Register
09:35
12.2.2010
Offline
Näin koirattomana kiinnostais tietää miten ilman koiraa pääsis ammuntatilanteeseen metson kanssa?
Kävin joku aika sitten kärppäjärvellä ja metsoa tuntui olevan.Lähinnä tallustelivat hiekkateitä pitkin ja söivät kiviä talven varalle.
02:18
1.2.2009
Offline
Moro!
Ihan näin luku tiedon pohjalta. (Oisko ollu Riista-lehti?)
Metsoa voi metsästää myös ns. aamu ”sointiin/aamupalalle” 
..! Oletettulle tai tiedetylle ruoka puulle, joka taitaa yleensä olla haapa, mentävä pimeällä n.2h ennen aamun sarastusta ja maastoutua hyvin.. Metso nousee ruokailemaan puuhun pimeällä hyvissä ajoin ennen aamun ensi säteitä ja saattaa yrittää näpäytellä.. Metso poistuu paikalta hieman ennen kun auringon säteet yltää horisonttiin joten tehokasta pyynti aikaa valoisuuden takia on todella vähän! Muistelen että joku on joskus maininnut, että myös ilta hämärän tullessa se käyttäytyy aika pitkälle samoin!
Muutoin metso on todella arka ja ovela lintu joten hiipimällä sitä on hyvin vaikea saada, vaikka mukana olisi ruuti ase..
Toivottavasti tästä oli jotain apua!
03:57
18.3.2008
Offline
Tässäpä aihe, joka kiinnostaa minuakin.
Tuosta syönnöshaavalta kyttäämisestä oli juttua Metsästys & Kalastus -lehdessä, olikohan edellinen vai sitä edellinen numero. Ensimmäisenä haasteena olisi tietysti löytää metson suosima haapa. Lisäksi jonkin rajan pohjoispuolella ei metso M&K:n mukaan harrasta tuota haavanlehtien syömistä, koska metson alalaji vaihtuu pohjoisempana toiseksi. Kyttäämässä pitäisi sitten tosiaan olla hyvinkin epäinhimilliseen aikaan.
Jos on tiedossa metson soidinpaikka, voi onnistua hiipimään lähelle siten, että ottaa askeleen (tai kaksi?) lähemmäksi aina hionnan aikaan, mutta malttaa olla liikkumatta muulloin. Metsollakinhan on jonkinasteinen soidintaipumus myös syksyllä.
Yksi tapa, joka on ollut mielessä on se, että jos tietää paikan, jossa metso tapaa käydä syömässä kiviä, voisi tuon vieressä olla toimiva kyttäyspaikka – kuitenkin tietysti niin, että jos metso hakee kivensä tieltä, pitäisi toivoa että se ensin laskeutuu puun oksalle, josta sen saa laillisesti ampua.
Tässä hiljattainhan tuli markkinoille myös metson ”houkutuspilli”, puulaatikko, jolla matkitaan metson soidinääntelyä. Olen kuullut tämän toimineen keväällä soidinpaikalla (jolloin ei saa tietenkään metsästää), mutta en ole kuullut yhtään todistusta sen toiminnasta syksyllä. M&K:n aiemmassa jutussa kerrottiin testistä, jossa ei saavutettu menestystä tuolla houkutuslaitteella metsästysaikana.
On siinä metsossa koirattomalla miehellä jousella ottaminen, jos ei tuurilla satu kohdalle!
12:07
2.11.2009
Offline
Ajattelinpa kertoa kokemuksiani, jos niistä olisi apua. Itse en ole koskaan pyytänyt metsoa jousella ilman koiraa, enkä paljon ruutiaseillakaan koirattomana. Nuoren koiran koulutuksessa on kuitenkin metsästäjän toimittava lähes niinkuin koiraton mies. Ja koira se minutkin on loppupelissä sitten koulinut…
Metson metsästys perustuu paikallistuntemukseen ja elintapojen tuntemukseen, ilman koiraa korostuu paikallistuntemus.
