Log In
Register
12:58
23.12.2008
Offline
Sillä tiedän varsin hyvin, että ne onnelliset, jotka ovat päässeet eri metsästysseuroihin tietenkin vastustavat projektiani ymmärtämättä laisinkaan, että kaikilla metsästäjillä asiat eivät ole yhtä hyvin. Toivon siis kaikilta niiltä, jotka ovat päässeet metsästysseuroihin hieman ymmärtämystä sekä empatiaa niitä kohtaan, jotka yhä kamppailevat taistelussaan päästä metsästysseurojen jäseniksi. Toivottavasti tämä ei ole liikaa vaadittu, eihän?
En myöskään tahdo tästä keskustelusta mitään ”taisteluareenaa”, sen sijaan tervetulleita ovat kaikki ideat, jolla tilanne maattomien metsästäjien kohdalla saataisiin paremmalle tolalle. Mielestäni jokaisella, joka tahtoo harrastaa jaloa metsästysharrastusta, tulisi olla mahdollisuus harrastuksensa toteuttamiseen. Valitettavasti tällä hetkellä niin ei ole.
Projektini ei myöskään millään tavalla saata metsästäjiä huonoon valoon (vaikka monet metsästysseurojen johtomiehet niin väittävätkin) vaan tarkastelussa on metsästysseurojen toiminta.
—————————————————————————————————–
Joskus aikoinaan (ennen kuin yhtään metsästysseuraa hirvenmetsästyksen ympärille oli perustettu), oli metsästysharrastus jokamiehen oikeus. Aikaa noista kultaisista ajoista on kulunut vuosikymmeniä ja tilanne on osittain muuttunut lähes katastrofaaliseksi: Lukemattomat maanomistajat ovat kyllästyneet monesti metsästysseurojen ylimieliseen toimintaan ja paljon kansalaiskeskustelua on syntynyt siitä, miksi nykyiset metsästysseurat eivät päästä uusia jäseniä seuroihinsa. Lisäksi monet seurat ovat laiminlyöneet hallussaan olevilla alueilla pienriistan hoidon joko kokonaan tai osittain. Kaikki edellä mainittu on aiheuttanut närää maanomistajien ja niiden metsästäjien kohdalla, joita ei ole hyväksytty seuroihin. Tyytymättömien joukko kasvaa päivä päivältä ja tätä taustaa vasten aloitin projektin:
”Metsästysseurojen panostettava pienriistakantoihin ja otettava uusia
jäseniä seuroihin!”
Projektin yhtenä työrukkasena toimii internetissä
adressi, joka löytyy osoitteesta:
http://www.adressit.com/vastuu….._seuroille
(huom. Adressi julkaistu 29.01.2009)
Adressin olemassaoloon ja koko projektiin liittyen olen tehnyt tiedotteen, joka löytyy osoitteesta:
http://www.voittajakennel.com/…..SSISTA.pdf
Projekti tulee saamaan tulevaisuudessa julkisuutta ja jo nyt tähän mennessä on Aamulehti lupautunut tekemään projektista artikkelin. Jos ja kun Aamulehti artikkelin julkaisee, on oletettavaa, että sen jälkeen myös muut lehdet / media kiinnostuu asiasta.
Yhteistyöterveisin:
INNOKAS RIISTANHOITAJA IMATRALTA
http://www.voittajakennel.com/…..hoito1.htm
Marko Lind / Voittajakennel
E-mail: markolindvoittajakennel@gmail.com
Pyydän huomioimaan myös seuraavaa:
Olen harrastanut metsästystä n.20-vuotta. Tehnyt paljon riistanhoitotyötä sekä harrastanut pienpetojen pyyntiä. Näinä 20:nä vuotena olen keskustellut lukemattomien ihmisten kanssa siitä, kuinka vaikeata on tänä päivänä päästä metsästysseuroihin. Näistä kokemuksista syntyi yllämainittu projekti. Voisi hyvällä syyllä sanoa, että ”tarve synnytti tilauksen!
07:34
14.2.2006
Offline
Asiassa on ehkä pohjalla jotain ideaa, mutta tämä valitsemasi ‘tulokulma’ nostaa ainakin tämän maattoman henkilön niskavillat pystyyn. Uskon itse enemmän asialliseen, paikalliseen keskusteluun kuin paatokselliseen addressiin.
Onnea valitsemallasi tiellä…
07:27
4.2.2006
Offline
Ai ettei maattomilla metsästäjillä ole metsästysmahdollisuuksia? Se on ihan siitä kiinni viitsiikö ottaa mahdollisuuksistaan selvää. Esimerkiksi Suomen valtio on varmistanut metsästysmahdollisuudet kaikille harrastajille valtion mailla, joita hoitaa Metsähallitus ja jonka lupamyynnin hoitaa Villipohjola.
Kun ollaan SJML:n sivuilla, voidaan varmasti mainostaa sitäkin, että SJML:n jäsenillä on käytössään kaksi metsästysaluetta.
