04:41
24.11.2011
Offline06:30
24.12.2010
Offlinenii tohon ei osaa kyllä kukaan varmaan vastaamaan totuuden nimissä sun tarvis päästä kokeilemaan jousta johonkin esim. erätukku tai joku kaveri jolla olis taljajousi, mutta lähtisin siitä liikkeelle että jos ostat jousen jonka paunaväli on 50-60paunaa nii tolla kyllä pitäis päästä alkuun mutta kokeilemella selviää parhaiten
Vetovastuksen (”paunamäärä”) lisäksi tuohon vaikuttaa myös se, minkämuotoiset epäkeskopyörät taljajousessa on.
”Aggressiivisilla cameilla” varustettua jousta on (ainakin aluksi) hankalampi saada vaivatta ja eleettömästi vireeseen verrattuna pyöreämmillä epäkeskoilla varustettuun jouseen.
Hintelänä ”toimistorottana” aloittelin itse aikanaan 40-50-paunaisella jousella (paunat säädettiin ensin noin 40 paunaan). Nyt hieman yli 60-paunainen tulee oikein kevyesti vireeseen.
07:19
22.12.2010
Offlineari puhuu asiaa jos tarkkoja ollaan saa sen vedettyä vaikka 70 paunaa kuka vaan mutta voi olla melkosen näköistä touhua siinä tarvii sen tekniikan ekana kuntoon ja hiukan voimaa siihen elettömyysu liikkeeseen ettei tule metsästäessä huidottua tai kaameeta vaikerointia hyvä voimistelu tapa on ottaa sellanen kuminauha lenkki jolla noi naiset jumppaa reisia mut sinä niitä vetoja esim
Veikkaan että perusruumiinrakenne antaa vähän osviittaa, esim. onko ampuja 13 kesäinen tietokoneen ääressä viihtyvä ”kynäniska” vai parhaassa iässä & lihassa oleva raudoittaja. Vahvasti veikkaan että jälkimmäinen vetänee pelkällä sisulla ilman kummoisempaa tekniikkaa 60# jousen vireeseen, mutta ensimmäinen taas painii 30# jousen kanssa vaikka omaakin paremmankin tekniikan. Itse olen 30nen toimisto-olmi ja aloitin 40#:lla, mutta aika äkkiä kiristin täyteen 60#, tosin takana oli kokemusta vuoden verran vastakaarella ampumisesta.
10:07
2.11.2009
OfflineTässä vähän osviittaa ja pohdintaa muutenkin. Itse pystyn jännittämään ja ampumaan muutamia kertoja peräkkäin suht tarkasti 100# pitkäjousella. Minulla oli pitkään metsästyskäytössä J-bown Delta 75#, jolla ammuin. Ammuin aina nuoli kerrallaan välillä aina nuolen noutaen, silloin tällöin kolmen nuolen sarjoja. Osuin jousella ihan hyvin, vaikka se minun vetopituudella stakkasi juuri ennen hyvää ankkuria . Sitten rupesin mättämään 10 nuolen sarjoja vähintään tunnin joka päivä (minulla on taulu takapihalla) ja ei mennyt kuin 2 kuukautta, niin kyynärpäähän tuli rasitusvamma. Tämän ja stakkauksen takia vaihdoin samaan malliin, mutta pidempään versioon. Tein käsillä kyllä muutakin yksitoikkoista työtä koko kesän, ettei ollut ainoa rasitusta aiheuttanut tekijä.
Jos tahdon ampua pitempään ja ennen kaikkea tasaisen tarkasti, niin itselle sopiva jäykkyys on rapiat 60#. Siis nyt puhun pitkäjousista.
Tällä pystyy ampumaan helposti useita peräkkäisiä laukauksia tarkasti ja harjoittelemaankin tuommosen 45 minuuttia kun ampuu tasaisen rauhallisesti (varmaan pidempäänkin jos tinkii laadusta).