Alkukausi
Alkukaudesta metson ja koppelon poikueineen tapaa useimmiten rämeiden laidoista. Metso ei siirry yleensä pitkää matkaa vuodenajan edetessä, jotenka lähistöltä pitäisi löytyä koko vuodenkiertoon sopiva elinympäristö.
Alkukaudesta metson pääravintoa on mustikat, sekä tietynlaista heinää on ollut syönnöksissä. Haapa on minulla ollut aika mariginaalinen, mutta etelässä sen merkitys korostuu.
Lisäksi metso lentää pääasiassa puitten latvojen alapuolella, jotenka välikerroksessa on oltava tilaa. Laajat avoimet männiköt eivät ole hyviä, mikäli aluskerroksesta puuttuu suojaavat pensaat tai mieluummin kuusetyvet, joka on lähes aina metson suosituin suoja.
Koppelo pystyy elämään useimmiten tiheämmässä metsässä kuin metso, jotenka koppelopoikueen saattaa tavat yllättävänkin tiheästä metsästä.
Poikueet ovat pääsääntöisesti koossa, mutta yksittäisiä vanhempia lintuja saattaa tavata yllättävistäkin paikoista tuohon edelliseen pääsääntöön verraten.
Paikallistuntemus ja maastosilmä auttaa löytämään linnut niin alkusyksystä kuin muulloinkin, kun ne eivät ole hakomassa rämeenlaidoilla latvassa. Jo viikon kulkeminen samoilla mailla antaa hyvän yleiskuvan maastosta. Kun poikue on kasassa, niin linnut nousevat puuhun, ja emäkoppelo alkaa äännelen houkutella koiraa/miestä puoleensa ja johdattaa pois poikueesta lyhyin lentopyrähdyksin. Jos lehti on vielä puussa, niin linnut eivät ole niin herkkiä lähtemään ja nousevat yleensä lähimpään puuhun miehenkin edestä. Jos lintuja on häiritty paljon, saattaa poikue hajota. Yleensä linnut muuttuvat tällöin aremmiksi vaikka poikue pysyisi kasassa.
Liikkumalla hiljakseen tällaisia maita pääsee melko monesti tilanteeseen, että poikue nousee puihin. Tästä pääsee monesti yrittämään jousiholliltakin. Emäkoppeloa ei ammu poikueesta kuin tietämätön ja taitamaton metsästäjä.
Yksittäisiä lintuja voi naakia samalla tapaa, mutta lentomatkat ovat takuulla pidempiä, ja linnulla on tapana lentää puoliympyrä, jotenka lentosuunnan tähystäminen ja kuulostu on tärkeää. Usein voi kuulla laskeutumisäänen, elleivät linnut ole arkoja ja lennä kauas. Tässä pitää tuntea elinpaikat hyvin. Paikoilla on usein mustikkaa ja lähistöltä löytyy ryvöksiä, jossa höyheniä ja tuoreita mustikkapaskoja.
Lehdenlähtö
Kun koittaa lehdenlähtö, linnut muuttuvat aremmiksi. Ne juoksevat pitkään maassa ja lähtevät pakoon kauempaa. Myös lentomatka on pidempi. Tällöin saattaa tuntua, että lintuja ei ole ollenkaan. Hyvä alkuvuosi saattaa tähän aikaan kirvoittaa koiramiheltäkin kommentteja siihen suuntaan, että kaikki ne on tappaneet. Usein lintuja on, mutta em. syystä on vaikea päästä naakimalla ampumatilaisuuteen. Koirallakin on nyt vaikeuksia saada pysymään lintu haukussa. Kun lehti on lähtenyt, linnut muuttuvat taas rauhallisemmiksi. Tosin ensimmäinen lumisade saattaa joskus saada ne uudelleen aroiksi.
Ensimmäiset pakkaset
Ensi pakkaset käynnistävät tarpeen hankkia kiveä kivipiiraan noin laajemmassa mielessä. Tällöin linnut hakeutuvat alueelle, jossa on sopivankokoista soraa. Nykyisin useimmiten metsäautoteiden läheisyyteen. Tällöin metsäteiden läheisyydestä voi tavata suuriakin lintuparvia. Poikueet voivat olla jo hajonneita, mutta linnut alkavat valmistautua talveen ja ensimmäisiä havaintoja parveutumiskäyttäytymisestä saadaan. Ravintona käytetään mustikkaa ja muutakin marjaa niin kauan kuin sitä on saatavilla. Kun syksy etenee, siirtyvät linnut pikkuhiljaa havuravinnolle.
