaa kaksi kolmevuotta on yleinen tarina. Itse en sitä allekirjoita mettään vain mahollisimman aikasin, ja sitten se kasvaa sinne hommaan sisään. Ne jukuripää tarinat on pikemminkin tulosta siitä, että koiraa ei ole viety metsään ja kouluteltu pihanurmella. Sitten kolme vuotiaana ekaa kertaa linnuille ja aivan varmasti karkaa lapasesta.
04:16
6.10.2006
Offline
Eihän tuas ollut mitään tolokkua..:-)
05:48
22.9.2008
Offline
oejpeura kirjoitti:
Joku taisi mainita karkkareiden kovapäisyydestä jotain, mutta se on myytti. Karkeakarvainen saksanseisoja on mielestäni vahvoilla tässä monikäyttö asiassa nimenomaan helpon koulutettavuutensa ja mukautuvuutensa vuoksi. Se, että seisojaa pitäisi kouluttaa kaksi kolmevuotta on yleinen tarina. Itse en sitä allekirjoita mettään vain mahollisimman aikasin, ja sitten se kasvaa sinne hommaan sisään. Ne jukuripää tarinat on pikemminkin tulosta siitä, että koiraa ei ole viety metsään ja kouluteltu pihanurmella. Sitten kolme vuotiaana ekaa kertaa linnuille ja aivan varmasti karkaa lapasesta.
Itselläni oli lyhytkarvaiset seisojat. En kuitenkaan ole huomannut noissa karvanlaaduissa mitään eroa metsästyksen suhteen. Molemmissa on erinomaisia koiria. Vaikka nyt menee ohi taas tämän topikin, niin lisään vielä, että seisojan koulutus kestää sen 2-3 vuotta. En maininnut ettei sitä koiraa voi metsään viedä ennen 2 vuotta. Metsästys vaan alkaa tuottaa tulosta, kun on sen peruskoulutuksen tehnyt huolella ja jättänyt sen ampumisen vähemmälle kolutusvaiheessa.Joskus oltiin Junkkarissakin palkinnoilla alle 2 vuotiaalla hunttaleella. Sen jälkeen oli vielä käsitöitä. Se kuitenkin kannatti
07:43
15.7.2009
Offline
Koirassa on vikaa jos sille ei kestä puottaa lintuja. Kaksi vuotta on liian pitkä aika himmailla ja treenailla koiraa. Onko se silleen, että ensin kolme vuotta koulutetaan linnulle, sitten kolme jänikselle ja lopulta kolme hirvelle. Kolme vuotta metsästystä ja multaa päälle?
Oma resepti on se, että heti ko seisoo niin lintua tonttiin. Parivuotiaana voi tarjoilla jälkelle maittasko ajaminen ja kolme vuotiaana lähetään kokeilemaan tuleeko siitä hirvikoiraa. Seisojan omistajissahan on seassa näitä koiraharrastajia, mutta jos sillä meinaa metästellä…etenkin jousella niin varma seisonta on lintuhommissa tärkein valtti. Melko oleellisia ominaisuuksia on myös se, että kuupa pysyy kasassa ja se naamavärkki ummessa kun könötetään passissa. Pyy tilanne kun menee reisille ja päättää koittaa samaa lintua hollille pillillä, niin aika oleellista on onnistumisen kannalta se ettei sesse ala vokisemaan kun se pyy päättää pyrähtää takasin kattoon kuka siellä alkoki vislaileen.
Oli Hekalla jotain erityistä joka meni yli hilseen, voin toki selventää. Vai puhuttiinko vain ihan eri kieltä
04:15
19.12.2012
Offline
Yleiskoira on hieman sama kun leathermannin yleistyökalu, sillä tekee kaikenlaista ja se on hitosti parempi kun kynsillä raapiminen mutta oikeata työkalua se ei voita kuin siinä, että se kulkee mukana helpommin kun työkalupakki.