Tein vielä pitkään harkitun päätöksen hankkia 50-55# jousi talven harjoitteluun. Tällä pystyy ampumaan tarvittaessa vaikka koko viikonlopun ja täysiä päiviä (viikonloppuna voi ampua yksin ja niin paljon kuin huvittaa).
Tarkkuus se on joka ratkaisee. Metsälinnussa on niin pieni osuma-alue, että ammuntaa on harjoiteltava paljon. En halua ottaa rasitusvamma riskiä, ja toisaalta ampuminen on niin mukaavaa, että sitä huomaa
ampuneensa pitempään kuin oli tarkoitus ja terveellistä.
Taljalla ammun 70# ja 80# jousilla, eikä niillä ole mitään ongelmaa.
Taljassa voi olla järkevää käyttää kevemmilläkin jousilla 65% kevennystä jos on mahdollista. Jotenkin ainakin itsestä on silloin helpompi saada parempi laukaisu.
Sillä paljonko pystyy ei ole aina sama kuin mikä on järkevää. Osumistodennäköisyyttä ei paranna vaistoammunnassa muu kuin runsas harjoittelu. Omalla kohdalla se tarkoittaa lähes päivittäistä ammuntaa ja toisinaan pitkiäkin harjoitusrupeamia pidempien taukojen jälkeen.
Kannattaa kokeilla (jos voi) että jousella pystyy ampumaan vähintään tunnin ja jos käy treenaamassa yhteishallilla niin vaikkapa 10 nuolta peräkkäin kevyesti. Silloin jousi on sopivan jäykkyinen. Jos se ei ole 40 paunaa, niin sitten joudut treenaamaan sillä niin kauan, että tuo em. asia toteutuu myös metsästysjäykällä jousella.
03:23
1.2.2009
OfflineItselleni hankin ensimmiseksi jousekseni 60# taljan. Eleettömyydestä ei ollut tietoakaan kun virittelin jousta ensimmäisiä kertoja. Kun sain parin kuukauden päästä laukaisulaitteen, aloin harjoitella eleettömyyttä.
Huomioitava seikka tulee ainakin omasta kokemuksesta, eli n.3kk harjoiteltuani antoi fysioterapeutti diagnoosin,
että lapaluu oli kääntynyt poikittain.. Fysioterapeutti painotti
jatkossa myös toisen käden reenaamista jottei harjoittelu kävisi tois
puoleiseksi!
Mielestäni jousen virittäminen on tekniikka laji, johon oppii muutamassa päivässä harjoittelemalla. ”Raamit” eivät ole kummoiset itselläkään ja jonkun verran on kuitenkin urheilutaustaa, silti jousen virittäminen tuotti aluksi vaikeuksia.
Toinen esimerkki. nuorempi velipoika, hieman isompi kooltaan ja varmasti enempi habaa ku itellä, ei meinannu saada jousta viritettyä, joten tästä päättelen ettei voima ratkaise! Se taas tuo ehkä enemmän kestävyyttä pitää jousta viritettynä jolloin voi keskittyä itse tähtäämiseen ja laukaisemiseen paremmin..!
Yhteenvetona, kokeile mahdollisuuksien mukaan eri vetovastuksellisia jousia ja vaikka ne tuntuu aluksi jäykiltä, siihen tottuu aika pian! 
10:44
2.10.2007
OfflinePetersen’s Bowhunting May/June 2009 numerossa Bill Winkeltä kysyttiin kuinka päästä/ voida treenata saadakseen vetovastusta kovemmaksi eli jäykemmäksi. Hänen neuvot olivat aikas pätevät; sellainen paunamäärä jolla pystyt vetämään 15 sarjoja viiden minuutin välein muutamia kertoja päivässä; tällä treeniä jonkun aikaa ja muutama pauna lisää. Ja sama alusta. Toimi ainakin itselläni olkapääleikkauksen jälkeen. Winke korosti myös että treenaa molemmilta puolilta vetämistä balanssin vuoksi.
Jonatan
Log In
Register