Metsästykseen pätee sama kuin alkukaudesta, mutta linnut siirtyvät pois rämeiden laidoista.
Parveutumistaipumukseen liittyy pyynti ns. laulupaskoilta. Jos löytyy paikka, jossa on puiden alla paljon ns. puolikasta paskaa, niin tähän kohti tulee parvi ”laulamaan” jo ennen aamuruskoa. Paikalle pitää mennä hyvissä ajoin, olla mieluummin yötä.
Kun oli hyvä lintuvuosi, niin oli mahtava tunne kun aamulla herättyä kuuli jo pimeässä kun linnut suhahteli laavukankaan yli läheiseen männikköön. Siinä niitä sitten oli alun kolmattakymmentä. Oli siinä nuorella koiralla ihmettä kerrakseen! Tämän aamun muistan kuuraisena ja aurinkoisena ja oli mahtava keli. Ammuin samalla reissulla nuoren koiran haukkuun ison metson männynlatvaan erääseen suosaarekkeeseen.
Lumen tultua
Linnut ovat siirtyneet havuravintoon. Hakopuun lintu valitsee sillä perusteella, että missä on vähäisin hartsipitoisuus neulasissa. Tällaisten puiden rungot/juuret ovat yleensä vaurioituneet, ja pihka menee kyseisten vaurioiden peittämiseen.
Hakopuun löytää maastosta nykyisin etelässä helpoimmin rämeiden laidoilta. Juurelta löytyy yleensä paskaa ja neulaset ovat latvasta harventuneet. Kun lintu on syönnöksellä puussa, niin sen lähestyminen on vaikeaa. Sillä on hyvä näkyvyys. Tässä kohden on melkein tiedettävä puut minkä läheisyyteen voi mennä kyttäämään. Valoisa aika on myös lyhyt, joten se rajoittaa pyyntiä yleensäkin. Lintu istuu parhaiten heikossa lumi/räntäsateessa, jolloin sitä voi päästä lähestymään ampumaetäisyydelle.
Linnun naakimisesta yleensä
Metso ei ole kovin herkkä äänelle, jos vertaa vaikkapa hirveen. Näyttäisi omien kokemuksien perusteella, että se ei välitä hajustakaan mitään. Sen sijaan linnulla on tarkka silmä. Mitään huippucamoja ei tarvita, mutta lumella lumipuku ja sulalla hillitty vihreä tai camo. Naama kannattaa peittää vaikka lippalakilla. Itse en ole koskaan maskeja käyttänyt, mutta minulla on ollut koira viemässä pois huomion. Metso näkee myös UV-alueella, jotenka esimerkiksi sinisen sävyt näkyvät hyvin metson silmään.
Lintua kannattaa mahdollisuuksien mukaan lähestyä auriko selän takana ja alarinteen puolelta. Tämä heikentää linnun havainnoimismahdollisuuksia. Erityisen tarkka lintu on liikkeestä, joten kaikki katveet ja pienetkin näkösuojat linnunvinkkelistä katsottuna kannattaa hyödyntää.
Myös runsas pienpetokanta tekee linnuista kaikinpuolin arempia, ja tämä arkuus kestää alueellisesti yleensä koko pyyntikauden ajan.
Syyssoitimelta pyytäminen
Tässä pitää tietää soimapaikka. Koska metson soidin ei kauas kuulu, niin paikka on yleensä pienen laakean kumpareen päällä. Kenttäkerros pitää olla sen verran tilava, että metso pystyy siinä hyvin liikkumaan. Nämäkin paikat on sieltä maastosta vain löydettävä, mutta kokemus ja maastosilmä auttavat. Yleensä tällaisesta paikasta löytyy sinne eksyessä poikkeuksellisen paljon urospuolisia lintuja. Syyssoitimella on nykytutkimuksen valossa tärkeä merkitys linnun parveutumisen ja lisääntymisen kannalta, joten syyssoidinta ei pitäisi mielestäni tarpeettomasti jatkuvasti häiritä. Olen aina silloin tällöin sattunut paikalle. Useimmiten sinne on löytänyt myös moto taikka haulikkomiehet.