Lisäksi on olemassa metsästäjä- ja kalastajaliitto joka on maattomien metsästäjien perustama liitto ja ajaa nimenomaan maattomien metsästäjien asiaa. Taisipa olla muuten niin, että heilläkin on tarjolla jäsenilleen metsästysmaata ja myös hirviporukoita valtion maille.
Vielä tämänkin lisäksi MKJ:llä on olemassa metsästysmahdollisuudet -palvelu, josta voi hyvinkin löytää näitä mahdollisuuksia.
Mitä tulee metsästysseuroihin, niin omakohtaiset kokemukseni ovat täysin päinvastaisia. Riistanhoidolla on erittäin suuri merkitys kaikissa tietämissäni seuroissa ja seurojen vaikutusalueella asuvalla ei ole mitään ongelmaa päästä seuraan. Se, että jäsenelllä on jokin sidos seuraan, alueeseen ja maanomistajiin takaa toiminnan jatkuvuuden. Ja tietysti seuralla pitää olla valinnan mahdollisuus, jolloin vältytään hankalien tapausten mukaan tulolta ja sitä kautta seuratoiminnan mielekkyyden katoamiselta.
Joka tapauksessa on mielestäni täysin edesvastuutonta yrittää tehdä sellaista yleistä mielikuvaa, lehtiä myöten, jossa seurat muka laiminlyövät riistanhoitoa ja maanomistajia tai ettei metsästysmahdollisuuksia muka olisi. Sillä tehdään huutavaa vääryyttä edellä mainituille tahoille ja valtaosalle seuroja, jotka toimivat moitteetta ja vieläpä myyvät vieraskortteja. Toivon todella, että tutustut edellä mainittuihin asioihin ennen kuin puhut lehdille puutaheinää ja luot mielikuvaa ettei näitä edellä mainittuja asioita olisi. Itse aloitin metsästyksen maattomana Helsinkiläispoikana joka ei tuntenut ketään jonka kautta pääsisi metsälle, eli mahdollisimman pienin mahdollisuuksin. Voin vain sanoa, että se on itsestä ja omista valinnoista kiinni! Näin internetin aikana nämä mahdollisuudet sentään tuodaan jo lähes olohuoneen sohvalle!!!
12:57
20.1.2008
Offline
Samaa mieltä Teemun ja Arin kanssa. Ideana siis täysin oikea, mutta lähestymistapa on mielestäni väärä, eli tänä maailman ja varsinkin Suomen asekeskusteluiden aikana olisi kyllä parempi mitä vähemmän saadaan metsästäjäkunnalle negatiivista mainetta (sitä tulee pyytämättäkin).
Aihetta on hyvä käsitellä ja pitää keskustelua yllä(pienpeto asiasta) mutta mielummin metsästäjien kesken (esim. alan julkaisuissa) kun julistaa sitä koko kansalle, koska vuorovaikutus ei välttämättä, hyvästä ajatuksesta huolimatta ole aina positiivinen.
Monelle maallikolle saattaa jäädä kuva, että nyt ei enää yksikään seura hoida riistanhoidollisia velvoiteitaan, vaan pelkästään verottaa riistakantoja, mikä tilanne on ainakin minun näkemyksen mukaan aiva eri, ainakin täällä Keski-Suomessa, missä itse olen seurannut pienpeto pyyntiä, niin se on hyvinkin aktiivista, ainakin alueilla joita itse käytän, videomateriaaliakin on jonkin verran kyseisestä toiminnasta, mutta niitä ei ehkä ole aihellista julkaisuun laittaa, kaikki luolilla käyneet tietänee syyt..
Mitä metsästysmaihin tulee, niin ei minullakaan ole omia maita ikinä ollut, sukulais-suhteiden perusteella ollut 2 pientä maaläikkää käytössä, mutta vuosien varrella olen tutustunut ihmisiin kellä maita on ja yhteisen sävelen kautta päässyt käyttämään niitä, ja myöskin valtionmaat ovat palvelleet hyvin, henkilökohtaisesti ei ole juurikaan valittamista ollut, niin moni asia on miehestä/naisesta itsestään kiinni, kovaan ääneen vouhottamisella ja asioista valittamalla voittaa hyvin vähän, Suomen kansa kun valitettavasti on niin sulkeutunutta, että kaikki ylimääräinen huomio saa monesti ovet tiukemmin lukkoon kun avautumaan.
Mitä metsästysseuroihin tai niiden hirviporukoihin pääsyyn tulee, niin omalla kohdallani ei ainkaan ole muuta ongelmaa eteen tullut, kuin raha, opiskelijana kun olin, erääseen hirviporukkkaan pyrkiessäni, 3000e:n liittymismaksu sai haaveet jäähän aika kovasti, toki olin jo toisessa hirviporukassa silloin, mutta kyseiseen porukkaan pääsy olis palvellut matka-ja majoituskustannuksissa enemmän. Eli oma mielipiteeni kyseisestä asiasta on tässäkin sama, se miten on omat asiansa hoitanut, tai asiansa esittänyt, vaikuttaa kaikkeen tämän keskustelunaiheen yhteydessä.
