Kyyhkyjahti käyntiin jousella|Metsästyksestä|SJML keskustelufoorumi|jousimetsastys.fi

Pitkäaikainen jahtikaverini Jarkko Aarrekorpi oli kutsunut minut kyyhkyjahdin avaukseen maanantaiksi 10.8.2026. Paikka oli Ylikiimingissä hänen omilla maillaan oleva pieni aukko metsän keskellä, jossa hän oli ylläpitänyt ruokintaa kyyhkyille jo hyvän aikaa. Siellä olikin pyörinyt yli kahdenkymmenen kyyhkyn parvi. Ruokinnan keskellä oli katettu, n. 1 x 1 m kokoinen taso, jonka molemmin puolin Jarkko oli rakentanut myös sopivat laskeutumisalustat eli ”orret”, joihin kyyhkyjen oli näppärä laskeutua.

Ajelin paikalle sunnuntai-iltana. Tarkistimme vielä joustemme käynnin, teimme eväät valmiiksi ja painelimme nukkumaan: aamuherätys oli neljältä, koska halusimme ehtiä kojuihimme ennen auringonnousua.

Aamulla marssimme reipasta vauhtia jahtipaikalle. Kyttäysjahtia varten metsän laitaan kuusen oksien alle oli jo aiemmin pystytetty meidän molempien kuution muotoiset, telttatyyppiset kyttäyskojut, jotta linnut ehtisivät niihin tottua. Kojujen ikkunat oli suljettu niin, että kummassakin oli vain yksi ampumasuunta kohti ruokinnan keskustaa. Tämän ansiosta kojujen sisätilat olivat niin pimeät, että siellä on hyvät mahdollisuudet virittää jousi ilman, että kyyhkyt sitä huomaavat, kunhan vain huolehtii, ettei nuoli pääse ikkunan väärälle puolelle näkyviin jousta virittäessä. Se mahdollistaa myös lyhyet, jopa selvästi alle kymmenen metrin ampumamatkat, kunhan toimii tilanteessa rauhallisesti. Tähtäimessä on toki syytä olla valot, jotta tähtääminen onnistuu. Itse hifistelin tähtäimen kanssa sen verran, että teippasin hieman valoa ruokinnankin suuntaan hohtavan valokuidun piiloon siltä osin, kuin oli mahdollista.

Kojuun päästyäni etsin kolmijalkajakkaralleni sopivan paikan, jotta niin jousen viritys kuin istualtaan ampuminen olisivat mahdollisimman vaivattomia. Jousi vasemman käden puolelle pystyyn eräänlaiselle pienelle telineelle ja nuoli valmiiksi jänteelle. Kärkien suhteen olimme päätyneet Jarkon kanssa molemmat samaan ratkaisuun: avautuva leikkuri, jonka taakse ns. riistakaulus antamaan sokkivaikutusta. Sitten vain kuumaa juomaa kuksaan ja nauttimaan jo illalla tehtyjä eväitä.

Paikalla oltiin oltu jo noin tunti, kun kuulimme kyyhkyjen laskeutuvan aukkoa reunustaviin puihin. Nimenomaan kuulimme, emme nähneet; pieni tähtäysikkuna tarkoittaa, että tilannetta joutuu tarkkailemaan lähinnä kuuloaistin avulla siihen asti, kun lintuja tulee ampumasektoriin. Ja sitä saikin odottaa: kului tunti, kunnes kyyhkyt alkoivat laskeutua ruokinnalle. Yksi niistä laskeutui ruokintakatoksen päälle, minun puolelleni. Se ei suinkaan alkanut heti syömään, vaan katseli ympäriinsä ja tarkkaili tilannetta. Siinä tilanteessa on syytä odottaa kaikessa rauhassa sitä hetkeä, kun lintu rauhoittuu, vaikka oma sykehän sitä tilannetta odotellessa helposti vähän nousee. Katsoin lintua vain toisella silmällä, jotta sain pidettyä kasvoni paremmin piilossa. Kasvoilleni olin pukenut tumman putkihuivin.

Tarkkailemani kyyhky rauhoittui, hyppäsi katolta ruokintatasolle ja alkoi syödä. Kyyhkyjä oli myös Jarkon puolella ruokintaa, kumpikohan meistä ehtisi ensin? Vedin jousen varovasti vireeseen. Kyyhky oli niin lähellä, että oli paljon pinta-alaa, mistä valita oikea tähtäyspiste. Tein rauhallisen laukauksen. Kyyhky sai hyvännäköisen osuman, putosi ruokinnalta maahan ja jäi niille sijoilleen. Hyvä avaus jahtikaudelle!

Kuulosti siltä, että luultavasti kaikki muut kyyhkyt lensivät pois. Varmahan siitä ei voinut olla, mutta hain kyyhkyn talteen, eikä yhtään lintua onneksi lähtenyt lähipuista liikkeelle. Hyvä, emme siis ”jääneet kiinni”.

Viestittelimme Jarkon kanssa ja sovittiin, että seuraava ampumavuoro olkoon hänen. Jatkoin eväiden syöntiä ja aloin toiveikkaana kuulostella, että parvi tulisi takaisin. Aikansa se otti: kello oli jo yli seitsemän, kun kyyhkysen kuuloisia lintuja alkoi laskeutua puihin. Eivätkä ne tälläkään kertaa heti ruokinnalle tulleet. Istuskelimme kärsivällisesti kojuissamme, kunnes kyyhkyjä alkoi laskeutua ruokinnalle. Jarkko otti yhden niistä tähtäykseen ja pudotti sen hyvällä osumalla ruokintatasolta maahan. Hienoa!

Päivän ohjelmassa ei ollut mitään liikunnallisempaa jahtia, joten istuimme vielä jonkin aikaa kojuissamme, kunnes päätimme lopettaa aamujahdin. Lähdimme kojuiltamme ja suolistimme ja kynimme saaliimme. Lounas ja päiväunet olivat paikallaan, sitten palasimme jatkamaan jahtia noin kahden aikaan iltapäivällä.

Kyyhkyt eivät vieläkään osanneet paikkaa sen kummemmin varoa, vaan tulivat jonkin ajan kuluttua takaisin ruokinnalle. Yksi niistä laskeutui sopivasti Jarkon puoleiselle orrelle. Jarkko ampui sen alas hyvällä osumalla ja päivän kolmas saaliimme oli siinä. Eipä voinut kuin olla tyytyväinen Jarkon toimiviin ennakkovalmisteluihin kauden ensimmäiseen linnustuspäivään liittyen!

Teksti ja kuvat: Arto Ylisaukko-oja ja Jarkko Aarrekorpi