Itse varon visusti paljastamasta paikallistuntemuksen perusteella paikkoja ns. yleiseen tietoon. Ei mene kauaa, kun esimerkiksi syyssoitimen läheisyyteen hakeutuu pyssymiehiä, joilla ei patruunat lopu ja omatunto soimaa.
Tässäpä tällaista höpinää, josko tästä nyt sitten vaikka ensiavuksi olisi.
06:36
18.3.2008
Offline
Kiitokset Iivanalle perusteellisesta selvityksestä! Parempi perehtyminen metsoon olisi itselläkin tavoitteena ottaa joskus ohjelmaan.
03:32
17.8.2011
Offline
Arto_Y kirjoitti:
Tässäpä aihe, joka kiinnostaa minuakin.
On siinä metsossa koirattomalla miehellä jousella ottaminen, jos ei tuurilla satu kohdalle!
Tervehdys alkuun kaikille! Uutena täällä kirjoittelen ja sattumalta palstaanne törmäsin.
Jousimetsästys on minua kiinostanut jo kovasti pitkään ja siitä tietoa etsiessäni tähänkin törmäsin.
Tähän aiheeseen liittyen minulla onkin heti kysymys! Millaisten koirien kanssa metsästätte jousen kanssa? Itselläni on suomenpystykorva ja olen ajatellut, ettei jousimetsästys soveltuisi sen kanssa touhaamiseen?
Miksikö? Ajattelin jotta koiruus itsensä teloisi nuolessa..
07:59
27.5.2011
Offline
Niin missä tilanteessa aattelit jotta koirasi loukkaantuisi nuolesta?
09:49
22.2.2010
Offline
Voisin kuvitella että SPKu tarkoittaa tilannetta missä nuoli jäisi lintuun kiinni. Näinhän ei kyllä ainakaan nyky taljoilla tai edes perinnejousilla tod.näk tapahdu, mikäli nuoli ei osu puunrunkoon tai paksuihin oksiin linnun takana se kyllä läpäisee linnun ja jatkaa matkaansa. Näissä puihin ammutuissa linnuissa taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että nuoli häviää metsän siimekseen ylöpäin ammutun laukauksen jälkeen.
09:53
27.5.2011
Offline
Jep, yhdyn edellä mainittuun väitteeseen…toki jos itse onnistuu söhlimään leikkurilla koiraansa niin se on asia erikseen. Eli jousella ja koiralla latvalintujen metsästys on vähintäänkin yhtä turvallista ku ruutiaseella.
11:44
17.8.2011
Offline
Olenpas ollut sitten ihan tavallisen tietämätön, kun olen ajatellut sen nuolen jäävän siihen tirppaan kiinni
Tämähän sitten tarkoittaa jotta pitäisi vissiin lajiin alkaa tutustua tarkemmin!
01:05
15.7.2009
Offline
yksi varoituksen sana. Vaaratilanne: Nuoli jänteellä WB;llä roikutat jousta kädessä nuoli osoittaa taaksepäin polven korkeudella…monilla koirilla on tapana ohittaa isäntä vauhdilla ihan jalkaa hipaisten. Itse pökkäsin laikaani, luojankiitos oli pluntti nokalla.
03:03
17.8.2011
Offline
Metsästääkös joku teistä haukkuvan koiruuden kanssa jousella? Onnistuuko hyvin?
Täytyypä vähän selailla noita varuste keskusteluita jos jotain vinkkiä sieltä sais miten alkuun…
Tai oliskos ketjun aloittaneella halua esitellä jousimetsästystä ja minä vaihtoehtoisesti voisin esitellä haukkuvalla koiralla tapahtuvaa metsästystä
06:22
22.2.2010
Offline
Soita liiton jahtivoudille ja kysy pääsisitkö koiramieheksi tuonne liiton lintujahtiin Kuhmoon mukaan, voisi luulla ettei siellä kuitenkaan liikaa koiramiehiä ole. Siellä näkisi hyvin lähietäisyydeltä jousella ja koiralla tapahtuvaa lintujahtia.