04:19
31.1.2006
Offline
Ajattelit adressilla pakottaa seurat ottamaan halukkaat jäsenikseen. Se siitä…….
05:37
10.8.2007
Offline
Itsekin olen vierasluvilla päässyt metsälle aina kun olen halunnut, useamminkin olisi päässyt…
Myös suvun mailla on mahdollisuus käydä, ja valtion maillekin lupia voi hankkia, joten en ymmärrä, miksi pitäisi kuulua metsästysseuraan?
Eiköhän sinne seuraan paras tapa hakeutua ole juurikin vaikka vierasluvilla alkuun, ja kun tutustuu porukkaan ja käyttäytyy kaikin puolin fiksusti, niin saattaa jonakin päivänä itsensä löytää jäsenenä…
Tuskin mikään seura edes kovin kauaa elää, jos ei sinne uusia jäseniä oteta…
06:24
21.6.2007
Offline
No näinhän se on että varsinkin pk-seutu ja uusimaa on mahdoton alue metsästää jos et maanomistaja ole, tai jos et ole hieronut lämpimiä välejä johonkin tahoon. Adressi ei ole keino, pakottaminen ei ole keino. Tarvitaan seuroilta silmien avaamista. Uusi tulokas voisi mielestäni olla koeajalla jossa osallistuu aktiivisesti riistanhoitoon ennenkuin on jo pellonreunalla ampumassa tarkoin varjeltua riistaa ilman että muut seuran jäsenet sinut edes tunnistaa. Tarkoitan tällä koeajalla että seuran jäsenet tuntee uuden tulokkaan suhteen olonsa turvalliseksi ja näin luodaan molemminpuolinen kontakti.
Koeaika voisi mielestäni käsittää talkoihin osallistumista, pienpetopyyntiä, itsensä esittely myös. Tästä olisi hyvä sitten jatkaa omakohtaiseen itsenäiseen jahtitoimintaan ja edelleen jatkuvaan riistanhoitoon.
Jokainen voi sitä omalla kohdalla miettiä: haluatko päästää, ottaa seuraan henkilön jonka käyttäytymistä ja tottumuksia et tunne? En usko. Suhteet maaomistajiin voi olla sileänä ”newbien” tallottua viljelysmaata. Ymmärrän siis seurojen huolen ja heitä kohtaan siirretyn painostuksen ärsyttävyyden, mutta se täytyy myöntää ja sanoa; seurojen pitää pitää ovet auki uusille, tiettyjen rutiinien (edellä mainittu) turvaamana. Se on turhaa lyödä ovet kokonaan kiinni. Aiheuttaa näin vaan näitä pakottamistoimenpiteitä ”vähemmistöstä”.
Kiteytän. Uudella tulokkaalla täytyy olla mahdollisuus päästä seuraan vaikka ei omista maata. Hänen täytyy osoittaa luottamus aktiivitoimilla ja myös se että on oikeasti kiinnostunut ja halukas toimimaan täysivaltaisena seuran jäsenenä.
-Woods
erankavijat.net / toimitus
04:43
12.6.2008
Offline
Itse sain lottovoiton pari viikkoa sitten ja pääsin seuraan koejäseneksi! Koejäsenyys aika on kaksi vuotta ja sinäaikana pitää osallistua talkoisiin ja pitää seuran eteen tekemästä työstä päiväkirjaa. Metsästää saa vain varsinaisen jäsenen seurassa. Kahden vuoden jälkeen tehdään uusi hakemus varsinaiseksi jäseneksi ja siihen liitetään päiväkirja talkoista jne. Näin seura pystyy kontrolloimaan minkälaista väkeä seuraan on pyrkimässä. Ensimmäinen syksy kun saa ”omaa” hirvenlihaa!
07:23
17.2.2006
Offline
Meillä on seurassamme myös koejäsenyys käytäntö. Ensimmäiset 2 vuotta osallistutaan talkoisiin ja riistanhoitoon ja kerätään pisteitä. Sitten kun koeaika on ohi, niin vuosikokous tutkii ”pistelaput” (vrt. päiväkirja) ja päättää onko jäsen hyväksyttävä (99 % hyväksytään). Jos ei ole tarpeeksi erännyt 2 vuodessa pisteitä, voi joko lopettaa, tai jatkaa koejäsenyyttä vielä vuodella..
Metsästää saa yksinään, muttei hirveä tai peuraa. Niihin vaaditaan seuran vakinainen jäsenyys. Käytäntöjä on monia ympäri Suomen, itse ainakin pidän tätä systeemiä reiluna..
1 Guest(s)