Itsellä on kasvamassa 9kk ikäinen karkkariuros ja täytyy myöntää, että sen koulutus riistatilanteisiin on ollut jokseenkin hermoja kysyvää puuhaa. Seisoo nätisti ja löytää pudonneen saaliseläimen pahastakin paikasta mutta ei vielä suostu tuomaan sitä. Nyt kun kanakausi alkaa niin lähden sen kanssa valtionmaille yläsuomeen ja elättelen toiveita, että viikon metsässäolo edesauttaisi oppimista kun muita häiriötekijöitä ei ole. Olen pitkälti sitä mieltä, että koira oppii parhaiten oikeassa metsästystilanteessa oikeassa metsässä eikä kotipihalla tai sen läheisyydessä missä niitä häiriötekijöitä on liikaa ja koiran huomio vaeltelee työskentelyn ja muiden kiinnostavien juttujen välillä. Ikäähän pojalla ei vielä ole vaivaksi asti ja uskon vahvasti, että 3v iässä siitä olisi ihan oikeasti hyötyäkin ja toistaiseksi vain opetellaan.
07:05
17.3.2006
Offline
Pakko kaivella soppakauha esille ja heittää omia ajatuksia sekaan.
Jos joku väittää että karkkari on vain lintukoira ja sillä metsästyskausi on lyhyt, niin kun tuon koko elokuvan katsoo niin voi alkaa ynnäilemään jahtikauden pituutta.
Tiedän myös karkkareita testatun Penalla (ok, eihän se oikeaa karhua vastaa vaan testataanhan sillä ”oikeitakin” karhukoiria). Kokeilut olleet kohtuullisen hyviä 🙂 Toimii.
Koulutettavuudessakin on eroja jokaisessa rodussa, se on selvä.
Itselläni on karkkari uros saksalaisista sukulinjoista (samoja sessejä mitä näkyy tuolla videollakin) ja täytyy myöntää ja todeta että on ollut todella helppo kouluttaa. Tai no, eipä tuota ole tarvinnut juurikaan koulutella kun tuntuu että sillä on kaikki valmiina ohjelmoituna kovalevylle.
Koulutus kannnattaa aloittaa heti kun pentu tulee kotiin. Itse aloitin normi tottiksella eli luoksetulot ja paikallaan pysymisellä. Niillä luodaan perusta koiran ja isännän väliselle yhteistyölle.
Seisontaa ja noutoa tuolle en ole opettanut vaan ne on ollut luonnostaan OK. Koirallani on ollut pennusta lähtien kova kantovimma eli kokoajan kantaa jotain. Sitten vaan sillä pentuna opettuna luoksetulolla koira viereen.
Hakukuvio on myös valmiina. Tosin on myös ohjattavissa käsimerkein.
Oma koirani oli metsällä ensimmäisenä syksynä eli kyyhkyjahdissa opettelemassa passissa oloa ja haulikon pauketta. Ikää taisi olla noin 6kk. Ensimmäiset noudot ja haavakon jäljitykset/etsimiset siellä.
Sitten samana syksynä sorsassa ekat noudot. Seisontoja ei huonon lintuvuoden vuoksi metsälinnuille saatu, mutta fasaaneille seisoi. Fasuja ei kuitenkaan ammuttu kun on kaverin lintuja.
Pienpetohommista sen verran kokemusta, että toissa keväänä jäljitti supin sulalla maalla huhtikuun lopussa. Ei tarvinnut asetta… seisonnan ja avanssin kautta tiikeriloikka niskaan ja kunnollinen ravistelu ja rankapoikki puraisulla henki pois. Nouti ja toi eteen. Käteen luovutus 🙂
Passissa ei volise eikä vouvaa, vaan makailee vieressä tyytyväisenä, ei lähde paukusta noutoon vaan odottaa luvan. Ei pureskele lintuja vaan tuo elävänä haavakot käteen. Karvaisille elukoille näkyy olevan kovempi suinen.
Seisoo jänikset ja rusakot, ei peräänmenoa.