Alla linkki jahtiin..
http://www.jousimetsastys.fi/w…..3-10-2011/
01:44
17.8.2011
Offline
Mietinkin josko sinne ottaisi yhteyttä, mutta on hiukan kaukana minulle… Ei tietenkään mahdoton ajatus!
Tuommoisessahan se olisi parhain tapa päästä lajista jotenkin perille, kun tarinaa iskemässä olisi usiampikin ukko!
Jos joku täällä haluaa haukkuvan koiran kanssa metsälle ja on valmis esittelemään lajiaan, niin yksäriä vaan! Lähden enemmän kuin mielelläni ihan vaan koiramieheksi katselemaan ja oppimaan!
Koira on koe palkittu, eli ihan näyttöä pelaavuudesta on.
08:46
2.11.2009
Offline
Minulla on jonkin verran käytännön kokemusta metson pyynnistä myös jousella. Niinpä rohkaistuin ja aattelin laittaa tänne taas näitä jorinoita, jos niistä olis jotain apua. Jos ei muuta, niin herättämään keskustelua.
Haukkuvalla koiralla pyynnissähän ei ampumaan ole mikään kiire, oli ase mikä tahansa. Periaatteessa jousen voisi köyttää rinkkaan tai lyhyemmillä reissuilla reppuun. Siis jos on päättänyt olla ampumatta eteen tulevaa muuta riistaa. Pienoinen hoppu on ainoastaan silloin, kun kouluttaa nuorta pentua/nuorta koiraa. Silti pitäisi kuitenkin olla äärimmäisen varovainen, koska lintu on arka tuollaisessa epävarmassa haukussa. Olenkin käyttänyt ruutipyssyä nuorten koirien kanssa tästä syystä. Ja että tottuu paukkeeseen myös metsässä, kun minulla haukkuu koira myös tyydyttävästi hirveä.
Itse aloin ampua jousella lintuja saadakseni pystykorvahommin enemmän sisältöä. Olen käynyt kokeissakin aiemmin, tullut jonkinlaista tulostakin. Nykyisestä asuinpaikastani on kokeisiin lähes aina matkaa 300-500km, niin jääneet kokeet vähemälle. Nykyisin olen toiminut satunnaisesti tuomarina.
Jousella aloittaminen oli minulle kohtuulisen helppoa, koska olin jo valmiiksi omasta mielestä kohtuullisen kokenut ja innokas metsästäjä. Jousella olen ampunut pojanklopista saakka ja rakennellut myös puujousia, niin ammunnan tarkkuus kasvoi kohtuullisella harjoittelulla. Kyynäspään vamma pani minut hankkimaan myös taljan, mutta olen nyt pystynyt ampumaan tänä kesänä taas 65# lonkkarillani. Taitaa tuo talja jäädä kalustoon pysyvästi lonkkarin lisäksi.
Omasta mielestä pytykorvapyyntiin jousi sopii kuin nenä päähän. Se on perinteisesti yhden koiran ja yhden miehen hommaa ja siinä liikutaan muutenkin hiljakseen, niin silloin tulee seurattua ympäristöä paremmin. Joten sopii jousimetsästyksen ”henkeen” senkin puolesta.
Myös ampumaetäisyydelle pääsemistä vaikkapa pelkällä haulikolla voi pitää lähes jousimetsästystä vastaavana, jos jättää ampumistapahtuman huomiotta. Moni vanha pystykorvamies ”urheili” kuljettamalla mukana pelkkää haulikkoa. Tällöin piti päästä pariin kymppiin tai lähemmäksikin maastossa kuin maastossa. Nykyisin ei taida kuitenkaan olla kovin suosittua, kun osa käyttää haulikkoa myös karkkoavaan lintuun. Tätä vannoutuneet pystykorvamiehet karsastavat. Osa ns.”pystykorvamiehistä” ampuu lentoon myös lintuja, joita koira ei hauku. Tämä ei kuulu ko. koiralla metsästyksen luonteeseen ja haittaa koiran myöhempää kehitystä. Kertonee mielestäni enemmänkin nykyisen metsästyksen henkisestä tilasta. Vaikka nykyisin olisi käytössä huipputekniikkaa, niin minä ainakin haluan vaalia metsästyksen taidollisia puolia. Olen kyllä kuullut, että eikö taljajousessa ole sitten tekniikkaa? Olen aina sanonut, että onpa kyllä, mutta aseena se on sellainen, että se pakottaa panostamaan tuohon metsästyksen taidolliseen puoleen. Jos on aikaa harjoitella, saavuttaa myös omatekoisella perinnejousella sellaisen ampumavarmuuden, että saalista tulee taatusti. Ne jotka osaavat ampua vaistolla tietävät tämän. Perinnejousi vaatii harjoitteluun aikaa ja paneutumista vain enemmän.
Metso saattaa näyttää kohtuullisen isolta, mutta tehokas osuma-alue on lopulta aika pieni. Pyrin itse pääsemään jos mahdollista ampumaan lintua sivulta. Tällöin siipiluut sattuvat hyvän osumakohdan päälle. Siipiluuhun osuminen saa linnun lentokyvyttömäksi ja osuma on hetitappavalla alueella.
Ammuntaa kannatta harjoitella aina kun voi ja on virettä riittävän tarkkuuden saamiseksi. Itsellä on tavoitteena maitopurkin pohja lonkkarilla ja tulitikkuaski taljalla pariltakympiltä. Linnun kyljestä pitää myös oppia poimimaan riittävän pieni täyhtäyspiste. Kun tekee vaikka väritulostimella metson ja koppelon kuvat luonnolliseen kokoon (menee kahdelle A3:lle) ja liisteröi ne pahville, niin tätä voi harjoitella eri matkoilta. Sitten opit oman taitosi rajat. Tiedät miltä matkalta pystyt varmasti ampumaan ”kunnon tällin” ”tapon paikalle”. Tälle matkalle tulee päästä myös metsässä. Joudut ampumaan yläkulmilla, sitä kannattaa harjoitella myös.
Kun ammutaan yläkulmilla, niin nuoli saatta kimmota pyöreästä oksasta joko läpäistyään tai ohilaukauksen ansiosta. Siinä on omat vaaransa. Minulla on kerran käynyt sillä tavalla, että ammuin metson puuhun noin 12 metristä, ja pelkällä leikkurilla varustettu nuoli sujahti läpi. Lintu tuli heti alas, kun siipiluu katkesi. Lähdin sitten etsimään nuolta. Takana oli suo ja harvaa mäntyä, josta nuoli olisi pitänyt löytyä. Lopulta nuoli löytyi haukkupuusta koiran yläpuolelta porautuneena pankaoksaan. Jos se ei olisi osunut oksaan, niin se olisi tullut koiran päälle.
Muutaman kerran on käynyt niin, että olen mielestäni ampunut hyvän osuman leikkurilla ja lintu on siivennyt siitä huolimatta, eikä ole löytynyt koirankaan kanssa. Kerran eräs tuttu, joka metsästää samalla alueella, oli löytänyt nuoleni, jossa oli leikkurissa verta ja höyheniä. Höyhenten perusteella osuma on ollut tapon paikalla. Muistin tapauksen, ja samoja höyheniä sieltä puusta leijaili laukauksen jälkeenkin.
Tämä on johtanut pohtimaan ja kokeilemaan erilaisia kärkivaihtoehtoja.
Tuollainen leikkurihan perustuu runsaaseen verenvuotoon. Tällöin osuma pitää saa ns.”vitaalialueille”. Jos ampuu hirveen hyvän kehko-osuman kiväärillä, niin ne ovat yleensä löytyneet maksimissaan 200-300 metrin päästä kuolleena. Miunulla ei ole mitään syytä uskoa, etteikö hyvä leikkuri lävistäessäään keuhkot tekisi samoin. Kokemusta suurriistasta ei jousella ole, joten en ala siitä sen enempää. Linnulla elintärkeät elimet ovat sen sijaan pienet ja sijaitsevat suurimpien lihasten keskellä. Tulin siihen tulokseen, että lintuun pitää saada ”kunnon tälli” sekä putoamaan oksalta heti ja varmasti.