Toisena ääripäänä tarhasta löytyy ”pienrotuihin” kuuluva jäsen. Ikää nyt 5v. Ei mene oma-aloitteisesti veteen, ei nouda kuin palanmatkaa oikeen hyvässä tuurissa. Tarhassa erittäin herkkähaukkuinen eli antaa ääntä kaikelle liikkuvalle :/ Ajaa huudon kanssa jäniksiä eli erinomainen peräänmeno.
Ei oppinut muutamassa kuukaudessa sisäsiistiksi eli vaikka käytti ulkona yöllä pahimmillaan 3-4kertaa niin aamulla oli kuset ja paskat sisällä.
Korvienväli ei taida oikein hermorakenteen vuoksi toimia, kun on välillä sellainen kyyräilijä ettei meinaa antaa kiinni – mukavaa kun on jossain etäämmällä käymässä ja pitäisi lähteä…
Koiralla on vähän semmonen ”multaa päälle” -tuomio vaan kun ei oo itestä montuttamaan.
Eli vastaisuudessakin on rotu tiedossa. Jousella metsästävälle mielestäni karkkari on erinomainen rotu jahka saa perusasiat kuntoon /kuten kaikilla roduilla).
Kotioloissa erittäin rauhallinen, ei riehu eikä höntsää turhia.
10:01
11.7.2007
Offline
Edelleenkin täytyy todeta jotta itse en rotua enään vaihda kunhan edellisesta monitoimityökalusta aika jättää…..varsinkin jousihommissa..
olli
10:07
19.12.2010
Offline
Noista pienroduista tai niin kuin jotkut koiraharrastajat sanovat loisroduista olen tismalleen samaa mieltä kuin Kari Geekin. Jos haluat toimivan mannermaisen seisojan laita karkkari, jos haluat samalla varmuudella toimivan noutajan laita labbis, jos haluat taatusti ajavan koiran laita Suomenajokoira tai beagle, jos haluat jne jne…Ostajan tehtävä on vaan sitten setviä mistä se hauveli kannattaa ottaa ja apua saa rotujärjestöiltä.
Pienrotujen ongelma on se että ne ovat yleensä kannoiltaan suppeita, linjat ovat näyttelypainotteisia, OIKEASTI metsästävä harrastajia ei ole jolloin jonkun taipparin tai mejän läpäiseminen ei merkkaa käytännössä mitään.
Pienroduissa voi toki olla hyviä yksilöitä mutta kenen kannattaa ottaa se riski että onko juuri mun koira se hyvä yksilö… Noissa valtaroduissa riski on huomattavasti pienempi.
Metsästyskoiraharrastusta enemmän äärifundamentalismia taitaa olla vain arabimaissa ja sielläkin vain al quaidan kerhokokoontumisissa ja roturasismia vain punaniskaisten kluxklux-klaanilaisten illanvietoissa joten ensimmäisen koiran hankkijan kannattaa olla avoimin mielin ja silmät ymmyrkäisenä kyselemässä ja katselemassa ilman ennakkoluuloja.
Rantalan Ari vertasi monitoimikoiraa monitoimityökaluun ja kieltämättä siinä on totuuden siemen. Oma turboni hallitsee kaikkein parhaiten sen mihin se on jalostettukin eli riistan paikantamisen ja nostamisen ja muut toiminnot ovat sitten ekstraa ja vähän niin kuin tv-shopin tarjouksissa vedetään lopuksi ässä hihasta ”eikä tässä vielä kaikki”.
Karkottava koira on jousimetsästäjälle se lähestulkoon se huonoin valinta (tokkopa syyllistyn tässä roturasismiin asian omakohtaisuuden takia 
) mutta niillä korteilla on pelattava mitä on ja isonnettava vaan reppua syksy syksyltä ettei kaikkia tartte ihan käsissä raahata kotio reissuilta…
No ei vaiskaan, nopeat ja alati vaihtelevat tilanteet vaativat vaan vähän miehestä enemmän kun pitää olla saman aikaan sekä nopea, tarkkaavainen ja näppärä. Ja ihan kivasti tuo on tähän asti onnistunut, miten lie sitten kun rupeaa ikä painamaan…
1 Guest(s)