Muistelin tuossa, että 80-90 luvulla Sako valmisti sarjatuotantona erityisen tarkkaa paksupiippuista kivääriä kaliiperissa 6mm PPC USA.
Yhdellä tutulla on sellainen. Hän kertoili minulle, että ase on ”hirmu tarkka”, mutta että ei tapa kunnolla. Hän kyllä osuu sillä teereen 300 metrin päästä, mutta nappilaukauskaan ei pudota aina lintua. Syyksi asetekniikkaa tunteva tuttavani sanoi, että luoti vakavoituu niin hyvin, että osumahetkellä luodilla ei ole tarpeeksi prekessioliikettä, jotta se saisi aikaan ”tärähdyksen”. Myös Sako Vixenin mikrorihlatussa piipussa oli aikanaan samoja ongelmia. Eli luoti ei tärähdä osuessaan, koska se on niin hyvin rotaatiovakavoitu, vaan se sujahtaa linnusta läpi jättäen siihen vähempi energiaa kun heikommin vakaa vastaava. Ero tulee näkyviin myös esimerkiksi 222 rem kaliiperissa 12″ ja 14″ nousulla varustetuilla piipuilla. Samasta ongelmasta ovat kertoneet kustomina rakennetuilla ”kasapyssyillä” metsästävät. Ongelmaa esiintyy aina silloin tällöin.
Eli yksinkertaisemmin: edellisessä esimerkissä lintuun ei tule riittävästi ”tälliä”, jotta se putoaisi. Lyijykärki taas luovuttaa energiaa vähän liikaakin, siinä taas on ”tälliä” vähintäänkin riittävästi. Useimmiten liikaa.
Ajattelin, että hyvän lintukärjen pitäisi siis pystyä jättämään nuolesta energiaa lintuun leikkuria enemmän, jotta saataisiin aikaiseksi ”kunnon tälli”. Aluksi lisäsin leikkurin taakse neetin shokkikauluksen. Laitoin kauluksen siten, että leikkavat terät ja kauluksen väkäset eivät olleet samassa linjassa. Linnut tuli alas mojahduksen kera, ja useimmiten nuoli lensi edelleen kauas, taljalla meni yleensä hukkaan. Kokeilin muitakin yhdistelmiä. Tehokkaimpia olivat: teräksinen pluntti (converta)+neetin shokkikaulus, taulukärki+neetin shokkikaulus, G5 SGH ja kookas pluntti.
Noita nuolen halkaisijan kokoisia pluntteja (converta) ei kannata käyttää ilman kaulusta. Se ei anna riittävää ”tälliä”. Noilla edellä mainituilla yhdistelmillä saa aikaiseksi ”ison tällin” ainakin noilla minun jousillani. SGH toimii lähes samoin kuin nuo shokkikaulukset mutta on hintavampi ja siinä on sellaiset moottorisahan terän hampaita muistuttavat kynnet. Jos teroittaa kauluksen särmät saa aikaan samankaltaisen vaikutuksen kuin SGH:lla. Omilla jousilla ei teroituksesta ole juuri ollut hyötyä. Hyvän osuman aiheuttama ”tälli” pudottaa linnun mojahduksen kera lähes aina kivikuolleena. Nuolikin löytyy lähistöltä.
En ole mikään momentum/joule ekspertti, enkä osaa sanoa montako joulea tarvitaan että saadaan aikaiseksi tuo ”kunnon tälli”. Käytännössä saatujen kokemuksieni mukaan noilla paunoilla on aina ”mojaus” ollut kuitenkin riittävä. Aiemminkuvatunlaisia osuman jälkeisiä raanakoita ei enää ole tullut. Jos perinteinen jousi muuten heittää riittävän nopeasti, niin ehkä vähemmilläkin paunoilla sadaan ”kunnon tälli” aikaiseksi. Ainakin minun kalustolla ei ole ongelmia ollut. Jos metsästäisin hätnäppää laillisella perinnejousella, niin laittaisin leikkurin ja shokkikauluksen. Judoa en harkitsisi ollenkaan millään jousella ja pelkkiä iskupinnaltaan laajempia pluntteja vain voimakkaimmilla/nopeimmilla jousilla. Nuolta en ole saanut jäämään lintuun koskaan omalla kalustollani. Olen kokeillut noita varressa luistavia zwickeyn scorpioita, ja läpi menee niinkuin niitä ei olisikaan.
Tiedän, että nämä ”hommat” eivät ole ”ihan linjassa” liiton suositusten kanssa. Uskallan kuitenkin tuoda asian esille, koska minulla on asiasta sen verran käytännössä kokemusta. Olen metsästänyt viimeiset kaksi vuotta nykyisillä koirillani lintua pelkästään jousella. Metsoa on syöty useampanakin pyhänä siitä huolimatta ja noilla kärkivalinnoilla.
10:11
17.8.2011
Offline
Kiitos erittäinkin hyvästä tarinasta! Oppiahan tuossa on jotta ei ihan yhdellä lukemisella selviä
Haulikko on itselläni tällä hetkellä se ainut ase joka metsässä on mukana, enkä ammu kuin ainoastaan haukkuun lintuja. Onnistuu aivan hyvin ja jotekin sen haukun näkeminen siitä ihan läheltä (n30m) on vaan niin niin… No varmasti ymmärrät!
Eli teoriassa minulta ei puutu jousimetsästyksen aloittamiseen kuin jousi.. ja ampumataito . Taitaa mennä ensisyksyyn aloitus jousen kanssa, nyt tuskin ehdin täysin uutta asiaa opetella.
Kuinka vaikea tuollaisella jousella on osua pyyhyn? Pillillä ne saa ainakin riittävän lähelle ja koiran haukustakin näitä joka vuosi joku tulee.
11:51
27.5.2011
Offline
No pyyhyn osuu helposti… Ja se on ainaki meikälääsen lempi hommaa jousen kanssa…aiva huippua!!! Haulikon kanssa se on vähä turhankin helppoa, jousen kanssa siihen saa enemmän sitä ittiänsä.
07:08
18.3.2008
Offline
Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus Iivanalta.
Koeammuin tuossa äsken 15 mm prikkaa ja toisekseen kaupallista shokkikaulusta asennettuna osumasta avautuvan leikkurin taakse. Molemmat tekivät nuolen lennosta huomattavan suhisevan ja siksi ajattelin pitäytyä ainakin toistaiseksi pelkässä leikkurissa.
Allen Spider -kärjessä kuten monessa muussakin on irti ruuvattava kärkiosa. Jos tilalle saisi jostain tylpän vastaavan osan, niin siinä voisi olla se ideaali lintukärki. Toisessa ketjussa oli joskus puhetta tästä Spitfiren Gobbler Getteristä: http://www.newarchery.com/prod…..tters.html
Muistan kuitenkin Kiulin kritisoineen tuota mekanismia, joka ei kuulemma avaudu luotettavasti linnussa. Kritiikin kohteena oli Spitfiren perusversio, mutta ei kai noissa ole muuta eroa kuin tuo kärkiosa.
06:06
18.3.2008
Offline
Lopetin tuossa viime viikolla pitkään jatkuneen Metsästys & Kalastus -lehden kestotilaukseni, mm. siksi kun jousiasiaa on lehdessä ollut perin vähän ja kalastusjuttuja ei siitä tule luettua. Hyvä sattuma vain, että samana päivänä oli tullut lehdestä vielä yksi numero, ja siinäpä olikin monen sivun juttu metson jousimetsästyksestä – sivuttiin siinä muutakin kanalinnustusta. Jutun painopiste oli haukkuvalla koiralla jahtaamisessa. Jousikalustoakin oli jutussa esillä akselilla primitiivi – talja.
1 Guest(s)
